Lue keskustelun säännöt.
Puoliso aikoo muuttaa vuokraamansa asuntoon, kun vuokralaisensa lähti!
09.04.2023 |
Puolisolla ollut siis kaksio, jota on vuokrannut vuosikausia, koko sen ajan kun ollaan oltu yhdessä. Ollaan naimisissa ja on yhteiset lapset, isot jo. Meillä ei ole mitään kriisiä tms, toki normaalia kinaa mitä yleensä pitkissä suhteissa.
Puolison omistamasta asunnosta lähti hänen pitkäaikainen vuokralaisensa. Puoliso ilmoitti, ettei aio laittaa asuntoa uudestaan vuokralle, vaan remppaa sitä ja pitää täst edes kuulemma kakkosasuntonaan. Sanoi viettävänsä siellä aikaa silloin kun olen yövuoroissa (eli nukun päivät) ja sanoo iloitsevansa, että saa sen asunnon sisustaa ihan niinkuin itse haluaa eikä tarvitse kuunnella minun musiikkiani soimassa tms!?
Ei kuulemma halua erota kuitenkaan ja maksaa edelleen meidän yhteisestä kodista saman verran kuin ennenkin.
Mitä tästä pitäis ajatella..?!
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Onko asunto ennenkin ollut ilman vuokralaista, mutta silloin on ollut muita järjellisiä esteitä, kuten kotona asuvat lapset? Ovatko lapset juuri muuttaneet pois?
Estääkö nukkumisesi jonkun hänen kovaäänisen harrastuksensa? Onko nykyinen asunto pieni?
Aina ennen ollut vuokralainen, viimeisin oli tosi pitkään, liki 10 vuotta.
Ei puolisolla ole kovaäänisiä harrastuksia. Nukkumiseni estää lähinnä imuroinnin ja ystävien kutsumisen kylään, jos nukun.
Lapset vielä kotona, ovat lukiolaisia. Nykyinen asunto 100 m2 kt-asunto.
Miten niin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä itse ajattelet? Minulla on ollut tuollainen asunto jo vuosia enkä osaa kuin hämmästellä niitä, joiden mielestä omassa kodissa on jotain epäilyttävää.
No en ihmettele niitä jotka koko suhteen ajan ovat asuneet erillään tai toisella kakkosasunto, mutta näin yhtäkkisenä muutoksena..??
Ap
Ei, me asumme yhdessä isossa omakotitalossa ja sen lisäksi minulla on tuo kaupunkiasunto, jossa voi yöpyä joskus tai vain viettää etäpäivän tms. Eikä tuo mikään yhtäkkinen muutos ole, jos miehellä on ollut asunto omistuksessaan pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai maksullisten naisten kotikäynnit kiikarissa?
Puolisoni on nainen...
Minä olen siis mies.Ap
Oletko ihan varma? Tv. Maistraatin ilmoitusta tammikuussa?
Ero tulossa. Minäkin lopetin asuntoni vuokraamisen, remontoin sen ja lopulta muutin tähän sitten. Hän nyt varmaan ensin miettii ja fiilistelee miltä tuntuisi asua yksin.
Taitaa alkaa pitää asunnossaan vastaanottoja.
Tienaahan siinä hiukan ylimääräistä. Ja oma hupikin on varmasti ollut ajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tällaisen parin. Mies ei saa käydä edes kylässä naisen asunnossa, joka on naapuritalossa, mutta muuten ovat hyvää pataa ja enimmäkseen yhdessä yhteisessä asunnossa. Kyllähän terve ihminen kaipaa hiljaisuutta ja omaa tilaa ajatella.
Juurihan ajatuksesi ilmaisit ja hyvä niin, jos tämä alkaa vaikuttaa mielenterveyteen, niin eroa tai hae lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä vaimosi kaipaa hiljaisuutta ja omaa aikaa tai vaikka sitä, että hän saa metelöidä silloin kun haluaa? Lapset vaativat juttujaan, mies vaatii hiljaisuutta nukkuessaan tai täyttää tilan musiikilla josta vaimosi ei vaan pidä. Mitä jos hän haluaisi hetken olla ihan itsekseen ja itselleen? Montako tuumaa hänellä on ollut tilaa toteuttaa itseään ilman jotain vaatimusta? Itsellä ainakin joskus tulee mitta täyteen kaikkia vaatijoita, aina pitäisi olla ja toteuttaa jotain toisen suunnitelmaa tai toivetta.
