Te duunarit: Miten saatte motivaation joka päivä tehdä työnne hyvin "kunnolla"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työni on suorittavaa työtä, jota teen yrittäjänä. Olen siis. ns. duunariyrittäjä.

Palkkioni riippuu työsuorituksen määrästä, siis siitä, paljonko saan aikaan työpäivän aikana. Toisaalta laadullisesti hyvin tehty työ estää tehokkaasti reklamoinnin ja kompensaation tarpeen asiakkaan puolelta.

Hyvin tehty työ = enemmän rahaa kiitoksen kera. Huonosti tehty työ = vähemmän rahaa moitteiden kera. Siinä motivaatio.

Mutta työhän on tehty liian hyvin, jos ei koskaan reklamoida. Pääsee vähemmällä jos tekee rimaa hipoen ja tarvittaessa korjaa jälkeenpäin, noin meillä ainakin pomo on sanonut.

Tämä on minullakin periaate.

Nim. yrittäjä, jolla ei tulot nouse ikinä, menot vaan.

Vierailija kirjoitti:

En  ole koskaan nähnyt duunaria  joka tekee työnsä  kunnolla. Kaikki vaan toteavat  että  kunhan  palkka  juoksee   aivan sama  miten tekee työnsä.

Jossain vaiheessa varmasti jokainen päätyy tuohon, kiitos etenkin palkkatason ja arvostuksen puutteen, mutta harvempi omaa tuota asennetta alun perin.

Eurolla saa sen euron tavaran. Jos siis halutaan parempia/motivoituneempia/ahkerampia duunareita, niin sitten pitää alkaa maksaa palkkaakin sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tuon turhautumisen. Varsinkin ajatteluun taipuvaisilla ihmisillä on vaikeuksia suorittavassa työssä pitkällä tähtäimellä. Mutta kaikki ei ole samanlaisia. Osa pystyy olemaan liukuhihnan ääressä vuosia, vuosikymmeniä, ilman että heillä on minkäänlaista tunnetta että asia alkaisi ahdistaa. Heiltä puuttuu päästä joku osanen, tai sitten vaihtoehtoisesti heillä on joku suojamekanismi. 

Olen itse epäonnistunut yliopisto-dropout, joka on jäänyt suorittavan tason hanttihommiin. Meinaan hajota joka viikko. Palkka ei sinänsä ole minulle ongelma, koska olen aina kuluttanut melko vähän eikä minulla ole puutetta mistään. Mutta se työn staattisuus, toistuvuus, samankaltaisuus. Se ajaa minua hulluksi. Mutta työkaverini tekevät sitä tyytyväisinä, eivät valita ja heille se vissiin on ok. Kahvipöydässä keskustelutkin on aina sitä samaa. 

Mutta näillä vaan mennään.

Olen yliopisto-dropout kuten sinäkin, ja tuomittu suorittavan tason töihin. Teen töitäni yrittäjäpohjalta.

Jos ajattelen työtäni sisällöllisesti, en pidä siitä lainkaan. Pidän kuitenkin kokonaisuudesta, jonka työni mahdollistaa. Saan tehdä töitä pääosin yksin, ja voin pitää kuulokkeita korvillani työn lomassa. Introverttina pidän tästä. Kuuntelen pääosin klassista radiokanavaa. Niiden lomaan kuuntelen tiede- ja luontopodcasteja sekä haastatteluita, muutamalla eri kielellä. Opin jatkuvasti uutta työn lomassa ja kielitaitoni pysyy yllä. Osaan kuunnellessani laittaa robottivaihteen silmään, ja saan paljon valmista jälkeä. Palkkani on hyvä, koska se tulee suoritusperusteisesti. Kaiken tämän lisäksi fyysinen työ pitää minut hyvässä kunnossa -mikä on etu ottaen huomioon hedonistisen perusluonteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän työstäni. Siksi jaksan aamuisin herätä sinne positiivisella mielellä. Työkaveritkin on ok. Palkka on huono, mutta koen tärkeämpänä tämän työstä pitämisen. Usein jopa nautin työstäni. Esimerkiksi loman jälkeen on mukava palata "sorvin ääreen". Nytkin pääsiäisten vapaiden jälkeen ei yhtään ahdista huomenna alkava arki.

