Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistuttakaa mua parisuhteen hyvistä puolista!
09.04.2023 |
En tiedä johtuuko alkavista vaihdevuosista, mutta ärsyttää nykyään kaikki mitä mies tekee tai ei tee. Ihan todella joudun tekemään töitä ja puremaan kieltäni, etten ala sättiä häntä tai huutamaan tai ivailemaan, ja että pysyn asiallisena ja ystävällisenä häntä kohtaan.
Mikään täydellinen mies hän ei ole, on juntti ja vähän typerä jutuiltaan, ei siis mikään fiksu tapaus, mutta jotenkin aiemmin tämä ei ole haitannut minua. Nykyään kyllä.
Olemme olleet hetken erossa aiemmin joskus 10 v. sitten, mutta silloin ero peruuntui, jotenkin ajattelin muistaakseni että kukaan muu mies ei rakasta minua yhtä aidosti kuin hän, ja halusin ehjän perheen lapsille.
No, edelleen uskon kyllä että mies minua rakastaa, enkä usko enää haluavani uutta miestä jos tästä ero tulee, en kertakaikkiaan usko enää löytäväni ketään jota jaksaisin katsella ja joka jaksaisi minua. Varsinkin jos äksyilyni ja ärtymys on tullut minuun jäädäkseen. Jotenkin en jaksa enää oikein ketään, ystävät ja työkaveritkin on välillä ärsyttäviä, ei tosin niin paljoa kuin mieheni...
Mutta yritän nyt vielä, joten auttakaa hyvät siskot (ja veljet?), mitä hyviä puolia parisuhteessa elämisessä on yksin sinkkuna elämiseen verrattuna? Mikä kaikki on hankalampaa, jos olen ja asun yksin?
Autoni olen vienyt huoltoon ja katsastukseen yksin tähänkin mennessä aina, älkää suotta sitä siis mainitko.
Kommentit (48)
Maitopurkkien litistämättömyys on kyllä paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla +45 ikäisenä on jotenkin mennyt kuppi ihan nurin, ihmisiin yleisesti. En jaksa enää miellyttää ketään ja tästä lähtökohdasta parisuhdetta en edes ajattele. Orastavat suhteentyngät olen pilannut ihan kriittisyydelläni, en vain jaksa enää katsoa läpi sormien mitään miesten perseilyjä. Suorastaan v ituttaa kaikki lusmuilu mitä naiset mahdollistaa. Aiemmin sitä jotenkin sieti liikaa ja sitten voi jatkuvasti huonosti. Eli ymmärrän hyvin ap:n juttuja! Sek sistä en oikein edes muista mitään, mutta usein sekin oli huonompaa kun olin odottanut ja harvan kanssa meni halut yksiin. Lisäksi en jaksa tunnejutuista hirveästi enää edes puhua, enemmän sitä olisi arkijuttuihin seuraa vailla. Vahvasti veikkaan kuitenkin olevani loppuiän yksin, koska olen "kova" vanha ruma akka nykyään ja jopa hiukan tyytyväinen, että kynnysmatosta tällaiseksi rohkaistuin :D
Tuki ja turva kun elämä heittelee. Ja sehän heittelee! Opetelkaa jotain uutta yhdessä, tanssi- tms harrastus, uusi lomakohde jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuki ja turva kun elämä heittelee. Ja sehän heittelee! Opetelkaa jotain uutta yhdessä, tanssi- tms harrastus, uusi lomakohde jne.
Minusta ehkä voikin olla miehelle turvaa ja tukea, jos elämä häntä heittelee, minähän hoidan huushollin ja pidän arjen rullaamassa jne.
Mutta enpä tiedä olisiko miehestä minulle tukea... Kun lapset olivat pieniä, ei kyllä herunut apua esim. yövalvomisiin, tai juuri muuhunkaan kasvatukseen. Ja kun minulla oli erään vakavan henkeä uhkaavan sairauden hoitotoimenpide, mies kuskasi mut kerran toimenpiteeseen, ja otti kopin kun meinasin sen jälkeen pyörtyä (ja joo, onhan nämä jo paljon, arvostan ettei tarvinut mennä bussilla tai taksilla) mutta ei hän kyllä aiheesta keskustellut kanssani sanaakaan. Ei osannut sanoa mitään. Enkä minäkään sitten jatkanut yksinpuhelua.
Uusi yhteinen harrastus.. Tarviipa pistää mietintään, ei tule kyllä mitään mieleen mikä kiinnostais molempia.
Ap
Täällä 10 vuotta sinkkuna elellyt nainen. Enää sinkkuus ei minua vaivaa. Olen tottunut. Ainoastaan lomilla tulee pieni ahdistus kun ei näe ihmisiä. Ystävilläni on perheet ja kumppanit. En yleensä koe oloani mukavaksi kolmantena pyöränä. Joskus kyllä vietän heidän kanssaan juhannusta tai vappua.
Sinkkuna ei ole sellaista läheistä tyyppiäjonka kanssa jakaa asioita ja myötäelää, kokea yhdessä vaikka auringonlaskun katsominen.
Toisaalta ollessani parisuhteessa kauan sitten ei siinä ollut sellaista mitä suhteelta olisin kaivannut. Joten parempi olla mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Yksi hiton hyvä juttu parisuhteessa on että toinen maksaa puolet asumisen kustannuksista ja kodin hankinnoista. Ja tekee osan piha ja kunnostustöistä sekä remonteista. On kuskina vuorotellen ja kantamassa kauppakasseja. Ja auttaa viikon ruokien suunnittelussa. Eli arki on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse on se hyvä puoli ja toinen se sika joka jätetään.
Vakituinen kumppani seksin harrastamiseen ilman pelkoa taudeista.
Sosiaalisten taitojen kehittyminen.
Psyykkisen kuormituksen väheneminen, kun kertoo esim. Päivän tapahtumat yms. Niin ei tarvitse ainakaan julkisen puolen mielenterveyspalveluja kuormittaa.
Seuranta jos puoliso ohjaa lapsia itselleen haitalliseen toimintamallin
Taloudellinen turva
Yms.
Alue: Aihe vapaa
Nostan.
Ärsytykseni jatkuu.
Tänään on ehtinyt jo ärsyttää nämä miehen tekemiset:
-oli heitellyt keittiön roskikseen _litistämättömänä_ maitopurkin, kermapurkin ja lasagnepakkauksen. Minä sitten litistin ne, kun huomasin.
-miehen ostoskassi oli tänään viidettä päivää eteisessä. Olin jo monena päivänä muistuttanut, että laittaisi sen ja sisällön paikoilleen. No, sisältö oli laitettu kaappiin sentäs "jo" eilen, mutta itse kassi lojui edelleen eteisen lattialla, otin ja laitoin sen sitten itse tänään siitä paikoilleen.
-mies oli käynyt eilen uimahallissa, ja ottanut pefletiksi pellavaisen leivontapyyhkeeni, jonka tänään huomasin. Kiva.. Ei kuulemma "tajunnut" ettei sitä voi käyttää ja muut pefletit oli pesussa.
-mies pelasi pleikkarilla aamupäivän, samalla kun minä pesin pyykkiä ja siivoilin.
Päivän positiiviset:
-mies lähti vaihtamaan auton renkaat.
-teki eilen ruoan.
Ap