Onko teidän 2v käyttäytneet näin vai onko meidän häirikkötapaus, kuten ammattikasvattaja anoppi sanoi?
Lapsi on luonteeltaa todella temperamenttinen, jääräpäinen, hyvä muistinen ja kielellisesti ikäisiinsä verrattuna todella lahjakas, vieraassa seurassa kuitenkin hitaasti lämpeävä, todella toimelias, mutta uusissa tilanteissa tarkkailee hetken tilannetta.
Nyt 2 täytettyään on alkanut olla ajoittain todella hankala. Joinakin päivinä kotona on kuin itse enkeli, samoin vieraissa uusissa paikoissa hyvin yhteistyökykyinen ja tottelevainen.
Sitten on päiviä, jolloin mikään ei auta. Lapsi ei usko mitään puhetta, ei auta arestirappunen, sylissä pitäminen tai äidin karjuminen. Pahoina päivinä läpsii vanhempiaan, vauvaa ja todella tuttuja ihmisiä, viraita ei läpsi. Yleensä aina iltaisin isän kotiutuessa töistä, alkaa aivan kamala hulina, show, ei usko kumpaakaan vanhempaa ja riehuu kuin kaistapää, tätä kestää noin tunnin.
Todella tutuissa kyläpaikoissa ei usko ketään vaan ottaa aivan omia vapauksia ja huutaa ja rääkyy minkä jaksaa, vieraissa kyläpaikoissa on kuin enkeli.
Ulkona tilanteet ovat helpompia vaikka lapsi juokseekin puistossa tuulispäänä ja päästelee höyryjä. Toisaalta jaksaa keskittyä piirtämiseen ja rakastaa musiikkia ja laulamista, osaa jo kymmeniä lauluja laulaa.
Alkaa todella pelottaa anopin kommentit, että lapsesta on kovaa vauhtia tulossa häirikkö, jos me jatketaan samalla menolla. Säännöt ovat olleet samat ihan vauvaiästä asti ja samoja sääntöjä noudattaa koko perhe. Kurinpitona tiukka sanominen, arestirappu ja jäähy.
Sanokaa hyvät ihmiset onko tämä ihan normaalia uhmaikää ja menee ajan kanssa ohi vai onko meidän lapsessa tosiaan häirikköainesta tai AHDH-lapsi, kuten yksi maallikkokasvattajakaverini sanoi.
Niin, kyseessä on juuri 2 täyttänyt tyttö, jolla nuorempi sisarus.
Kommentit (39)
Ei pysty suoriutumaan siirtymätilanteista ilman " omaa" aikuista, ei uskoa puhetta saattaa läpsiä ja ei omaa empatiakykyä. Lapsi on nyt 3.v 3kk.
Aika näyttää kuinka homma etenee teillä. rankaisetteko kylässä ja ulkona myös huonosta käytöksestä? Toi tunnin iltariehuminen ja show ei kyllä kuulosta hyvältä jos meno on päätöntä, toistuu joka ilta ja lapsi ei tottele teitä kumpaakaan. Ihmisillä pitää olla AINA fyysinenkoskemattomuus. Niin aikuisilla kuin lapsilla, etenkin kun teillä on vielä vauva. Siihen kannataa todella puuttua ja vahtia.
Meillä on useampi lapsi ja niistä " villeinkään" ei ole ollut noin hurja.
Erityisesti kuullosti pahalta tuo jokailtainen riehuminen ja se, ettei lapseen tehoa mikään kielto.
Meillä on yksi lapsista nyt 2v8kk ja minusta se " villein" . Monta kertaa saa sanoa, mutta tehoaa kyllä aina siinä vaiheessa, kun olen viemässä jäähylle (=eteisen tuulikaappiin).
enkä kyllä ole ajatellut meidän poitsua epänormaalina. Välillä tuntuu että jätkä menee kirjaimellisesti pitkin seiniä. Kiipeää mm. kirjahyllyyn ja keittiön pöydälle, heittelee tavaroita ja myös lyö jos hermostuu jostain. Ymmärtää kyllä sitten kun sanotaan että äidille tulee paha mieli. Sitten tulee silittämään ja antamaan pusun.
Toiset ovat vilkkaampia luonteeltaan ja uhmakin tulee tuossa 2-3 vuoden iässä. En olisi sinuna huolissani. Jätä anopin kommentit omaan arvoonsa
Meinaan että jos hänellä on useampi lapsi ja esim. tämän lapsen isäkin on ollut lapsen temperamentikas, hänellä on ehkä kaikupohjaa vertaillakin.
Meillä ei ole kummallakaan ollut tuollaista, kuopus on nyt kaksi. Uhmaa on, pukeminen on hankalaa ja juoksee karkuun ja välillä haluaa kovasti jotakin, mutta ei mekkaloi eikä rähjää, ja tottelee kun tiukasti sanoo.
Tiedät varmasti, että täältä saa yleensä mitä sattuu vastauksia, nyt tosin tähän mennessä ihan asiallisia, mutta ihan oman mielenrauhan vuoksi kyäise neuvolasta heidän mielipide ja jos tarvetta johonkin toimiin, niin kaikkien kannalta sehän on vain hyvä, että olet ajoissa liikenteessä. Tosin uhmatkin on niin erilaisia eri lapsilla, joten voipi olla, että tiedät vain itse asian parhaiten. Kaikki vanhemmat eivät vaan halua tai osaa ajatella näitä asioita etukäteen...
