Miten toimisitte pettämistilanteessa?

Hyvä niin.

Mulla on ollu kerran 2 vuotta fuckbuddysuhde yhteen mieheen... En haluis et tulee julki, eikä tulekkaan koskaan ellei sit ole jotai tautia saatu... (tuskin, mulla vaan omatunto soimaa niin et pelkään kamalasti et olenki saanu siltä taudin ja sillä tulee totuus julki). Mieskin on naimisissa joten keskinäinen luottamus ja hiljaisuus pelaa...



2

on vaikea sanoa kun ei ole omaa kokemusta, mutta itse ajattelen niin että jos semmonen tilanne tulisi niin kertoisin miehelle. Tämä sen takia että haluisin itse myös miehen kertovan jos hän pettää.

Mulla on tämä kanta ja voi olla että mielipide muuttuisi jos itselle kävisi noin. Mä olen muutenkin tosi tiukka ajtusmaailmaltani pettämisen suhteen ja pidän sitä jotenkin surimpana loukkauksena toiselle. En kuitenkaan syyllistä tai arvostele sinua. :) Mä näen hyvän parisuhteen semmosena ettei mitään salaisuuksia ole puolin eikä toisin.

" pettämisaikana" olleeni oma itseni monestakaan syystä, enää en voisi ikimaailmassa kuvitella tehneeni kuten tein. Tekemättömäksi sitä ei kuitenkaan saa.

toisin päin, että voisin itse päättää miten siitä eteenpäin ja mikä ajoi ko tilanteeseen..

Pettämisen voi antaa anteeksi, mutta valehtelu on jo pahempi paikka. Jokainen erehtyy joskus tavalla tai toisella, mutta jos ei osaa pyytää anteeksi virheitään, ei ole ansainnut anteeksiantoakaan.

Kuinka voit ajatella, että sinulla on oikeus päättää miehesi puolesta jatkaako hän suhdetta pettäjän kanssa vai ei?

Sinä olet jo ottanut riskin perheen hajoamisesta, miten kehtaat laittaa tuon valinnan miehesi niskoille?

Kuinka voit ajatella, että sinä tiedät paremmin mitä mies tahtoo ja ansaitsee?

Tuossa tilanteessa sinun tulisi ajatella kaikkia muita kuin itseäsi.

Nuo vaihtoehtosi eivät oikein ole osuvia, yrität kääntää ne omaksi eduksesi ja todistella että sinun ei pitäisi kertoa totuutta.

Ja ketä tässä tilanteessa eniten tulisi ajatella? Itseään (puhdistaa omatuntonsa), miestä (onko oikeus tietää, vaikka satuttaakin kamalasti) vai kenties lapsia (taata ehjä perhe)? Parisuhden on tätä nykyä loistava tuota varjostavaa salaisuutta lukuunottomatta, molemmat puolisot rakastavat toisiaan kovasti ja neljännestä lapsestakin on puhuttu.

Sinä ajattelet itseäsi silloin, kun et kerro. Ajattelet, että pääset helpommalla esittämällä kilttiä vaimoa ja uskottelet että niin jatkuu koko loppuelämän ja oikeastaan tämä tapaus vain paransi suhdettanne. Kertomatta jättäminen on puhtaasti itsesuojelua ja pelkuruutta, turha puhua mistään puolison suojelemisesta. Jos tahtoisit puolisollesi parasta, et olisi pettänyt.

Miehelläsi on oikeus tietää. Tämä on yksiselitteinen asia, jota voi kierrellä ja kaarrella, mutta joka ei muuksi muutu. Puolisolta joko saa salata itse valitsemiaan asioita tai sitten ei. Kysy mieheltäsi tahtoisiko hän tietää jos olisit pettänyt.

Sinä olet se, joka on lasten perheen riskeerannut, joten sillä on myöhäistä moralisoida. Lapsilla voi edelleen olla ehjä perhe, vaikka äiti ja isä asuisivat erillään. Ja voihan olla että mies antaa sinulle anteeksi. Väärin lapsia kohtaan on se, että jatkat valehtelua vuosia. Sen vaistoaa, vaikka syytä ei koskaan pystyisikään sanomaan. Lapset saavat kieroutuneen mallin parisuhteesta, kun äiti samalla valehtelee ja yrittää peitellä pahoja tekojaan esittämällä huippu-äitiä ja vaimoa.

