Kun puoliso on kiinni lapsuudenperheessään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ootte puhunu asiasta?

Kyllä. Hänestä se on normaalia ja haluaisi, että mäkin tuntisin kuuluvani samaan "perheeseen". Ap

Mutta silti sitouduitte avo-/avioliittoon?

Minunkin puolisoni olisi toivonut, että olisin läheisempi hänen sisarustensa kanssa. Tein kuitenkin jo seurusteluaikana selväksi, että se ei ole oma haluni. He ovat ihan ok ihmisiä ja tapaan heitä noin kerran vuodessa, mutta en yökyläile enkä muuta mitään omia suunnitelmiani heidän takiaan. Jos tämä ei olisi sopinut puolisolleni, me emme olisi koskaan muuttaneet yhteen.

Mä oon läheinen sukuni kanssa, joten pidin positiivisena sitä, että on läheinen sukunsa kanssa. Vasta myöhemmin tajusin, että elää sukunsa ehdoilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Mulla meni muutamia vuosia vakavan suhteen aloittamisesta ennen kuin irtaannuin lapsuuden perheestä "sopivalle tasolle". Nehän oli (ja on) mun perhe, miksi olisin välittömästi suhteen aloitettuani ns eronnut perheestäni jonka kanssa mulla oli omat kuviot ollut iät ja ajat. Pikkuhiljaa rakensimme suhdetta puolison kanssa ja meille alkoi tulla omia juttuja, jotka menivät lapsuuden perheen edelle. Hyvähän se on että perhe on lähellä, vaikka puoliso onkin ykkönen.

3 vuotta. Ja mä olin kyllä jo ennen suhdetta irtaantunut jo siinä vaiheessa, kun muutin omilleni opiskelemaan... Ei kai ihmiset itsenäisty vasta silloin, kun alkavat parisuhteeseen? Ap

No niin eli tosi lyhyen ajan vasta olette olleet yhdessä! Relaa. Ei itsenäistyminen sitä tarkoita että pitää olla ja pärjätä yksin. Heidän perheessään on tuollainen yhteisöllisempi tapa toimia, autetaan toisia paljon ja vietetään aikaa yhdessä. Ei toista kannata pyrkiä muuttamaan, koska se on turhaa.

Lapsuudenperhe läheinen, nähdään usein soitellaan useammin. Puolisot eivät ole valittaneet, koska läheisyyttä riittää jokaiselle. Puolisoiden perheet eivät näin läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Mulla meni muutamia vuosia vakavan suhteen aloittamisesta ennen kuin irtaannuin lapsuuden perheestä "sopivalle tasolle". Nehän oli (ja on) mun perhe, miksi olisin välittömästi suhteen aloitettuani ns eronnut perheestäni jonka kanssa mulla oli omat kuviot ollut iät ja ajat. Pikkuhiljaa rakensimme suhdetta puolison kanssa ja meille alkoi tulla omia juttuja, jotka menivät lapsuuden perheen edelle. Hyvähän se on että perhe on lähellä, vaikka puoliso onkin ykkönen.

3 vuotta. Ja mä olin kyllä jo ennen suhdetta irtaantunut jo siinä vaiheessa, kun muutin omilleni opiskelemaan... Ei kai ihmiset itsenäisty vasta silloin, kun alkavat parisuhteeseen? Ap

No niin eli tosi lyhyen ajan vasta olette olleet yhdessä! Relaa. Ei itsenäistyminen sitä tarkoita että pitää olla ja pärjätä yksin. Heidän perheessään on tuollainen yhteisöllisempi tapa toimia, autetaan toisia paljon ja vietetään aikaa yhdessä. Ei toista kannata pyrkiä muuttamaan, koska se on turhaa.

Mä olen kuule jo ihan totaalisen kyllästynyt elämään miehen perheen ehdoilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Mulla meni muutamia vuosia vakavan suhteen aloittamisesta ennen kuin irtaannuin lapsuuden perheestä "sopivalle tasolle". Nehän oli (ja on) mun perhe, miksi olisin välittömästi suhteen aloitettuani ns eronnut perheestäni jonka kanssa mulla oli omat kuviot ollut iät ja ajat. Pikkuhiljaa rakensimme suhdetta puolison kanssa ja meille alkoi tulla omia juttuja, jotka menivät lapsuuden perheen edelle. Hyvähän se on että perhe on lähellä, vaikka puoliso onkin ykkönen.

3 vuotta. Ja mä olin kyllä jo ennen suhdetta irtaantunut jo siinä vaiheessa, kun muutin omilleni opiskelemaan... Ei kai ihmiset itsenäisty vasta silloin, kun alkavat parisuhteeseen? Ap

No niin eli tosi lyhyen ajan vasta olette olleet yhdessä! Relaa. Ei itsenäistyminen sitä tarkoita että pitää olla ja pärjätä yksin. Heidän perheessään on tuollainen yhteisöllisempi tapa toimia, autetaan toisia paljon ja vietetään aikaa yhdessä. Ei toista kannata pyrkiä muuttamaan, koska se on turhaa.

