Oudointa/pelottavinta mitä sinulle on koskaan tapahtunut?

Tapahtui kauan sitten mökillä, kesäloman päättymisen viimeisenä viikonloppuna:

Perjantaina (1. päivä):

Pihalla kuului iltapäivällä outo ääni, jota en ollut koskaan kuullut aiemmin. Se kuului ei mistään suunnasta erityisesti ja kuitenkin joka suunnasta. Puolisoni kanssa vitsailin, että olisiko täällä jotain henkiä tai vastaavia. Kun paljon erilaisistä paikallisista "kummitustarinoista" olimme vuosien varrella keskustelleet.

Lauantai (2. päivä):

Illalla piharakennuksella ollessani katsoin mökkirakennusta, ja ullakon ikkunassa vilahti valkoinen hahmo. 5-vuotias lapsemme oli laitettu alakertaan nukkumaan tuntia aiemmin, ja ajattelin, onko hän nyt sitten lähtenyt yläkertaan vielä jotain leikkimään. Vaihtelin asentoani, ja totesin, että kyseessä ei ollut heijastus laskevasta auringosta, pilvestä tai muusta sellaisesta.

Sunnuntai (3. päivä):

Taas pihalla puolison kanssa, piharakennuksen luona. Katselimme mökkirakennusta iltasella, ja näin alakerrassa ikkunassa vaalean häivähdyksen, ikäänkuin kaavussa olevan hahmon. Myös puolisoni näki sen, ja peljästyi. Ja sanoi "Tuolla on joku!!!" minusta kiinni pitäen. Menin sisälle katsomaan, mutta ei siellä ketään ollut.

Maanantai:

Olimme matkalla mökiltä kohti kotia, ja toisen vanhempani silloinen kumppani soitti minulle, ja kertoi löytäneensä sen toisen vanhempani kuolleena kotoaan.

Myöhemmin:

Kuolinsyytutkimus kertoi, että kuollut vanhempani oli menehtynyt edellä mainittuna perjantaina.

Mitään yliluonnollista en ole aiemmin kokenut, enkä tuon jälkeenkään. Mutta olen tuon tapahtuman jälkeen nähnyt joitakin asioita uudessa valossa.

Suzyanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tuo valopallo oli? Mun tuttu näki kerran maalla pellolla sellasen valkosen objektin mikä liikkui ilmassa nopeasti ja epämääräisesti.. Siis siinä pellon päällä, hetken teki sitä ja katos. Tää on vielä luotettava lähde kuka sen kertoi... Mä yhdistin sen samantien siihen "Tictac" ufo keissiin mikä tapahtu jenkeissä muutamia vuosia takaperin, tää kaveri ei ollut ikinä kuullutkaan tosta mutta kuvaili sen ihan samanlaisena. 

Se oli juuri tuollainen valkoinen ja epäsäännöllisesti liikkuva valopallo pellon yllä. 

Kosteutta, sähköä? Pallosalama?

Vierailija kirjoitti:

Oudointa olivat äänettömästi seinää pyyhkivät valot jotka herättivät minua juuri kun olin nukahtamassa,kuvittelin ensin lumiauraksi kunnes tajusin että kello on 2 yöllä,en kuule mitään ääntä ja asun seitsemännessä kerroksessa. Nousin ja menin avaamaan verhot jolloin valoshow loppui.

Pelottavinta oli  stalkkerin uhriksi joutuminen,olin varma että kyseessä oli mies jonka kanssa olin käynyt vain yksillä treffeillä ja joka oli omien sanojensa mukaan rakastunut heti. Minulla ei ollut todisteita eikä poliisia kiinnostanut. Sain tuntemattomasta  numerosta  soittoja joista kuului kovaa musiikkia tai mielipuolista naurua, oveeni kaiverrettiin sana "huo ra", musta jenkkiauto roikkui perässäni, nimissäni tilattiin Alibi-lehti. Se loppui vasta kun pakenin serkkuni luokse ulkomaille ja vietin siellä kaksi kuukautta "au pairina", isäni  asui sen aikaa asunnossani ja ahdistelijani ilmeisesti luuli minun muuttaneen.

Unen rajalla näkee ja kuulee usein harhoja.

Muutin vuokralle ok-taloon johon oli rempattu 2 asuntoa yläkertaan ja niitä vuokrattiin. Vuokraemäntä kertoi että toisessa  huoneistossa ei ollut asukasta, olin siis käytännössä yksin talossa. 

Vuokraemäntä itse asui kerrostalossa kaupungin toisella puolen.

