Lue keskustelun säännöt.
Et ole mun tyyppiä
10.04.2023 |
Jossain vaiheessa pitkää tapailua mies ilmoitti minulle vähän puskista, että en oikeastaan ole hänen tyyppiään. Jäin miettimään asiaa ja ihmettelemään, onko yleistäkin, että ihmisillä on joku ns. tyyppi ja että sen lokeron ulkopuolelta ihmiset ei sytytä? Toki itsellänikin on joitain ulkonäköpiirteitä, joista erityisesti pidän, mutta olen elämäni varrella seurustellut, tai ollut kiinnostunut, varsin eri näköisistä ja oloisista miehistä. On ollut tummaa ja vaaleaa, hoikkia ja joku rotevampikin, pitkiä ja lyhyempiä, pitkiä ja lyhyitä hiuksia, parrallisia ja parrattomia. Itselle ulkonäköä tai ns tyyppiä tärkeämpää on kuitenkin se ihminen itsessään. Ainoa yhteinen nimittäjä, jonka pystyin keksimään oli raskaamman musiikin kuuntelu. Onko hevarit siis mun tyyppi? Nuoruudesta muistan yhden miespuolisen kaverin, joka seurusteli vain lyhyitten blondien kanssa. Luulisi, että siinä tulee moni potentiaalinen kumppani sivuutettua, jos valintaa tehdään pelkästään jonkun rajoittavan tyypin perusteella. Olen ymmärtänyt, että tällä ns. tyypillä viitatataan erityisesti ulkonäköpiirteisiin ja tyyliin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ilmeisesti, koska kysyvät usein että minkä tyyppistä miestä etsin. En minä edes tiedä mitä nuo mahdolliset tyypit on. Otan ihmiset sellaisena kuin ovat. Sen olen sanonut, että hyvä olisi jos olisi elämänhallinta kunnossa, minkä seurauksena osa jo lopettaa juttelun. 😅 tiedä sitten mitä olivat etsimässä. Äitiä ehkä tai jotain henkilökohtaista sossun tätiä.
naiselta tuo pyyntö tarkoittaa aina että löytyy rahaa alkaa leikkiä kotia. Ja miehet ei tätä ilmeisesti halunneet.
Minulta se tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi lasta, joiden kanssa elän kohtuu kivaa elämää. En halua että kukaan muuttaa rahapulassaan luoksemme. Haluan välillä matkustaa ja olisi kiva jos toinen voi tulla mukaan. En myöskään lainaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuiko se seurustelu? Sanoisin että tuollainen tarkoittaa varmaan lopulta sitä etten susta oikeastaan tykkää, mutta kun ei tässä muutakaan nyt ole löytynyt vielä...
No ei se sitten lopulta jatkunut, joskin kesti vielä vuoden verran tuon toteamuksen jälkeen. Mikä mun kannalta harmi, koska jos mulla olisi joku tyyppi, niin hän olisi ollut sitä. Niin, tuota juuri mietin, että onko noi ns tyypit vaan joku semikohtelias tapa feidata suhteesta tai jättää sellainen kokonaan aloittamatta. Sinänsä vaan hassua, että kyllä tapailumies kuitenkin jossain vaiheessa vaikutti ihan innostuneelta. Tuntuu kummalta, että kukaan parin vuoden jälkeen yhtäkkiä heräisi tämmöiseen ajatukseen. Ehkä olikin sitten vaan yrittänyt hampaat irvessä innostua vääränlaisesta.
Ap
Minulle kävi tämäntyyppinen juttu vuosia sitten. Jätin ihan erinomaisen naisen yli kahden vuoden seurustelun jälkeen. Ja suunnilleen tuontyyppisillä perusteluilla (itselleni). En vieläkään tiedä menikö oikein, enkä saa koskaan tietää. Toisaalta nämä vuodet ovat olleet kyllä ihan arvokasta elämää. Kohtalo järjesti minulle samanlaisen kohtelun taannoin. Mutta ei sekään enää harmita (alussa kyllä).
En jäisi murehtimaan tota. Kertoo vaan siitä ettei mies tykkää susta. Syy voi olla mikä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ilmeisesti, koska kysyvät usein että minkä tyyppistä miestä etsin. En minä edes tiedä mitä nuo mahdolliset tyypit on. Otan ihmiset sellaisena kuin ovat. Sen olen sanonut, että hyvä olisi jos olisi elämänhallinta kunnossa, minkä seurauksena osa jo lopettaa juttelun. 😅 tiedä sitten mitä olivat etsimässä. Äitiä ehkä tai jotain henkilökohtaista sossun tätiä.
naiselta tuo pyyntö tarkoittaa aina että löytyy rahaa alkaa leikkiä kotia. Ja miehet ei tätä ilmeisesti halunneet.
