Oudointa/pelottavinta mitä sinulle on koskaan tapahtunut?
Minulla oudoin on kummallinen epäsäännöllisesti liikkuva valoåallo taivaalla, pelottavin paha autokolari jossa auto meni lunastukseen, me selvisimme hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Kommentit (34)
Pelottavinta on ollut ehdottomasti se, kun eksä alkoi lähestymään tappouhkauksilla eron jälkeen. Oudointa oli se, että luuli vilpittömästi kaiken tuon jälkeen, että haluaisin palata yhteen.
Pyöräilin kotiin keväisenä iltana kun iso harmaa koira juoksi edestäni niin, että iskin käsijarrun pohjaan ja lähes kellahdin kumoon. Oudointa oli että koira katosi välittömästi kuin ilmaan, ympärillä oli vain peltoja eikä nopeinkaan koira olisi ehtinyt kadota näköpiiristä.
Olin 60-luvun lopulla tulossa mökiltä kaupunkiin noin 7 kilsan matkan 50-heppaisella Mercuryllä. Lähellä kaupunkia näin kaksi noin parikymppistä kahta pääsukupuolta edustavaa nuorta kellumassa kaatuneen optimistijollan eli idioottijollan varassa, melko kaukana rannasta.
Veneessäni oli pieni vuoto joten en voinut auttaa heitä sillä kun yritin nostaa heitä paattiin, se uhkasi haukata vettä takakulmastaan. Niinpä ajelin läheiselle uimarannalle ja soitin venepoliisin apuun.
Aika läyhänen tarina mutta parempaa ei nyt tullut mieleen...
Oltiin palaamassa Porin Jazzeilta joskus 70-luvun lopulla. Hämeenkyrön tienolla keskellä viljapeltoja ajellessamme näin pellon laidassa melko lähellä tietä lähes aineettoman näköisen kuutiomaisen kappaleen joka oli ehkä parin metrin korkuinen ja metrin levyinen. Luulin näkeväni harhoja unen puutteen vuoksi, mutta sitten kaverin tyttöystävä tokaisi: "Mikä toi oli!?"
Oudointa olivat äänettömästi seinää pyyhkivät valot jotka herättivät minua juuri kun olin nukahtamassa,kuvittelin ensin lumiauraksi kunnes tajusin että kello on 2 yöllä,en kuule mitään ääntä ja asun seitsemännessä kerroksessa. Nousin ja menin avaamaan verhot jolloin valoshow loppui.
Pelottavinta oli stalkkerin uhriksi joutuminen,olin varma että kyseessä oli mies jonka kanssa olin käynyt vain yksillä treffeillä ja joka oli omien sanojensa mukaan rakastunut heti. Minulla ei ollut todisteita eikä poliisia kiinnostanut. Sain tuntemattomasta numerosta soittoja joista kuului kovaa musiikkia tai mielipuolista naurua, oveeni kaiverrettiin sana "huo ra", musta jenkkiauto roikkui perässäni, nimissäni tilattiin Alibi-lehti. Se loppui vasta kun pakenin serkkuni luokse ulkomaille ja vietin siellä kaksi kuukautta "au pairina", isäni asui sen aikaa asunnossani ja ahdistelijani ilmeisesti luuli minun muuttaneen.
Minkälainen tuo valopallo oli? Mun tuttu näki kerran maalla pellolla sellasen valkosen objektin mikä liikkui ilmassa nopeasti ja epämääräisesti.. Siis siinä pellon päällä, hetken teki sitä ja katos. Tää on vielä luotettava lähde kuka sen kertoi... Mä yhdistin sen samantien siihen "Tictac" ufo keissiin mikä tapahtu jenkeissä muutamia vuosia takaperin, tää kaveri ei ollut ikinä kuullutkaan tosta mutta kuvaili sen ihan samanlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tuo valopallo oli? Mun tuttu näki kerran maalla pellolla sellasen valkosen objektin mikä liikkui ilmassa nopeasti ja epämääräisesti.. Siis siinä pellon päällä, hetken teki sitä ja katos. Tää on vielä luotettava lähde kuka sen kertoi... Mä yhdistin sen samantien siihen "Tictac" ufo keissiin mikä tapahtu jenkeissä muutamia vuosia takaperin, tää kaveri ei ollut ikinä kuullutkaan tosta mutta kuvaili sen ihan samanlaisena.
