Olen lihavuusleikattu 3 kk sitten, kysy ja vastaan

Vierailija kirjoitti:

Kuurkami kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset laihduttanut ilman leikkausta?

Kaikki julkisella puolella leikattavat ovat laihduttaneet myös ilman leikkausta, tavallisesti merkittäviä määriä.

Mutta eihän sit enää pääse siihen leikkaukseen? Entä miksi jotkut leikataan uudestaan kun onkin lihonut takas kaikki menetetyt kilot? Siis kunnallisella puolella? Yksityisellä varmaan leikataan vaikka kuinka monta kertaa ja on hintakin sen mukainen.

Sinulla saattaa olla nyt virheellistä tietoa leikkausindikaatiosta tai leikkausmenetelmistä. Ohitusleikatulta potilaalta on jo poistettu osa suolistoa ja mahalaukun yläosa, joten kyseessä on pysyvä toimenpide jota ei voida uusia. Kavennus- eli sleeveleikatun potilaan mahalaukkua ei myöskään voida loputtomasti kaventaa. Uusintaleikkauksia tehdään harvoin ja niille on usein muu syy kuin se, että laihdutus on epäonnistunut - esimerkiksi, että kavennusleikkaus aiheuttaa sellaisia vaikeita oireita jotka todennäköisesti häviävät kun tehdään radikaalimpi ohitusleikkaus. 

Minut on ohitusleiksttu ja kaikki veriarvot on hyvät, ferritiini oli 169. En syö mitään muuta kuin kalkki ja D vitamiinia.

Hemoglobiini oli 142.

Syön normaalia, tervettä ruokaa. Paljon erilaisia kasviksia, marjoja, hedelmiä, ja proteiinia. Erilaiset salaatit ja keitot ovat minun herkkuani.

En juo mehuja, limsoja, en syö pullaa, tai mitään makeaa, ei maistu rasvaiset syötävät kuten eri sipsit tai makkarat ja pekonit. Roskaruoasta tulen pahoinvoivaksi ja jo niiden haju yököttää.

Syön mitä mieli tekee, vapaasti. Leikkauksen jälkeen eniten vain maistu rasvainen, suolainen tai makeat syötävät. Marjat ja hedelmät kyllä.

Hiilarit syön täysjyvänä. Syön vapaasti, kunnes tulen kylläiseksi, yleensä se tarkoittaa 2-3 dl.

Syön 4-6 krt päivässä. Juon vapaasti vuorokaudessa 1-2 litraa.

Mitään komplikaatioita ei ole tai imeytymis ongelmia. Olen onnekas. Leikkaus muutti makuaistiani. Ennen olin pulla ja keksi hiiri, nyt ne ovat aivan liian yököttävän makeita, myös ei maistu jäätelöt tai maustetut jugurtit/ rahkat.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla vielä tukka päässä? Onko tullut hypoja? Juotko alkoholia?

Hiustenlähtö voi alkaa nopeassa laihtumisessa tavallisimmin 3-6 kk kuluttua, itsellä en ole tätä ongelmaa vielä ollut. Jos syö liian vähän, proteiiniköyhästi ja unohtelee ottaa vitamiinit, altistaa kyllä itsensä hiustenlähdölle.

Alhainen verensokeri eli hypoglygemia johtuu tavallisesti myös huonoista syömisistä ja se on ohitusleikkauksen - joka on se kajoavampi toimenpide - jälkiseuraus, eikä ole erityisen yleinen tila. Hypojen hoitona on ruokavalion korjaus matalahiilarisempaan suuntaan. Kavennusleikattuna ei siis minulle todennäköinen ongelma.

Käytän alkoholia, mutta en kovin usein ihan siksi, että siitä tulee tässä iässä karmea krapula ja se lihottaa, eikä tee hyvää muutenkaan sisäelimille.

