Mielenterveysongelmat ovat rähjähtämässä käsiin Suomessa

Up

Käsiin?

Meillä ja varmaan maailmassa muuallakin puhutaan aivan liian vähän tai ei lainkaan ravinnon merkityksestä aivojen kehitykseen jo varhaislapsuudessa sekä siihen miten paljon oikeanlainen puhdas ruoka (ravinto) vaikuttaa aivojen toimintaan ja koko kehon hyvinvointiin.

Katsoin joskus 10v sitten pätkän hitsin mielenkiintoisesta jenkkidokkarista joka käsitteli ravinnon merkityksestä lasten aivojen kehitykseen, ravintoköyhän ruoan merkityksestä erilaisten nepsy oireiden ilmenemiseen ja miten esim adhd yms oireita voi hillitä ruokavaliolla. Myös miten erilaiset vitamiinit, kivennäisaineet ja erityisesti rasvahapot vaikuttivat masentuneisiin ihmisiin kun heitä lääkittiin vain noilla ravintovalmisteilla ja liikunnalla.

Olen itse työskennellyt koko työikäni ruoan parissa ja tunnen jonkun verran ravitsemusta ja tämä asia on aina kiinnostanut minua.  Harmittaa kun en löydä millään hakusanoilla tuota dokkaria enää mistään.

Länsimaalainen lääketiede ei tunnista ravintohoitoa, eikä sen merkitystä mielenterveyteen. Ymmärretään vasta se että jos syödäänn liikaa hiilihydraatteja ja rasvaa niin siitä seuraa lihomista. Sitäkään että lihomisesta seuraa yleensä masennusta tai muita mt ongelmia ei kukaan kai oikein uskalla sanoa ääneen.

Länsimaalainen lääketiede vain tukahduttaa sairauden oireen jollain pillereillä. 

Miettikääpä te jotka olette käyneet mt ongelmien takia lääkärissä tai terapiassa kuinka monelta on edes kysytty ravinnosta? Nykyään kai onneksi jo unen ja liikunnan merkitys ymmärretään onneksi.

Ne johtuvat ilmastonmuutoksesta. Ihmiset ahdistuvat siitä, ja sairastuvat. Siksi THL:n on tärkeää osallistua luonnon suojeluun.

Ei haittaa koska suomi on maailman onnellisin maa <3 

Väitän oikeastaan jopa että kyseessä on fakenews, suomessa asiat ovat maailman parhaiten ja täällä on maailman onnellisin kansa.

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö noista syistä helposti myös sairauslomalle?

Kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ja varmaan maailmassa muuallakin puhutaan aivan liian vähän tai ei lainkaan ravinnon merkityksestä aivojen kehitykseen jo varhaislapsuudessa sekä siihen miten paljon oikeanlainen puhdas ruoka (ravinto) vaikuttaa aivojen toimintaan ja koko kehon hyvinvointiin.

Katsoin joskus 10v sitten pätkän hitsin mielenkiintoisesta jenkkidokkarista joka käsitteli ravinnon merkityksestä lasten aivojen kehitykseen, ravintoköyhän ruoan merkityksestä erilaisten nepsy oireiden ilmenemiseen ja miten esim adhd yms oireita voi hillitä ruokavaliolla. Myös miten erilaiset vitamiinit, kivennäisaineet ja erityisesti rasvahapot vaikuttivat masentuneisiin ihmisiin kun heitä lääkittiin vain noilla ravintovalmisteilla ja liikunnalla.

Olen itse työskennellyt koko työikäni ruoan parissa ja tunnen jonkun verran ravitsemusta ja tämä asia on aina kiinnostanut minua.  Harmittaa kun en löydä millään hakusanoilla tuota dokkaria enää mistään.

Länsim

Hyvä nosto, olen samaa mieltä.

