Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso on kiinni lapsuudenperheessään
10.04.2023 |
Onko mitään toivoa puolison suhteen, joka on todella kiinni lapsuudenperheessään.
Olen itsekin läheinen sukuni kanssa, mutta kuitenkin aikoinaan itsenäistynyt lapsuudenperheestäni ns. normaalisti.
Mutta tällä vapaat täyttyy veljen remontista ja siskon kissan hoidosta ja vanhempien asioiden hoidosta.
Kun on juhlapyhä, ekana miettii missä kukin sisarus on ja meidän pitäisi järjestää aikataulumme sen mukaan. Olen alkanut sit suunnitella yksin menoni, mut koen et tää on väärin... kai parisuhteessa ollaan normaalisti se me-porukka, joka tekee päätökset yhdessä?
Kommentit (49)
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Mies on päättänyt meitä molempia koskevista asioista sukulaistensa kanssa minun ohitseni ja jopa toisin kuin olemme ensin yhdessä sopineet. Minulle kerrotaan ne sitten päätöksentekoon jälkeen ilmoitusluontoisina asioina. Olen sanonut, että en aio sitä enää sietää ja että parisuhteen perusasioihin kuuluu, että molempia koskevat asiat päätetään yhdessä, ei sukulaisten kanssa. Tässä taannoin kuppi meni kunnolla nurin, mua alkoi ällöttää koko sakki enkä ole halunnut osallistua hänen sukunsa tapahtumiin enää ollenkaan. Aika näyttää mitä tästä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se perhe on ainoa, joka on tukena kun kaikki kaatuu muualla elämässä. Kannattaa selvittää onko niin käyny vai pelkääkö sen tapahtumista.
Juokse, ap, juokse!!! Ei tule ikinä muuttumaan muuksi ja jos yrität tuota kuviota muuttaa, saat anopin vihat päällesi.
Vierailija kirjoitti:
Juokse, ap, juokse!!! Ei tule ikinä muuttumaan muuksi ja jos yrität tuota kuviota muuttaa, saat anopin vihat päällesi.
Tuskin anopin, mieluummin appiukon. Anoppi on miehen suvusta se, joka ehkä jossain määrin tajuaa tilannetta. On itse tullut miniäksi sukuun ja sopeutunut, ei ehkä ihan kivuttomasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ottaisitte ohjat omiin käsiin, aikuisempi toimintatapa. Miksi sinne vanhemmille pitää niitä sisaruksia odotella? Kutsukaa te pariskuntana miehen sisko (perheineen) teidän kotiinne kylään vaikka syömään. Kutsusta voi selkeästi kieltäytyä tai suostua. Ei tarvitse kenenkään roikottaa suunnitelmiaan, ja ehkä sisaruksetkin alkavat ottamaan toistensa ajankäytön paremmin huomioon.
Käyvät kylässä myös meillä. Oikeasti, ei ole viikkoa kun ei nähdä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ottaisitte ohjat omiin käsiin, aikuisempi toimintatapa. Miksi sinne vanhemmille pitää niitä sisaruksia odotella? Kutsukaa te pariskuntana miehen sisko (perheineen) teidän kotiinne kylään vaikka syömään. Kutsusta voi selkeästi kieltäytyä tai suostua. Ei tarvitse kenenkään roikottaa suunnitelmiaan, ja ehkä sisaruksetkin alkavat ottamaan toistensa ajankäytön paremmin huomioon.
Käyvät kylässä myös meillä. Oikeasti, ei ole viikkoa kun ei nähdä. Ap
APUA!
Pahinta on, kun on kiinni poisnukkuneissa vanhemmissaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt ap:n ongelmaan itsekin. Miehen suku, kaikki miehet saman ammatin harjoittajia. Appiukko,mies,veljet puhuvat vain työasioita ja ovat kunnon klaani. Tämä ryhmä päättää kaikki asiat,mikä auto ostetaan ja mikä remontti tehdään kenellekin. On luotu myös taloudellinen riippuvuus,appiukko rahamiehenä rahoittaa aikuisten poikiensa hankinnat ja takaa velat. Naiset puolisoina ovat välttämätön paha. Vaikka oli sovittu mitä omaa,jos tulee soitto veljeltä,eikun sinne! Onneksi on jo historiaa,täysin turha vaihe elämässä oli.
Ehdotan että ottaisitte ohjat omiin käsiin, aikuisempi toimintatapa. Miksi sinne vanhemmille pitää niitä sisaruksia odotella? Kutsukaa te pariskuntana miehen sisko (perheineen) teidän kotiinne kylään vaikka syömään. Kutsusta voi selkeästi kieltäytyä tai suostua. Ei tarvitse kenenkään roikottaa suunnitelmiaan, ja ehkä sisaruksetkin alkavat ottamaan toistensa ajankäytön paremmin huomioon.