Alkoholista kysytty paljon ja siihen olenkin jo vastannut, eli kyllä voi juoda alkoholia, mutta eihän se terveelliseen ruokavalioon kuulu. Pystyn juomaan hiilihappojuomia ongelmitta, mutta osa ei pysty kuvaten, että hapot pyrkivät takaisin ylös, eli röyhtäyttää kovasti tai tulee paineen tunnetta rintakehälle.

Yksikin sairaanhoitaja kertoi, että hänet oli leikattu uudestaan koska lihoi ensimmäisen leikkauksen jälkeen takaisin ja ylikin. Mutta se johtuu varmaan siitä että hän on työelämässä. 

Mä oon ymmärtänyt että mahalaukku voi venyä uudestaan ja siten lihoa leikkauksen jälkeen? 

Onko joku leikkausmenetelmä jolla tämän voi ehkäistä? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko huolissasi mahdollisista leikkauksen aiheuttamista komplikaatioista ja vaikutuksesta vointiisi, varsinkin kun on aina mahdollista, että paino palaa? Pohditko hyötyjä ja haittoja ja saitko tietoa riittävästi ennen leikkauspäätöksen tekemistä?

Minusta on hienoa, että leikkauksilla tarvitsevat saavat entistä helpommin apua, mutta en ikinä uskaltaisi antaa tehdä niin vahvasti fyysisesti kajoavaa toimenpidettä itselleni. Olen lukenut, että leikkaus voi aiheuttaa myös elämään vaikuttavia haittoja, eikä siitä ikinä palaudu entiselleen, vaikka vatsalaukku venyisikin takaisin. Kyseessä on kuitenkin loppuelämään vaikuttava toimenpide.

Toivon, että kohdallasi kaikki sujuu hyvin.

Lihavuuskirurgiasta on saatavilla erittäin hyvin tietoa sekä etukäteen että hoitavilta lääkäreiltä. Leikkausmenetelmiä, niihin liittyviä riskejä ja leikkauksen hyötyä ehtii hyvin punnita joka kantilta, ennen kuin päätöksen tekee. Tavanomaisesti lihavuusleikkaukseen hakeudutaan erittäin pitkän harkinnan jälkeen.

Lihavuusleikkaukseen ei ole syytä hakeutua, jos arvelee lihovansa uudelleen, eli ettei olisi valmis sitoutumaan ruokavaliomuutoksiin.

Suomessa tehdään pääasiassa kavennus- eli sleeve-leikkauksia ja mahalaukun ohitusleikkauksia, joista jälkimmäinen on suurempi ja myös enemmän riskejä sisältävä leikkaus. Usein riskit liittyvät siihen, että leikkauksen jälkeisiä ruokavalio- ja hoito-ohjeita ei noudateta. Leikkaukset tehdään tähystysleikkauksina, joten kyseessä on suhteellisen kevyt, muutaman tunnin leikkaustoimenpide.

Melko tyypillisiä lihavuusleikkauksen ongelmia ovat esimerkiksi närästys, liian suuren annoksen tai liian nopean syömisen aiheuttamat oireet ja löysän ihon aiheuttamat hautumat ja kosmeettinen haitta. En osaa nyt tämän tarkemmin vastata, koska et tarkemmin kuvaa millaisista haitoista olet lukenut. Lähdekritiikki tietysti tässäkin tärkeää, eli klikkiotsikoiden teksteihin tai tositv-revittelyihin ei kannata tietojaan leikkausriskeistä pohjustaa, etkä toki näin varmasti teekään.

Kiitos toivotuksistasi! Olen jo toipunut täysin operaatiosta, minun kohdalla ei ole odotettavissa enää komplikaatioita. Veriarvoni ovat kunnossa. Seuraava kontrolli on vuoden kuluttua leikkauksesta, jossa jälleen tarkistetaan veriarvot.

Vierailija kirjoitti:

Yksikin sairaanhoitaja kertoi, että hänet oli leikattu uudestaan koska lihoi ensimmäisen leikkauksen jälkeen takaisin ja ylikin. Mutta se johtuu varmaan siitä että hän on työelämässä. 