Kun on huono palkka, kuten minulla, niin se oma talous on otettava haltuun ja luovuttava joistakin mukavista asioista, kuten matkustelu, ulkona syöminen jne. Myöskään autoon ei ole varaa.

Mutta tärkeämpänä koen tunteen, että ei yhtään puistata tehdä kyseistä työtäni eläkkeelle asti.

Vietät siis todellakin 365/366 yötä kotona etkä ikinä kyllästy? Mietityttää myös mitä teet vapaa-ajallasi, jos ei ole varaa ostaa edes mitään valmisruokaa vaan kaikki on tehtävä itse. Kokkailet ja istut sohvalla katselemassa seiniä?

Olipas erikoinen kommentti.

Jotkut ihmiset pitävät yksinkertaisesta elämästä. Se, että en matkustele enkä harrasta ravintoloissa käyntiä, ei tee elämästäni ankeaa. Ja onko valmisruoan ostaminen mittari hyvästä elämästä? Hassu näkemys. Se miksi en osta valmisruokia johtuu siitä, että teen itse parempaa ruokaa!

Vapaa-aikaa voi viettää myös pienellä budjetilla/ilmaiseksi. Ei siihen tarvita tonnin ulkomaanreissuja. Minulla on työn puolesta epassi jolla pääsen kokemaan kulttuuria. Myös ystäviä voi nähdä ulkoilun merkeissä. Ei siihen tarvita kalliita kahviloita.

Eli en vietä elämääni seiniä tuijotellen. Siinä vastaus aggressiiviseen kommenttiisi.

Kommenttisi kertoo sinusta sen, että et ymmärrä, että elämää voi elää monella eri tavalla. Ei kaikki nauti tuhlailusta.

Yhtä aggressiiviselta vaikutat itsekin. Tämä siis näin "sivusta huuteluna", mutta asiaan eli sinulla on mahdollisuus _pienestä palkastasi huolimatta_ tehdä itseäsi kiinnostavia asioita ja esim tuo passi jonka työnantajasi tarjoaa on melkoinen bonus palkan päälle sellaiselle ihmiselle joka sitä oikeasti haluaa käyttää. Mieti paljonko sinulla menisi rahaa, jos joutuisit kustantamaan ne kaikki kulttuuririentosi itse? Tai joutuisit keksimään jotain muuta tekemistä vapaa-ajallesi. Riittäisikö tonni vuodessa? 

Muutenkin hassu ajatus, että ihmisen "arvon" määrittelisi ensisijaisesti se kuinka nuukasti hän kykenee elämään.

Etenkin kun näillä matalapalkkaisilla duunarialoilla tehdään oikeasti todella tärkeää työtä. Sen tärkeyden pitäisi näkyä myös aitona arvostuksena niin työolojen kuin palkkatasonkin suhteen eikä vain tyhjissä juhla- tai vaalipuheissa. 

Motivaatiota ei todellakaan ole sillä työnantaja ei mahdollista työn tekemistä kunnolla. Sotii omaa arvomaailmaa vastaan sillä olen aina saanut kehuja hyvin tehdystä työstä ja nykyisessä paikassa se ei ole mahdollista. Ikävää että työpaikka saa aikaan sen että ei jaksa enää yksinkertaisesti välittää sillä muuten hajoaa pää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi epämotivoivaa tehdä työnsä huonosti, kyllä lannistaisi tietää tehneensä sutta ja sekundaa.

Tämähän se, mutta kun pomolle määrä korvaa laadun.

Säntillinen ihminen ei vaan oikeasti siedä "juostenkustua" kun työnsä voi samassa ajassa ja samalla vaivalla hoitaa kunnollakin. 

Lopulta sitten sitä on just se lapionvarteen nojaava duunari jota ei kiinnosta vtttttujakaan yhtään mikään.

Vapaa ajalla on suurempi arvo kuin työllä. Jos menetetystä vapaa-ajasta ei saa asiallista korvausta niin ikävä kyllä palkka on se ainoa asia joka motivoi. Samahan se on kai yrittäjillä vaikka sitä kutsutaan kai eri nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin vain suorittavassa työssä, se on kuitenkin työ josta tykkään. Minusta ei olisi istumaan näyttöpäätteellä. Tykkään tehdä "oikeita töitä". Huono palkka näissä töissä on toki suurin ongelma ja se ettei palkkakehitystä oikeastaan edes ole. Palkka on ja pysyy pienenä loppuun asti.

