Miten kestätte ADHD-sählääjää?

minulla on adhd ja olen töissä aina ajoissa. Ne harvat kerrat, kun myöhästyn, ovat tapahtuneet silloin, kun vaikka olenkin päättänyt mennä bussilla töihin ja bussi hajoaa, jonka vuoksi joudutaan odottamaan uuttaa bussia. Tai sitten joudun poliisien pysäyttämäksi x minuutin ajaksi, kun pitää odottaa, että joku ulkomaan presidentti pääsee ajamaan tiellä yksin saattueensa kanssa (eikä ollut keksitty esimerkki tämä).

Jos joskus nukun aamulla liian pitkään, niin en ala mitään jaderullia pyörittelemään tai laittamaan tukkaa: lähden ulos suurinpiirtein sellaisena mihin kuosiin itseni ehdin laittamaan siihen kellonaikaan mennessä, kun ulos pitää lähteä. Kaikki työasiat ja työlaukut sun muut olen pakannut jo edellisenä iltana, kuten myös valinnut työvaatteet ja käynyt suihkussakin.

jos ap:lla on tuollainen työkaveri, niin minä ainakin puhuisin siitä hänelle sen sijaan, että vain kärsisin koko projektin ajan.

Seurasin juuri talkoissa yhtä aakkosta. Oli tietyt hommat mitkä piti saada tehtyä. Porukka valitsi omansa ja niitä tehtiin kunnes välillä sovittiin jonkun kanssa vaihdosta. Mutta tämä yksi teki vähän sitä, vähän tuota, oli puhelimella, jäi juttelemaan jollekin, teki taas vähän tätä ja siirtyi tuonne, aloitti jonkun homman sovittujen ulkopuolelta, jätti kesken ja teki taas vähän sitä ja vähän tätä, lähti etsimään jotain tosi kätevää välinettä tehdä jonkun homman, tuli takaisin jonkun muun härpäkkeen kanssa ja jäi taas juttelemaan jollekin.

Hän siis teki näennäisesti koko ajan jotakin, eikä takuulla jäänyt keneltäkään huomaamatta. Jos ei olisi osannut seurata, olisi voinut oikeasti ajatella hänen osallistuneen tosi ahkerasti ja aika varmasti hän ajattelee niin itsekin. Totuus on kuitenkin, että yksikään homma ei hänen ansiostaan edistynyt juuri lainkaan, eikä todellakaan olisi tullut valmiiksi. Hän on oikein todella mukava tyyppi, mutta en valitsisi työpariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämä tauti parannettiin yhdellä läimäyksellä ja se riuhuminen loppui siihen kuin seinään.

Nyt tämä parannuskeino on kielletty ja tapauksia alkaa olemaan todella paljon.

Kunnon trolli. -2/5 näin kuluneesta.

Joka ei tiedä, että historia tuntee monia ihmisiä, jotka olivat tunnettuja lennokkaista ideoista tai aikatauluomgelmista. Esim. Leonardo da Vincin työt venyivät tämän tästä kun hän huomasi paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin sovitun tilaustyön viimeistelyn.

Sitten monet ovat vetäneet päihteitä kaksin käsin "lääkitäkseen" keskittymisongelmia. Se ei jäänyt yhteen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverisi ei ole puhdas adhd. Selkeästi viitteitä myös autismista, sillä adhd ei pidä noin tiukasti kiinni rutiineistaan ja myöhästy sen takia.

Olen adhd ja pitkästyn jo pestessäni hampaita, joten jos saan tekosyyn jättää se kaikki tekemättä lähden mieluummin ja pakkaan hammasharjan mukaan.. Pesen hampaani sitten perillä ja ihan kohteliaasti muun  vessassa käynnin yhteydessä viemättä muiden aikaa.

Adhd  kykenee käyttäytymään ja tunnistamaan ongelmansa, joten sinun työkaverisi käyttää adhd:ta tekosyynä ollakseen kehittymättä ihmisenä. On ikävää lukea, miten siitäkin diagnoosista tehdään selitys ihan kaikkeen hölmöilyyn.

