Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Juuri sehän on sen tasoteorian kritiikin ydin. Eli että ne tasoteorian parametrit ovat niin niukat että ne vääristävät lopputulosta liikaa. Eli ikäänkuin tutkittaisiin koppakuoriaisten ominaisuuksia mutta ei suostuta tutkimaan mitään muita ominaisuuksia kuin kokoa ja väriä. Ja näillä sitten kuitenkin yritetään selittää jotain hyvin yleispätevää koppakuoriaisista yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
En ole tässä ketjussa vielä lukenut yhtäkään kommenttia, jossa väitetettäisiin tasoteorian olevan tieteellinen teoria. Päinvastoin olen itsekin useamman kerran sanonut, ettei se ole sitä, vaikka joihinkin yksittäisiin väittämiin löytyy tukea tieteestä. Sellaista kuin tasoteoria olisi sitä paitsi mahdoton rakentaakin tieteellisen tutkimuksen keinoin ihan käytännön syistä.
Ja tästäkin oli jo puhetta useampaan kertaan, että tasoteoria on heteronormatiivinen. Sana heteronormatiivinen ei viittaa vain heteroseksuaalisuuteen, vaan moniin muihinkin "perinteisiin" käsityksiin miesten ja naisten roolista. Pariutumisen kohdalla ne kuitenkin ovat sikäli perusteltuja, että esimerkiksi hypergamia perustuu evoluutiobiologiaan. Moni tässäkin keskustelussa (ja aivan muutama viesti sitten) sitten viittasi siihen, että haluaa saada jälkeläisilleen hyvät geenit.
Tässä alkaa nyt hahmottua sellainen näkökulma, jota olen tähän keskusteluun toivonutkin. Yksi syy, miksi aiheesta tulee jatkuvasti vääntöä on se, että osa kirjoittajista noudattaa tai haluaa noudattaa jotain kaavamaisia stereotypioita, ja osa sitten on enemmän individualisteja. Voidaanko siis todeta nyt, että tasoteoriaa voi soveltaa vain stereotyyppisiin ihmisiin, mutta kaikki muut ovat teorian ulkopuolella, eikä tasoteoria kuvaa heidän käyttäytymistään? Tuo nimittäin selittäisi sen, miksi moni kirjoittaja ei tunnista itseään ja tuttujaan tasoteoriasta, miksi tasoteorian tarjoamat ihannemiehet eivät vastaa heidän ihanteitaan ja miksi tasoteorian mukaan ei-niin-korkeatasoinen nainen voikin olla suosittu kiinnostavien miesten keskuudessa.
Sori, arvostan pyrkimystäsi konsensukseen, mutta kyllä tasoteoria pyrkii mallintamaan ihan kaikkien pariutumista. Se ettei tasoteoriasta tunnista itseään voi johtua monesta syystä, mutta tuskin kuitenkaan siitä, että itse omine kaveripiireineen olisi uniikki siinä mielessä muut ovat tyypillisiä tai stereotypioita.
Sinun tai kenenkään muunkaan ei kuitenkaan tarvitse tuntea tasoteoriaa omaksi jutuksi, vaan voidaan hyvin vain jättää se meidän höyrähtäneiden jutuksi, jotka eivät tajua normaalien ihmisten jutuista mitään. Tuskin tasoteoria on mikään kynnyskysymys kenellekään siitä tässäkään kirjoittaneelle, se on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Emme tarvitse apua pariutumiseen emmekä kaipaa nälvimistä, mutta jos meitä tahdotaan nälviä, niin ei kai sille mitään voi. Nälvijä tarvitsee silloin meitä enemmän kuin me nälvijöitä kuten eilen totesin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Hyvän tieteen perusjuttu on kuitenkin se että ne tutkittavat asiat ovat hyvin ja perustellusti valittuja. Ja se että sen teorian ei väitetä selittävän asioita kuin vain juuri niiden tutkittavien asioiden suhteen.
Tasoteoria (ainakin popularisoidussa muodossa) esittää kuitenkin kertovansa jonkun yleisen totuuden pariutumisesta vaikka todellisuudessa se esittää paritumisen vain muutaman ominaisuuden (ulkonäkö ja menestys/raha) suhteen. Ja senkin niin että ulkonäölle ei ole olemassa mitään oikeita mittareita vaan lähinnä mutu.
