Lue keskustelun säännöt.
Ysärillä vanhemmuus oli vähän erilaista
08.04.2023 |
Oletteko miettineet omaa lapsuutta verrattuna tähän nykyaikaiseen some vanhemmuuteen?
Meillä oli herkkuja, limpparit ja kakku esim. vain synttäreillä. Ei ollut teemajuhlia ja kakku oli perus kermakakku jossa välissä oli hilloa ja päällä purkkihedelmiä tai nomparelleja koristeena.
Nykyään syntymäpäivillä on ohjelmaa, teema ja kakku ja muut tarjottavat ovat tilattu järjestään jostain leipomosta ja ovat kunnon kalliita ökykakkuja.
Meillä ei ollut mitään merkkivaatteita mitkä pukemalla olisi näkynyt kilometrin päähän et näillä vanhemmilla on massia (Gugguu ja Metsola yms missä lukee merkki kissankokoisilla kirjaimilla ja vähintään kaikilla pitää olla edes se pipo jos ei muuta).
Kuvia otettiin juhannuksena ja jouluna jos muistettiin ja ne oli enemmän tilannekuvia.
Nykyään käydään ammattilaisella odotusajan kuvauksissa, newborn kuvauksissa ja 1v, 2v jne kuvissa Kuvia otetaan lähinnä että voidaan luoda niillä näyttävää sisältöä someen mitä löytyy myös kaikilla samanhenkisillä äitikavereilla.
Vanhemmuus on suorittamista koska somen mukaan kaikilla muillakin on koti pelkkää valkoista ja kiiltävän puhdasta design sisustuskrääsää täynnä ja lasten päivät täyttyvät erilaisista leikkitreffeistä ja kaikki äidithän palautuvat heti synnytyksen jälkeen vanhoihin mittoihin jne. Ne jotka ei palaudu ei sitä juuri nettiin kuvaile.
Ajatuksia? Miksi tästä on tekemällä tehty tällaista?
Kommentit (34)
Mun lapsuuteni oi 1960-luvulla, mutta omien lasteni lapsuus ysärillä. Ennen perheen keskiössä olivat vanhemmat ja lapset sitten kasvoivat aikuisiksi vanhempiensa muodostamassa perheessä. Nykyisin tuntuu, että lapsi on niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen olento, että lapsi on perheen keskiössä ja vanhemmat hyörii ympärillä. Ei tietty kaikissa perheissä, mutta tosiaan kun omaa vanhemmuuttani ajattelen, niin ei siihen aikaan olisi tullut mieleenkään ostaa jotain kalliita vaatteita kasvavalle lapselle. Jos jotain merkkitavaraa ostettiinkin, niin se ostettiin äidille/isälle. Vähän myöhemmin lapsi saattoi saada kännykän, joka aikuiselta jäi vanhaksi aikuisen ostettua uuden. Nyt lienee pikemminkin päinvastoin eli lapselle uusin ja hienoin, aikuinen tyytyy vanhaan tai ainakin halvempaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nimenomaan en elä tuollaisessa ja ihmettelen miksi nykyään tuollaista moni tuntuu netin perusteella ihannoivan
- ap
Totta turiset, mutta tuo on täysin naisten itse luoma ongelma.
En ole kuullut että 'iskät' sais itkupotkuraivareita jos se synttäreiden ilmapallokaari on väärän sävyinen tai onko sitä ollenkaan.
Joskus 1980-luvulla oli erittäin onnellinen jos lapsena sai 1/3 litran pullon limsaa tai pikkupussin karkkia. Nykyaikana pitää olla jotain 1½ litran pulloja limsaa ja karkkipussi voi helposti olla joku 400 grammaa, kun 1980-luvulla se oli ehkä jotain 100 grammaa.
Niin olen miettinyt, mikä ihmisessä on hajalla, kun tekee kaikesta suorittamista.. Teemasynttärit, teemanimppari, teemajoulut, kuvia 200 päivässä ja instaan 50 kuvaa takamus eri asennossa
Toisaalt sitä saa mitä tilaa
otan osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nimenomaan halutaan kieltää lapsilta sokeri. Monet vanhemmat esimerkiksi raivostuvat, jos päiväkodissa lapsille on tarjottu sokerista kiisseliä välipalalla.
