Onko normaalitasoista jaksamista 50-vuotiaalta? Haravoiminen

CFS?

Aloittajalle tiedoksi, olet ihan normaalissa kunnossa. Nämä nuoremmat ymmärtävät aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on autoimmuunisairauksia ja aina, kun teen vähänkin jotain fyysistä, joudun välillä lepäilemään. Oletko sä ap kokonaan terve?

Tämä tulee mieleen. Jotain diagnosoimatonta autoimmuunisairautta tms?

Eihän ole työuupumusta tms taustalla? Itsellä burn-out vei kaikki voimat niin, että hyvä kun jaksoin hengittää ja toipuminen kesti vaikka miten kauan.

On normaalia, jos olet esim. influenssatoipilas. Muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Olet joko sairas tai kaikkien aikojen rapakunnossa.

Niin, tämä on mielestäni tosi huolestuttavaa :(

Käyn töissä 3-4 päivää viikossa. Työ on kevyttä fyysisesti.

ap

Onko ollut flunssaa viime aikoina? Se vetää voimattomaksi joksikin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, olet ihan normaalissa kunnossa. Nämä nuoremmat ymmärtävät aikanaan.

Viisikymppiseksi? Tämä nuori on 46 ja juoksee ja liikkuu 6 kertaa viikossa. Haravointi olisi mukava taukojumppa etätyön lomassa.

Hei ap! Minun voimat on vähentyneet pikkuhiljaa täytettyäni 50. Olen ollut ihan poikki syksystä 2022 alkaen. Olen 54 vuotias. On mitattu verenpainetta (tosi alhainen), kilpirauhasta (alarajalla, mutta normaali), on tutkittu sydän yms. En palaudu nukkuessa , lihakset kipeytyy helposti, silmät ja emätin kuivuu sietämättömästi. Niska ja alaselkä kipuilee. Oli ferritiinivaje. Se noussut jo, muttei ole parantanut tilannetta. Olen käyttänyt testosteronigeeliä, siitäkään ei apua. Nyt itse löysin Sjögrenin syndrooma nimisen sairauden ja oireet täsmäävät hyvin. Pyydän lääkäriä tutkimaan tämän. Voisiko olla sinullakin?

Vierailija kirjoitti:

Haravoidessa kyykkiessä risuja maasta reidet väsyivät tosi nopeasti. Syke oli 124 kyllä vain korkeimmillaan, mutta silti olin koko ajan kuin *tosi heikossa hapessa*. :(

ap

En nyt vielä olisi huolissani. jos tuo haravointi/kyykistely on sulla uusi liikuntamuoto, niin tottakai lihakset väsyy.

Itse olen aktiivikuntoilija ja koen samoja juttuja aina kun vaihdan lajia.

Luulin olevani huippukunnossa. Olin koko syksyn tavoitteellisesti treenannut tanssia tanssiryhmässä ja kroppa oli ulkoisesti tikissä. Talvella kokeilin hiihtoa ja Apua! tunsin olevani rapakunnossa! kaikki muut meni ohi oikealta ja vasemmalta, jopa seniorit. Puuskutin naama punaisena ja palasin kesken takaisin. Seuraavana aamuna olin jäykkä kuin kanki.

Eli kun jatkat haravointia ja kyykistelyä, huomaat että se alkaa pian sujumaan kuin itsestään. Naama ei pian muutu punaiseksi, pulssi ei juuri nouse ja reidet ei tärise. Sitten kesällä biitsillä menet eka kertaa uimaan ja tulet sieltä jalat täristen ja nassu punaisena ja ihmettelet että olenpa rapakunnossa.

Aina kun lihakset saa uusia ärsykkeitä, esim. kun kokeilet uutta lajia, tunnet alussa olevasi rapakunnossa.

Esim. jos vedät HIIT- treeniä kovilla sykkeillä monta viikkoa, luulet olevasi huippukunnossa niin sitten kokeile jotain barre-tyyppistä liikuntaa, niin ei viittä minuuttia kun upeat lihaksesi alkaa täristä ja ihmettelet, miten se treeniä ohjaava tikkujalkainen olmi pystyy noin tyynenä vetään koko liikesarjan läpi.