Vierailija kirjoitti:
Kielitoimiston sanakirja:
teoria12
1.
yhtenäinen tietojen järjestelmä; tieteellinen selitys t. selitysjärjestelmä.
Hiukkasfysiikan, musiikin teoria.
2.
olettamus, oletus, otaksuma, hypoteesi.
Poliisin teoria teon vaikuttimista.Mulla on aika useinkin teoria siitä, miksi pullataikina ei tällä kertaa joko noussut tarpeeksi tai nousi ihan kreisinä. Kyllä tota tasohärveliäkin voi varmaan sitten teoriaksi sanoa :D
Missä on Suomen peruskoulu? Olettamus siitä että taikina ei nouse ei ole teoria.
Taikinassa ei ole hiivaa on teoria.
Tasolässytyksen mukaan mies joka paljon seksiä on huipulla eli sen mukaan pornonäyttelijä on kaikkien naisten ihannemies.. 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
En ole tässä ketjussa vielä lukenut yhtäkään kommenttia, jossa väitetettäisiin tasoteorian olevan tieteellinen teoria. Päinvastoin olen itsekin useamman kerran sanonut, ettei se ole sitä, vaikka joihinkin yksittäisiin väittämiin löytyy tukea tieteestä. Sellaista kuin tasoteoria olisi sitä paitsi mahdoton rakentaakin tieteellisen tutkimuksen keinoin ihan käytännön syistä.
Ja tästäkin oli jo puhetta useampaan kertaan, että tasoteoria on heteronormatiivinen. Sana heteronormatiivinen ei viittaa vain heteroseksuaalisuuteen, vaan moniin muihinkin "perinteisiin" käsityksiin miesten ja naisten roolista. Pariutumisen kohdalla ne kuitenkin ovat sikäli perusteltuja, että esimerkiksi hypergamia perustuu evoluutiobiologiaan. Moni tässäkin keskustelussa (ja aivan muutama viesti sitten) sitten viittasi siihen, että haluaa saada jälkeläisilleen hyvät geenit.
Tässä alkaa nyt hahmottua sellainen näkökulma, jota olen tähän keskusteluun toivonutkin. Yksi syy, miksi aiheesta tulee jatkuvasti vääntöä on se, että osa kirjoittajista noudattaa tai haluaa noudattaa jotain kaavamaisia stereotypioita, ja osa sitten on enemmän individualisteja. Voidaanko siis todeta nyt, että tasoteoriaa voi soveltaa vain stereotyyppisiin ihmisiin, mutta kaikki muut ovat teorian ulkopuolella, eikä tasoteoria kuvaa heidän käyttäytymistään? Tuo nimittäin selittäisi sen, miksi moni kirjoittaja ei tunnista itseään ja tuttujaan tasoteoriasta, miksi tasoteorian tarjoamat ihannemiehet eivät vastaa heidän ihanteitaan ja miksi tasoteorian mukaan ei-niin-korkeatasoinen nainen voikin olla suosittu kiinnostavien miesten keskuudessa.
Sori, arvostan pyrkimystäsi konsensukseen, mutta kyllä tasoteoria pyrkii mallintamaan ihan kaikkien pariutumista. Se ettei tasoteoriasta tunnista itseään voi johtua monesta syystä, mutta tuskin kuitenkaan siitä, että itse omine kaveripiireineen olisi uniikki siinä mielessä muut ovat tyypillisiä tai stereotypioita.
Sinun tai kenenkään muunkaan ei kuitenkaan tarvitse tuntea tasoteoriaa omaksi jutuksi, vaan voidaan hyvin vain jättää se meidän höyrähtäneiden jutuksi, jotka eivät tajua normaalien ihmisten jutuista mitään. Tuskin tasoteoria on mikään kynnyskysymys kenellekään siitä tässäkään kirjoittaneelle, se on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Emme tarvitse apua pariutumiseen emmekä kaipaa nälvimistä, mutta jos meitä tahdotaan nälviä, niin ei kai sille mitään voi. Nälvijä tarvitsee silloin meitä enemmän kuin me nälvijöitä kuten eilen totesin.