Pian muuton jälkeen aloin kuulla ihmisääniä jotka eivät tulleet kadulta tai telkkarista, ne vaikuttivat normaaleilta naapurista tulevilta ääniltä mutta kun minulla ei ollut naapureita. Asunnossani ei ollut suihkua vaan käytävällä oli yhteissuihku ja kerran kun menin sinne, joku sammutti valon katkaisimesta joka oli käytävän puolella. Aloin vakuuttua siitä että talossa asuu, tai on on piilossa, joku.  Puolen vuoden jälkeen hermot alkoi pettää ja kun syksyn tultua kävi vielä ilmi että talo oli kuin jääkaappi minulla oli monta hyvää syytä muuttaa.

Nyt jälkeepäin uskon että jollain vanhalla vuokralaisella oli avain. Tai ehkä vuokraemäntä oli hullu ja hiipi itse siellä. Karmeaa joka tapauksessa. 

Migreenikohtaus auton ratissa,keskellä yötä kaatosateessa,yksin autossa.

Onnistuin ajamaan levähdypaikalle ja menin märkään maahan polvilleni oksentamaan.

Ajattelin "näin minä siis kuolen".

Oudoin tapahtuma: Kerran yöllä heräsin omituiseen ääneen, joka kuulosti kuin joku olisi liikkunut huoneessani. Kun avasin silmäni, näin pienen valopallon leijumassa ilmassa.

Pelottavin tapahtuma: Ajoin kerran syrjäisellä tiellä keskiyöllä, kun yhtäkkiä eteeni ilmestyi pimeä hahmo. Jarrutin voimakkaasti välttääkseni törmäyksen, mutta hahmo katosi kuin savuna ilmaan. Se jätti minut sydän pamppaillen ja kylmän hien valuen.

Mahdollinen luonnollinen selitys tuolle näkemälle kuutiomaiselle kappaleelle olisi seuraavanlainen: kyseessä saattoi olla jonkinlainen maatalouskone tai viljelijän käyttämä laite. Maaseudulla viljelijät käyttävät erilaisia koneita ja välineitä pelloillaan työskennellessään. Kuution muotoinen kappale voisi olla esimerkiksi satoa keräävä tai kuljettava kontti tai säiliö, joka oli sijoitettu pellon reunaan odottamaan jatkotoimenpiteitä. Näin viljelijät voisivat helposti lastata tai purkaa esimerkiksi viljaa tai muita maataloustuotteita.

Pelottavin tilanne on ollut juopuneen miehen aseuhkailuksi joutuminen pikkulapsena. En halua kertoa kaikkia yksityiskohtia koska minut tietävät tunnistaisivat minut. Minä lähdin kävelemään poispäin ja mies oli mökin ovella ja ampui pistoolilla laukauksia ohi. Siinä ajattelin että kuolen. Muistan siitä kaiken erittäin hyvin ja muistan että kun kävelin poispäin, sen valtava pelko häipyi ja minut valtasi aivan outo rauhan tunne.

Toinen pelottava tilanne oli sellainen jossa äidin ja isän makuuhuoneen ikkunasta, kun raotin verhoa, katsoi sisään suuri musta koirannäköinen humanoidi olio. Se seisoi takapihalla. Minulle oli tullut tunne että on ollut pakko kurkistaa ulos. Kerroin siitä äidille, mutta äiti ei välittänyt ja isäkään ei välittänyt. Katsoin kolme kertaa ennenkuin neljättä kertaa uskalsin vastustaa.

Kolmas outo tapahtuma 90 luvun lopulla on se kun näin ystävieni kanssa lentävän lautasen metsän päällä mistä olimme paria minuuttia aikaisemmin tulleet pellolle. Kävelimme ojan vartta kun silmälasien kautta näin takana kirkkaan valon. Siitä tuli toinen pienempi alus joka lähestyi meitä. Menimme ojaan piiloon, ja muistan sitten kuinka seisoimme siinä ja katson ystäviäni jotka tuijottavat alusta kuin transsissa. Sen jälkeen muistan kuinka istumme autossa ja ajamme ihan hiljaa ja hiljaisuudessa kotia kohden. Tämä on outo koska tiesin tämän tapahtuneen, mutta pidin sitä niin normaalina etten puhunut siitä kuin yhden kaverin kanssa. Toinen kaveri ei halunnut puhua siitä mitään ja suuttui jos joku puhui ufoista esimerkiksi X-filesissä tms.

Viisi vuotta myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja työkykyni lähti. Tiesin edelleen tuosta tapahtumasta ja minulla alkoi tulla samaan aikaan "flashbackeja" joissa muistin aluksen sisäosat, humanoidin joka otti minua kädestä ja kertoi minulle asioita ja Ruotsalaisen nuoren tytön joka huusi kauhusta toisessa tutkimushuoneessa kuin myös sen että olimme Ruotsin ja Norjan rajalla korkealla vuorten yllä ilmassa hämärän aikaan. Vaikka olin terapiassa, en koskaan kertonut terapeutille noista muistoista tai näkemästämme aluksesta, koska ne olivat minulle ikäänkuin täysin normaaleja tapahtumia ihmisen elämässä.