Mä olen kuule jo ihan totaalisen kyllästynyt elämään miehen perheen ehdoilla. Ap

Mutta tuohan on hyvä, että olet tajunnut asian. Silloin on parempi lähteä erilleen, kuin jäädä suhteeseen, jossa on noin iso asia ristiriidassa omien toiveiden kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Minulle tuollainen olisi ihannemies. Yhteisöllisyyden puute on suurimpia ongelmia miksi en meinaa löytää puolisoa. En halua vain puolisoa, vaan perheyhteisön. Oon tainnut syntyä väärään maahan, tuntuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuollainen olisi ihannemies. Yhteisöllisyyden puute on suurimpia ongelmia miksi en meinaa löytää puolisoa. En halua vain puolisoa, vaan perheyhteisön. Oon tainnut syntyä väärään maahan, tuntuu...

Noin mäkin ajattelin kun tavattiin. Kokemuksen myötä ajatus on muuttunut, on ihan helkutin raskasta. Ehkä huomaat, jos pääset joskus kokemaan vastaavan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Ihan järkevää hankkiutua erilleen, koska selvästi teidän arvot eivät kohtaa. 

Ei tule muuttumaan.

Kokemusta yli 30 vuotta. En hukkaisi omaa ainutkertaista elämääni.... enää uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Ihan järkevää hankkiutua erilleen, koska selvästi teidän arvot eivät kohtaa. 

No katsotaan miten käy. Se on meidän asiamme päättää.

Mä luulen, että aika harvan muunkaan arvoihin sopii puolison suvun ehdoilla eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Ihan järkevää hankkiutua erilleen, koska selvästi teidän arvot eivät kohtaa. 

No katsotaan miten käy. Se on meidän asiamme päättää.

Mä luulen, että aika harvan muunkaan arvoihin sopii puolison suvun ehdoilla eläminen.

Tämä ap

Mun aviomies on kiinni äidissään, minua varoitettiin tästä ennen avioliittoa. Asuttiin silloin Helsingissä, muutettiin miehen kotipaikkakunnalle (VIRHE). Mieheni on ihan ok, mutta kyllä minä haluaisin elää täysin erilaista elämää. Näen anoppiani todella harvoin, en vaan jaksa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Ihan järkevää hankkiutua erilleen, koska selvästi teidän arvot eivät kohtaa. 

No katsotaan miten käy. Se on meidän asiamme päättää.

Mä luulen, että aika harvan muunkaan arvoihin sopii puolison suvun ehdoilla eläminen.

Ei niin ja siksi on hyvä siitä eroon hankkiutua. Et kuitenkaan pysty pääsemään ykköseksi tuossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap. sitten tapahtuu, jos sinä haluat, että autatte sun perhettä erialisissa asioissa ?

Mies lähtee mukaan ja auttaa.Mut hirmu harvoin mun sukulaiset tarvii apua, ihan kerran kaksi vuodessa. Vrt. Auttaa sukulaisiaan viikottain. Ap

Entä jos ihan muuten vain haluat viettää aikaa sukulaistesi kanssa ? onko mukana ? 

Välillä on, ei aina. Tulee hyvin toimeen sukulaisteni kanssa kyllä. Ap

Vielä kysyn sitä, että miten usein sinusta on ok auttaa läheisiä ja milloin pitää kieltäytyä ?

En mä tiedä onko määrällä väliä, vaan sillä, kenen kanssa päätökset tekee. Vrt. meidän pääsiäinen. Mies tottunut menemään vanhemmilleen, jos sisarukset siellä. Mä en halunnut sitoa omaa pääsiäistäni riippumaan siitä, missä hänen sisarukset on. Lopputulemana mies kiukutteli mulle siitä, etten valinnut menojani hänen sukunsa ehdoilla. Ap

Kommunikaatio-ongelma siis. Asiat menee kiukutteluksi jos ei tehdä  miten halutaan ?

Mä näen sen niin, että hän jotenkin automaattisesti sopeuttaa kaikki menonsa ja tekemisensä sukunsa menoihin ja tekemiseen. Ja kun mä en enää niin tee, ärsyyntyy siitä mulle. Ap

Ihan järkevää hankkiutua erilleen, koska selvästi teidän arvot eivät kohtaa. 

No katsotaan miten käy. Se on meidän asiamme päättää.

Mä luulen, että aika harvan muunkaan arvoihin sopii puolison suvun ehdoilla eläminen.

Ei niin ja siksi on hyvä siitä eroon hankkiutua. Et kuitenkaan pysty pääsemään ykköseksi tuossa. 

Miehesi on siinä kiinni ja jos siitä luopuu, katkeroituu sua kohtaan ja sitten elämänne on vaan sitä katkeruuspaskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuollainen olisi ihannemies. Yhteisöllisyyden puute on suurimpia ongelmia miksi en meinaa löytää puolisoa. En halua vain puolisoa, vaan perheyhteisön. Oon tainnut syntyä väärään maahan, tuntuu...

Noin mäkin ajattelin kun tavattiin. Kokemuksen myötä ajatus on muuttunut, on ihan helkutin raskasta. Ehkä huomaat, jos pääset joskus kokemaan vastaavan. Ap

Voi, olen kerran päässytkin, olimme naimisissakin. Puoliso vaihtoi sitten nuorempaan. Onneksi kaikki luodut perhesuhteet eivät tässä rytäkässä kuitenkaan katkenneet. Tämän jälkeen en ole osannut tyytyä kumppaniin, jonka mukana ei yhteisöllisyyttä tule. Sama.