Miten lapsesta voikaan kasvaa tervejärkinen jos ravinto on 2 vuotiaasta lähtien lähes pelkkiä hiilaripitosia valmisruokia joissa on kauheasti lisäaineita, syödään jotain makaroonia jonka ravintoarvot minkään suhteen on täys 0. Saadaan kyllä hirvee määrä energiaa ja nopeita hiilareita jotka tekee erittäin aktiiviseksi, mutta ei mitään ravintoaineita. Sitten napostellaan karkkia ja jotain sipsejä = pelkkää lisäainetta, ei mitään vitamiineja saati aivojen tarviimia rasvoja.

Älkää vanhemmat sairastuttako lapsianne vaan opettakaa (pakottakaa) ne syömään terveellisesti. Huonolla ruokavaliolla lapsena on pitkälle kantavat seuraukset.

Katsoin joskus 10v sitten pätkän hitsin mielenkiintoisesta jenkkidokkarista joka käsitteli ravinnon merkityksestä lasten aivojen kehitykseen, ravintoköyhän ruoan merkityksestä erilaisten nepsy oireiden ilmenemiseen ja miten esim adhd yms oireita voi hillitä ruokavaliolla. Myös miten erilaiset vitamiinit, kivennäisaineet ja erityisesti rasvahapot vaikuttivat masentuneisiin ihmisiin kun heitä lääkittiin vain noilla ravintovalmisteilla ja liikunnalla.

Olen itse työskennellyt koko työikäni ruoan parissa ja tunnen jonkun verran ravitsemusta ja tämä asia on aina kiinnostanut minua.  Harmittaa kun en löydä millään hakusanoilla tuota dokkaria enää mistään

katsoin tämän saman dokkarin. Myös autismin oireita voi joskus lievittää ruokavaliolla.

Sanoisin että mielenterveys on ennenkaikkea suhteellisuuden tajua. Sitä on vaikea hahmottaa omaa itseään, kun netti on täynnä turhanpäiväistä roskaa. Puhelin kiinni ja katse taivaalle https://yle.fi/a/74-20058533. Ihminen on pienenpieni muurahainen tässä maailmankaikkeudessa. Tärkeimmät ihmiset eivät ole Snapchatissä tai TikTokissa, vaan ihan siinä vieressä.

Ei kai ihmisen mieltä ole luotu tähän:

- yksilökeskeisyyteen

- yksin pärjäämiseen

- kilpailuyhteiskuntaan

- erikoisuuden tavoitteluun

- kuuntelemaan pilkkaa ja arvostelua

- ulkonäön tuijottamiseen

- täydellisyyden tavoitteluun

- itsensä vertaamiseen muihin 

- jatkuvaan informaatiotulvaan (josta suurin osa negatiivista)

- koko maailma on muutaman klikkauksen päässä

- vähäiseen liikuntaan

- 95% ajasta sisätiloissa olemiseen (vert vähäinen liikunta ja raitis ilma).

- näytön tuijottaminen

- älylaitteiden mahdollinen säteily

- heikkoravinteiseen ruokaan

Johan tuossa kuka tahansa kuukahtaa. En ihmettele yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ihmisen mieltä ole luotu tähän:

- yksilökeskeisyyteen

- yksin pärjäämiseen

- kilpailuyhteiskuntaan

- erikoisuuden tavoitteluun

- kuuntelemaan pilkkaa ja arvostelua

- ulkonäön tuijottamiseen

- täydellisyyden tavoitteluun

- itsensä vertaamiseen muihin 

- jatkuvaan informaatiotulvaan (josta suurin osa negatiivista)

- koko maailma on muutaman klikkauksen päässä

- vähäiseen liikuntaan

- 95% ajasta sisätiloissa olemiseen (vert vähäinen liikunta ja raitis ilma).

- näytön tuijottaminen

- älylaitteiden mahdollinen säteily

- heikkoravinteiseen ruokaan

 

Johan tuossa kuka tahansa kuukahtaa. En ihmettele yhtään.

 

Hyvä lista ja tähän vielä kun lisää köyhyyden joka myös on kasvanut huomattavasti. Väitän että tämä aihe on juuri yhteydessä siihen miksi esimerkiksi syntyvyys on alhaista ja miksi yksinäisyys on myös yleistä.

