Miten te kuvailisitte ahdistusta??

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Eikös masentunut ei jaksa tehdä mitään juurikaan? Ahdistuneena voi juosta vaikka maratoneja

Ahdistus: kehollinen tunne, jossa rintaa ja kurkkua puristaa, hengitys on pinnallista ja ääni käheytyy ja sävy kohoaa, ei saa happea. Sydän saattaa tykyttää. Olo on rauhaton, tukala, haluaa tilanteesta pois. Ajatus kaventuu, kiertää kehää, kognitiiviset kyvyt heikkenee, ajatus ei kulje, voi esiintyä änkytystä. Haluaa vetäytyä. Jos se ei onnistu, tunteen päälle voi pyrkiä jokin toinen tunne kompensoimaan tukaluutta, viha esimerkiksi. Käytös voi muuttua kireäksi, äkäiseksi.

Mikään tunteista ei lyö vertoja ahdistukselle. Rakas ahdistukseni on kulkenut mukanani olkapäälläni istuen niin surussa kuin ilossa, arjessa ja juhlassa, valmistujaisissa, paskalla ja nukkumaan käydessä töitä tehdessä ja lomaa suunnitellessa. Yhteistä taivalta jo 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Eikös masentunut ei jaksa tehdä mitään juurikaan? Ahdistuneena voi juosta vaikka maratoneja

Toisaalta on olemassa myös korkean toimintakyvyn masennusta, joka ei välttämättä näy ulospäin mitenkään.

Yleisahdistus on sellainen painostava, synkkä, surumielinen tunne. Tuntee ettei kaikki ole oikein ja fyysisesti on niskat ja hartiat jumissa. Tähän voi auttaa suihku, syvä hengittely, rauhallinen keskustelu, hieronta, ulkoilu, viihteen katselu.

Paha ahdistus on puristavaa ja kiristävää, pakahduttavaa epätoivoa. Tuntuu kuin meinaisi räjähtää mutta sitä räjähdyksen tuomaa helpotusta ei vain koskaan tule, vaan kamala olo sen kuin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tuntee että nyt on suuri hätä, eikä oikein kukaan voi sitä helpottaa. Tähän ei meinaa auttaa kuin suora huuto, raivoisa itku, rauhoittava lääkitys tai päihteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Sanoisin, että ahdistus on aktiivista ja masennus passiivista

Ei, ahdistus ei ole aina aktiivista vaan ihminen voi ahdistuksen vuoksi maata sängyssä koko päivän kun muuhun ei pysty.

Ahdistus tunteena on aktiivinen musta, en tarkoittanut sillä, etteikö ahdistus voisi ihmistä invalidisoida. Masennus taas "vain on". Kauheaa sekin toki.

Mulla diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö monta kertaa, mutta vain lievä masennus. Ahdistus on itselläni jatkuva murehtimisen kehä josta on vaikeaa päästä eroon. Joskus kaikki murheet vain kasaantuu yhdeksi möykyksi ja ikäänkuin haluaa vain nukkua peiton alla pimeässä. ei uskolla elää kun jotain pahaa voi tapahtua. kaikesta ajattelen pahinta, pahin mitä voi käydä on koko ajan mielessä. Esim metsälenkille mietin että joku tulee ja ampuu minut. Se on uuvuttava ja raskas ja tila, mutta nyt olen harjoitellut terapeutin avulla päästä näistä ajatuksista eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ahdistus on enemmän fyysinen reaktio kuin pahoja ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ahdistunut kykenee tunnistamaan oireet ja pääsee äkkiä jaloilleen, toki voi vaatia asioiden jäsentelyä ja keskusteluapua. Masentunut käpertyy ongelmiin, eikä tahdo saada mitään aikaiseksi, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Ei itse välttämättä huomaa olevansa masentunut.

Yhdistelmänä kaoottinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Sanoisin, että ahdistus on aktiivista ja masennus passiivista

Ei, ahdistus ei ole aina aktiivista vaan ihminen voi ahdistuksen vuoksi maata sängyssä koko päivän kun muuhun ei pysty.

Näin. Taistele, pakene, jähmety. Ei ainoastaan fight or flight, kuten naistenlehdet tykkäävät kuvailla.

Ajatukset jämähtää vain niihin ahdistaviin ajatuksiin, jotka sitten pyörii vauhdilla päässä, mutta muuten on ihan lamaantunut. Ei pääse siitä mihinkään. Henkeä ahdistaa, päässä pyörii, sydän hakkaa, olo on kuin jotain ahdistavaa elokuvaa katsoessa. Mutta ei vaan pysty tekemään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ahdistunut kykenee tunnistamaan oireet ja pääsee äkkiä jaloilleen, toki voi vaatia asioiden jäsentelyä ja keskusteluapua. Masentunut käpertyy ongelmiin, eikä tahdo saada mitään aikaiseksi, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Ei itse välttämättä huomaa olevansa masentunut.

Yhdistelmänä kaoottinen.

Annoit alapeukun, kerroin itsestäni. Valitettavasti olen noin pitkällä ahdistukseni kanssa. Olin ennen myös masentunut, en enää. Nuo kaksi on täysin erilaiset. Olisi todella kaoottista, mikäli tulisi päälle yhtäaikaa.

Toki mahdotonta, koska minä kuljetan masennusta, ei masennus minua.

Toki myös se vaihtoehto on olemassa, että ahdistuneisuushäiriö kohdallani on väärä dg.

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset jämähtää vain niihin ahdistaviin ajatuksiin, jotka sitten pyörii vauhdilla päässä, mutta muuten on ihan lamaantunut. Ei pääse siitä mihinkään. Henkeä ahdistaa, päässä pyörii, sydän hakkaa, olo on kuin jotain ahdistavaa elokuvaa katsoessa. Mutta ei vaan pysty tekemään mitään.

Ainakin itselläni sen ahdistuksen toi oikeasti tapahtuneet, selvittämättömät asiat. Niistä ei päässyt yli kuin puhumalla ja jäsentämällä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ahdistus on huolta menneestä tai tulevasta. Masennus on jotain muuta.

Unohtaa hengittää, huomaa jatkuvasti pidättävänsä hengitystä, jännittää niskalihaksia, epämääräinen tunne, että asiat ovat huonosti ja että pitäisi tehdä jotdin, muttei selvää, että mitä, ei saa unta ja jos ihmeenkaupalla saakin, heräilee parin tunnin välein ja loppuyöstä ei saa enää unta ollenkaan. Näkee uhkia joka puolella.

Onneksi olen terve, niin ei tarvitse tuollaisia miettiä. Aivan hullua märehtiä koko ajan.

Kuin rautanyrkki jossain lapojen välissä.

up

Ahdistus on se tunne, joka tulee kun näkee telkkarissa Petteri Orpon virnistelevän naaman.

Olen ahdistunut.

Makaan taas sohvalla,tähän varmaan illalla nukahdankin.

Maentuneena en jaksa mitään ja olen lamaantunut, ahdistuneena taas tosi levoton ja monesti touhuan päättömänä. Itseäni nimenomaan ahdistaa oma terveys, on löytynyt asioita mitkä viittaa vakavaan sairauteen..ahdistaa todella paljon tutkimusten hitaus ja tulevaisuus..että elämä on ohi.