Mistä johtuu välitön makeanhimo lämpimän ruoan jälkeen? Tekisi mieli syödä makeaa ja sitten kärsin sekä taistelen ainakin tunnin mieliteon kanssa.
Olen ollut kuukauden ilman yltiöpäistä sokeriherkkua.
Käytännössä en syö sokeria enää juurikaan. En edes normaaleilla aterioilla. En pastaa, viljoja, riisiä, perunaan verrattavia tärkkelyspitoisia vihanneksia.
Silti edelleen taistelen makeanhimon kanssa. Välillä tekisi mieli ahmia suklaalevy, eikä tällä ole mitään tekemistä nälän kanssa. Yleensä tämä himo tulee heti aterian jälkeen.
Tätä samaa ja pahempaa se oli ennenkin kun söin mitä vain halusin. Luulisi keho jo tietävän, että ei tarvitse makeaa.
Joskus pahimpaan tuskaan syön todella tummaa suklaata, marjoja ja makeuttamatonta maapähkinävoita.
Milloin tämä samperin luja mieliteko häviää?
Kommentit (11)
Matopilleri. Sulla on loisia. Koiruoho.
Mulla on ihan sama oire. Ja jostai oon joskus kuullut, että makeanhimo menisi 15min ohi. EI MENE. Jokapäiväistä taistelua asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama oire. Ja jostai oon joskus kuullut, että makeanhimo menisi 15min ohi. EI MENE. Jokapäiväistä taistelua asian kanssa.
Niinpä. Ei todellakaan mene. Vieläkin voisin syödä makeaa. Pahin himo onneksi väistyi mutta siis tunnin saa ainakin taistella. Luulisi jo hiljalleen tämän himon tasaantuvan kun kuukauteen en ole antanut mitään kovin makeaa.
Ap
Sama ongelma, edes ketoosi ei poista tuota. Ruoan jälkeen valuu kuola kolme tuntia, kun tekee mieli hiilareita.
Mikä on ongelma jos syöt jälkiruoaksi vaikka vanukkaan tai pari luumua? Saat sokeria väistämättä pääruoassa esimerkiksi jos syöt leipää tai kaalilaatikkoo, ihmeellistä kieltää kaikki hyvä itseltään turhan takia.
Olen myös vähähiilarisella dieetillä, mutta kahvin jälkeen syön usein 2 palaa tummaa suklaata. Jotenkin herkkuhimo on kadonnut.
Ei se häviä. Olen ollut jo vuosikymmenen vhh:lla ja taistelen makeanhimoa ja hiilarihimoa vastaan satunnaisesti edelleen. Varsinkin jos jotain herkkua on muille tarjolla, kuten nyt pääsiäisenä. Arkena omissa oloissa on helpompaa, kun kotona ei ole mitään herkkua tai herkuksi muutettavaa.
Olen diagnosoinut itseni sokeriholistiksi. Taistelen sokeria vastaan kuten alkoholisti viinaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se häviä. Olen ollut jo vuosikymmenen vhh:lla ja taistelen makeanhimoa ja hiilarihimoa vastaan satunnaisesti edelleen. Varsinkin jos jotain herkkua on muille tarjolla, kuten nyt pääsiäisenä. Arkena omissa oloissa on helpompaa, kun kotona ei ole mitään herkkua tai herkuksi muutettavaa.
Olen diagnosoinut itseni sokeriholistiksi. Taistelen sokeria vastaan kuten alkoholisti viinaa vastaan.
Olen ajatellut, että keho kun korjaantuu ja suoliston mikrobikanta tervehtyy runsailla kasviksilla ja sokerittomuudella, tämä himo menee ohi.
Ei kuitenkaan ole vielä mennyt.
Sain lahjaksi suklaarasian viikko sitten ja olen himoinnut sitä joka ilta. En ole avannut.
En tiedä mutta tuntuu, että menetän hallintani sen suhteen.
Ihan kamalaa tämä makean himo. Edes ketoosin ekoilla viikoilla ei ollut tällaista. Varmaan nyt tullut kun rasva alkanut palamaan ja keho ei halua menettää. En tiedä.
Harmittaa kun joutuu kamppailemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se häviä. Olen ollut jo vuosikymmenen vhh:lla ja taistelen makeanhimoa ja hiilarihimoa vastaan satunnaisesti edelleen. Varsinkin jos jotain herkkua on muille tarjolla, kuten nyt pääsiäisenä. Arkena omissa oloissa on helpompaa, kun kotona ei ole mitään herkkua tai herkuksi muutettavaa.
Olen diagnosoinut itseni sokeriholistiksi. Taistelen sokeria vastaan kuten alkoholisti viinaa vastaan.Olen ajatellut, että keho kun korjaantuu ja suoliston mikrobikanta tervehtyy runsailla kasviksilla ja sokerittomuudella, tämä himo menee ohi.
Ei kuitenkaan ole vielä mennyt.Sain lahjaksi suklaarasian viikko sitten ja olen himoinnut sitä joka ilta. En ole avannut.
En tiedä mutta tuntuu, että menetän hallintani sen suhteen.Ihan kamalaa tämä makean himo. Edes ketoosin ekoilla viikoilla ei ollut tällaista. Varmaan nyt tullut kun rasva alkanut palamaan ja keho ei halua menettää. En tiedä.
Harmittaa kun joutuu kamppailemaan.
Ap
Kyllä se pahin vimma siitä jossain vaiheessa laimenee.
Itse olen jo vuosikaudet ollut ylläpidolla, enkä siis ole ketoosissa kuin satunnaisesti. Olen huomannut, että mulle sopiva hiilarimäärä on 30-50g päivässä. Ja sekin auttaa himojen kanssa, että syön vain kaksi kertaa päivässä, näin niitä aterianjälkeisiä himotuksia tulee vain se max kaksi kertaa päivässä.
Vaikeinta oli oppia päiväkahveihin ilman mitään syöminkejä.
!!