Onko väärin jos ei mene katsomaan syöpään sairastanuttu läheistään joka on kuolemaisillaan??

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei-Poikaystäväni suuttui minulle, kun en lähtenyt hänen perheensä kanssa sairaalaan tapaamaan syöpään kuolemaisillaan olevaa sukulaisnaista. Olimme seurustelleet muutaman kuukauden, enkä tuntenut tätä naista lainkaan, emme olleet koskaan aiemmin tavanneet.

Mielestäni olisi ollut todella outoa, jos olisin ventovieraana mennyt jonkun ihmisen kuolinvuoteen viereen esittelemään itseni.

Sattui kaikkea muutakin miksi tuosta poikaystävästä sitten tuli ex.

Jos hänen sukunsa oli sillä kannalla, kuka sinä sitten olit väittämään vastaan? He sentään tunsivat kuolevan, jolle saattoi olla tärkeää nähdä, että elämä jatkuu. 

Jos olit etäisissä väleissä hänen kanssaan (myös hänen puoleltaan) niin en menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Voi kysyä. Se on varmaan paras. Itse syöpää sairastaessa tunsin todella raskaaksi lohduttaa muita minua sääliessään, kun olisin halunnut olla vain minulle tärkeiden/perheeni kanssa.

Kadun että en soittanut musiikkia veljelleni . Hän rakasti tanssimusiikkia ja olisi varmaan ilostunut mutta ei vaan tullut ajateltua. 

Riippuu, onko hän itse pyytänyt käymään, vai onko äitisi sanonut: "Kyllä sinunkin pitää käydä, koska kaikki muutkin."

Toisaalta, jos et ole ollut henkilön kanssa tekemisissä vuosikausiin, voi tapaaminen olla joka tapauksessa kiusallinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei-Poikaystäväni suuttui minulle, kun en lähtenyt hänen perheensä kanssa sairaalaan tapaamaan syöpään kuolemaisillaan olevaa sukulaisnaista. Olimme seurustelleet muutaman kuukauden, enkä tuntenut tätä naista lainkaan, emme olleet koskaan aiemmin tavanneet.

Mielestäni olisi ollut todella outoa, jos olisin ventovieraana mennyt jonkun ihmisen kuolinvuoteen viereen esittelemään itseni.

Sattui kaikkea muutakin miksi tuosta poikaystävästä sitten tuli ex.

Eli et käyttänyt viimeistä tilaisuutta tavata henkilöä, joka on saattanut olla poikaystävällesi hyvinkin tärkeä. Ymmärrän hyvin myös hänen tuohtumuksensa.

On törkeää, varsinkin jos sairas haluaa tavata.

Sinun halusi vain mukaviin muistoihin on hyvin itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Voi kysyä. Se on varmaan paras. Itse syöpää sairastaessa tunsin todella raskaaksi lohduttaa muita minua sääliessään, kun olisin halunnut olla vain minulle tärkeiden/perheeni kanssa.

Miten sen voi tehdä laittamatta mainitsemaasi sääliviestiä?

Ei kai kenenkään pakko ole mutta en kyllä tiedä miten tuosta olisi mahdollista luistaa? Oletuksena siis ettei kuoleva ole vierailua kieltänyt. Tiedän isovanhemmat jotka eivät menneet katsomaan kuolevaa lapsenlasta, juuri tuolla verukkeella että haluavat muistaa hänet sellaisena kuin hän oli.

Tuntuu että tuota lausetta käytetään kun halutaan itse päästä vaikeasta tilanteesta.

Jos et mene omista itsekkäistä syistä, se on niin törkeää,että sanat eivät riitä kertomaan. Kuoleva on siis sinulle sen verran läheinen,, että sinulle ovat muistot hänestä tärkeitä. Luulisi että tämä tarkoittaisi myös jonkinlaista välittämistä kuolevasta. Jos esimerkiksi oma siskoni ei tulisi kuolinvuoteelleni, olisin murtunut. Kuulostat todella itsekkäältä ja julmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Voi kysyä. Se on varmaan paras. Itse syöpää sairastaessa tunsin todella raskaaksi lohduttaa muita minua sääliessään, kun olisin halunnut olla vain minulle tärkeiden/perheeni kanssa.

Miten sen voi tehdä laittamatta mainitsemaasi sääliviestiä?

"Haluaisitko, että tulisin vierailemaan sairaalassa/kotonasi kun olet sairaana? Ymmärrän, jos et jaksa ja valinta on sinun, mutta tapaisin mielellään. Voin myös soitella jos haluat mieluummin vain puhua" tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Voi kysyä. Se on varmaan paras. Itse syöpää sairastaessa tunsin todella raskaaksi lohduttaa muita minua sääliessään, kun olisin halunnut olla vain minulle tärkeiden/perheeni kanssa.

Miten sen voi tehdä laittamatta mainitsemaasi sääliviestiä?

"Haluaisitko, että tulisin vierailemaan sairaalassa/kotonasi kun olet sairaana? Ymmärrän, jos et jaksa ja valinta on sinun, mutta tapaisin mielellään. Voin myös soitella jos haluat mieluummin vain puhua" tms

Ihan kiva, mutta kyllä vaan tuostakin joku onnistuu mielensä pahoittamaan. Vaikka sillä että miten kehtaa jättää kaikki päätökset sairastavan tehtäväksi, yrittäisi nyt itse edes päättää haluaako tulla käymään vai ei. Tai jos ylipäätään ei jaksaisi millään vastata mihinkään viestiin.