Alusta samaa mieltä, lopusta en. Oma aikuinen lapseni ei ole saanut mitään mnuuta dg;tä kuin adhd. Kuulemma kaikki muu mitä hänellä on kuuluu adhd:seen, vaikka hän on todella jäykkä, ja ihan selkeästi aspergerpiirteinen. Miten hän siis mielestäsi käyttää adhd:ta selityksenä ITSE? Minä näen että yhteiskunta määrittelee hänet adhd:ksi vastoin lääketiedettä, ja määrittelee hänet valheellisesti ainoastaan adhd:ksi. Hän ei saa mitään tukea aspergeriuteensa, koska sitä ei hänellä kuulemma ole.

Ihmisenä kehittymistä toivottavasti itse alat kohta opiskelemaan, vielä on pitkä tie edessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Näille diagnoosi - ihmisille on tyypillistä sallia kaikenmoista sähläämistä ja siksi tekevät sitä. Diagnoosi käytetään usein hyväksi "mutta kun minulla on adhd". Tähän on totuttu jo lapsesta, kun aikuiset e ole vaatineet asioita, kun on se adhd.

Kyllä aikuinen ihminen pystyy hommansa tekeen, jos haluaa. On vain tottunut siihen, että muut odottaa niin kuin sinäkin ap.

Ap puhuu ADHD piirteistä eli arvelee henkilöllä olevan ADHD, ei kuitenkaan välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin juuri talkoissa yhtä aakkosta. Oli tietyt hommat mitkä piti saada tehtyä. Porukka valitsi omansa ja niitä tehtiin kunnes välillä sovittiin jonkun kanssa vaihdosta. Mutta tämä yksi teki vähän sitä, vähän tuota, oli puhelimella, jäi juttelemaan jollekin, teki taas vähän tätä ja siirtyi tuonne, aloitti jonkun homman sovittujen ulkopuolelta, jätti kesken ja teki taas vähän sitä ja vähän tätä, lähti etsimään jotain tosi kätevää välinettä tehdä jonkun homman, tuli takaisin jonkun muun härpäkkeen kanssa ja jäi taas juttelemaan jollekin.

Hän siis teki näennäisesti koko ajan jotakin, eikä takuulla jäänyt keneltäkään huomaamatta. Jos ei olisi osannut seurata, olisi voinut oikeasti ajatella hänen osallistuneen tosi ahkerasti ja aika varmasti hän ajattelee niin itsekin. Totuus on kuitenkin, että yksikään homma ei hänen ansiostaan edistynyt juuri lainkaan, eikä todellakaan olisi tullut valmiiksi. Hän on oikein todella mukava tyyppi, mutta en valitsisi työpariksi.

Tuossa syy miksi en itse käy talkoissa, kun siellä on noita "kyttääjäkaisoja", ei tosin ole adhd:ta, mutta silti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistathan, että kaikki adhd-ihmiset eivät oireile samalla tavalla. Mulla myös adhd ja olen vaativassa asiantuntijatyössä. Mulla adhd näkyy työssä ehkä siten, että teen työni puolta nopeammin kuin muut ja hommat hoituu yksinkertaisesti paljon ripeämmin. Työtarkkuus kuitenkin ihan sama kuin muilla. Jotakuta mun nopeustempoisuus varmasti ärsyttää.

Sama täällä! Tosin syön lääkkeitä, joista on valtava apu. Ja minua taas tympii hiturit.

Täällä myös! En syö lääkkeitä, mutta olen oppinut valjastamaan oireet mun hyväksi. Työelämässä siitä on ollut pelkästään hyötyä, tosin en tiedä miten sitten jos olisi joku projekti jossa pitää työskennellä yhdessä. Olen myös ollut jo pitkään esimies ja sekin luonnistuu oikein hyvin. Parisuhteessa tiedän olevani aika raskas ihminen kun kokoajan pitää säätää jotain, mutta sekin hoitui sillä kun löysin ihmisen jota ei mun säätäminen haittaa.

