Lue keskustelun säännöt.
Vauvana ilman syliä, miten vaikuttaa.
11.04.2023 |
Sinä, jota äiti ei ole pitänyt lapsena paljoa sylissä, miten se on vaikuttanut elämääsi?
Arveletko saaneesi jotain seurauksia siitä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Rakkaus ja seksi on eri asioita. Rakkautta on muutakin kuin seksuaalisen halun sävyttämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se vaikuttaa ja samoin jos sylittelijä on haiseva, siittävä koiras.
Lapsella on biologiset tarpeensa emolle ja erittäin pahoja kehityshäiriöitä ja psykologisia häiriöitä seuraa jos lasta ei kohdella kuin eläintä, eläin kun on.
Kiitos, jotain selvästi mennyt pieleen sinunkin elämässäsi 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Rakkaus ja seksi on eri asioita. Rakkautta on muutakin kuin seksuaalisen halun sävyttämää.
Muuten matias marttisella nimenomaan tuo vauvojen sylissäpito on matias marttiselle seksuaalinen tarve.
En minä sunkaan tiedä onko sylitelty vai ei. En muista juurikaan mitään omista vauva-ajoistani , ihmettelen jos joku muistaa. Olen synytynyt 50-luvun lopulla, eli todennäköisesti ei ajan tavan mukaan mitenkään erityisemmin. Äitiyslomakin oli tuuolloin vain jotain 3kk ja oma äitini on kllä aina palannut töihin kun meitä lapsia on synytynyt. Eli ei kovin pitkään ole imettääkään voinut. Muistelen että molemmat veljeni olivat molemmat enemmän äitin perään, sen vähän mitä muistan , en ole koskaan viihtynyt kenenkään sylissä, tämä ihan oman äitini kertomana. Tuohon aikaan ei niitä kuviakaan otettu juuri muuta kuin synttäreillä ja jouluna eli kuka tuommoisia nyt muistaisi.
Ihan hyvän elämän olen saanut ,mutten kyllä aikuisenakaan erityisemmin välitä mistään halailusta ja corona-aika oli meikäläiselle kulta-aikaa kun piti pitää fyysistä etäisyyttä.
Mutta ihan hyvä koti ja turvallinen lapsuus silti on ollut, meitä lapsia hoiti tuttu hoitotäti, ja myös muita sukulaisia oli ja eli lähistöllä.
En koe jääneeni mistään paitsi ja tietääkseni melko täyspäisenä ihmisenä on pidetty, en sitten tiedä olisiko tullut vielä parempi jos olisi sylitelty. ps. pelkkä sana sylittely on vähän äklö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvoissakin on heitä jotka eivät viihdy sylissä. Toinen kaksosista olisi ollut koko ajan sylissä toinen ei viihtynyt, en väkisin sitten pitänyt
Donald ei koskaan istunut isän sylissä
En muista koskaan äitini sylissä olleen, isäni kyllä, isä oli läheisempi kuin äiti, mutta hyvät välit kumpaankin ollut aina. En muista sisaruksienikaan olleen äitini sylissä. Äiti syntynyt 60-luvulla (oma äitinsä 30-luvulla, kuoli tosin jo 70-vuotiaana) ja muistaakseni jop 15-vuotiaana muutti pois kotoa maailmalle. Äiti kyllä sitten lapsenlapsia lellinyt aina, samoin meidän serkkuja silloin kun ne oli pieniä. Ja äiti tekee edelleen työtä sosiaalihuollossa lapsiperheiden ja nuorten parissa. Heitä kanssa aina lellinyt. Tunteiden näyttäminen hälle kyllä on aina ollut vaikeaa, ehkä siksi helpompi siirtää niitä haleja vieraisiin lapsiin? Ei ole kyllä koskaan tullut juteltua aiheesta. Aina on kyllä passaamassa meitä lapsia, välillä ärsyttävyyteen asti.
En tiedä liittyykö sylittömyyteen, koska muut sisarukset ei ole samanlaisia, mutta minä en pidä lainkaan kosketuksesta ja haluan etäisyyttä ihmisiin vähintään sen kaksi käden mittaa. Noh omaa lasta kyllä sylittelen ja halailen edelleen päivittäin, vaikka on jo teini-ikää lähestyvä.