Lue keskustelun säännöt.
Et ole mun tyyppiä
10.04.2023 |
Jossain vaiheessa pitkää tapailua mies ilmoitti minulle vähän puskista, että en oikeastaan ole hänen tyyppiään. Jäin miettimään asiaa ja ihmettelemään, onko yleistäkin, että ihmisillä on joku ns. tyyppi ja että sen lokeron ulkopuolelta ihmiset ei sytytä? Toki itsellänikin on joitain ulkonäköpiirteitä, joista erityisesti pidän, mutta olen elämäni varrella seurustellut, tai ollut kiinnostunut, varsin eri näköisistä ja oloisista miehistä. On ollut tummaa ja vaaleaa, hoikkia ja joku rotevampikin, pitkiä ja lyhyempiä, pitkiä ja lyhyitä hiuksia, parrallisia ja parrattomia. Itselle ulkonäköä tai ns tyyppiä tärkeämpää on kuitenkin se ihminen itsessään. Ainoa yhteinen nimittäjä, jonka pystyin keksimään oli raskaamman musiikin kuuntelu. Onko hevarit siis mun tyyppi? Nuoruudesta muistan yhden miespuolisen kaverin, joka seurusteli vain lyhyitten blondien kanssa. Luulisi, että siinä tulee moni potentiaalinen kumppani sivuutettua, jos valintaa tehdään pelkästään jonkun rajoittavan tyypin perusteella. Olen ymmärtänyt, että tällä ns. tyypillä viitatataan erityisesti ulkonäköpiirteisiin ja tyyliin.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus elänyt pitkässäkin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ollut millään tavalla minun tyyppiäni ulkonäöllisesti. Jostain syystä tuo ihminen vei kuitenkin jalat alta ensi kohtaamisella.
Et sä voi pakottaa ketään tykkäämään susta
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus elänyt pitkässäkin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ollut millään tavalla minun tyyppiäni ulkonäöllisesti. Jostain syystä tuo ihminen vei kuitenkin jalat alta ensi kohtaamisella.
Miehillä on vastaavanlainen oikeus kieltäytyä suhteesta. Välillä käy noin et kumpikin on tällä mennään- asenteella eikä siinä ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuiko se seurustelu? Sanoisin että tuollainen tarkoittaa varmaan lopulta sitä etten susta oikeastaan tykkää, mutta kun ei tässä muutakaan nyt ole löytynyt vielä...
No ei se sitten lopulta jatkunut, joskin kesti vielä vuoden verran tuon toteamuksen jälkeen. Mikä mun kannalta harmi, koska jos mulla olisi joku tyyppi, niin hän olisi ollut sitä. Niin, tuota juuri mietin, että onko noi ns tyypit vaan joku semikohtelias tapa feidata suhteesta tai jättää sellainen kokonaan aloittamatta. Sinänsä vaan hassua, että kyllä tapailumies kuitenkin jossain vaiheessa vaikutti ihan innostuneelta. Tuntuu kummalta, että kukaan parin vuoden jälkeen yhtäkkiä heräisi tämmöiseen ajatukseen. Ehkä olikin sitten vaan yrittänyt hampaat irvessä innostua vääränlaisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuiko se seurustelu? Sanoisin että tuollainen tarkoittaa varmaan lopulta sitä etten susta oikeastaan tykkää, mutta kun ei tässä muutakaan nyt ole löytynyt vielä...
No ei se sitten lopulta jatkunut, joskin kesti vielä vuoden verran tuon toteamuksen jälkeen. Mikä mun kannalta harmi, koska jos mulla olisi joku tyyppi, niin hän olisi ollut sitä. Niin, tuota juuri mietin, että onko noi ns tyypit vaan joku semikohtelias tapa feidata suhteesta tai jättää sellainen kokonaan aloittamatta. Sinänsä vaan hassua, että kyllä tapailumies kuitenkin jossain vaiheessa vaikutti ihan innostuneelta. Tuntuu kummalta, että kukaan parin vuoden jälkeen yhtäkkiä heräisi tämmöiseen ajatukseen. Ehkä olikin sitten vaan yrittänyt hampaat irvessä innostua vääränlaisesta.