Luetaanpa taas se ketju käpi ennen kuin taivastellaan. Ap:lla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se tuottaa haastetta niin rasituksen sietoon kuin palautumiseenkin. Siihen ei auta väkipakolla kunnon kohottaminen, vaan jatkuva pieni tekeminen. Joku ehdotti fysioterapeuttia, mielestäni hyvä idea, jotta saisit lihaskuntoliikkeitä tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, olet ihan normaalissa kunnossa. Nämä nuoremmat ymmärtävät aikanaan.

Ehkä keskivertokunnossa, mutta ei normaalikunnossa. Niissä on iso ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

50v ikävuoden jälkeen lihasmassa vähenee 1% vuodessa jos ei tee mitään lihaskuntoa,/massaa kasvattavaa harjoitusta. Oletko koskaan harrastanut liikuntaa? Siis muutakin kuin normaalia arjen toimintaa.

Veikkaan, että olet vain erittäin huonokuntoinen. Sen lisäksi voi olla jtkn muuta, esim vaihdevuosioireilua, onko hormonikorvausta?

Olen itse 56v nainen, teen täyttä kolmivuorotyötä + ylitöitä ja jaksan silti harrastaa salilla käyntiä x 3/vko ja lenkkeilyä ym ym

Ei ole hormonikorvaushoitoa, eikä mielestäni oireiluakaan. En ole harrastanut liikuntaa 18 ikävuoden jälkeen. Joskus jotain lenkkeilyä koitin, mutta olin niin masentunut ja aloitekyvytön ennen kilpirauhashoidon saamista, että mulla ei ollut elämässä mitään vauhtia eikä draivia.

ap

Juuri tämä.

Itse olen harrastanut teinistä asti kaikenlaista liikuntaa. Oma tyttäreni on 20v ja aivan rapakunnossa. Kun saan hänet lähtemään kanssani kävelylle, niin kohta hän haluaa hiljentää vauhtia ja lenkit (siis rauhalliset kävelyt) on ihan maks. 40min kestäviä. Hän valittaa ja marisee hikoilua ja hengästymistä. Hän siis inhoaa liikuntaa ja se näkyy sekä kuuluu. Harmittaa hänen puolesta, että tuhoaa terveytensä liikkumattomuudella ja hiljalleen lisääntyneellä painolla, nyt jo lievällä ylipainolla. Mutta minkäs teet, viisikymppisenä on varmaankin jo ihan raasku jos ei tee elämänmuutosta.

Se 56v nainen

Pitää löytää joku liikunta mistä tykkää. Eivät kaikki pidä kävelystä. Itse kävelen paljon, nautin pienestä hengästymisestä ja lihasten uupumisesta, mutta ennen kaikkea raikkaasta ilmasta ja ajatusten poukkoilusta tai sitten hyvistä keskusteluista teinin kanssa. Mutta sitten taas mailapelejä aktiivisesti pelaava mieheni ei kyllä kävele mihinkään ja itse taas en tykkää mistään peleistä. Voi olla, että jos kävellessä jää kyttäämään hengästymistään tms., se tekee olosta kurjan, ehkä jossain pelissä voisi keskittyä muuhun kuin oman olon tarkasteluun?

Olen houkutellut tytärtäni monipuolisesti erilaisten liikuntalajien pariin jo lapsesta asti. Kaikkea on aloitettu, mutta myös lopetettu, kun ei vaan tykkää. Ehkä pisimpään kävi kuntosalilla, n. vajaan vuoden, mutta ei tykkää enää siitäkään. Pallopelit ja ryhmäliikunnat ovat hänen inhokkinsa. Tikanheitostakin mökillä tuli käsi vain kipeäksi, eli ei tykkää. Ihan oikeasti, minulla olisi rahkeita oman taustani myötä ohjata häntä vaikka minkä liikunnan pariin ja olisin innokas siihen ihan täysillä. Mutta ei. Olen luovuttanut, kun toista ei voi pakottaa ja kannustamilla ei ole ollut mitään merkitystä. Minusta olisi aivan ihana harrastaa ja treenata oman tyttäreni kanssa, mutta hän ei arvosta sitä mahdollisuutta.