Kannattaa katsoa, jos saisit vaikka jotain vinkkiä.
Vierailija:
Meinaan että jos hänellä on useampi lapsi ja esim. tämän lapsen isäkin on ollut lapsen temperamentikas, hänellä on ehkä kaikupohjaa vertaillakin.Meillä ei ole kummallakaan ollut tuollaista, kuopus on nyt kaksi. Uhmaa on, pukeminen on hankalaa ja juoksee karkuun ja välillä haluaa kovasti jotakin, mutta ei mekkaloi eikä rähjää, ja tottelee kun tiukasti sanoo.
Miten vanha teidän nuorempi on? Ettei vaan uhmailisi ihan vaan mustasukkaisuuttaan ja huomionkipeyttään?
Meidän esikoinen ainakin revitteli koko repertuaarin, kun kuopus tuli.
noin lahjakas tuossa iässä. Vilkas on ollut aina mutta koulussa on pärjännyt hienosti, jaksaa keskittyä eikä häiriköi, on iloinen ja sosiaalinen lapsi.
Ja varhaiskypsiä ollaan myös täällä. Meillä auttoi tuohon läpsimiseen ja muuhun käytökseen paradoksaalista kyllä hellittäminen. Rupesin ottamaan huumorilla, luovuin jäähyistä ja muista rangaistuksista, koetan kaikin keinoin olla hermostumatta, en enää huuda. Näin on helpottanut tosin paljon _meidän_ muksun kanssa.
Kuulostaa ihan normaalilta uhmalta, älä ole huolissasi. Kaksivuotiaana ihminen on agressiivisimmillaan. Vain se on huolestuttavaa, jos lapsi ei uhmaa lainkaan. Tällöin ei pysty luottamaan aikuisiin ja näyttämään tunteitaan, vaan yrittää ollaa mieliksi, jotta ei tulisi hylätyksi.
Tässä vaiheessahan sitä ryhdytään opettelemaan, miten pahaa mieltä voi näyttää, ei esim. lyömällä / puremalla. Ihmisellä ei ole tätä tietoa sisäsyntyisesti. Sitkeästi ja kärsivällisesi vain toistatte ja ohjaatte ja annatte vuolaasti ja iloisesti palautetta hyvästä toiminnasta.
Ja ole iloinen, että sinulla on noin fiksu, hyvin kehittynyt tytär!
aivan noin rajuna. Mutta muuten tosi samanlaiset jutut.
Jos noin käyttäytyvät ois tulevia häiriköitä niin mulla ois tiedossa parisen ryhmällistä täällä niitä päiväkodissa! Joten tuskin tää teidänkään parivuotias on, lisäksi sisaruksen tulo " buustannut" normaalia uhmaikää.
Relaa. Äläkä katso sitä ohjelmaa sillä silmällä että saisit vinkkejä, se on aivan eri suuruusluokan ongelmasta eikä niitä voi edes samana päivänä verrata.
t:lto (kevääseen mennessä myös psykologi)
Nyt kun ikää on 4,5 v. alkaa hitusen helpotta.
meillä samanikäinen tyttö ja varsinainen riiviö. Illalla olen aivan puhki tytön vauhdissa kun olen päivän ollut mukana. Minä pitäisin uhmana ja mahdollista ADHD:tä alkaisin epäilemään vasta tulevina vuosina, jos ei rauhoitu.
Vierailija:
Kannattaa katsoa, jos saisit vaikka jotain vinkkiä.
Monilla erityislapsillahan on joitain lahjakkuuksia, kuten esim. hyvä muisti. Ja palapelin tekeminenkin voi olla erityistä " juuttumista" . Itse ainakin kysyisin neuvolasta lisää ja jos eivät puutu asiaan, niin hakeutuisin tutkimuksiin yksityiselle. Jos on oikea ongelma, niin mitä pikemmin puututaan, sen parempi lapselle.
Paitsi että läpsiminen ei riittänyt, myös puri ja potki suuttuessaan. Nyt 3-vuotiaana on ihan kuin eri lapsi. Itse en kyllä osannut epäillä mitään epänormaalia, joskus mietin että onkohan kaikki lapset näin hankalia ja ajattelin että kaipa sitten on.
Toiset vain on villimpiä kuin toiset. ainahan on noita neuvojia, helppo on toisia neuvoa kun ei tunneta kuitenkaan ko. lasta.
Jaksaako lapsi keskittyä esim. palapeleihin, videoiden katseluun, piirtämiseen? Meidän jaksaa, ja vaikka on ajoittain tosi rasittava tapaus (aika lailla kuvailemasi kaltainen) niin keskittymiskykyä löytyy silti. Päiväkodissa ovat sanoneet, ettei syytä huoleen. Lapsemme on tarhassa kuulemma suhteellisen kiltti ja rauhallinen lapsi, vaikka kotona, isovanhemmilla, tms riehuu kuin puolimieli.
Meillä 2½-vuotias tyttö jolla 1-vuotias pikkuveli.