Mutta jos ei tee lapsia eikä harrasta mitään mikä maksaa, pärjää näinkin. Mulla on pieni kerrostalo kämppä, jonka sain juuri maksettua. Eli nyt on asumisenikin halpaa. Eniten rahaa menee autoon, mutta se on pakollinen jotta pääsen töihin. Autoilusta pitäisi tehdä paljon edullisempaa, se on kuitenkin Suomessa niin tärkeä kulkuväline työnteon kannalta. Bussit eivät kulje joka paikkaan.

Ja ei ne bussitkaan ilmaiseksi ja pyhällä hengellä kulje eli autoilun tukeminen olisi siinäkin mielessä perusteltua. Lisäksi monella paikkakunnalla missä on se toimiva joukkoliikenne on ne bussit/junat täynnä aika epätoivottua matkustajaa etenkin niihin aikoihin kun esim kaupassa töissä oleva duunari työmatkaansa illalla tekee.

Kyllä. Ymmärrän että vihreä siirtymä on myös tärkeää, mutta tällä hetkellä tärkeintä olisi olla laittamatta kapuloita rattaisiin ihmisten työllistymisessä ja autoilu on yksi sellainen asia. Moni matalapalkkatyö vaatii nimenomaan oman auton, meillekin tehtaaseen ihmiset tulevat eri kaupungeista asti kuten itsekin. Työnantaja kysyy uusilta töihipyrkiviltä aina ensimmäisenä että onko sulla auto käytössä. Auto on pakko olla, tehtaat on harvoin missään asutuskeskuksissa hyvien bussiyhteyksien päässä. Toinen matalapalkkatyö on maaseudun duunit. Jos halutaan ihmiset huolimaan matalapalkkatyöt niin autoilusta pitää tehdä halpaa. Ja ymmärtää se, että harvalla perusduunarilla on varaa mihinkään sähköautoon. Autoon menee helposti satoja euroja kuukaudessa jos lasketaan kaikki kulut yhteen ja jaetaan ne joka kuukaudelle. Ei millään paskapalkalla ole varaa sellaiseen, joten työtäkään ei kannata sitten ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän työstäni. Siksi jaksan aamuisin herätä sinne positiivisella mielellä. Työkaveritkin on ok. Palkka on huono, mutta koen tärkeämpänä tämän työstä pitämisen. Usein jopa nautin työstäni. Esimerkiksi loman jälkeen on mukava palata "sorvin ääreen". Nytkin pääsiäisten vapaiden jälkeen ei yhtään ahdista huomenna alkava arki.

Kun on huono palkka, kuten minulla, niin se oma talous on otettava haltuun ja luovuttava joistakin mukavista asioista, kuten matkustelu, ulkona syöminen jne. Myöskään autoon ei ole varaa.

Mutta tärkeämpänä koen tunteen, että ei yhtään puistata tehdä kyseistä työtäni eläkkeelle asti.

Vietät siis todellakin 365/366 yötä kotona etkä ikinä kyllästy? Mietityttää myös mitä teet vapaa-ajallasi, jos ei ole varaa ostaa edes mitään valmisruokaa vaan kaikki on tehtävä itse. Kokkailet ja istut sohvalla katselemassa seiniä?

Olipas erikoinen kommentti.

Jotkut ihmiset pitävät yksinkertaisesta elämästä. Se, että en matkustele enkä harrasta ravintoloissa käyntiä, ei tee elämästäni ankeaa. Ja onko valmisruoan ostaminen mittari hyvästä elämästä? Hassu näkemys. Se miksi en osta valmisruokia johtuu siitä, että teen itse parempaa ruokaa!

Vapaa-aikaa voi viettää myös pienellä budjetilla/ilmaiseksi. Ei siihen tarvita tonnin ulkomaanreissuja. Minulla on työn puolesta epassi jolla pääsen kokemaan kulttuuria. Myös ystäviä voi nähdä ulkoilun merkeissä. Ei siihen tarvita kalliita kahviloita.

Eli en vietä elämääni seiniä tuijotellen. Siinä vastaus aggressiiviseen kommenttiisi.

Kommenttisi kertoo sinusta sen, että et ymmärrä, että elämää voi elää monella eri tavalla. Ei kaikki nauti tuhlailusta.