Jos se niin yrittää niin se rysähtää heti erittäin huonon yrityksen kategoriaan koska sen käyttämät mittarit ovat aivan liian niukat ja epämääräiset jotta se voisi mallintaa kaikkien pariutumista. Täälläkin on jo moneen kertaan todettu että tasoteoria onnistuu jossain mitassa kertomaan jotain (aika itsestäänselvää) ääripäiden pariutumisesta mutta ei juuri mitään oleellista tavisten pariutumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
En ole mikään psykologian asiantuntija mutta itse olen saanut käsityksen että nykykäsitys on se että yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia kun mikä on niiden sukupuolten keskimääräisyyksien ero. Eli siis miehien ja naisten voidaan kyllä sanoa olevan keskimäärin hieman erilaisia mutta sekä naisista että miehistä löytyy runsaasti yksilöitä jotka menevät reilusti sen toisen sukupuolen "puolelle" psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Eli siis että variaatiot sukupuolten sisällä ovat niin suuria että se keskimääräisyys tavoittaa jo aika huonosti sen mitä kaikkea se sukupuoli pitää sisällään.
Nyt mennään niin isoihin aihekokonaisuuksiin, etten lähde tätä kommentoimaan, menee sen verran kauaskin itse aiheesta.
Minusta taas tämä liittyy hyvin kiinteästi tasoteoriaan. Sehän nimenomaan lähtee siitä että sukupuolten sisällä ei ole juurikaan varianssia siinä millaisia asioita he preferoivat parinvalinnassa. Ja se tasoteoria voi olla toimiva vain jos näin on. Jos hyväksytään se että ihmisiä on hyvin monenlaisia niin tasoteoria menettää selitysvoimansa.
Oletko sitä mieltä, että sukupuolten sisällä ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä siinä mitä ominaisuuksia etsitään ja arvostetaan, joten pariutumisesta ei ole mahdollista sanoa yhtään mitään?
Tämä argumentti on sikäli kiinnostava, että pääosa ihan oikeasti tieteellisistä teorioista, jotka koskevat pariutumista etsii yhdenmukaisuutta ja säännönmukaisuutta. Jos väitetään, ettei pariutumisesta voi tehdä minkäänlaisia malleja, koska varianssia on liikaa, niin torjut sitten varmaan myös muut teoretisoinnit aiheesta? Esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaan perustuva malli tarkastella pariutumista on vähintään yhtä yksinkertainen kuin tasoteoria. Parametrejä on todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitoimiston sanakirja:
teoria12
1.
yhtenäinen tietojen järjestelmä; tieteellinen selitys t. selitysjärjestelmä.
Hiukkasfysiikan, musiikin teoria.
2.
olettamus, oletus, otaksuma, hypoteesi.
Poliisin teoria teon vaikuttimista.Mulla on aika useinkin teoria siitä, miksi pullataikina ei tällä kertaa joko noussut tarpeeksi tai nousi ihan kreisinä. Kyllä tota tasohärveliäkin voi varmaan sitten teoriaksi sanoa :D
Missä on Suomen peruskoulu? Olettamus siitä että taikina ei nouse ei ole teoria.
Taikinassa ei ole hiivaa on teoria.
Et ymmärtänyt, mä selitän sulle:
Voiko tasoteoriasta käyttää sanaa teoria?
Mun mielestä voi, koska mun mielestä sanaa teoriaa voi käyttää myös miettiessään, mikähän parametri ilmanpaineessa ja ainesten ominaisuuksissa jne. aiheutti tänään sen että pullataikina nousi tällä kertaa eri tavalla kuin viimeksi.
Eli rinnasti täysin epäteoreettisen arkiajattelun ja tasoteorian. Ja perustelen sitä sanan teoria sanakirjamerkityksellä, jonka mukaan teorian ei tarvitse olla tieteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
En ole tässä ketjussa vielä lukenut yhtäkään kommenttia, jossa väitetettäisiin tasoteorian olevan tieteellinen teoria. Päinvastoin olen itsekin useamman kerran sanonut, ettei se ole sitä, vaikka joihinkin yksittäisiin väittämiin löytyy tukea tieteestä. Sellaista kuin tasoteoria olisi sitä paitsi mahdoton rakentaakin tieteellisen tutkimuksen keinoin ihan käytännön syistä.
Ja tästäkin oli jo puhetta useampaan kertaan, että tasoteoria on heteronormatiivinen. Sana heteronormatiivinen ei viittaa vain heteroseksuaalisuuteen, vaan moniin muihinkin "perinteisiin" käsityksiin miesten ja naisten roolista. Pariutumisen kohdalla ne kuitenkin ovat sikäli perusteltuja, että esimerkiksi hypergamia perustuu evoluutiobiologiaan. Moni tässäkin keskustelussa (ja aivan muutama viesti sitten) sitten viittasi siihen, että haluaa saada jälkeläisilleen hyvät geenit.