Mielenterveysongelmien määrä kertoo sen missä tilassa yhteiskunta on.

Itse juttelen yhden vaikeasti masentuneen ihmisen kanssa viikottain, sen kanssa mitä juteltiin aiheesta niin se sanoi että ennen ihmisten elämä oli helpompaa kuin nykyään ja tämän takia nykyisin mielenterveysongelmia on paljon.

Nyt vielä psykiatrinen hoitojärjestelmäkin on romahtamispisteessä ja hoidot muutetaan pitkistä psykoterapioista muutaman kerran lyhytinterventioiksi. Mikäli et parane, niin voi voi.

Kun lukee THL:n tilastoja, niin vuosikymmenien aikana on tapahtunut hyvääkin kehitystä. Itsemurhakuolleisuus oli esimerkiksi 1990-luvulla 30,4 / 1000 asukasta kohden, kun se oli vuonna 2021 13,5 / 1000 asukasta kohden. Samaan aikaan psykiatristen osastojaksojen määrä on laskenut vuoden 1996 9,9 /1000 asukasta kohden 6,6 /1000 asukasta kohden ja laitoshoitojaksot ovat lyhentyneet 90,2 päivästä vuodesta 1994 vuoden 2018  27,2  päivään. Kuten on tarkoitettukin, mielenterveyspalvelujen avohoitoon on panostettu runsaasti ja yhä suurempi määrä saa hoitoa psyykkisiin vaikeuksiinsa.  Mielenterveyden avohoidon käynnit olivat perusterveydenhuollossa vuonna 1994 18 /1000 asukasta kohden, kun se vuonna 2022 on räjähtänyt käsiin 205 /1000 asukasta kohden. Itse asiassa monien kansainvälisten tutkimusten mukaan mielenterveyshoitoon panostamisella ei ole  mitään yhteyttä itsemurhien määrään ainakaan toivotussa mielessä. Esimerkiksi Burges et al (2003) tutkivat  tutkimuksessaan Do nations mental health policies, programs and legislation influence their suicide rates? An ecological study of 100 countries. sitä, miten mielenterveyshoitoon panostaminen on yhteydessä itsemurhien määrän kehitykseen. Hypoteesinsa vastaisesti he havaitsivat, että maassa jossa alettiin panostaa mielenterveyteen, itsemurhien määrä alkoi nousta. Ainoa poikkeus oli päihdehoitoon panostaminen, joka vähensi erityisesti miesten itsemurhia. Samaan tulokseen päätyivät Rajkumar et al (2014) tutkimuksessaan National suicide rates and mental health system indicators: An

ecological study of 191 countries. 

Nyt suurempi osa väestöstä tunnistaakin hienosti olevansa psyykkisesti häiriintyneitä ja syö psyykenlääkkeitä: esimerkiksi depressiolääkkeiden kulutus oli vuonna 1993 30,4 / 1000 asukasta kohden kun se vuonna oli 97,4 / 1000 asukasta kohden. Tilastojen mukaan näyttää siltä, että yhä harvempi psyykkisesti sairas ihminen on alihoidettu ja laitoshoitopainotteisuudesta on päästy avohoitopainotteiseen hoitoon. Kuntoutuspsykoterapiaakin sai vuonna 1990 16-24 -vuotiaista vain 0,6 /1000 asukasta kohden, kun vuonna 2022 vastaavan ikäisestä väestöstä sitä sai 18 / 10000 asukasta kohden samanikäisestä väestöstä, ja kasvu on ollut yhtä vahvaa muissa ikäryhmissä. Tämäkin on ollut päättäjien ja mielenterveysalan ammattilaisten toive.