Vierailija kirjoitti:

En käynyt katsomassa isääni saattohoidossa eikä kaduta. Hän eli siinä vaiheessa jo täysin omissa maailmoissan (sairasti syövän lisäksi alzheimeria) joten ei tunnistanut enää vierailijoita. Veljeni kävi katsomassa ja sanoi, että parempi on etten mene että jää paremmat muistot mieleen siltä ajalta kun oli vielä terve.

Minulla on vähän vastaava tilanne äitini kanssa. Hän muistaa minut kyllä silloin, kun kokee tarvetta moittia minua jostain. Mutta kun on moitteet moittinut, olen taas kuin vieras ihminen hänelle. Joten oman mt:ni kannalta on parempi kun en mene.

Vierailija kirjoitti:

En käynyt katsomassa isääni saattohoidossa eikä kaduta. Hän eli siinä vaiheessa jo täysin omissa maailmoissan (sairasti syövän lisäksi alzheimeria) joten ei tunnistanut enää vierailijoita. Veljeni kävi katsomassa ja sanoi, että parempi on etten mene että jää paremmat muistot mieleen siltä ajalta kun oli vielä terve.

Eipä ole ainakaan minun hyviä muistojani vielä koskaan pilannut se, että olisin jonkun läheisen nähnyt aivan viimeisillään sairasvuoteella (tai jopa juuri kuolleena). Kyllä näitäkin ihmisiä muistellessani muistelen edelleen ihan muita asioita heistä. Ei tuollainen kokemus mitenkään maagisesti tyhjennä muistista niitä muita muistoja, lähinnä tuollainen ajattelu on vain tekosyy sille, ettei tarvitsisi altistaa itseään ikäville tunteille kuolevaa tavatessaan. :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki turhat tutut voi myös jättää ne sääliviestit laittamatta. Jos ei muutenkaan ole oltu tekemisissä, niin ei tarvitse tulla aikarosvoamaan sairaan luo.

Kun ei voi ikinä tietää mitä se sairastava haluaa. Toiset taas pahoittaa mielensä kun ei edes viestiä ole joku kumminkaima laittanut.

Voi kysyä. Se on varmaan paras. Itse syöpää sairastaessa tunsin todella raskaaksi lohduttaa muita minua sääliessään, kun olisin halunnut olla vain minulle tärkeiden/perheeni kanssa.

Miten sen voi tehdä laittamatta mainitsemaasi sääliviestiä?

"Haluaisitko, että tulisin vierailemaan sairaalassa/kotonasi kun olet sairaana? Ymmärrän, jos et jaksa ja valinta on sinun, mutta tapaisin mielellään. Voin myös soitella jos haluat mieluummin vain puhua" tms

Ihan kiva, mutta kyllä vaan tuostakin joku onnistuu mielensä pahoittamaan. Vaikka sillä että miten kehtaa jättää kaikki päätökset sairastavan tehtäväksi, yrittäisi nyt itse edes päättää haluaako tulla käymään vai ei. Tai jos ylipäätään ei jaksaisi millään vastata mihinkään viestiin.

Olen sairastanut nimenomaan syöpää ja muistan edelleen, ketkä yrittivät olla tukena ja ketkä käänsivät selkänsä. Minusta huonokin yritys on parempi kuin ei mitään.

Sellaista asiaa ei tosiaan olekaan, mistä kukaan ei voisi vetää hernettä nenään, kaikkia ei voi miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli syöpään ja muistan hänet terveenä ja iloisena, en sairaalavuoteen kalmankalpeana olentona. Ihan on sinusta kiinni, mitä haluat muistaa.

Äitini kuoli hyvin sairaana, mutta uniini hän on ilmestynyt noin 20 vuotta nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Jos et mene omista itsekkäistä syistä, se on niin törkeää,että sanat eivät riitä kertomaan. Kuoleva on siis sinulle sen verran läheinen,, että sinulle ovat muistot hänestä tärkeitä. Luulisi että tämä tarkoittaisi myös jonkinlaista välittämistä kuolevasta. Jos esimerkiksi oma siskoni ei tulisi kuolinvuoteelleni, olisin murtunut. Kuulostat todella itsekkäältä ja julmalta.

Jos sinulla olisi sisko, jonka olet tavannut viimeksi n. 20 vuotta sitten jossain sukujuhlissa, ja sielläkin vain tervehdit häntä, olisiko sinulle tärkeää tavata hänet kuolinvuoteellasi? Tuollaisessa tilanteessa siskosi ei välttämättä edes tietäisi, että teet kuolemaa.

Onko pakko mennä, jos tämä syöpään sairastunut on hylännyt tämän läheisensä useita kertoja aikaisemmin elämässään? Syöpään sairastunut, vielä terveenä ollessaan on vaikkapa paiskannut oven kiinni nenän edestä, kun läheinen on itkien pyytänyt jotain apua ja tukea masennukseensa? Ulkoistanut kaiken tuen yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle. Tämän jälkeen on ollut välittämättä yli vuoden masentuneesta, jonka aikana masentunut sai yksin itsekseen ja julkisen terveydenhuollon vaatimattomalla avulla kerätä itsensä jotenkin kasaan. Vaikkapa lapsena rangaissut tätä läheistä "huonosta käytöksestä" väkivallalla, mikä on myöhemmin paljastunut nepsyoireiluksi. Ei ole niin mustavalkoisia asioita nuo syöpäkuolematkaan. Jos se syöpään sairastunut henkilö on polttanut itse siltansa, pitääkö muiden rakentaa ne vain sen takia, että toinen on sairastunut? Jossain päin maailmaa puhutaan karmasta, täällä taitaa olla enemmän vain huonoa tuuria sairastua.

On väärin. Olet heikko itsekäs paska, joka ajattelet vain itseäsi etkä kuolemansairasta läheistä!