Johtui varmaan siitä että oli käynyt rasvaimussa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ymmärtänyt että mahalaukku voi venyä uudestaan ja siten lihoa leikkauksen jälkeen? 

Onko joku leikkausmenetelmä jolla tämän voi ehkäistä? 

Mahalaukku on luonnostaan venyvää kudosta, eli venyminen on mahdollista. Jos tapaa hyvin usein syödä itsensä äärimmäiseen ähkyyn, mahalaukku venyy pysyvästi eikä palaudu enää syömättömyyden aikana takaisin. Siksipä kilpasyöjät ja erittäin ylipainoiset voivat syödä tosi suuria määriä kerrallaan - mutta vahingossa leikatunkaan mahalaukku ei veny, sen verran ikävä tunne ähky on.

Ahmintahäiriötä sairastavat pyritään seulomaan pois lihavuusleikattavista, koska heillä on tuota jatkuvan liikasyömisen ongelmatiikkaa. Revisioleikkauksesta eli uusinnasta aiemmin kysyttiin, ja näitä tehdään tosiaan usein muista syistä kuin siksi, että potilas ei ole pystynyt noudattamaan ruokavaliota, sillä leikkaus ei yksistään sovellu syömishäiriön hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Nahkojako leikattu julkisella? Ei varmaan käsivarsista ainakaan.

Miten muuten kun tulee ihan kamala jano, se mua aina mietityttää, et kun ei pysty juomaan ku jotain pieniä kulauksia kerrallaan, ja mieletön jano. Ajatus tuntuu kammottavalta :D 

Vastaan aloittajana tähän toiselle osoitettuun kysymykseen osaltani. Erittäin suurissa painoissa (yli 70 kg pudotukset) myös käsivarsien ja reisin ihoon voi syntyä hautovia poimuja joita voidaan hoitaa julkisen puolen plastiikkakirurgialla, koska ylijäämäiho synnyttää terveysongelman. Puhtaasti kosmeettisia haittoja ei hoideta julkisin varoin.

Leikatun vatsalaukku venyy ensimmäisten kuukausien aikana siten, että pystyy juomaan janoonsa, minä voin jo juoda n. 1.5 dl kerrallaan ja pienen tauon jälkeen kulauttaa saman verran eli se on jo 3 dl. Pitää myös vähän ennakoida ettei jano ylly niin pahaksi, että tekee mieli kaataa saavista suuhunsa.

Kuurkami kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset laihduttanut ilman leikkausta?

Kaikki lihavuusleikattavat laihduttavat ennen leikkausta, se kuuluu hoitopolkuun ja kriteereihin leikkaukseen pääsyyn. Lisäksi on lyhyt ja tehokas ENE-dieetti vielä ennen leikkausta.

Ei Virossa käydessä tarvinnut mitään laihduttaa ainakaan minun painoindeksillä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä prosessi oli? Ja kauan jouduit olemaan leikkausjonossa?

T toinen leikkaukseen odottava.. jo1.5 vuotta prosessia takana, enkä vieläkään ole edes jonossa vaikka vaadittu 6% painosta on tiputettu aikoja sitten.

Kaikkineen 1.5 vuotta ensiyhteydenotosta työterveyteen kunnes leikkausaika tuli. . Jonoon pääsyä ei tavallisesti odotuteta, jos muuten kaikki kunnossa, joten sinulla vaikuttaisi nyt olevan jokin esteenä. Tiedätkö miksi asiasi ei ole edennyt - täyttyvätkö kriteerit, onko sinulla syömishäiriöhistoriaa tms. estettä?

Vierailija kirjoitti:

Minut on ohitusleiksttu ja kaikki veriarvot on hyvät, ferritiini oli 169. En syö mitään muuta kuin kalkki ja D vitamiinia.

Hemoglobiini oli 142.

Syön normaalia, tervettä ruokaa. Paljon erilaisia kasviksia, marjoja, hedelmiä, ja proteiinia. Erilaiset salaatit ja keitot ovat minun herkkuani.