Kolmen vuoden terapian jälkeen paranin takaisin työelämään ja vasta kymmenen vuotta sen jälkeen aloin ymmärtämään että tuolloin oli tapahtunut jotain sellaista mikä ei ole normaalia. Yritin kirjoittaa siitä usein, mutta se estyi ja ahdistuin jo muutaman lauseen jälkeen ja aina viestini jäi kesken. Vasta nyt yli 25 vuotta tapahtuneesta voin kirjoittaa siitä ja muistan ne asiat. En tiedä onko humanoideilla mennyt jokin muistinsäätö pilalle kun minä sairastuin mutta ystäväni eivät?

Olen siis siinä mielessä epäluotettava todistaja, koska minulla on tuolta kolmelta terapiavuodelta, jotka siis alkoivat yli viisi vuotta tuon tapahtuneen jälkeen, masennusdiagnoosi. Lääkärin lausunnon mukaan minulla ei ole harhoja tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta toisaalta minua ei kiinnosta julistaa myöskään mitään, että se ei haittaa minua vaikka joku sanoisi että se "joukkohallusinaatio" on johtunut minun sairaudestani. Ainoa asia mikä minua tuossa kiinnostaa olisi löytää muita kontaktihenkilöitä jos he olisivat kokeneet samanlaista "muistin rikkoutumista".

Myöst muita outoja kokemuksia lapsuudessa on mutta tila ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavin tilanne on ollut juopuneen miehen aseuhkailuksi joutuminen pikkulapsena. En halua kertoa kaikkia yksityiskohtia koska minut tietävät tunnistaisivat minut. Minä lähdin kävelemään poispäin ja mies oli mökin ovella ja ampui pistoolilla laukauksia ohi. Siinä ajattelin että kuolen. Muistan siitä kaiken erittäin hyvin ja muistan että kun kävelin poispäin, sen valtava pelko häipyi ja minut valtasi aivan outo rauhan tunne.

Toinen pelottava tilanne oli sellainen jossa äidin ja isän makuuhuoneen ikkunasta, kun raotin verhoa, katsoi sisään suuri musta koirannäköinen humanoidi olio. Se seisoi takapihalla. Minulle oli tullut tunne että on ollut pakko kurkistaa ulos. Kerroin siitä äidille, mutta äiti ei välittänyt ja isäkään ei välittänyt. Katsoin kolme kertaa ennenkuin neljättä kertaa uskalsin vastustaa.

Kolmas outo tapahtuma 90 luvun lopulla on se kun näin ystävieni kanssa lentävän lautasen metsän päällä mistä olimme paria minuuttia aikaisemmin tulleet pellolle. Kävelimme ojan vartta kun silmälasien kautta näin takana kirkkaan valon. Siitä tuli toinen pienempi alus joka lähestyi meitä. Menimme ojaan piiloon, ja muistan sitten kuinka seisoimme siinä ja katson ystäviäni jotka tuijottavat alusta kuin transsissa. Sen jälkeen muistan kuinka istumme autossa ja ajamme ihan hiljaa ja hiljaisuudessa kotia kohden. Tämä on outo koska tiesin tämän tapahtuneen, mutta pidin sitä niin normaalina etten puhunut siitä kuin yhden kaverin kanssa. Toinen kaveri ei halunnut puhua siitä mitään ja suuttui jos joku puhui ufoista esimerkiksi X-filesissä tms.

Viisi vuotta myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja työkykyni lähti. Tiesin edelleen tuosta tapahtumasta ja minulla alkoi tulla samaan aikaan "flashbackeja" joissa muistin aluksen sisäosat, humanoidin joka otti minua kädestä ja kertoi minulle asioita ja Ruotsalaisen nuoren tytön joka huusi kauhusta toisessa tutkimushuoneessa kuin myös sen että olimme Ruotsin ja Norjan rajalla korkealla vuorten yllä ilmassa hämärän aikaan. Vaikka olin terapiassa, en koskaan kertonut terapeutille noista muistoista tai näkemästämme aluksesta, koska ne olivat minulle ikäänkuin täysin normaaleja tapahtumia ihmisen elämässä.

Kolmen vuoden terapian jälkeen paranin takaisin työelämään ja vasta kymmenen vuotta sen jälkeen aloin ymmärtämään että tuolloin oli tapahtunut jotain sellaista mikä ei ole normaalia. Yritin kirjoittaa siitä usein, mutta se estyi ja ahdistuin jo muutaman lauseen jälkeen ja aina viestini jäi kesken. Vasta nyt yli 25 vuotta tapahtuneesta voin kirjoittaa siitä ja muistan ne asiat. En tiedä onko humanoideilla mennyt jokin muistinsäätö pilalle kun minä sairastuin mutta ystäväni eivät?