Tässä alkaa nyt hahmottua sellainen näkökulma, jota olen tähän keskusteluun toivonutkin. Yksi syy, miksi aiheesta tulee jatkuvasti vääntöä on se, että osa kirjoittajista noudattaa tai haluaa noudattaa jotain kaavamaisia stereotypioita, ja osa sitten on enemmän individualisteja. Voidaanko siis todeta nyt, että tasoteoriaa voi soveltaa vain stereotyyppisiin ihmisiin, mutta kaikki muut ovat teorian ulkopuolella, eikä tasoteoria kuvaa heidän käyttäytymistään? Tuo nimittäin selittäisi sen, miksi moni kirjoittaja ei tunnista itseään ja tuttujaan tasoteoriasta, miksi tasoteorian tarjoamat ihannemiehet eivät vastaa heidän ihanteitaan ja miksi tasoteorian mukaan ei-niin-korkeatasoinen nainen voikin olla suosittu kiinnostavien miesten keskuudessa.
Sori, arvostan pyrkimystäsi konsensukseen, mutta kyllä tasoteoria pyrkii mallintamaan ihan kaikkien pariutumista. Se ettei tasoteoriasta tunnista itseään voi johtua monesta syystä, mutta tuskin kuitenkaan siitä, että itse omine kaveripiireineen olisi uniikki siinä mielessä muut ovat tyypillisiä tai stereotypioita.
Sinun tai kenenkään muunkaan ei kuitenkaan tarvitse tuntea tasoteoriaa omaksi jutuksi, vaan voidaan hyvin vain jättää se meidän höyrähtäneiden jutuksi, jotka eivät tajua normaalien ihmisten jutuista mitään. Tuskin tasoteoria on mikään kynnyskysymys kenellekään siitä tässäkään kirjoittaneelle, se on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Emme tarvitse apua pariutumiseen emmekä kaipaa nälvimistä, mutta jos meitä tahdotaan nälviä, niin ei kai sille mitään voi. Nälvijä tarvitsee silloin meitä enemmän kuin me nälvijöitä kuten eilen totesin.
Jos se niin yrittää niin se rysähtää heti erittäin huonon yrityksen kategoriaan koska sen käyttämät mittarit ovat aivan liian niukat ja epämääräiset jotta se voisi mallintaa kaikkien pariutumista. Täälläkin on jo moneen kertaan todettu että tasoteoria onnistuu jossain mitassa kertomaan jotain (aika itsestäänselvää) ääripäiden pariutumisesta mutta ei juuri mitään oleellista tavisten pariutumisesta.
Jos olet eri kuin edeltävä, niin sama kysymys sinulle. Oletko sitä mieltä, että varianssia on niin paljon, ettei pariutumista voi lainkaan mallintaa? Kiintymyssuhdeteorian parametrit ovat huomattavan epämääräisiä eikä niiden pohjalla ole muuta kuin varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus ja psykoanalyysi, jota sitäkin usein syytetään epätieteellisyydestä. "Kyky tehdä työtä ja rakastaa" on taustaideologiana silloin, jota on usein kiistetty (eli kiintymyssuhdeteorian käyttäminen motiivina suhteessa ihmisen toimintaan ja valintoihin). Tilalle on nostettu mm. äo:n merkitys tai muita yksityiskohtia ihmisen biologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
En ole mikään psykologian asiantuntija mutta itse olen saanut käsityksen että nykykäsitys on se että yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia kun mikä on niiden sukupuolten keskimääräisyyksien ero. Eli siis miehien ja naisten voidaan kyllä sanoa olevan keskimäärin hieman erilaisia mutta sekä naisista että miehistä löytyy runsaasti yksilöitä jotka menevät reilusti sen toisen sukupuolen "puolelle" psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Eli siis että variaatiot sukupuolten sisällä ovat niin suuria että se keskimääräisyys tavoittaa jo aika huonosti sen mitä kaikkea se sukupuoli pitää sisällään.
Nyt mennään niin isoihin aihekokonaisuuksiin, etten lähde tätä kommentoimaan, menee sen verran kauaskin itse aiheesta.