Yhtä aggressiiviselta vaikutat itsekin. Tämä siis näin "sivusta huuteluna", mutta asiaan eli sinulla on mahdollisuus _pienestä palkastasi huolimatta_ tehdä itseäsi kiinnostavia asioita ja esim tuo passi jonka työnantajasi tarjoaa on melkoinen bonus palkan päälle sellaiselle ihmiselle joka sitä oikeasti haluaa käyttää. Mieti paljonko sinulla menisi rahaa, jos joutuisit kustantamaan ne kaikki kulttuuririentosi itse? Tai joutuisit keksimään jotain muuta tekemistä vapaa-ajallesi. Riittäisikö tonni vuodessa? 

Muutenkin hassu ajatus, että ihmisen "arvon" määrittelisi ensisijaisesti se kuinka nuukasti hän kykenee elämään.

Etenkin kun näillä matalapalkkaisilla duunarialoilla tehdään oikeasti todella tärkeää työtä. Sen tärkeyden pitäisi näkyä myös aitona arvostuksena niin työolojen kuin palkkatasonkin suhteen eikä vain tyhjissä juhla- tai vaalipuheissa. 

Matalapalkka-aloilla pitäisi nimenomaan kompensoida sitä työn kuormittavuutta hyvällä palkalla. 

Teen työtä, josta pidän, en kaipaa töihin, missä pitää paljon ajatella. Ajattelu ja itsensä kehittäminen on muualla kuin töissä. Joskus on päiviä kun ei jaksa tehdä hommia "kunnolla", mutta ei siihen kukaan kuole ja sitten paikkaa asiaa silloin kun on energisempi. Yksin asuva ja palkka riittää hyvin.

Elän vaatimatonta elämää ja duunarina olo sopii kuin nenä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän työstäni. Siksi jaksan aamuisin herätä sinne positiivisella mielellä. Työkaveritkin on ok. Palkka on huono, mutta koen tärkeämpänä tämän työstä pitämisen. Usein jopa nautin työstäni. Esimerkiksi loman jälkeen on mukava palata "sorvin ääreen". Nytkin pääsiäisten vapaiden jälkeen ei yhtään ahdista huomenna alkava arki.

Kun on huono palkka, kuten minulla, niin se oma talous on otettava haltuun ja luovuttava joistakin mukavista asioista, kuten matkustelu, ulkona syöminen jne. Myöskään autoon ei ole varaa.

Mutta tärkeämpänä koen tunteen, että ei yhtään puistata tehdä kyseistä työtäni eläkkeelle asti.

Vietät siis todellakin 365/366 yötä kotona etkä ikinä kyllästy? Mietityttää myös mitä teet vapaa-ajallasi, jos ei ole varaa ostaa edes mitään valmisruokaa vaan kaikki on tehtävä itse. Kokkailet ja istut sohvalla katselemassa seiniä?

Olipas erikoinen kommentti.

Jotkut ihmiset pitävät yksinkertaisesta elämästä. Se, että en matkustele enkä harrasta ravintoloissa käyntiä, ei tee elämästäni ankeaa. Ja onko valmisruoan ostaminen mittari hyvästä elämästä? Hassu näkemys. Se miksi en osta valmisruokia johtuu siitä, että teen itse parempaa ruokaa!

Vapaa-aikaa voi viettää myös pienellä budjetilla/ilmaiseksi. Ei siihen tarvita tonnin ulkomaanreissuja. Minulla on työn puolesta epassi jolla pääsen kokemaan kulttuuria. Myös ystäviä voi nähdä ulkoilun merkeissä. Ei siihen tarvita kalliita kahviloita.

Eli en vietä elämääni seiniä tuijotellen. Siinä vastaus aggressiiviseen kommenttiisi.

Kommenttisi kertoo sinusta sen, että et ymmärrä, että elämää voi elää monella eri tavalla. Ei kaikki nauti tuhlailusta.

Yhtä aggressiiviselta vaikutat itsekin. Tämä siis näin "sivusta huuteluna", mutta asiaan eli sinulla on mahdollisuus _pienestä palkastasi huolimatta_ tehdä itseäsi kiinnostavia asioita ja esim tuo passi jonka työnantajasi tarjoaa on melkoinen bonus palkan päälle sellaiselle ihmiselle joka sitä oikeasti haluaa käyttää. Mieti paljonko sinulla menisi rahaa, jos joutuisit kustantamaan ne kaikki kulttuuririentosi itse? Tai joutuisit keksimään jotain muuta tekemistä vapaa-ajallesi. Riittäisikö tonni vuodessa? 