On valheellista väittää että parisuhde on loistava ja rakastava, jos toinen ei tiedä mille suhde perustuu. Valheelle. Neljännen lapsen tekeminen tuossa tilanteessa olisi sinun puoleltasi verrattavissa petokseen ja henkiseen pahoinpitelyyn! Mies tietämättömänä siittää lapsen sinulle ja joutuu lopun ikäänsä elättämään sitä, vaikka hän olisi luultavasti tahtonut jättää sinut jos olisi tietänyt totuuden.

Totuus tulee kuitenkin jossakin vaiheessa selville, oletko valmis ottamaan kontollesi myös miehen murtumisen, lopullisen itsetunnon menetyksen, mahdollisen mielisairauden ja ehkä jopa itsemurhan? (ei olisi ensimmäinen kerta vastaavassa tilanteessa)

Rikos on jo tehty, valehtelu ei muuta totuutta.

Miehesi ei ole tehnyt mitään pahaa, anna hänelle mahdollisuus määrätä omasta elämästään.

Toivon sinulle voimia tehdä oikein ja kantaa itse vastuu virheistäsi.

Ne neuvovat kertomaan, jotka itse eivät ole pettäneet tai tulleet petetyiksi. Kanna tuska sisälläsi ja koeta elää sen kanssa. Tehty mikä tehty eikä sitä tekemättömäksi saa kaatamalla koko paska miehen niskaan.



Älä kerro, koeta kestää!



Been there, done that.

miksi siirrätte oman huonon olonne toiselle? Ja tosiaan, ne jotka kehottavat kertomaan, e ivät ole kokeneet mitään.



Jos kyse on rakastumisesta, pitkäaikaisesta suhteesta, siis että haluat vaihtaa puolisoa, sitten on kyllä erottava.....

En kuitenkaan pystyisi erottamaan lapsia toisesta vanhemmasta. Parempi, että pettäjä saa itse elää syyllisyyden kanssa kuin kaataa sitä kumppanin niskaan.

Pettämisen olisin antanut anteeksi, valehtelua en koskaan.



Kerro jos yhtään arvostat miestäsi ja perhettäsi!

Mitä se edes toiselle kuuluu mitä omalla kropallaan tekee? En koe omistavani mieheni kroppaa saati mieltä, ihan sairas ajatuskin.

jos ei ole tautivaaraa. Eli älä kerro!!!!!!!!!!!! Sitä kadut lopunikääsi.

Oman kokemukseni mukaan puolisolle kertominen ja joissakin viesteissä peräänkuulutettu " suhteen perustuminen rehellisyydelle tms." ei kyllä välttämättä juurikaan tue suhteen vahvistumista.



On hyvä, mikäli tunnet syyllisyyttä teostasi, sillä siihen on oman kertomasi perusteella aihetta. Näihin juttuihin liittyy oman kokemukseni perusteella siinä määrin parisuhdekohtaisia, tietoisia ja tiedostamattomia motiiveja, etten ainakaan itse näe mielekkäänä alkaa arvottamaan kenenkään muun tekoja tai niiden merkitystä.



Itse tulin petetyksi vuosia sitten silloisen tyttöystäväni toimesta. Tyttöystäväni myönsi tapahtuneen erinäisten seikkojen perusteella häneltä sitä tivatessani. Akuuttivaiheessa tunteet heitteli laidasta laitaan (vihaa, kostonhalua, patoutunutta agressiota, itsesääliä, itsesyytöksiä, masennusta, voimantunnetta, vahiniloa jne.). Oman suhteen jatkoa miettiessä pyöri mielessä myös varsin voimakas halu saattaa kolmantena pyöränä häärännyt perheellinen mies vastuuseen tekemisistään. Osoitteet ja vaimon puhelinnumerot oli hankittuna, mutta sain kuin sainkin jätettyä koston suorittamatta. Turha kuitenkaan ajatella, että tarkoitusperäni olisi ollut kovinkaan jalo. Ajattelin asian nimittäin niin, että kun en nyt puutu ko. miehen toimintaan, tekee hän sen uudestaan ja menettää lopulta sekä itsekunnioituksensa, että perheensä. Ja näin myös kävi.



Käytännössä tilanteeni oli ihan sama kuin miehelläsi nyt, mikäli hänet siihen päätät asettaa, sillä minullakaan ei ollut mahdollisuutta valita haluanko tietää vai en. Jos nyt saisin valita, olisin todennäköisemmin mieluummin tietämättä jostain vuosien takaisesta hairahduksesta, kuin ottaisin sen ihan puskista arkeani, perheeni elämää ja parisuhdettani pilaamaan. Tilanne voisi olla toinen, mikäli olisin vastuussa vain itsestäni.