Minusta taas tämä liittyy hyvin kiinteästi tasoteoriaan. Sehän nimenomaan lähtee siitä että sukupuolten sisällä ei ole juurikaan varianssia siinä millaisia asioita he preferoivat parinvalinnassa. Ja se tasoteoria voi olla toimiva vain jos näin on. Jos hyväksytään se että ihmisiä on hyvin monenlaisia niin tasoteoria menettää selitysvoimansa.
Oletko sitä mieltä, että sukupuolten sisällä ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä siinä mitä ominaisuuksia etsitään ja arvostetaan, joten pariutumisesta ei ole mahdollista sanoa yhtään mitään?
Tämä argumentti on sikäli kiinnostava, että pääosa ihan oikeasti tieteellisistä teorioista, jotka koskevat pariutumista etsii yhdenmukaisuutta ja säännönmukaisuutta. Jos väitetään, ettei pariutumisesta voi tehdä minkäänlaisia malleja, koska varianssia on liikaa, niin torjut sitten varmaan myös muut teoretisoinnit aiheesta? Esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaan perustuva malli tarkastella pariutumista on vähintään yhtä yksinkertainen kuin tasoteoria. Parametrejä on todella vähän.
Keskimääräisyyksien tasolla on enemmän yhtenäisyyttä mutta mitä pienempiin joukkoihin ja alajoukkoihin mennään niin sen enemmän siitä alkaa löytyä poikkeamia.
Enkä väittänyt että pariutumisesta ei voisi tehdä mitään malleja. Olen vain sanonut että tasoteoria rakentaa mallinsa aivan liian rajattujen muuttujien varaan jotta se voisi saada relevanttia tietoa kuin vain ääripäistä. Muissakin malleissa on toki paljonkin ongelmia mutta niiden avulla voidaan yleensä saada jotain tietoa myös ihan tavisten parinvalinnasta jossa taas tasoteoria aika lailla epäonnistuu. Kun tasoteoria keskittyy nimenomaan ulkonäköön niin se onnistuu tutkimaan vain niitä ihmisiä joiden ulkonäkö on helposti sijoitettavissa jompaan kumpaan ääripäähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Hyvän tieteen perusjuttu on kuitenkin se että ne tutkittavat asiat ovat hyvin ja perustellusti valittuja. Ja se että sen teorian ei väitetä selittävän asioita kuin vain juuri niiden tutkittavien asioiden suhteen.
Tasoteoria (ainakin popularisoidussa muodossa) esittää kuitenkin kertovansa jonkun yleisen totuuden pariutumisesta vaikka todellisuudessa se esittää paritumisen vain muutaman ominaisuuden (ulkonäkö ja menestys/raha) suhteen. Ja senkin niin että ulkonäölle ei ole olemassa mitään oikeita mittareita vaan lähinnä mutu.
Valitettavasti tilanne ei ole niin ruusuinen, että tutkittavat asiat ovat hyvin ja perusteellisesti valittuja, mutta sen korjaa aika eli tieteen tarkoitus on korjata itse itseään. On vähän kulttuurishokki huomata, että tieteellä on tällainen kuninkaallinen aura kultaisilla kiharoillaan, että "tieteellisyys" ratkaisee kaiken, koska on paljon huonoa tiedettä ja värittynyttä tiedettä, koska sitä tehdään tilaajalle. Se on periaatteessa oikein tehtyä, mutta kuitenkin huonoa.
Sellainen skenaario olisi tietysti vähän hykerryttävä, että joku uuskonservatiivinen taho saisi päähänsä rahoittaa tasoteoriaa koskevan laajan tutkimuksen, jolloin se saisi tieteellisyyden kruunun ja kritisoijat menettäisivät pääasiallisen argumenttinsa. Tutkimus tasoteoriasta kokonaisuudessaan olisi kuitenkin mahdoton toteuttaa niin, että sen tulos olisi kattava siten kuin se tässä esitetään. Osa-alueistahan tutkimustuloksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Juuri sehän on sen tasoteorian kritiikin ydin. Eli että ne tasoteorian parametrit ovat niin niukat että ne vääristävät lopputulosta liikaa. Eli ikäänkuin tutkittaisiin koppakuoriaisten ominaisuuksia mutta ei suostuta tutkimaan mitään muita ominaisuuksia kuin kokoa ja väriä. Ja näillä sitten kuitenkin yritetään selittää jotain hyvin yleispätevää koppakuoriaisista yleensä.
Aivan, tää mua ärsyttää. Koska teorianulkoisessa todellisuudessa on niin paljon muuttujia.