Älä tee asiasta kriisiä, mutta ehkä kannattaisi tehä sen vaimon kanssa jotain muutakin kuin arkirutiinia. Toteuta vaikka romanttinen irtiotto arjesta jonnekin metsäpirttiin tms. Ei kukaan jaksa aina olla äidin / vaimon roolissa.
Eipä tuossa ole iso ero siihen, että on omat makuuhuoneet. Se on yllättävän yleistä etenkin ikääntyvien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai maksullisten naisten kotikäynnit kiikarissa?
Puolisoni on nainen...
Minä olen siis mies.Ap
Kun nainen on kyseessä, niin seuraava askel on ero, mutta jota ennen hän löytää nuoren sekaisin olevan jännikzen.
Aivan puppua, minä olen nainen ja voisin ihan hyvin tehdä näin ( ja teenkin, kun tiedän mitä asuntomarkkinoille tapahtuu ), en ole eroamassa, minulla ei ole toista miestä (aviomies on) ja en ole pettämisaikeissa. Miksi ihmiset ovat näin rajoittuneita? Hankkikaa elämä, lukekaa edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä vaimosi kaipaa hiljaisuutta ja omaa aikaa tai vaikka sitä, että hän saa metelöidä silloin kun haluaa? Lapset vaativat juttujaan, mies vaatii hiljaisuutta nukkuessaan tai täyttää tilan musiikilla josta vaimosi ei vaan pidä. Mitä jos hän haluaisi hetken olla ihan itsekseen ja itselleen? Montako tuumaa hänellä on ollut tilaa toteuttaa itseään ilman jotain vaatimusta? Itsellä ainakin joskus tulee mitta täyteen kaikkia vaatijoita, aina pitäisi olla ja toteuttaa jotain toisen suunnitelmaa tai toivetta.
Älä tee asiasta kriisiä, mutta ehkä kannattaisi tehä sen vaimon kanssa jotain muutakin kuin arkirutiinia. Toteuta vaikka romanttinen irtiotto arjesta jonnekin metsäpirttiin tms. Ei kukaan jaksa aina olla äidin / vaimon roolissa.
Juurihan se vaimo halusi yksin kaupunkiasuntoonsa, eikä mihinkään intiimiin eräjormailuun. Sääliksi käy niitä naisia, jotka miestä miellyttääkseen joutuvat samoilemaan jossain iivonkäkkärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustit sit vissiin miehen ulos kodistasi. Ei tunne sopivansa sun mattosi ja sohvasi ja verhojes kanssa.
Minä olen mies. Puoliso on saanut melkolailla sisustaa täällä, toki olen sanani sanonut mm. tapettivalintoihin ja olen halunnut kajareilleni tilaa, eikä puoliso oikein siedä kuuntelemaani musiikkia. En kyllä kovin usein kuuntele, ehkä pari kertaa viikossa.
Ap
Suosittelen hyvälaatuisia, langattomia kuulokkeita.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa ole iso ero siihen, että on omat makuuhuoneet. Se on yllättävän yleistä etenkin ikääntyvien parissa.
Esim. kuorsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että se nyt haluaa vihdoin ne haaveilemansanpinkit kodinkoneet, kukkatapetit ja kukallisen sohvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustit sit vissiin miehen ulos kodistasi. Ei tunne sopivansa sun mattosi ja sohvasi ja verhojes kanssa.
Minä olen mies. Puoliso on saanut melkolailla sisustaa täällä, toki olen sanani sanonut mm. tapettivalintoihin ja olen halunnut kajareilleni tilaa, eikä puoliso oikein siedä kuuntelemaani musiikkia. En kyllä kovin usein kuuntele, ehkä pari kertaa viikossa.