"hierottava kasvoja jaderullalla"

Mitä?!

adhd ihmisiä on eritasoisia joillain tod.lievä taas tosi paha joillakin,eli kun alkaa kirjoitteleen adhd ihmisistä niin kannattais hiukan  lekua ja oppia tietään adhd:stä ennenkuin yleistää sitä näillä palstoilla.

Kukaan meistä ei ole täydellinen oli sitten adhd tai jokin muu.

tuon aloitus kirjoittajan pitäis katsoa peiliin ja huomata ettei hänkään jonkun mielestä sovi mihkään.

Monet täällä puhuvat siitä, miten ADHD -henkilön pitää vain "opetella" ja vain "päättää tehdä" asiat kuten "aikuiset". Tämä on se ero: kysymys ei ole haluamisesta tai päätöksestä. Olethan sinäkin ap "****sipää" etkä varmaan vain voi tehdä sille mitään. Se pitää valitettavasti muiden hyväksyä töissä.

Minulla on onneksi tosi hyvä työyhteisö, jossa jokaisen vahvuudet huomioidaan. Olen esim. todella huono paperitöissä ja soitteluissa, mutta äärimmäisen hyvä ftf asiakaspalvelija ja saan moninkertaisen määrän muihin kollegoihin verrattuna positiivista aspalautetta. Monet meillä tykkäävät ja haluavat tehdä nimenomaan paperihommia ja se sopii minulle, voin tehdä puolestani enemmän heille kuuluvaa ftf aspaa. Palavereissa pystyn keskittymään, jos saan pelata jotain, esim tetristä ja onneksi se ei haittaa pomoa, mistä olen kiitollinen. Hän tietää, että kun pidän kädet kiireisenä, ajatus ei lähde vaeltamaan niin helposti. Olen huono ajan hallitsija ja se ei vaan muutu. Pyrin kyllä siihen, etten myöhästy, enkä varsinkaan vaadi muita odottamaan. Ja kärsin ADHD:stani (pääosin siksi, että yhteiskunta on tasapäistävä), mutta olen jotenkin onnistunut tulemaan toimeen ja teen töissä mitattavaa rahallisesti mitsttavaa tulosta, vaikka en pysty kovin hyvin kaikkiin työtehtäviin. Onneksi kollegat pystyvät ja meillä on mukava yhteishenki.

En ole tästä ominaisuudesta mitenkään ylpeä, mutta koska se on minulla, en pyydä sitä myöskään anteeksi. Mieluummin olen ottanut sen linjan, että tunnen ja tiedän rajoitteeni, ne ovat fakta, jonka mukaan pitää vain olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin juuri talkoissa yhtä aakkosta. Oli tietyt hommat mitkä piti saada tehtyä. Porukka valitsi omansa ja niitä tehtiin kunnes välillä sovittiin jonkun kanssa vaihdosta. Mutta tämä yksi teki vähän sitä, vähän tuota, oli puhelimella, jäi juttelemaan jollekin, teki taas vähän tätä ja siirtyi tuonne, aloitti jonkun homman sovittujen ulkopuolelta, jätti kesken ja teki taas vähän sitä ja vähän tätä, lähti etsimään jotain tosi kätevää välinettä tehdä jonkun homman, tuli takaisin jonkun muun härpäkkeen kanssa ja jäi taas juttelemaan jollekin.

Hän siis teki näennäisesti koko ajan jotakin, eikä takuulla jäänyt keneltäkään huomaamatta. Jos ei olisi osannut seurata, olisi voinut oikeasti ajatella hänen osallistuneen tosi ahkerasti ja aika varmasti hän ajattelee niin itsekin. Totuus on kuitenkin, että yksikään homma ei hänen ansiostaan edistynyt juuri lainkaan, eikä todellakaan olisi tullut valmiiksi. Hän on oikein todella mukava tyyppi, mutta en valitsisi työpariksi.