Esimerkiksi laajan tanskalaisen tutkimuksen (Kessing et al 2013) Lifetime Incidence of Treated Mental Health Disorders and Psychotropic Drug Prescriptions and Associated Socioeconomic Functioning mukaan peräti 82,6 % väestöstä saa jossain vaiheessa hoitoa mielenterveyden haasteisiinsa, ja mitä enemmän hoitoa saa, niin sitä todennäköisemmin on yksinelävä, naimaton ja työelämän ulkopuolella. Tutkijat toteavatkin, että hoito kohdistuu näin oikeisiin henkilöihin, koska hoidon seurauksena heidän heikko-osaisuusindeksinsä vain pahenee. Samasta ilosanomasta kertovat THL:n tilastot, jotka kertovat psykiatrien hoitavan ihan aitoja vakavia sairauksia, koska hoidolla ollaan saatu nuorten mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet moninkertaistumaan. Ja kuten todettua, arviolta vain 20 % ihmisistä ei tunnista olevansa psyykkisesti häiriintyneitä jossain vaiheessa elämäänsä, eli ainakaan merkittävää alihoitoa psyykkisiin sairauksiin ei enää todennäköisesti ole. Erityisesti nuoret ovat ottaneet vastaan vuosikymmenien aikana harjoitetun psykoedukaation, josta nyt puhutaan nyt hirvittävänä mielenterveyskriisinä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ihmisen mieltä ole luotu tähän:

- yksilökeskeisyyteen

- yksin pärjäämiseen

- kilpailuyhteiskuntaan

- erikoisuuden tavoitteluun

- kuuntelemaan pilkkaa ja arvostelua

- ulkonäön tuijottamiseen

- täydellisyyden tavoitteluun

- itsensä vertaamiseen muihin 

- jatkuvaan informaatiotulvaan (josta suurin osa negatiivista)

- koko maailma on muutaman klikkauksen päässä

- vähäiseen liikuntaan

- 95% ajasta sisätiloissa olemiseen (vert vähäinen liikunta ja raitis ilma).

- näytön tuijottaminen

- älylaitteiden mahdollinen säteily

- heikkoravinteiseen ruokaan

 

Johan tuossa kuka tahansa kuukahtaa. En ihmettele yhtään.

 

Hyvä lista ja tähän vielä kun lisää köyhyyden joka myös on kasvanut huomatt

Itse olisin hiukan erimieltä tuosta köyhyydestä ja sen vaikutuksesta. Mehän olemme isossa kuvassa (keskiverrosti) yksi maailman vauraimmista kansoista. 

Olen itse syntynyt -70 luvun alussa joten siis lapsi/nuori aina tuonne -90 luvun puoliväliin. Silloin vielä 90% perheistä oli pienituloisia tai korkeintaan keskituloisia. Köyhyyskin oli yleistä. 

Mutta silloin ihmiset eli terveellisemmin, suuri osa vielä muualla kuin kaupungeissa ahtaissa asunnossa, oli saatu lapsena puhdasta terveellistä ravintoa, oltiin paljon ulkona ja tehtiin ruumiillista työtä. Ei ollut valtavaa määrää elämää helpoksi tekeviä hyödykkeitä, 70 luvun puolivälissä tv kin yleistyi vasta joka kotiin, ei ollut välttämättä edes autoa ja jos oli niin ei meitä lapsia kuskattu joka paikkaan, kaikki alle 10km vedettiin fillarilla ja lyhyemmät matkat kävellen, talvella potkurilla. Kaikki harrastustarvikkeet ym ns ansaittiin kotitöillä tai vähän vanhempana jotain naapurin penskoja hoitamalla, käpyjä tai mansikoita kesällä keräämällä. Mikään ei tullut ilmaiseksi kuten nykyään. Oli selvää että mentiin koulun jälkeen heti töihin, ei ollut elättäjää, pappa betala kulttuuria oli promillella ihmisistä toisin kuin nykyään. Jos ei saanu opiskeluajan jälkeen oman alan töitä niin mentiin vaikka johonkin tehtaaseen tai siivoamaan että sai ITSE maksettua laskut. 

Pelkäämpä että kyse on vaan siitä että nykyään päästään niin helpolla vert esim 40-50 v takaiseen aikaan. Ihmisillä on liikaa vapaa aikaa vatvoa oman elämänsä kurjuutta ja maata sohvalla miettien miltä MINUSTA  nyt tuntuu.