Se oli juuri tuollainen valkoinen ja epäsäännöllisesti liikkuva valopallo pellon yllä.
Minulla oli lempikoru,Kalevalakorun hopeinen lohikäärme. Eräänä iltana otin riipuksen pois ja ja laskin olohuoneeseen sohvapöydälle,sitten menin suihkuun. Kun tulin pois suihkusta koru oli kadonnut. Asuin yksin eikä ketään ollut avaimia luokseni.
Muutin vuokralle kaupungin asuntoon ja päätin noin vuoden asumisen jälkeen repiä tapetit irti ja maalata seinät (sain luvan vuokranantajalta).
Tapetit tuntuivat lähtevän hyvin irti. Alta paljastui aika karmiva yllätys: seinään oli piirrelty erilaisia kuvioita ja tekstiä, jotka käsitykseni mukaan kuuluvat ns.mustan magian harjoittamiseen.
Ei muuta, mutta seinänaapuri kertoi, että edellinen asukas oli heittänyt veivinsä asunnossa.
Niitä valopalloja on aika tavallista nähdä. Lapset näkevät herkemmin esim. hautajaisissa. Mitä ne ovat, en tiedä ja ehkä hyvä niin.
Minun kotona liikkuu varjoihmisiä. Näen niitä silloin tällöin yöllä herätessäni. Tulivat mukaani edellisestä 30-luvun talosta. Siellä kirkkaana kesäyönäkin näin sängyn päädyssä ja ne nopeasti luikahtivat piiloon sohvan taakse. Eivät ole pelottavia. Tässä asunnossa ne röyhkimykset ovat makkarissa sänkyni lähellä ja hymyilevät ystävällisesti. Ovat siis vaaleita miehiä ilman vaatteita.
Olen syvästi uskovainen ja aion kysyä kirkossa joltain papilta, mitä ihmettä ne ovat. Tiedän olevani Jeesuksen antamassa turvassa, joten käännän vaan selkäni niille ja jatkan rauhassa uniani.
Eivät siis pelottele tai tee muutakaan pahaa. Vaikuttavat vain uteliailta. Emme todellakaan ole yksin!
Vierailija kirjoitti:
Muutin vuokralle kaupungin asuntoon ja päätin noin vuoden asumisen jälkeen repiä tapetit irti ja maalata seinät (sain luvan vuokranantajalta).
Tapetit tuntuivat lähtevän hyvin irti. Alta paljastui aika karmiva yllätys: seinään oli piirrelty erilaisia kuvioita ja tekstiä, jotka käsitykseni mukaan kuuluvat ns.mustan magian harjoittamiseen.
Ei muuta, mutta seinänaapuri kertoi, että edellinen asukas oli heittänyt veivinsä asunnossa.
Älä pelkää, se on ollut vain huono käytännön pila. Me teimme saman kun uusimme tapetit, teini teki ns tiilenpäiden laskenta-merkkejä ja kirjoitti "en koskaan pääse ulos tästä huoneesta", minä taas vanhana punkkarina piirsin anarkian merkin ja pentagrammin.
Jos joskus myydään tämä talo ja uusi omistaja uusii tapetit, odottaa kiva ylläri. Sorry no sorry :D
Erinäisten pelottavien sattumusten sarja, jonka seurauksena mielenterveys petti
Vierailija kirjoitti:
Niitä valopalloja on aika tavallista nähdä. Lapset näkevät herkemmin esim. hautajaisissa. Mitä ne ovat, en tiedä ja ehkä hyvä niin.
Minun kotona liikkuu varjoihmisiä. Näen niitä silloin tällöin yöllä herätessäni. Tulivat mukaani edellisestä 30-luvun talosta. Siellä kirkkaana kesäyönäkin näin sängyn päädyssä ja ne nopeasti luikahtivat piiloon sohvan taakse. Eivät ole pelottavia. Tässä asunnossa ne röyhkimykset ovat makkarissa sänkyni lähellä ja hymyilevät ystävällisesti. Ovat siis vaaleita miehiä ilman vaatteita.