Näin jälkikäteen ajateltuna tilanne oli molemminpuolisen välinpitämättömyyden seurauksena vain odottanut realisoitumistaan, joten syitä oli sysissä ja sepissä. Nykyään tuo samainen tyttö on vaimoni ja lastemme äiti, jota kunnioitan ja rakastan kokemastani vääryydestä huolimatta.

tietenkään et kerro. Totuus on se,että se että olet pettänyt ei tee sinusta kuitenkaan eri ihmistä, kyllä miehesi sinut ihan tarpeeksi hyvin tuntee, ihan jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse tietää.

Anna itsellesi anteeksi ja unohda koko juttu. Se on kaikkien kannalta parasta. Itse en haluaisi tietää, enkä kertoisi.



Silloin kun on oikein paha olla niin koita ajatella itseäsi kuolinvuoteella ja vähän suhteuttaa kuinka pikkujuttu se pettäminen koko elämässäsi kuitenkin oli. Mutta itsellesi sun täytyy antaa anteeksi, muuten ei tule mistään mitään.



Virheitä tekee kaikki. Kauanko siitä on aikaa? Aika parantaa haavat.

" Kertomaan kannustajat eivät ainakaan lasten parasta ajattele"



Ja pettäjäkö sitten ajattelee?? Pettäjä on se, joka on jo ottanut riskin perheen hajottamisesta, lapsellista ja erittäin itsekästä laittaa sitä syyttömän niskoille. Syytön ei ole tehnyt mitään väärää, ja on aika naurettavaa väittää että puoliso hajottaa perheen jos hän reagoi pettämiseen. Syyllinen on tasan se, joka ei ole ollut rehellinen/uskollinen.

Perhe ei kärsi, jos ei kerro... Perhe ei kärsi, jos ei petä! Vain itsekkäät paskiaiset eivät tätä myönnä, vaan selittelevät suut ja silmät täyteen sitä, että kaikki tekevät virheitä jne. Kaikilla on varmasti paheita, mutta esim satunnainen suklaansyöminen ja satunnainen huoraaminen ovat mielestäni vähän eri luokan " rikoksia" .



Tämä ketju vahvisti nyt erittäin selkeästi sen päätöksen, että teen kaikkeni jotta en tukisi pettämistä missään tilanteessa. Tästälähtien aina kun saan pettämisen selville, kerron siitä eteenpäin. Ihan sama vaikka joku pettäjä täällä kitisisi että " Mä en halua tietää, älä mulle tuu kertomaan"



Ei näin sairaita, moraalittomia ja itsekkäitä ihmisiä voi ollakaan.

Jos on pitkä sivusuhde, siitä minusta pitää kertoa. Petoksess eläminen on rasittavaa ja väärin toist kohtaan.



Mutta jo takana oleva syrjähyppy jota katuu - miksi ihmeessä tehdä toisellekin paha mieli?

Itse en ole pettänyt mutta kiusaus on ollut sen verran monta kertaa että tiedän kyllä miten helposti niin voi käydä. Miehestä en tiedä onko pettänyt vai ei, mutta en halua tietää jos on jotain tehnyt.



ärsyttää tuollaiset 17 kaltaiset pikkusielut jotka ei ymmärrä maailmanmenosta yhtään mitään, saati siitä mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Onnea vaan valitsemallesi tielle, ehkäpä elämä koulii vielä...

Mun tutulle kävi niin, että hän petti puolisoaan. Pettämiskumppani oli myös naimisissa tahollaan. Sopivat, ettei kerrota kenellekään. Se pettämiskumppani sitten kumminkin tunnontuskissaan kertoi puolisolleen, joka soitti heti tämän tuttavani puolisolle, joka siis sai näin kumminkin tietää.

Tämä on sitten moraalin taso nykyään. Minun mieheni petti ja kertoi. Arvostin hänen rehellisyyttään ja suoraselkäisyyttään ja sitä että hän antoi faktojen valossa minun itseni ehdä oman ratkaisuni meidän suhteemme kohtalosta. Minä päätin jäädä ja antaa anteeksi. Sitä päätöstä en ole sen jälkeen kertaakaan katunut.

En kertoisi, jos siis ap:n esittelemä tilanne, että sama ei toistuisi ikinä. En myöskään haluaisi tietää. Itse asiassa meillä on mieheni kanssa sopimus, että tällaisesta ei kerrota (pelkkää seksiä, yksi kerta). Sen sijaan intiimistä henkisestä suhteesta pitää kertoa, vaikkei olisi menty vuoteeseenkaan.