Muutenkin hassu ajatus, että ihmisen "arvon" määrittelisi ensisijaisesti se kuinka nuukasti hän kykenee elämään.

Etenkin kun näillä matalapalkkaisilla duunarialoilla tehdään oikeasti todella tärkeää työtä. Sen tärkeyden pitäisi näkyä myös aitona arvostuksena niin työolojen kuin palkkatasonkin suhteen eikä vain tyhjissä juhla- tai vaalipuheissa. 

Matalapalkka-aloilla pitäisi nimenomaan kompensoida sitä työn kuormittavuutta hyvällä palkalla. 

Mä en vaan usko oikein siihenkään. Jonkun työn nyt vaan pitää olla se matalapalkkainen. Eikä se mua ennen niin haitannutkaan, koska silläkin tulin toimeen. Mutta enää ei tule, hinnat on nousseet niin poskettomasti. Monilla ei ole enää varaa autoon ja se on työpaikan saamiseksi tärkeää. Eikä jokaisen työpaikan perässä voi muuttaakaan, varsinkin kun vakituista paikkaa ei koskaan saa heti. Ja se auto pitäisi olla heti.

Asuminen ja autoilu tulisi saada halvemmaksi. Niin että on varaa ottaa työpaikka vaikka kauempaakin. Työpaikat eivät liiku vaan ihmiset liikkuu. Ne joilla on varaa liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin vain suorittavassa työssä, se on kuitenkin työ josta tykkään. Minusta ei olisi istumaan näyttöpäätteellä. Tykkään tehdä "oikeita töitä". Huono palkka näissä töissä on toki suurin ongelma ja se ettei palkkakehitystä oikeastaan edes ole. Palkka on ja pysyy pienenä loppuun asti.

Mutta jos ei tee lapsia eikä harrasta mitään mikä maksaa, pärjää näinkin. Mulla on pieni kerrostalo kämppä, jonka sain juuri maksettua. Eli nyt on asumisenikin halpaa. Eniten rahaa menee autoon, mutta se on pakollinen jotta pääsen töihin. Autoilusta pitäisi tehdä paljon edullisempaa, se on kuitenkin Suomessa niin tärkeä kulkuväline työnteon kannalta. Bussit eivät kulje joka paikkaan.

Ja ei ne bussitkaan ilmaiseksi ja pyhällä hengellä kulje eli autoilun tukeminen olisi siinäkin mielessä perusteltua. Lisäksi monella paikkakunnalla missä on se toimiva joukkoliikenne on ne bussit/junat täynnä aika epätoivottua matkustajaa etenkin niihin aikoihin kun esim kaupassa töissä oleva duunari työmatkaansa illalla tekee.

Kyllä. Ymmärrän että vihreä siirtymä on myös tärkeää, mutta tällä hetkellä tärkeintä olisi olla laittamatta kapuloita rattaisiin ihmisten työllistymisessä ja autoilu on yksi sellainen asia. Moni matalapalkkatyö vaatii nimenomaan oman auton, meillekin tehtaaseen ihmiset tulevat eri kaupungeista asti kuten itsekin. Työnantaja kysyy uusilta töihipyrkiviltä aina ensimmäisenä että onko sulla auto käytössä. Auto on pakko olla, tehtaat on harvoin missään asutuskeskuksissa hyvien bussiyhteyksien päässä. Toinen matalapalkkatyö on maaseudun duunit. Jos halutaan ihmiset huolimaan matalapalkkatyöt niin autoilusta pitää tehdä halpaa. Ja ymmärtää se, että harvalla perusduunarilla on varaa mihinkään sähköautoon. Autoon menee helposti satoja euroja kuukaudessa jos lasketaan kaikki kulut yhteen ja jaetaan ne joka kuukaudelle. Ei millään paskapalkalla ole varaa sellaiseen, joten työtäkään ei kannata sitten ottaa vastaan.

Helsingissä taas duunari voi olla ilman autoa, mutta asumisen hinta syö sen edun pois.