En juo mehuja, limsoja, en syö pullaa, tai mitään makeaa, ei maistu rasvaiset syötävät kuten eri sipsit tai makkarat ja pekonit. Roskaruoasta tulen pahoinvoivaksi ja jo niiden haju yököttää.

Syön mitä mieli tekee, vapaasti. Leikkauksen jälkeen eniten vain maistu rasvainen, suolainen tai makeat syötävät. Marjat ja hedelmät kyllä.

Hiilarit syön täysjyvänä. Syön vapaasti, kunnes tulen kylläiseksi, yleensä se tarkoittaa 2-3 dl.

Syön 4-6 krt päivässä. Juon vapaasti vuorokaudessa 1-2 litraa.

Mitään komplikaatioita ei ole tai imeytymis ongelmia. Olen onnekas. Leikkaus muutti makuaistiani. Ennen olin pulla ja keksi hiiri, nyt ne ovat aivan liian yököttävän makeita, myös ei maistu jäätelöt tai maustetut jugurtit/ rahkat.

Tuollainen muutos kelpaisi itsellenikin. Ei tarttisi jatkuvasti taistella makeanhimoa vastaan. Vaikkei BMI-raja ylity niin tuo parantaisi elämänlaatua todella paljon. Onnistuisikohan yksityisellä jos vaan vänkäisin tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Kuurkami kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset laihduttanut ilman leikkausta?

Kaikki lihavuusleikattavat laihduttavat ennen leikkausta, se kuuluu hoitopolkuun ja kriteereihin leikkaukseen pääsyyn. Lisäksi on lyhyt ja tehokas ENE-dieetti vielä ennen leikkausta.

Ei Virossa käydessä tarvinnut mitään laihduttaa ainakaan minun painoindeksillä.

Juu, vastaukseni liittyi julkisen puolen lihavuusleikkauksen hoitopolkuun. Yksityisellä puolella ja ulkomailla leikkauskriteerit ja ruokavalio-ohjeistuksetkin ovat erilaiset, kuten myös jälkiseuranta on erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen muutos kelpaisi itsellenikin. Ei tarttisi jatkuvasti taistella makeanhimoa vastaan. Vaikkei BMI-raja ylity niin tuo parantaisi elämänlaatua todella paljon. Onnistuisikohan yksityisellä jos vaan vänkäisin tarpeeksi

Ei tarvitse edes vängätä. Suomesta käydään aika paljon operaatiossa Virossa, jossa osaavaa ja laadukasta lihavuuskirurgiaa. Etuna nopea leikkaukseen pääsy, eikä tarvitse täyttää julkisen puolen melko korkeita kriteereitä. Miinuksena hinta, vaivannäkö ulkomaille reissaamisesta ja jonkin verran heikompi terveyden kokonaisvaltainen seuranta. Omasta tuttavapiiristäni kaksi on Virossa operoituja.

Vierailija kirjoitti:

Kokeiltiinko lihavuuslääkkeitä ennen leikkausta?

Saattanut joku jäädä välistä vastaamatta, tämä ainakin oli. Ei kokeiltu. Ehdotin itse lihavuusleikkausta ja lääkäri oli tähän myötämielinen.

oOlik uhtä kauheeta tuskaa, mitä vatsaleikkaukset aina ovat?

Kivut ja pahoinvointi leikkauksesta on tosi yksilöllistä. Ja pitää muistaa, että sairaalassa ja toipumiseen saa tosi vahvoja ja tehokkaita särkylääkkeitä.

Mutta lähes kaikilla se eka vuorokausi leikkauksen jälkeen on vaikein, usein on kaasusta johtuvaa pahoinvointia tai kipua (ohituksessa vatsaan pumpataan kaasua koska se antaa tilaa tehdä ohitus turvallisesti)

Pitää myös muistaa, että roikkoleikkauksetkin ovat isoja leikkauksia.

Itselle on tehty julkisella ohitus, sekä vatsaroikon leikkaus kahteen kertaan sekä rintojen kohotus.