Siirretään vastuu omasta elämästä ja siinä selviytymisestä ensin päiväkodin, sitten koulun ja sitten sossun tai terapeutin jopa valtion harteille. 

Kun on totuttu lapsesta saakka "valmiiseen pöytään ja kääritty itsemme pumpuliin" niin reality elämää ja sen stressaavuutta on vaikea kestää. Moni luovuttaa heti kun tulee ensimmäiset vastoinkäymiset. Jokin sellainen sitkeys ja ylpeys sitä että "per...le mähän selviän täällä, mä näytän ihmisille että osaan, uskallan ja olen oman elämäni arkkitehti" puuttuu monilta..... liian monilta.

Olihan niitä mt ongelmia ennenkin ja pahimmat oli mielisairaaloissa joita (isojakin yksiköitä) oli pitkin Suomea. Silloin ei vaan ehkä nuoret ja lapset oireillut tällä tapaa kuin nyt.

Älkää ulkoistako kaikkea "ammattilaisille". Läheinen/tuttu ei voi aina auttaa, mutta kuunnella voi aina. Pieniin murheisiin voi antaa keittiösykolookin neuvoja ja moni pieni murhe ratkeaa niillä. Olkaa läsnä ja ihminen ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ihmisen mieltä ole luotu tähän:

- yksilökeskeisyyteen

- yksin pärjäämiseen

- kilpailuyhteiskuntaan

- erikoisuuden tavoitteluun

- kuuntelemaan pilkkaa ja arvostelua

- ulkonäön tuijottamiseen

- täydellisyyden tavoitteluun

- itsensä vertaamiseen muihin 

- jatkuvaan informaatiotulvaan (josta suurin osa negatiivista)

- koko maailma on muutaman klikkauksen päässä

- vähäiseen liikuntaan

- 95% ajasta sisätiloissa olemiseen (vert vähäinen liikunta ja raitis ilma).

- näytön tuijottaminen

- älylaitteiden mahdollinen säteily

- heikkoravinteiseen ruokaan

 

Johan tuossa kuka tahansa kuukahtaa. En ihmettele yhtään.

 

Hyvä lista ja tähän vielä k

Esimerkiksi euroopassa suomalaisten ostovoima on yksi heikoimpia. Tottakai suomi on rikas maa jos suomea vertaa johonkin köyhään aasian maahan tai afrikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kadottaneet käsityksen normaaleista elämänarvoista. Uusi sukupolvi täysin kuutamolla. Normaalit pienet vastoinkäymiset ovat muka niin rankkoja, ettei niistä enää selvitä ilman psykiatrin apua ja pillereitä. Ei tuu mitään.

 

Ja tämä malli on suoraan Jenkkilästä. Siellä juostaa joka asiasta tsykiatrilla

 

Sitten on se, että nykyään ihmiset avoimesti jopa mediassa puhuvat kuinka heitä itkettää milloin mikäkin asia. Pidetään itkemistä kaiken maailman asioista jotenkin normaalina nykyään. Itkupillejä he ovat, ja heidän pitäisi ryhdistäytyä.

 

Minusta ongelma on nimenomaan sinunkaltaisesi ihmiset ja olettamus, että kun minä olen kova ja kylmä ei

Ja myös niin, ettei päiväkausia itkeminen ole heille mikään juttu. Heille on ihan normaalia olla auttamatta potilasta esim. lääkkeen vaihdolla, jos tämä vain itkee taukoamatta.

Se tuska ei kasvata, kehitä tai jalosta. Se tuhoaa, väsyttää ja vituttaa. On täysin normaalia vain käydä jossakin vastaanotolla, kertoa asiat kuin ne ovat, ja lähteä tyhjin käsin pois. Mitään ei tapahdu niin pitkään aikaan, että sitten sinne ei enää mennä kuin korkeintaan hakemaan lappua milloin millekin taholle. 