Tykkään työstäni ja se antaa minulle paljon. Saan suunnitella ja tehdä työni ( vakkari ulkotyö) ilman että kukaan hengittää niskaan eikä sosiaalista kanssakäymistä ole kuin vähän. Olen unelmatyössäni. Nettotulot ~2000 € riittää hyvin vaikka asun yksin. Auto on, pystyn matkustelemaan ainakin kerran vuoteen ja säästöönkin jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän työstäni. Siksi jaksan aamuisin herätä sinne positiivisella mielellä. Työkaveritkin on ok. Palkka on huono, mutta koen tärkeämpänä tämän työstä pitämisen. Usein jopa nautin työstäni. Esimerkiksi loman jälkeen on mukava palata "sorvin ääreen". Nytkin pääsiäisten vapaiden jälkeen ei yhtään ahdista huomenna alkava arki.

Kun on huono palkka, kuten minulla, niin se oma talous on otettava haltuun ja luovuttava joistakin mukavista asioista, kuten matkustelu, ulkona syöminen jne. Myöskään autoon ei ole varaa.

Mutta tärkeämpänä koen tunteen, että ei yhtään puistata tehdä kyseistä työtäni eläkkeelle asti.

Vietät siis todellakin 365/366 yötä kotona etkä ikinä kyllästy? Mietityttää myös mitä teet vapaa-ajallasi, jos ei ole varaa ostaa edes mitään valmisruokaa vaan kaikki on tehtävä itse. Kokkailet ja istut sohvalla katselemassa seiniä?

Olipas erikoinen kommentti.

Jotkut ihmiset pitävät yksinkertaisesta elämästä. Se, että en matkustele enkä harrasta ravintoloissa käyntiä, ei tee elämästäni ankeaa. Ja onko valmisruoan ostaminen mittari hyvästä elämästä? Hassu näkemys. Se miksi en osta valmisruokia johtuu siitä, että teen itse parempaa ruokaa!

Vapaa-aikaa voi viettää myös pienellä budjetilla/ilmaiseksi. Ei siihen tarvita tonnin ulkomaanreissuja. Minulla on työn puolesta epassi jolla pääsen kokemaan kulttuuria. Myös ystäviä voi nähdä ulkoilun merkeissä. Ei siihen tarvita kalliita kahviloita.

Eli en vietä elämääni seiniä tuijotellen. Siinä vastaus aggressiiviseen kommenttiisi.

Kommenttisi kertoo sinusta sen, että et ymmärrä, että elämää voi elää monella eri tavalla. Ei kaikki nauti tuhlailusta.

Jos ystäviä näkee ulkoillessa, se vain tarkoittaa onnekkasta sattumaa omistaa ystäviä kävelymatkan päässä omasta kodista. Jo ystävyys itsessään on luksus, ja heidän löytäminen ilman minkäänlaista kuluttamista on asia, jota kaikilla ei ole.

Tonnin ulkomaanreissu ei ole yhtä kuin matkustelu. Hassu vertaus. Vaan matkustusta on jo se, että maksaa seutulipun julkisessa kulkuvälineessä, jotta pääsee toiselle paikkakunnalle tapaamaan jotakuta.

Minun on helppoa ymmärtää köyhyyttä, mutta sinulla taitaa olla vaikeuksia rahankäytön ymmärtämisen suhteen. Jo epassi on luksusta, jota ei kaikissa työpaikoissa ole. Taidat pitää työterveyttäkin itsestäänselvyytenä? Samaan kastiin menevät selvästi myös täysin ilman rahaa ylläpidettävät ihmissuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä, josta pidän, en kaipaa töihin, missä pitää paljon ajatella. Ajattelu ja itsensä kehittäminen on muualla kuin töissä. Joskus on päiviä kun ei jaksa tehdä hommia "kunnolla", mutta ei siihen kukaan kuole ja sitten paikkaa asiaa silloin kun on energisempi. Yksin asuva ja palkka riittää hyvin.

Elän vaatimatonta elämää ja duunarina olo sopii kuin nenä päähän.