Minulta se tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi lasta, joiden kanssa elän kohtuu kivaa elämää. En halua että kukaan muuttaa rahapulassaan luoksemme. Haluan välillä matkustaa ja olisi kiva jos toinen voi tulla mukaan. En myöskään lainaa rahaa.
no ittellä elämänhallinta täysin päin persettä mutta omaa rahaa löytyy ja matkoille voi lähteä vaikka 4 kertaa vuodessa.
miehesi naistyyppi ei ilmeisesti ole h (jota täällä ei saa sanoa), koska ap:lla noita miehiä ja epäonnistuneita parisuhteita on riittänyt runsaasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ilmeisesti, koska kysyvät usein että minkä tyyppistä miestä etsin. En minä edes tiedä mitä nuo mahdolliset tyypit on. Otan ihmiset sellaisena kuin ovat. Sen olen sanonut, että hyvä olisi jos olisi elämänhallinta kunnossa, minkä seurauksena osa jo lopettaa juttelun. 😅 tiedä sitten mitä olivat etsimässä. Äitiä ehkä tai jotain henkilökohtaista sossun tätiä.
naiselta tuo pyyntö tarkoittaa aina että löytyy rahaa alkaa leikkiä kotia. Ja miehet ei tätä ilmeisesti halunneet.
Minulta se tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi lasta, joiden kanssa elän kohtuu kivaa elämää. En halua että kukaan muuttaa rahapulassaan luoksemme. Haluan välillä matkustaa ja olisi kiva jos toinen voi tulla mukaan. En myöskään lainaa rahaa.
no ittellä elämänhallinta täysin päin persettä mutta omaa rahaa löytyy ja matkoille voi lähteä vaikka 4 kertaa vuodessa.
No ei siinä suurta vahinkoa tule jos tuon ilmoituksen perusteella itsensä karsivat myös ne jotka juovat liikaa, ovat hereillä miten sattuun ja valvovat mitä sattuun, syövät mitä sattuun ja joilla on kaikenlaisia muita ongelmia. Lähinnä noita rahaongelmaisia yritän etukäteen karsia, koska muita ongelmia ihmiset ei niin hyvin pysty piilottamaan ja ne löytyy sitten muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Mitä kriteerejä tähän kuuluu?
Ei sillä ole mitään väliä, koska jokaisella on omansa. On tiettyjä piirteitä, jotka ärsyttävät, ja toisia jotka miellyttävät. En esimerkiksi voisi herätä sellaisen miehen vierestä, joka puhuu kuin Antti Holma. Ei se ole Antin vika, se on vain makuasia.
Tämä on hyvä juttu, sillä jokaiselle löytyy omansa.
On varmasti useita miehiä, jotka puhuvat kuin Antti Holma ( en kyl tiedä miten) mutta onko se sitten jo joku tietty tyyppi, vai onko kyse vaan jostain yksittäisestä ominaisuudesta josta et pidä. Jotkut ärsyttävät juttu voi hyvinkin olla kynnyskysymys, mutta voiko sitä kuitenkaan luokitella ihmistyypiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miehesi naistyyppi ei ilmeisesti ole h (jota täällä ei saa sanoa), koska ap:lla noita miehiä ja epäonnistuneita parisuhteita on riittänyt runsaasti
Jos nyt luit huolella, huomasit varmaan, että aloituksessa luki joiden kanssa on ollut suhde tai joista olen ollut kiinnostunut. Läheskään kaikki kiinnostukset eivät ole johtaneet mihinkään. Tähän ikään mennessä on muutama suhde ollut, ei sen enempää kuin keskiverto ihmisellä , enkä kyllä ikinä ole pyytänyt seksistä rahaa tai hyödykkeitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuiko se seurustelu? Sanoisin että tuollainen tarkoittaa varmaan lopulta sitä etten susta oikeastaan tykkää, mutta kun ei tässä muutakaan nyt ole löytynyt vielä...