N56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

50v ikävuoden jälkeen lihasmassa vähenee 1% vuodessa jos ei tee mitään lihaskuntoa,/massaa kasvattavaa harjoitusta. Oletko koskaan harrastanut liikuntaa? Siis muutakin kuin normaalia arjen toimintaa.

Veikkaan, että olet vain erittäin huonokuntoinen. Sen lisäksi voi olla jtkn muuta, esim vaihdevuosioireilua, onko hormonikorvausta?

Olen itse 56v nainen, teen täyttä kolmivuorotyötä + ylitöitä ja jaksan silti harrastaa salilla käyntiä x 3/vko ja lenkkeilyä ym ym

Ei ole hormonikorvaushoitoa, eikä mielestäni oireiluakaan. En ole harrastanut liikuntaa 18 ikävuoden jälkeen. Joskus jotain lenkkeilyä koitin, mutta olin niin masentunut ja aloitekyvytön ennen kilpirauhashoidon saamista, että mulla ei ollut elämässä mitään vauhtia eikä draivia.

ap

Juuri tämä.

Itse olen harrastanut teinistä asti kaikenlaista liikuntaa. Oma tyttäreni on 20v ja aivan rapakunnossa. Kun saan hänet lähtemään kanssani kävelylle, niin kohta hän haluaa hiljentää vauhtia ja lenkit (siis rauhalliset kävelyt) on ihan maks. 40min kestäviä. Hän valittaa ja marisee hikoilua ja hengästymistä. Hän siis inhoaa liikuntaa ja se näkyy sekä kuuluu. Harmittaa hänen puolesta, että tuhoaa terveytensä liikkumattomuudella ja hiljalleen lisääntyneellä painolla, nyt jo lievällä ylipainolla. Mutta minkäs teet, viisikymppisenä on varmaankin jo ihan raasku jos ei tee elämänmuutosta.

Se 56v nainen

Pitää löytää joku liikunta mistä tykkää. Eivät kaikki pidä kävelystä. Itse kävelen paljon, nautin pienestä hengästymisestä ja lihasten uupumisesta, mutta ennen kaikkea raikkaasta ilmasta ja ajatusten poukkoilusta tai sitten hyvistä keskusteluista teinin kanssa. Mutta sitten taas mailapelejä aktiivisesti pelaava mieheni ei kyllä kävele mihinkään ja itse taas en tykkää mistään peleistä. Voi olla, että jos kävellessä jää kyttäämään hengästymistään tms., se tekee olosta kurjan, ehkä jossain pelissä voisi keskittyä muuhun kuin oman olon tarkasteluun?

Olen houkutellut tytärtäni monipuolisesti erilaisten liikuntalajien pariin jo lapsesta asti. Kaikkea on aloitettu, mutta myös lopetettu, kun ei vaan tykkää. Ehkä pisimpään kävi kuntosalilla, n. vajaan vuoden, mutta ei tykkää enää siitäkään. Pallopelit ja ryhmäliikunnat ovat hänen inhokkinsa. Tikanheitostakin mökillä tuli käsi vain kipeäksi, eli ei tykkää. Ihan oikeasti, minulla olisi rahkeita oman taustani myötä ohjata häntä vaikka minkä liikunnan pariin ja olisin innokas siihen ihan täysillä. Mutta ei. Olen luovuttanut, kun toista ei voi pakottaa ja kannustamilla ei ole ollut mitään merkitystä. Minusta olisi aivan ihana harrastaa ja treenata oman tyttäreni kanssa, mutta hän ei arvosta sitä mahdollisuutta.

N56

Ap on huolissaan itsestään. N56 tyttärestään. Jos tyttäresi on täysi-ikäinen, niin älä puutu hänen elämäänsä. Siitä huolimatta, että liikunta on terveellistä, ei meillä vanhemmilla ole lupa vihjailla tai vaatia. Olet varmasti tarpeeksi monta kertaa jo ilmaissut että hänen pitäisi elää kuin sinä.