Vaikka lääkitystä vielä monesti vähätellään, auttaa se monilla tehokkaasti oireisiin. Edellinen tyyppihän on yritteliäs, innostunut, osallistuva. Miettikää kun keskittyminen ja suunnittelu parantuu, mitkä ominaisuudet voi valjastaa. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kuinka aivot sabotoivat yritytystä ja kuinka yksinkertaisen tehokasta on, kun oireet lievenevät/poistuvat. Palloilu on oire, ei valinta.

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä puhuvat siitä, miten ADHD -henkilön pitää vain "opetella" ja vain "päättää tehdä" asiat kuten "aikuiset". Tämä on se ero: kysymys ei ole haluamisesta tai päätöksestä. Olethan sinäkin ap "****sipää" etkä varmaan vain voi tehdä sille mitään. Se pitää valitettavasti muiden hyväksyä töissä.

Minulla on onneksi tosi hyvä työyhteisö, jossa jokaisen vahvuudet huomioidaan. Olen esim. todella huono paperitöissä ja soitteluissa, mutta äärimmäisen hyvä ftf asiakaspalvelija ja saan moninkertaisen määrän muihin kollegoihin verrattuna positiivista aspalautetta. Monet meillä tykkäävät ja haluavat tehdä nimenomaan paperihommia ja se sopii minulle, voin tehdä puolestani enemmän heille kuuluvaa ftf aspaa. Palavereissa pystyn keskittymään, jos saan pelata jotain, esim tetristä ja onneksi se ei haittaa pomoa, mistä olen kiitollinen. Hän tietää, että kun pidän kädet kiireisenä, ajatus ei lähde vaeltamaan niin helposti. Olen huono ajan hallitsija ja se ei vaan muutu. Pyrin kyllä siihen, etten myöhästy, enkä varsinkaan vaadi muita odottamaan. Ja kärsin ADHD:stani (pääosin siksi, että yhteiskunta on tasapäistävä), mutta olen jotenkin onnistunut tulemaan toimeen ja teen töissä mitattavaa rahallisesti mitsttavaa tulosta, vaikka en pysty kovin hyvin kaikkiin työtehtäviin. Onneksi kollegat pystyvät ja meillä on mukava yhteishenki.

En ole tästä ominaisuudesta mitenkään ylpeä, mutta koska se on minulla, en pyydä sitä myöskään anteeksi. Mieluummin olen ottanut sen linjan, että tunnen ja tiedän rajoitteeni, ne ovat fakta, jonka mukaan pitää vain olla ja elää.

Työyhteisösi toimintamalli kuulostaa sellaiselta, josta ihan koko yhteiskunta hyötyisi. En ymmärrä sitä, kuinka täällä on varsinkin työelämässä suunnilleen pakko aina toimia vaikeimman kautta ja mennä jatkuvasti sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Ihmiset ovat huomattavasti tuotteliaampia, terveempiä ja aikaansaavempia, kun he keskittyvät siihen, mitä osaavat parhaiten ja millä tavoin he pystyvät olemaan parhaiten hyödyksi. Totta kai joskus itse kunkin kohdalle osuu tehtäviä, jotka eivät ole niin mieluisia tai "ominta itseä" mutta niistä pystyy suoriutumaan paljon helpommin, kun ei koko aikaa ole jaksamisensa ja kykyjensä äärirajoilla. Mielestäni siitä pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin, kuinka vaatimus elää ja työskennellä alituiseen mukavuusalueensa ulkopuolella ylikuormittaa ihmisiä ja täten vaikuttaa negatiivisesti myös tuottavuuteen. Neuroepätyypilliset reagoivat ylikuormitukseen ehkä neurotyypillisiä herkemmin ja voimakkaammin mutta eivät neurotyypillisetkään loputtomiin jaksa. Liittyneekö sitten tässä maassa pitkään velloneeseen uhrautumis- ja rankaisumentaliteettiin, että kestäviä ratkaisuja ihmisten työ- ja muuhunkin hyvinvointiin ei viitsitä miettiä edes puolivakavissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä puhuvat siitä, miten ADHD -henkilön pitää vain "opetella" ja vain "päättää tehdä" asiat kuten "aikuiset". Tämä on se ero: kysymys ei ole haluamisesta tai päätöksestä. Olethan sinäkin ap "****sipää" etkä varmaan vain voi tehdä sille mitään. Se pitää valitettavasti muiden hyväksyä töissä.