No ei se sitten lopulta jatkunut, joskin kesti vielä vuoden verran tuon toteamuksen jälkeen. Mikä mun kannalta harmi, koska jos mulla olisi joku tyyppi, niin hän olisi ollut sitä. Niin, tuota juuri mietin, että onko noi ns tyypit vaan joku semikohtelias tapa feidata suhteesta tai jättää sellainen kokonaan aloittamatta. Sinänsä vaan hassua, että kyllä tapailumies kuitenkin jossain vaiheessa vaikutti ihan innostuneelta. Tuntuu kummalta, että kukaan parin vuoden jälkeen yhtäkkiä heräisi tämmöiseen ajatukseen. Ehkä olikin sitten vaan yrittänyt hampaat irvessä innostua vääränlaisesta.
Ap
Minulle kävi tämäntyyppinen juttu vuosia sitten. Jätin ihan erinomaisen naisen yli kahden vuoden seurustelun jälkeen. Ja suunnilleen tuontyyppisillä perusteluilla (itselleni). En vieläkään tiedä menikö oikein, enkä saa koskaan tietää. Toisaalta nämä vuodet ovat olleet kyllä ihan arvokasta elämää. Kohtalo järjesti minulle samanlaisen kohtelun taannoin. Mutta ei sekään enää harmita (alussa kyllä).
Mitkä ne todelliset syyt sitten olivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että ei ole outoa jos kahden vuoden seurustelun jälkeen kääntää kurssia. Siinä ajassa on päässyt hyvin arvioimaan missä asioissa se toinen ei tule muuttumaan jatkossakaan ja sitten on voinut alkaa miettimään, että ehkä haluaisi olla sellaisen kanssa joka luonnostaan ajattelee asian samoin kuin itse.
Ja voi kun se olisikin niin helppoa että kumppanin voisi ennalta valita siten, että hän olisi kaikissa asioissa juuri sellainen kuin toivoo + olisit myös hänen haaveiden kumppani. Joustaminen näissä on valitettavasti pakollista.
Oon ollut kaikenlaisten naisten kanssa. Ei ole mitään tiettyä tyyppiä. Jos mielipiteet ja harrastukset sattuvat sopimaan yhteen sen lisäksi että toiseen tykästyy niin plussaahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Mitä kriteerejä tähän kuuluu?
En nyt usko että sinun tapauksessaai auttaa, mutta miestyyppini on lyhyesti ilmaistuna älykäs introvertti joka eniten viihtyy kotona, olen sellainen itsekin. Olen torpannut parikin suhteen tynkää jossa elämä olisi tiennyt erinäisissä kissanristiäisissä ramppaamista (yrittäjiä, olisi pitänyt mennä
yrittäjien gaalaan mutta kuulosti silkalta painajaiselta jo ennen kuin olin jalalla sinne astunut). Ei mitään järkeä olisi ollut jatkaa seurustelua.
Pointtini on ehkä se, AP, että kyseinen miehesi taisi tuntea itsensä hyvin. Kun tuntee itsensä niin tietää millaista elämää ei ainakaan halua elää ja mistä ei ole valmis tinkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tietty miestyyppi ja ainoastaan sellaisten kanssa on tullut pitkät suhteet.
Mitä kriteerejä tähän kuuluu?
En nyt usko että sinun tapauksessaai auttaa, mutta miestyyppini on lyhyesti ilmaistuna älykäs introvertti joka eniten viihtyy kotona, olen sellainen itsekin. Olen torpannut parikin suhteen tynkää jossa elämä olisi tiennyt erinäisissä kissanristiäisissä ramppaamista (yrittäjiä, olisi pitänyt mennä
yrittäjien gaalaan mutta kuulosti silkalta painajaiselta jo ennen kuin olin jalalla sinne astunut). Ei mitään järkeä olisi ollut jatkaa seurustelua.Pointtini on ehkä se, AP, että kyseinen miehesi taisi tuntea itsensä hyvin. Kun tuntee itsensä niin tietää millaista elämää ei ainakaan halua elää ja mistä ei ole valmis tinkimään.
Kiitos vastauksesta. Voi tuossa olla perää, ainakin täysin ymmärrettävää, että introverttiyden /ekstroverttiyden määrän olisi hyvä olla tasapainossa suhteessa, ettei käy niin että toinen uupuu ja toinen pitkästyy. Hassua, että sanot noin, minulle jäi miehestä nimenomaan sellainen vaikutelma, että hän on ajelehtia, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Paitsi tietty mitä ilmeisimmin, että minä en kuulu siihen.
Oisikin niin helppoa että pelkkä metallimusiikki riittää. Blackia ja deathia kuuntelevana ei mitkään melodiset ja powerit uppoa yhtään. Mielummin vaikka pmmp:tä