En itse koe, että ainakaan oma vanhemmuuteni olisi suorittamista. Olen aktiivinen somessa, mutta ei se mitenkään vanhemmuuteeni liity, enkä somen perusteella tiedä melkein kenenkään tutun kodeista juuri mitään. Omasta kodistani en julkaise kuvia somessa, kuten en lapsistanikaan. En koe, että some aiheuttaa minulle mitään paineita - se on vain kiva tapa pitää yhteyttä ihmisiin ja jakaa vaikka onnistuneita valokuvia näytille (kuvaan mm. luontokuvia).
En koe, että valmiina ostetut synttäriherkut ovat suorittamista - päin vastoin, siinähän päästään helpolla. Jokainen voi järjestää sellaiset synttärit kuin haluaa. Meillä on järjestetty teemasynttäreitä kotona, mutta ei se sen kuormittavampaa ollut kuin teemattomien järjestäminen - voi ne kivat synttärit järjestää vähälläkin vaivalla.
Vaatteista jokainen voi ostaa mitä lystää, ei ole pakko ostaa markkivaatteita pikkulapsille. Itse en ostanut niitä yhtään, en edes ole ikinä kokenut, että mikään taho sellaista minulta odottaisikaan.
Valokuvia otan paljon, mutta ei se mitään suorittamista ole. Minusta on ihanaa, että nykyisin tallennetaan muistoja, ja pikemminkin harmittaa, että omasta lapsuudestani on nykyaikaan verrattuna vähän kuvia. Tykätään lasten kanssa katsoa heidän lapsuuskuviaan yhdessä, ja on ihanaa, että niihin on tallentunut tavallista arkeakin ja hauskoja hetkiä. Mutta tykkään valokuvaamisesta muutenkin ja valokuvaan myös maisemia, luontoa, jne. Valokuvaamossa ei ole kenenkään pakko käydä - kuka sellaista muka vaatii tai odottaa? Ja sitäpaitsi minun lapsuudessa tuota tehtiin jo 80-luvulla.
Ja leikkitreffejä tehtiin kyllä jo 80-luvulla. Siinähän on vain ideana tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin olen miettinyt, mikä ihmisessä on hajalla, kun tekee kaikesta suorittamista.. Teemasynttärit, teemanimppari, teemajoulut, kuvia 200 päivässä ja instaan 50 kuvaa takamus eri asennossa
Toisaalt sitä saa mitä tilaa
otan osaa!
Oisko nämä teemajutut ja kaikki muut "ylilyönnit" tulleet Atlantin takaa? Matkitaan amerikkalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Totta turiset, mutta tuo on täysin naisten itse luoma ongelma.
En ole kuullut että 'iskät' sais itkupotkuraivareita jos se synttäreiden ilmapallokaari on väärän sävyinen tai onko sitä ollenkaan.
Äideille jätetään tuollaisten hankinnat. Ei iskän tartte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulissien luominen on tän päivän juttuja. Harvalla on asiat niin kuin mitä ulospäin näytetään. Jos se näyttää hyvältä, kulissien takana tilanne on toinen.
Näkisin että suurin osa EI suorita, mutta se juuri on somen harha, että mitä enemmän "elää" siellä, sitä enemmän sitä maailmaa pitää "totuutena".
Jos katselee somen sijasta Oikeaa Elämää niin äkkiä sitä huomaa ettei useimmila ole lastenjuhlissa ilmapallokaaria tai kalliita erikoisleipomoiden tarjottavia.
Joskin moni on nykyään vienyt myös "kotileipomisen" uudelle tasolle, koska maailma muuttuu ja kehitys kehittyy myös leipomisessa. Esim. siirtokuvilla ja erilaisilla muilla "jipoilla" tumpelokin kotileipuri saa helposti loihdittua kakkuja mitkä ennen oli enemmän "leipomo-tasoa". Ja siis käytännössä samalla vaivalla mitä ennen teki kermakakun nonpparelleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä järkkäsin 90-luvulla lasten synttäreille jotain pientä ohjelmaa, tyyliin onginta. Oli kyllä jotain vastaavaa lasten kavereidenkin synttäreillä. Ja ainakin meillä kyllä syötiin karkkia ja muita herkkuja. Varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Vaatteet oli ok kunhan oli sopivat ja omaan silmään kivan näköiset. Siitä olen samaa mieltä, että nykyään monet tekee itselleen ihan turhaa stressiä kilpailemalla kaikessa. Siihen en ikimaailmassa itse lähtisi mukaan, eikä todellakaan kiinnosta mitä muut ihmiset on mun tavoista ja elämästä mieltä. Itseään vartenhan tätä elämää kai eletään, eikä näyttääkseen muille, että hyvin (muka) menee. Parempi että oikeasti menee hyvin. Ei sen tarvitse mitenkään ulospäin näkyä.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään maailman maassa ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä ja näin korkeaa elintasoa kuin nykyään.
Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heihin on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat.
Velat ovat liikakansoitusaikanakin edelleen uniikkeja lumihiutaleita :(
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nimenomaan halutaan kieltää lapsilta sokeri. Monet vanhemmat esimerkiksi raivostuvat, jos päiväkodissa lapsille on tarjottu sokerista kiisseliä välipalalla.
Johtuu sokeri riippuvaisuudesta ja sitten ne eivät syö enää mitään muuta kuin sokerista. Minä olen tätä nähnyt lähiomaiseni perheessä.
Sokerissa ei ole mitään ravintoarvoja ja kuinka sokerikoukussa niille ei kelpaa mikään muu ruoka.
Sitten sama jatkuu sukupolvesta toiseen niin että kaikki lapset ovat ruoka ongelmaisia kun perheen ruuat ovat pääasiassa sokeri kakkuja ja pullia.
Letkuihinkin näitä on joutu sairaalaan välillä viemään.
Kulissit ovat tärkeät. Mitä muut ajattelee. Onnekseni mun päästä puuttuu tuollaiset palikat lähes kokonaan. Teen itse omat ratkaisuni, vaikka kuka sanoisi mitä.
Ai sinun mielestäsi ysärillä ei ollut Adidaksen nappiverkkareita, skeittikenkiä ja Leviksiä? Kyllä meillä on kuvattu paljonkin ja järkkäri ja pokkarikamerat oli kovassa käytössä.
Kaikilla oli samat Lundian kirjahyllyt tai joku lastulevyvitriinikaappi olohuoneessa. Kannattaisi vähän selailla noita Vauvan muisteluketjuja, niin tietäisit.
On tainnut aivot vähän hapertua sinulla, kun noin muisti pätkii.
Kyllä minä ainakin 90-luvulla toivoin milloin suklaakakkua, milloin kinuskikakkua, ja joskus tehtiin kaksivärinen kermakakku värjäämällä kermavaahtoa karkkivärillä. Nykyisin on vaan helpompaa tehdä erilaisia kakkuja, koska saatavilla on värikästä sokerimassaa, on erilaisia koristeita, kaupasta saa jopa lasten suosikkihahmojen kuvia, jotka voi helposti "liimata" kermakakun päälle. Kyllä näitä olisi käytetty 90-luvullakin, jos niitä vain olisi ollut. Jotkut tykkäävät oikeasti leipoa ja värkkäillä asioita, jotkut sitten vaan haluavat toteuttaa lapsen pieniä toiveita. Ja aina helppoahan se oli aikoinaan ostaa joku pari euroa maksanut Disney-prinsessakakkukoriste ja painaa se valmiin (itsetehdyn) kakun koristeeksi. Tämä teki synttäreistä lasten mielestä prinsessa-teemasynttärit, ja noin vähällä vaivalla se syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Kulissit ovat tärkeät. Mitä muut ajattelee. Onnekseni mun päästä puuttuu tuollaiset palikat lähes kokonaan. Teen itse omat ratkaisuni, vaikka kuka sanoisi mitä.
Ketkä sitten loppujen lopuksi ajattelevat niitä kulisseja ja muiden mielipiteitä? Ei ainakaan täällä Helsingissä koulutettujen perheiden keskuudessa kilpailla synttäreillä tai sisustuskuvilla - ihmisillä on vähän muunlaiset tavoitteet elämässä. Pikemminkin ne hoplop-synttärit järjestetään siksi, että ne ovat helpot eivätkä nimenomaan vaadi mitään suorittamista - ja edelleen n. puolet järjestää synttärit kotona, ja siellä joko on ohjelmaa tai ei, mutta ohjelma on jotain tyyliin ongintaa, aarteen etsintää... Ja oman kokemukseni mukaan lapset pysyvät rauhallisempina, kun ohjelmaa on, ja pahin skenaariohan onkin se, että seitsemän eskaria alkaa riehua olohuoneessa. Onginta pitää heidät rauhallisina.
Ai sinä elät tuollaisessa maailmassa. Se on sinun valintasi.