Kehä pyörii niin kauan kunnes aletaan ymmärtää, että jos heillä ei todella ole osaamista, niin muutetaan koulutusta. Vaikka sitten kertomalla, ettei yksin voi saada yhtä laadukasta elämää kuin kumppanin kanssa esim. kotitöiden tai terveyden suhteen

 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä yksilöterapiakeskeisyyttä. Monella nuorella on elämänhallintataitojen kanssa ongelmia, itsestä huolehtimisen kanssa ongelmia ja ihmisten kohtaamisen kanssa ongelmia. Yksiössä ajan viettäminen tietokoneen kautta ei ratkaise asioita. Miksi osaa terapia-ajoista ei kulutettaisi ihan vain toiminnallisuuteen sen ainaisen lässyttämisen sijaan. Olisi vaikka erilaisia ryhmiä jossa opeteltaisiin tärkeitä asioita hyvinvoinnille : päivärytmi, unen tukeminen, lääkkeettömät keinot masennuksen kanssa kamppailuun (toki jotkut voi kokea hyötyä lääkityksestä) ynnä muut. Näihin pitäisi satsata jo kouluaikana enemmän. Konkreettisesti opeteltaisiin näitä keinoja.  Voisi olla opettelua raha-asioiden hoitoon jos kyseessä olisi nuoret koska solmussa olevat raha-asiat ei auta mielenterveyttä. Vertaistukiryhmiä olisi enemmän nuorille tutustua toisiin nuoriin niin että yhteisöllisyyttä olisi enemmän.

Terapiaa voisi olla mutta harvemm

Kyllä tälläisiä on. Itse olen ollut ryhmässä jossa käytiin läpi 2-suuntaisen kanssa pärjäämistä arjessa. Oli pakollinen ennen yksilöterapiaa. 

"Esimerkiksi laajan tanskalaisen tutkimuksen (Kessing et al 2013) Lifetime Incidence of Treated Mental Health Disorders and Psychotropic Drug Prescriptions and Associated Socioeconomic Functioning mukaan peräti 82,6 % väestöstä saa jossain vaiheessa hoitoa mielenterveyden haasteisiinsa, ja mitä enemmän hoitoa saa, niin sitä todennäköisemmin on yksinelävä, naimaton ja työelämän ulkopuolella. Tutkijat toteavatkin, että hoito kohdistuu näin oikeisiin henkilöihin, koska hoidon seurauksena heidän heikko-osaisuusindeksinsä vain pahenee. Samasta ilosanomasta kertovat THL:n tilastot, jotka kertovat psykiatrien hoitavan ihan aitoja vakavia sairauksia, koska hoidolla ollaan saatu nuorten mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet moninkertaistumaan."

En jaksa uskoa, että tutkijat oikeasti väittäisivät noin. Tietenkin mitä häiriintyneempi on, sitä todennäköisempää on perheettömyys ja enempi avuntarve. Ei tästä voi MITENKÄÄN päätellä, että hoidon saaminen olisi syynä heidän perheettömyydelleen yms. Tämä on niin räikeä virhe, etten jaksa uskoa, että tutkimuksessa näin sanottaisiin. En millään jaksa, enkä ehdi tarkistaa asiaa itse.

Orpon vastuulla on lukemattomien ihmisten kuolemat ja monet muut tragediat.

Kiitos Petteri, olet paha ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke olisi somet pois mielenterveysongelmaisilta. Monissa somekuplissa saat sitä enemmän kannustusta, mitä pahemmin ja kauemmin olet mielenterveysongelmainen, elät tuilla jne. Ei kannusta edes yrittämään parantua, kun identiteetti muodostuu rypemisen ympärille.

 

Monella kuten minulla ei ole kuin some kun livenä ei saa muodostettua sosiaalisia kontakteja eri syistä ja monet suorastaan välttää mt-ongelmaisten kanssa oleskelua että jäljelle jää some ja hoitokontaktit.

Kun te kaadatte sitä pahaa oloanne muiden seurassa olijoiden niskaan. Miksette vaikka hakeudu vertaistenne seuraan, vai oletteko niin raskasta seuraa toisillennekin, että mieluummin istutte nenä puhelimessa yksiössä?

Vertaistuki ja samankaltaisten seura olisi kyllä ihan hyvä ajatuksena.