Ap
Nosta purjeet kohti uusia seikkailuja. Vatvot tarpeettoman paljon mennyttä suhdetta. Koita tällä kertaa katsoa kummankin antavan osansa uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Et sä voi pakottaa ketään tykkäämään susta
En tietenkään voi, eihän siitä nyt ollut kysekään. Jäi vaan mietityttämään tuo asia ja kuinka paljon ihmiset sitten menee joidenkin tyyppien mukaan. Ja voiko ns tyyppi vaihtua elämän aikana, onko ihmisille yleensä muodostunut joku tyyppi jne. kun en itse oikein tunnista tuollaista ajattelumallia. Itse arvoin jokaisen ihmisen enemmän yksilönä kuin jonkun sapluunan mukaan. Näin ainakin kuvittelen tekeväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea tyyppi -kysymys on paljon muuta kuin ulkonökö. Sellaisen kanssa ei yksinkertaisesti kannata seukata, joka on tyyppinä vääränlainen. Esim. itse olen tosi vahva persoona. Ei mitään järkeä alkaa seurustelenaan samanlaisen kanssa. Se on alkuhuuman jälkeen pelkkää kovaa riitelyä. Ei vaan järkeä, vaikka olis miten ihana tyyppi. Ja kun on jo 32v niin osaa ajatella muullakin kuin tunteella.
Miehillä ilmeisesti, koska kysyvät usein että minkä tyyppistä miestä etsin. En minä edes tiedä mitä nuo mahdolliset tyypit on. Otan ihmiset sellaisena kuin ovat. Sen olen sanonut, että hyvä olisi jos olisi elämänhallinta kunnossa, minkä seurauksena osa jo lopettaa juttelun. 😅 tiedä sitten mitä olivat etsimässä. Äitiä ehkä tai jotain henkilökohtaista sossun tätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea tyyppi -kysymys on paljon muuta kuin ulkonökö. Sellaisen kanssa ei yksinkertaisesti kannata seukata, joka on tyyppinä vääränlainen. Esim. itse olen tosi vahva persoona. Ei mitään järkeä alkaa seurustelenaan samanlaisen kanssa. Se on alkuhuuman jälkeen pelkkää kovaa riitelyä. Ei vaan järkeä, vaikka olis miten ihana tyyppi. Ja kun on jo 32v niin osaa ajatella muullakin kuin tunteella.
Pystytkö vähän avaamaan tarkemmin mitä mielestäsi tuohon tyypin käsitteeseen kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Oikea tyyppi -kysymys on paljon muuta kuin ulkonökö. Sellaisen kanssa ei yksinkertaisesti kannata seukata, joka on tyyppinä vääränlainen. Esim. itse olen tosi vahva persoona. Ei mitään järkeä alkaa seurustelenaan samanlaisen kanssa. Se on alkuhuuman jälkeen pelkkää kovaa riitelyä. Ei vaan järkeä, vaikka olis miten ihana tyyppi. Ja kun on jo 32v niin osaa ajatella muullakin kuin tunteella.
Olen eri mieltä. Olen itse myös selkeätahtoinen ihminen ja mukautuvan ex-miehen kanssa elämästä tuli raskasta. Minä jouduin yksin tekemään kaikki päätökset yhteisen elämän suhteen, kun toisella ei ollut mielipidettä mihinkään. Se käy ennen pitkää raskaaksi ja tylsäksi. Riidellä nyt voi niin monella tavalla. Ei ole pakko alkaa lautasia heittelemään tai huutamaan. Mutta mielipiteitä pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Mitä kriteerejä tähän kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaisuus sulle; ur not either mine! Kuha lätistään. Byebye
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ilmeisesti, koska kysyvät usein että minkä tyyppistä miestä etsin. En minä edes tiedä mitä nuo mahdolliset tyypit on. Otan ihmiset sellaisena kuin ovat. Sen olen sanonut, että hyvä olisi jos olisi elämänhallinta kunnossa, minkä seurauksena osa jo lopettaa juttelun. 😅 tiedä sitten mitä olivat etsimässä. Äitiä ehkä tai jotain henkilökohtaista sossun tätiä.
naiselta tuo pyyntö tarkoittaa aina että löytyy rahaa alkaa leikkiä kotia. Ja miehet ei tätä ilmeisesti halunneet.