Minulla on onneksi tosi hyvä työyhteisö, jossa jokaisen vahvuudet huomioidaan. Olen esim. todella huono paperitöissä ja soitteluissa, mutta äärimmäisen hyvä ftf asiakaspalvelija ja saan moninkertaisen määrän muihin kollegoihin verrattuna positiivista aspalautetta. Monet meillä tykkäävät ja haluavat tehdä nimenomaan paperihommia ja se sopii minulle, voin tehdä puolestani enemmän heille kuuluvaa ftf aspaa. Palavereissa pystyn keskittymään, jos saan pelata jotain, esim tetristä ja onneksi se ei haittaa pomoa, mistä olen kiitollinen. Hän tietää, että kun pidän kädet kiireisenä, ajatus ei lähde vaeltamaan niin helposti. Olen huono ajan hallitsija ja se ei vaan muutu. Pyrin kyllä siihen, etten myöhästy, enkä varsinkaan vaadi muita odottamaan. Ja kärsin ADHD:stani (pääosin siksi, että yhteiskunta on tasapäistävä), mutta olen jotenkin onnistunut tulemaan toimeen ja teen töissä mitattavaa rahallisesti mitsttavaa tulosta, vaikka en pysty kovin hyvin kaikkiin työtehtäviin. Onneksi kollegat pystyvät ja meillä on mukava yhteishenki.

En ole tästä ominaisuudesta mitenkään ylpeä, mutta koska se on minulla, en pyydä sitä myöskään anteeksi. Mieluummin olen ottanut sen linjan, että tunnen ja tiedän rajoitteeni, ne ovat fakta, jonka mukaan pitää vain olla ja elää.

Työyhteisösi toimintamalli kuulostaa sellaiselta, josta ihan koko yhteiskunta hyötyisi. En ymmärrä sitä, kuinka täällä on varsinkin työelämässä suunnilleen pakko aina toimia vaikeimman kautta ja mennä jatkuvasti sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Ihmiset ovat huomattavasti tuotteliaampia, terveempiä ja aikaansaavempia, kun he keskittyvät siihen, mitä osaavat parhaiten ja millä tavoin he pystyvät olemaan parhaiten hyödyksi. Totta kai joskus itse kunkin kohdalle osuu tehtäviä, jotka eivät ole niin mieluisia tai "ominta itseä" mutta niistä pystyy suoriutumaan paljon helpommin, kun ei koko aikaa ole jaksamisensa ja kykyjensä äärirajoilla. Mielestäni siitä pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin, kuinka vaatimus elää ja työskennellä alituiseen mukavuusalueensa ulkopuolella ylikuormittaa ihmisiä ja täten vaikuttaa negatiivisesti myös tuottavuuteen. Neuroepätyypilliset reagoivat ylikuormitukseen ehkä neurotyypillisiä herkemmin ja voimakkaammin mutta eivät neurotyypillisetkään loputtomiin jaksa. Liittyneekö sitten tässä maassa pitkään velloneeseen uhrautumis- ja rankaisumentaliteettiin, että kestäviä ratkaisuja ihmisten työ- ja muuhunkin hyvinvointiin ei viitsitä miettiä edes puolivakavissaan.

Naulan kantaan!

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä puhuvat siitä, miten ADHD -henkilön pitää vain "opetella" ja vain "päättää tehdä" asiat kuten "aikuiset". Tämä on se ero: kysymys ei ole haluamisesta tai päätöksestä. Olethan sinäkin ap "****sipää" etkä varmaan vain voi tehdä sille mitään. Se pitää valitettavasti muiden hyväksyä töissä.