Ap
Kajarit argh... Sinkkuuden parhaimpia puolia on äänentoistolaitteiden puute. Ymmärrän täysin vaimoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kiikarissa
Ei kuulemma ole. Epäilin myös tätä ja sanoo kaipaavansa vain omaa tilaa, "omaa tupaa ja omaa lupaa" eikä ketään ihmisiä ympärilleen....
Ap
Olet vain pirttihirmu, kun miehellä on tarve tuollaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunto ennenkin ollut ilman vuokralaista, mutta silloin on ollut muita järjellisiä esteitä, kuten kotona asuvat lapset? Ovatko lapset juuri muuttaneet pois?
Estääkö nukkumisesi jonkun hänen kovaäänisen harrastuksensa? Onko nykyinen asunto pieni?
Aina ennen ollut vuokralainen, viimeisin oli tosi pitkään, liki 10 vuotta.
Ei puolisolla ole kovaäänisiä harrastuksia. Nukkumiseni estää lähinnä imuroinnin ja ystävien kutsumisen kylään, jos nukun.
Lapset vielä kotona, ovat lukiolaisia. Nykyinen asunto 100 m2 kt-asunto.Miten niin?
Ap
Eli lapset juuri aikuistumassa ja asunto voi vapautua vain kymmenen vuoden välein. Ehkä siitä tulee jopa lapsille seuraava asunto opiskelujen ajaksi.
Riippuu ihan kuinka usein noita yövuoroja on, mutta aika rajoittavaa on, jos joku perheessä estää imuroinnin ja kaiken muunkin äänen nukkuessaan päivällä. Lähes sama tilanne kuin perheessä olisi vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustit sit vissiin miehen ulos kodistasi. Ei tunne sopivansa sun mattosi ja sohvasi ja verhojes kanssa.
Minä olen mies. Puoliso on saanut melkolailla sisustaa täällä, toki olen sanani sanonut mm. tapettivalintoihin ja olen halunnut kajareilleni tilaa, eikä puoliso oikein siedä kuuntelemaani musiikkia. En kyllä kovin usein kuuntele, ehkä pari kertaa viikossa.
Ap
Kajarit argh... Sinkkuuden parhaimpia puolia on äänentoistolaitteiden puute. Ymmärrän täysin vaimoasi.
Sinkkuuden paras puoli on, että kajarit saavat olla isot. Kotona en kuuntele musiikkia oikeastaan yhtään, mutta minulla on mökki, jossa käyn pari kertaa kesässä luukuttamassa täysillä musaani ja juon olutta montakin päivää putkeen. Aina yksin.
Ap, ei siinä ole mitään pahaa, jos teillä on kerran varaa. Te olette pitkään olleet yhdessä, ja vaimo haluaa omaa tilaa jossa voi sisustaa miettimättä sopiiko se asuntoon jossa asuu myös mies. Sinäkin varmasti kaipaat omaa aikaa, kaikkien vuosien jälkeen kun olette asuneet yhdessä. Koska viimeksi kumpikaan teistä on asunut yksin? Edessä on lähinnä eläke ja vanhuus, sitten on myöhäistä tälläisiä haaveita toteuttaa.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, ja minä haen koko ajan töitä muualtakin kuin omasta kaupungista, haluaisin muuttaa lähelle vanhempiani jotka ovat jo eläkkeellä, ja meidän nuorimmat lapset on jo yläkoulussa. Minä haaveilen kakkoskodista jossa asuisin viikot ja tulisin viikonlopuiksi kotiin. Heti kun näen työpaikan mitä hakea, katson sen paikkakunnan asuntotarjonnan, että olisiko joku kiva pikku yksiö tai kaksio. Haaveilen sen sisustamisesta juuri omaan makuuni, ja siitä miten iltaisin olen siellä rauhassa, luen kirjoja, opiskelen, katson telkkaria jne.
Eikä todellakaan ole kyse mistään pettämisestä tms. Me ollaan ihan liian vanhoja siihen, minä en missään nimessä ottaisi uutta ukkoa vaikka mieheni jättäisi minut tai kuolisi. Minä en ole käytännössä oikeastaan koskaan asunut täysin yksin, opiskellessakin soluasunnossa, sitten on aina ollut mies tai vähintään lapsia huolehdittavana.
Mikä ongelma tossa nyt muka on?