Miehenä sanon, että tuohon "tyypin" käsitteeseen kuuluu monia elementtejä. Arvomaailma, unelmat ja muut elämäntavoitteet, ehkä jotkin makuasiat jne.
Vakaumuksellisena kristittynä ja pappina olisi vaikea kuvitella olevansa yhdessä ateistin tai toiseen uskontoon kuuluvan kanssa. Haaveilen omasta lapsiperheestä, joten odotan myös kumppanilta samaan sitoutumista. Metallimusiikin ystävänä en toki oleta että kumppani olisi pesunkestävä hevari, mutta olisi varsin ikävää jos hän ei edes sietäisi kuunnella suosikkiyhtyeitäni. Pidän koirista, joten koiria vihaava tai niihin välinpitämättömästi suhtautuva ei olisi "minun tyyppiäni".
Myös yleinen persoona vaikuttaa paljon. Olen itse melko rauhallinen pohdiskelija, ja vaikka minua ei haittaa jos kumppani on luonteeltaan aktiivisempi ja ulospäinsuuntautunut, olisi hyvä jos hän kunnioittaisi minun tarvettani omaan tilaan eikä tarvitse jatkuvasti olla menossa sinne ja tänne. Keskustelussa arvostan molemminpuoleista kunnioitusta ja kuuntelua, enkä innostu ihmisestä joka on jatkuvasti puhumassa toisten päälle ja tulkitsemassa sanoja väärin ennen kuin niitä on edes sanottu loppuun. Toisaalta sama myös toiseen suuntaan, ei olisi kivaa jos toinen on niin hiljainen ettei hänen kanssaan pysty keskustelemaan mistään.
Sitä joko on tai ei ole. Mä en voi olla miehen kanssa joka ei ole mun tyyppiä.
En minäkään seurustelisi ei-metallimusiikkia kuuntelevan ihmisen kanssa. Se nyt vain on niin iso osa elämääni ja historiaani, että haluan jakaa sen kumppanini kanssa. Kai meillä suurimalla osalla on jotain "tyyppejä" tai kriteereitä. Eikä se tarkoita, että se toinen ihminen olisi millaan tavalla huono, se ei vain sovi itselle.
Sitä kyllä ihmettelen, että vuoden kesti tämän toteaminen hänellö. Tosin minullakin kesti pitkään tajuta, ettei nykyinen (olemme jo puhuneet erosta) ei ole minun tyyppiäni. Lämmin, ihana ihminen, mutta tulevaisuuden haaveet ja tavat hoitaa asioita ovat meillä täysin erilaiset. En jaksa enää yrittää innostaa ja kannustaa toista, kun tajusin, ettei se ole, mitä hän itse haluaa. Nämä asiat ei ole niin yksinkertaisia, eikä aina oikein itsekään näe, missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Mitä kriteerejä tähän kuuluu?
Ei sillä ole mitään väliä, koska jokaisella on omansa. On tiettyjä piirteitä, jotka ärsyttävät, ja toisia jotka miellyttävät. En esimerkiksi voisi herätä sellaisen miehen vierestä, joka puhuu kuin Antti Holma. Ei se ole Antin vika, se on vain makuasia.
Tämä on hyvä juttu, sillä jokaiselle löytyy omansa.
Jatkuiko se seurustelu? Sanoisin että tuollainen tarkoittaa varmaan lopulta sitä etten susta oikeastaan tykkää, mutta kun ei tässä muutakaan nyt ole löytynyt vielä...