Ja jos kädet ja reidet haittaa (iho tulehduksia, haihtumista) niin nekin saa pahoissa tapauksissa julkisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ex-muijan läskikamu teki tuollaisen itselleen. On nyt yhtä läski kuin ennen.

Läskikamu on hyvä sana.

Käytän jatkossa mieheni ystävistä. Heitä ei valitettavasti ole leikattu.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe.

Muutama kysymys.

- Onko vaikea huolehtia kaikkien ravintoaineiden saannista kun leikkauksen jälkeen ei voi syödä normaaleja määriä? Miten hanskaat tämän asian?

- miltä liikunnan harrastaminen tuntuu leikkauksen jälkeen?

- miten ympäristön suhtautuminen muuttui (jos muuttui) ?

- mikä yllätti sinua eniten lopputuloksen tai leikkauksen suhteen? Entä oliko pettymyksiä?

- voiko juoda alkoholia?

- miten psyykkinen puoli ja identiteetti on pysynyt perässä?

Hyviä kyssäreitä. Ne kuitenkin ehkä soveltuvat paremmin sellaiselle, joka leikattu esim. 1-4 vuotta sitten, itse olen vasta prosessin alussa eli leikkauksesta on 3 kk. Olen kuitenkin laihduttanut pari kertaa nelisenkymmentä kiloa ruokavaliolla, joten tiedän jo entuudestaan vastauksia joihinkin kysymyksiisi.

- Lääkäri määräsi minulle tarpeelliset vitamiinit ja veriarvoja seurataan säännöllisesti. Proteiinin saannin lasken, mutten en koe ravintoaineiden saantia työlääksi.

- Pääsääntöisesti leikatut eivät ole niin lihavia, että eivät kykene lainkaan liikkumaan, eli minäkin olen pyöräillyt, kävellyt ja uinut jo ennen leikkausta vaikkakin verkkaisesti ja harvakseen. Laihtumisen myötä liikkuminen käy kevyemmäksi ja helpommaksi ja siitä voi osin jopa nauttia koska ei ole nivel- ja selkäkipuja.

- Ympäristö kiinnittää laihtumiseen huomiota tavallisesti vähemmän kuin odotamme. Kun painonpudotus on riittävä, eli 30-40 kg ihmiset viimeistään alkavat reagoimaan ja suhtautuminen vaihtelee, osa kyselee miten on laihtunut, osa ihmettelee, osa on kateellisia, osa ihastelee, vastakkainen sukupuoli kiinnostuu. En ole itse huomannut mitään vaikutusta esimerkiksi uraani tai asiantuntijuuteni kohtaamiseen lihavana tai normaalipainoisena, jos ennakkoasenteita olisi, niitä ei tavallisesti ilmaista.

- Laihtumisessa ei ole yllättänyt mikään. Normaalipaino tai hyvänolonpaino on nimensä mukaisesti sellainen, jossa on helppo olla ja mukava elää. Niille jotka ovat olleet koko ikänsä erittäin lihavia, muutos voi olla merkittävämpi, koska he eivät ole tuota terveempää minuutta kokeneet. Leikkauksen suhteen en ole kokenut mitään pettymyksiä.

- Voin juoda alkoholia.

- En koe painon määrittelevän identiteettiäni. Näytän paremmalta ja enemmän itseltäni kun laihdun, lihava minä on vieras, eli koen nyt, että peilistä katsoo väärä ihminen. Kaikki ylipainoiset eivät siis totu ylipainoonsa, eivätkä juuri joudu etsimään itseään laihduttamisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan on hyvä huomioida, että laihduttajat ovat kaikki yksilöitä eri taustoilla, historialla, kokemuksella ja koulutuksella ja myös syyt siihen miksi ihminen on lihonnut, vaihtelevat vähintään yhtä paljon. Meillä kaikilla on se yhtäläinen kokemus, että on haluttu jättää taakse se, mikä esti tekemästä montaa asiaa, ja ottaa vastaan ne asiat, joita elämästä on painon vuoksi jäänyt uupumaan.