Minulla on onneksi tosi hyvä työyhteisö, jossa jokaisen vahvuudet huomioidaan. Olen esim. todella huono paperitöissä ja soitteluissa, mutta äärimmäisen hyvä ftf asiakaspalvelija ja saan moninkertaisen määrän muihin kollegoihin verrattuna positiivista aspalautetta. Monet meillä tykkäävät ja haluavat tehdä nimenomaan paperihommia ja se sopii minulle, voin tehdä puolestani enemmän heille kuuluvaa ftf aspaa. Palavereissa pystyn keskittymään, jos saan pelata jotain, esim tetristä ja onneksi se ei haittaa pomoa, mistä olen kiitollinen. Hän tietää, että kun pidän kädet kiireisenä, ajatus ei lähde vaeltamaan niin helposti. Olen huono ajan hallitsija ja se ei vaan muutu. Pyrin kyllä siihen, etten myöhästy, enkä varsinkaan vaadi muita odottamaan. Ja kärsin ADHD:stani (pääosin siksi, että yhteiskunta on tasapäistävä), mutta olen jotenkin onnistunut tulemaan toimeen ja teen töissä mitattavaa rahallisesti mitsttavaa tulosta, vaikka en pysty kovin hyvin kaikkiin työtehtäviin. Onneksi kollegat pystyvät ja meillä on mukava yhteishenki.

En ole tästä ominaisuudesta mitenkään ylpeä, mutta koska se on minulla, en pyydä sitä myöskään anteeksi. Mieluummin olen ottanut sen linjan, että tunnen ja tiedän rajoitteeni, ne ovat fakta, jonka mukaan pitää vain olla ja elää.

Mielestäsi kysymyksessä on vain kusipäinen tyyppi, jos häntä harmittaa toisen myöhästely ja jonkun ihan muu säheltäminen silloin, kun on aika tehdä töitä? Voi teitä kaikenymmärtäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä puhuvat siitä, miten ADHD -henkilön pitää vain "opetella" ja vain "päättää tehdä" asiat kuten "aikuiset". Tämä on se ero: kysymys ei ole haluamisesta tai päätöksestä. Olethan sinäkin ap "****sipää" etkä varmaan vain voi tehdä sille mitään. Se pitää valitettavasti muiden hyväksyä töissä.

Minulla on onneksi tosi hyvä työyhteisö, jossa jokaisen vahvuudet huomioidaan. Olen esim. todella huono paperitöissä ja soitteluissa, mutta äärimmäisen hyvä ftf asiakaspalvelija ja saan moninkertaisen määrän muihin kollegoihin verrattuna positiivista aspalautetta. Monet meillä tykkäävät ja haluavat tehdä nimenomaan paperihommia ja se sopii minulle, voin tehdä puolestani enemmän heille kuuluvaa ftf aspaa. Palavereissa pystyn keskittymään, jos saan pelata jotain, esim tetristä ja onneksi se ei haittaa pomoa, mistä olen kiitollinen. Hän tietää, että kun pidän kädet kiireisenä, ajatus ei lähde vaeltamaan niin helposti. Olen huono ajan hallitsija ja se ei vaan muutu. Pyrin kyllä siihen, etten myöhästy, enkä varsinkaan vaadi muita odottamaan. Ja kärsin ADHD:stani (pääosin siksi, että yhteiskunta on tasapäistävä), mutta olen jotenkin onnistunut tulemaan toimeen ja teen töissä mitattavaa rahallisesti mitsttavaa tulosta, vaikka en pysty kovin hyvin kaikkiin työtehtäviin. Onneksi kollegat pystyvät ja meillä on mukava yhteishenki.

En ole tästä ominaisuudesta mitenkään ylpeä, mutta koska se on minulla, en pyydä sitä myöskään anteeksi. Mieluummin olen ottanut sen linjan, että tunnen ja tiedän rajoitteeni, ne ovat fakta, jonka mukaan pitää vain olla ja elää.

Mielestäsi kysymyksessä on vain kusipäinen tyyppi, jos häntä harmittaa toisen myöhästely ja jonkun ihan muu säheltäminen silloin, kun on aika tehdä töitä? Voi teitä kaikenymmärtäjiä.

Jep. Ja pidän sinuakin kusipäänä. Voi teitä ei kenenkään ymmärtäjiä.