Sama! Aloitin opiskelun ohessa rahallisen tilanteen takia työn, jota haukutaan aina hirveäksi joka paikassa. Ajattelin että palan loppuun viikossa, mutta yllätyksekseni nautinkin työstä todella paljon! Koen työn melkein rentouttavaksi, saa tehdä sitä samaa asiaa aivot narikassa koko päivän. Ala jota opiskelen on sitten päinvastainen, istut paikallaan sen 8h päivässä koneen ääressä pää sauhuten. Jos en olisi näin pitkällä opinnoissani jättäisin ne kesken ja jäisin nykyiseen työhöni, taidan soveltua paremmin suorittavaan työhön. Tykkään siitä että duunarihommissa on myös aina joku tietty päämäärä: kun olet vaikkapa hinkannut jonkun laitteen puhtaaksi, se on puhdas ja asiaa ei tarvitse enää miettiä. Siinä "oman" alani työssä mikään ei ole ikinä valmista, ja halu palata näpräämään työtä jonka teit jo on aina siellä takaraivossa. Varsinkin aamuyöllä, kun haluaisit vaan nukkua.

Mulla oli samoja ajatuksia ja lähdin opiskelemaan. En ole katunut.

Palkka on mikä motivoi tekemään työtä. Jos saisin yli 4000e/kk+ylityöt palkkaa duunarin hommista niin se motivoisi todella hyvin.

Nyt palkka on surkea joten ns hammasta purren töitä pitää tehdä, mitään perhettä tai kumppania on mahdoton hommata. Tyytymättömyys yhteiskuntaa kohtaa kasvaa jatkuvasti.

Ajatella jotkut repii yli 3000e/kk palkkaa istumalla toimistossa tai mitä työtä se 4000e/kk tekee?

Vierailija kirjoitti:

Duunareille pari vinkkiä:

- älä hommaa lapsia

- älä tee velkaa

Näillä kahdella päästään jo niin pitkälle, että ei tosikaan. Itse saan nettona käteen 1900 euroa kuukaudessa ja pystyn reissailemaan ja asumaan hyvällä alueella (vuokralla tosin). En koe että jään mistään paitsi. Autoa en halua, julkisilla ja pyörällä pääsee. Se ei ole luopumista, vaan luontevaa. Lapsettomuus on tarkoituksellinen valinta, samoin se että en ota velkaa koska se tarkoittaa vain sitä että on jonkun orja. Yleensä monen pienituloisemman ongelma on juuri velkaantuminen tai sitten lapset, jotka tietysti syövät kaiken rahan ja vapaa-ajan. Näitä kannattaa miettiä, varsinkin jos tietää jäävänsä pienituloiseksi. Itse tajusin sen jo alle 30 vuotiaana, joten päätin että en omista mitään, mutta enpä ole velkaakaan. Olen oman itseni valtias. Ja niin olen ollut, vaikka tulot ei kaksiset ole.

Kuukauden päästä etelään, sitä ennen kaupunkiloma Lontoossa!

Miksi ryhdyt kuhnuriksi tai työmuurahaiseksi? Palkkiosi ei ole edes suvunjatkaminen, jos et saa lapsia. Suomessa on helppoa opiskella vaikka tohtoriksi asti ja muuttaa sitten ulkomaille. Miksi et sinäkin? Lapsia myös, sillä heissä on tulevaisuutesi vielä kuolemasi jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työstäni ja se antaa minulle paljon. Saan suunnitella ja tehdä työni ( vakkari ulkotyö) ilman että kukaan hengittää niskaan eikä sosiaalista kanssakäymistä ole kuin vähän. Olen unelmatyössäni. Nettotulot ~2000 € riittää hyvin vaikka asun yksin. Auto on, pystyn matkustelemaan ainakin kerran vuoteen ja säästöönkin jää.

Ihan mielenkiinnosta, mitä työtä teet? Kuulostaa unelmahommalta kun saa olla itsekseen

Tällei duunarina joka saa nettona sen 2100e riittää ihan hyvin mutta lapsiin ei kyllä varaa ole.

Nyt jo asumiskulut,auto ja pakolliset laskut vie sen 1000e tosta. Jos olisi lapsi(a) niin sitten olisi talous jo niin tiukoilla että johonkin auton remonttiin tai taloyhtiöt tekemään remonttiin ei yksinkertaisesti olisi varaa.

Matalia palkkoja pitäisi nostaa reilusti jotta olisi varaa vaikka niihin lapsiin.

Työtä motivoi tekemään se että työtä tekemällä saan vähän enemmän kuin jos eläisin tukien varassa, jos eläisin tukien varassa niin autoa en tarvitsisi.