Olen syvästi uskovainen ja aion kysyä kirkossa joltain papilta, mitä ihmettä ne ovat. Tiedän olevani Jeesuksen antamassa turvassa, joten käännän vaan selkäni niille ja jatkan rauhassa uniani.
Eivät siis pelottele tai tee muutakaan pahaa. Vaikuttavat vain uteliailta. Emme todellakaan ole yksin!
Hui, kuulostaa pelottavalta! :( Onneksi uskosi auttaa sinua ja tiedostat sen etteivät nuo hahmot halua pahaa. <3
Ajoin syksyisessä kaatosateessa pk-seudulta ulosmenotiellä. Äiti soitti ja pysähdyin puhumaan rauhassa bussipysäkille. Auto oli käynnissä,oli pimeää ja satoi kuin elokuvissa. Yhtäkkiä kuskin ikkunasta katseli partainen pitkätukkainen mies vettä valuen. Lähdin äkkiä ja sydän hakkasi miljoonaa. Äiti kysyi,että mitä nyt? En kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Ajoin syksyisessä kaatosateessa pk-seudulta ulosmenotiellä. Äiti soitti ja pysähdyin puhumaan rauhassa bussipysäkille. Auto oli käynnissä,oli pimeää ja satoi kuin elokuvissa. Yhtäkkiä kuskin ikkunasta katseli partainen pitkätukkainen mies vettä valuen. Lähdin äkkiä ja sydän hakkasi miljoonaa. Äiti kysyi,että mitä nyt? En kertonut.
Hui hitto!
Pelottavinta elämässäni on ollut se kun jouduin asumaan väkivallan ja alkoholismin keskellä. Äiti ja isäpuoleni tappeli useasti kännissä. Mutta yksi kerta on jäänyt kovasti mieleen. Näin 12-vuotiaana miten isäpuoleni puukotti äitiäni ja äiti huusi kivusta. Muistan että verta oli lattialla ja äidin tuskan. Äiti huusi apua ja käski minun soittaa hätänumeroon.
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilin kotiin keväisenä iltana kun iso harmaa koira juoksi edestäni niin, että iskin käsijarrun pohjaan ja lähes kellahdin kumoon. Oudointa oli että koira katosi välittömästi kuin ilmaan, ympärillä oli vain peltoja eikä nopeinkaan koira olisi ehtinyt kadota näköpiiristä.
Nyt meni kylmät väreet. Minun autoni edestä on kerran juossut iso harmaa koira. Se tuli ihan tyhjästä ja katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. En edes ehtinyt jarruttaa. En käsitä miten se koira ei jäänyt alle, kun mulla taisi olla vauhtia 80km/h. Osaatko kuvailla tarkemmin tuota näkemääsi koiraa? Tässä minun tapauksessani en tosiaan monta sekuntia ehtinyt sitä nähdä, mutta koira muistutti vähän irlanninsusikoiraa, en kyllä ole varma oliko ihan niin iso.
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilin kotiin keväisenä iltana kun iso harmaa koira juoksi edestäni niin, että iskin käsijarrun pohjaan ja lähes kellahdin kumoon. Oudointa oli että koira katosi välittömästi kuin ilmaan, ympärillä oli vain peltoja eikä nopeinkaan koira olisi ehtinyt kadota näköpiiristä.
Se oli kalmakoira
Vierailija kirjoitti:
Pelottavinta elämässäni on ollut se kun jouduin asumaan väkivallan ja alkoholismin keskellä. Äiti ja isäpuoleni tappeli useasti kännissä. Mutta yksi kerta on jäänyt kovasti mieleen. Näin 12-vuotiaana miten isäpuoleni puukotti äitiäni ja äiti huusi kivusta. Muistan että verta oli lattialla ja äidin tuskan. Äiti huusi apua ja käski minun soittaa hätänumeroon.
Ihan kamalia olet joutunut kokemaan! :( Itselläni myös alkoholismia lapsuudenkodissa eikä ihan tuollaista kamalaa tapahtunut mutta kamalaa kuitenkin.
Ihmiset tuijottaa.