Tuleeko teille koskaan sellainen olo, että kaikilla muilla on kivaa ja läheisiä ihmisiä ympärillä?
Ja te olette ainoita, joilla on surkeaa ja yksinäistä? Kertokaa mikä teitä lohduttaa sellaisissa tilanteissa?
Kommentit (24)
Lähes koko ajan. Elämä on raskasta. Viini joskus auttaa.
Ajattelen esim vanhuksia laitoksissa. Heitä ei välttämättä ikinä käy kukaan tuttu katsomassa. Surullista, mutta itse saa edes vähän lohtua siitä että on terve ja mahdollisuus liikkua itse ihmisten ilmoille.
EI mikään lohdutakaan tässä tilanteessa. Ei se, että on muitakin ,jotka ovat samassa tilanteessa, ei se, että jollakin saattaa mennä kurjemmin, ei se, että yritetään tarjota samaa kohtelua, kuin jo aiemmin työpaikoissa joista lähti kyseisen kohtelun seurauksena. Ei se, että käsketään hakeutumaan luontoon. Ei se, että yritetään saada innostumaan ympäristö- ja eläintensuojeluaktivismista tai ihmiskaupan vastaisesta taistelusta. Mikään ei korvaa ihmissuhteita ja sosiaalisuutta. Nimenomaan kasvotusten eikä netin välityksellä tai puhelimessa.
Kyllä, varsinkin juhlapyhinä. Some on täynnä pääsiäishehkutusta ja itse olen viettänyt koko tämän ajan yksin neljän seinän sisällä. Ei pitäisi edes katsoa noita julkaisuja.. Yhden onnellisten tähtien alla syntyneen postauksista olen useasti purskahtanut jopa lohduttomaan itkuun, niin kateellinen olen siitä, että hänen elämässään onnistuu kaikki.
Poistakaa some. Ei sitä tarvitse. Jos kiinnostaa miten muilla menee niin soittaa/laittaa viestiä ja kysyy
Auttaa kummasti kun lapsuus eletty perhehelvetissä niin nykyinen tila on siihen verrattuna ihanaa, vaikka tämä totaaliyksinäisyys tekee elämän välillä raskaaksi.
Ei ole mitään kokemusta läheisestä joka auttaisi tai olisi tukena, ollut ikinä, joten ei tiedä miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Poistakaa some. Ei sitä tarvitse. Jos kiinnostaa miten muilla menee niin soittaa/laittaa viestiä ja kysyy
En kehtaa häiritä muita.
Vierailija kirjoitti:
Poistakaa some. Ei sitä tarvitse. Jos kiinnostaa miten muilla menee niin soittaa/laittaa viestiä ja kysyy
Sitten olisin TODELLA yksin. Nyt voin edes kuvitella että mulla kavereita
Vierailija kirjoitti:
Poistakaa some. Ei sitä tarvitse. Jos kiinnostaa miten muilla menee niin soittaa/laittaa viestiä ja kysyy
Mun some-tutut on sellaisia, joiden puhelinnumeroa mulla ei edes ole.
Ei. Kyllä 99% on todella kyrpiintyneitä elämään, täysin loppu töiden kanssa, haluaa eron muttei voi, haluaa kaikkea muuta kuin elämä on, kaikki on pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta.
Ei niillä muillakaan ole kivaa. Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa, sitä enemmän on kaikkea typerää draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kyllä 99% on todella kyrpiintyneitä elämään, täysin loppu töiden kanssa, haluaa eron muttei voi, haluaa kaikkea muuta kuin elämä on, kaikki on pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta.
Hähhähhääh! =D
Vierailija kirjoitti:
Up
Hähhähhääh! =D
Helpottaa todella paljon kun laittaa so en kiinni. Elä kuten haluat äläkä vertaa itseäsi muihin. Tsemppiä
Siellä somessa näytetään vaan sitä mitä muiden halutaan näkevän, kiiltokuvapuolta, mitä halutaan vaan lisää kiillottaa muiden silmissä. Oikeasti kenenkään yksittäisen ihmisen elämä ei ole sellaista miltä se siellä näyttää. Mua auttaa ainakin tämä ajatus. Vaikka mulla on omassa elämässä tällä hetkellä todella hyvä olla, silti somea selaillessa tulee välillä ajatuksia siitä mitä kaikkea multa puuttuu (kuten ystäväpiiri) ja moni muu siellä näkyvä asia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse oon opetellut huomaamaan sitä hyvää mitä itsellä on. Ne onkin lopulta aika pieniä asioita, ei mitään hienoja juhlia tai matkoja.
Mitä tähän yksinäisyyteen ja huonoihin kokemuksiin tulee, niin tarot tulkintojen tarjoama yhteys henkimaailmaan ei tosiaankaan korvaa ihmiskontakteja. Juuri kuuntelen, kuinka tulkitsijan mukaan pitäisi löytää lohtua Jeesuksen kokemuksista, mutta eipä juurikaan lohduttele. Ennemmin onnellinen, kuin henkimaailman kanssa tekemisissä tai herättelemässä mestari- tai messiashoureita. Henkinen työ ja pakottaminen korkeampien voimien pariin on hyvin hyvin kaukana siitä mitä elämältä tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Siellä somessa näytetään vaan sitä mitä muiden halutaan näkevän, kiiltokuvapuolta, mitä halutaan vaan lisää kiillottaa muiden silmissä. Oikeasti kenenkään yksittäisen ihmisen elämä ei ole sellaista miltä se siellä näyttää. Mua auttaa ainakin tämä ajatus. Vaikka mulla on omassa elämässä tällä hetkellä todella hyvä olla, silti somea selaillessa tulee välillä ajatuksia siitä mitä kaikkea multa puuttuu (kuten ystäväpiiri) ja moni muu siellä näkyvä asia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse oon opetellut huomaamaan sitä hyvää mitä itsellä on. Ne onkin lopulta aika pieniä asioita, ei mitään hienoja juhlia tai matkoja.
Valitettavasti joidenkin elämä oikeasti on juuri niin ihanaa miltä näyttääkin. Siisti ja valoisa koti, puoliso, terve lapsi, rahaa, ihanat vanhemmat ja suku, vakituinen työpaikka, ulkonäköä ja onnistumisia.
Jep. Ei mikään lohduta.