Olen siis siinä mielessä epäluotettava todistaja, koska minulla on tuolta kolmelta terapiavuodelta, jotka siis alkoivat yli viisi vuotta tuon tapahtuneen jälkeen, masennusdiagnoosi. Lääkärin lausunnon mukaan minulla ei ole harhoja tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta toisaalta minua ei kiinnosta julistaa myöskään mitään, että se ei haittaa minua vaikka joku sanoisi että se "joukkohallusinaatio" on johtunut minun sairaudestani. Ainoa asia mikä minua tuossa kiinnostaa olisi löytää muita kontaktihenkilöitä jos he olisivat kokeneet samanlaista "muistin rikkoutumista".

Myöst muita outoja kokemuksia lapsuudessa on mutta tila ei riitä.

Tarkoitin siis "aseuhkailujen kohteeksi joutuminen lapsena..." jne.

Eräänä yönä heräsin omituiseen ääneen ja huomasin olevan jumissa sängyssä. Yritin liikkua mutta kehoni oli täysin kankea. Yhtäkkiä huone täyttyi pimeydestä ja kuulin ääniä jotka tuntuivat tunkeutuvan mieleni syövereihin. Äänet kuiskivat minulle salaisuuksia joita en koskaan halunnut kuulla. Ne paljastivat pimeimmät pelkoni ja syvimmät salaisuuteni. Yritin huutaa apua mutta ääni ei tullut. Olin täysin avuton ja pelon vallassa. Pimeyden keskeltä ilmestyi varjoja jotka liikkuivat huoneessa kuin elävät olennot. Ne ryömivät hitaasti minua kohti ja koskettivat minua kylmillä käsillään. Jokainen kosketus sai minut värähtämään pelosta. Tuntui että varjojen kosketus imee minun elämänvoimaani ja vie minua lähemmäs kuolemaa. Aika menetti merkityksensä kun taistelin henkeni puolesta. Pimeyden Äänet ja varjot piinasivat minua päivästä toiseen, ja menetin lopulta toivoni. Joudun elämään ikuista painajaista jossa minut on vangittuna omaan pelkojeni ja pimeyden maailmaan.

Parisuhde naisen kanssa.

Olin noin 10vuotias,olin mennyt nukkumaan mutta tuli vessahätä ja menin tottakai vessaan. Vessassa oli ikkuna ja äkkiä näin äidin katsovan minua siitä,outoa vain että asuimme kuudennessa kerroksessa. Kuiskasin "äiti?" ja kasvot katosivat. Poistuessani vessasta kuulin keittiön suunnalta kilahduksen ja äitini sanovan jotain, menin sinne ja siellä oli äitini koristelemassa veljeni synttärikakkua. Oli ilmeisesti tiputtanut veitsen tai lusikan ja manaillut sitä. Vaikka olin vasta lapsi  ymmärsin että nyt on jotain outoa.

Vierailija kirjoitti:

Eräänä yönä heräsin omituiseen ääneen ja huomasin olevan jumissa sängyssä. Yritin liikkua mutta kehoni oli täysin kankea. Yhtäkkiä huone täyttyi pimeydestä ja kuulin ääniä jotka tuntuivat tunkeutuvan mieleni syövereihin. Äänet kuiskivat minulle salaisuuksia joita en koskaan halunnut kuulla. Ne paljastivat pimeimmät pelkoni ja syvimmät salaisuuteni. Yritin huutaa apua mutta ääni ei tullut. Olin täysin avuton ja pelon vallassa. Pimeyden keskeltä ilmestyi varjoja jotka liikkuivat huoneessa kuin elävät olennot. Ne ryömivät hitaasti minua kohti ja koskettivat minua kylmillä käsillään. Jokainen kosketus sai minut värähtämään pelosta. Tuntui että varjojen kosketus imee minun elämänvoimaani ja vie minua lähemmäs kuolemaa. Aika menetti merkityksensä kun taistelin henkeni puolesta. Pimeyden Äänet ja varjot piinasivat minua päivästä toiseen, ja menetin lopulta toivoni. Joudun elämään ikuista painajaista jossa minut on vangittuna omaan pelkojeni ja pimeyden maailmaan.

Normi unihalvaus, jota vanha kansa kutsui painajaiseksi. Kun mieli on hereillä, mut keho ei. Kokemukseen kuuluu kuin joku olento tulisi päälle, siitö nimi painajainen.

Auto tuli keskellä yötä pihaan,pysähtyi ja oli siinä pitkän aikaa. Kukaan ei noussut autosta. Asuimme keskellä metsää,kyltti ilmoitti yksityisalueesta. Keittiössä paloi valo,jonka  autossa istuja varmasti näki.

Olin 12vuotias ja pelkäsin käydä nukkumaan tuon jälkeen.