Oletetaan että ollaan baarissa jossa on x määrän otos juuri minun tasolleni määritettyjä miehiä, ja tasoteoria sanelee että minun täytyy valita heistä, no varmaan tasoteorialla on tähän joku yhtälö.
Mutta todellisuudessa se baari ei olekaan akvaario jossa ihmiset mittailee toisiaan kuin seeprakalat raitoja, vaan siellä on mun eksä, mun kaverin eksä, yhen toisen kaverin hoito joka kohteli sitä törkeesti, mun äidin naapurin kotona asuva aikuinen poika, yks joka kuulemma ajelee sorateillä ilman korttia, yks joka on kännissä aggressiivinen... jne. ja tadaa, en haluakaan ketään niistä. Tasoteoria ei tiedä mitä mä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
En ole mikään psykologian asiantuntija mutta itse olen saanut käsityksen että nykykäsitys on se että yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia kun mikä on niiden sukupuolten keskimääräisyyksien ero. Eli siis miehien ja naisten voidaan kyllä sanoa olevan keskimäärin hieman erilaisia mutta sekä naisista että miehistä löytyy runsaasti yksilöitä jotka menevät reilusti sen toisen sukupuolen "puolelle" psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Eli siis että variaatiot sukupuolten sisällä ovat niin suuria että se keskimääräisyys tavoittaa jo aika huonosti sen mitä kaikkea se sukupuoli pitää sisällään.
Nyt mennään niin isoihin aihekokonaisuuksiin, etten lähde tätä kommentoimaan, menee sen verran kauaskin itse aiheesta.
Minusta taas tämä liittyy hyvin kiinteästi tasoteoriaan. Sehän nimenomaan lähtee siitä että sukupuolten sisällä ei ole juurikaan varianssia siinä millaisia asioita he preferoivat parinvalinnassa. Ja se tasoteoria voi olla toimiva vain jos näin on. Jos hyväksytään se että ihmisiä on hyvin monenlaisia niin tasoteoria menettää selitysvoimansa.
Oletko sitä mieltä, että sukupuolten sisällä ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä siinä mitä ominaisuuksia etsitään ja arvostetaan, joten pariutumisesta ei ole mahdollista sanoa yhtään mitään?
Tämä argumentti on sikäli kiinnostava, että pääosa ihan oikeasti tieteellisistä teorioista, jotka koskevat pariutumista etsii yhdenmukaisuutta ja säännönmukaisuutta. Jos väitetään, ettei pariutumisesta voi tehdä minkäänlaisia malleja, koska varianssia on liikaa, niin torjut sitten varmaan myös muut teoretisoinnit aiheesta? Esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaan perustuva malli tarkastella pariutumista on vähintään yhtä yksinkertainen kuin tasoteoria. Parametrejä on todella vähän.
Keskimääräisyyksien tasolla on enemmän yhtenäisyyttä mutta mitä pienempiin joukkoihin ja alajoukkoihin mennään niin sen enemmän siitä alkaa löytyä poikkeamia.
Enkä väittänyt että pariutumisesta ei voisi tehdä mitään malleja. Olen vain sanonut että tasoteoria rakentaa mallinsa aivan liian rajattujen muuttujien varaan jotta se voisi saada relevanttia tietoa kuin vain ääripäistä. Muissakin malleissa on toki paljonkin ongelmia mutta niiden avulla voidaan yleensä saada jotain tietoa myös ihan tavisten parinvalinnasta jossa taas tasoteoria aika lailla epäonnistuu. Kun tasoteoria keskittyy nimenomaan ulkonäköön niin se onnistuu tutkimaan vain niitä ihmisiä joiden ulkonäkö on helposti sijoitettavissa jompaan kumpaan ääripäähän.
Rajatut muuttujat ovat erittäin huono argumentti tasoteoriaa vastaan, koska paras tieteellinen teoria juuri rajaa niitä muuttujia, jolloin luotettavuutta saadaa. Kiintymyssuhdeteorian muuttujia on kaksi. Turvallinen ja turvaton, joista jälkimmäisessä on 3-4 alatyyppiä. Se on siis huomattavasti yksinkertaisempi kuin tasoteoria, mutta moni keskustelija (minä myös) on käyttänyt sitä tässä keskustelussa esimerkkinä ihan oikeasta ja kuninkaallisesta tieteellisestä teoriasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
En ole tässä ketjussa vielä lukenut yhtäkään kommenttia, jossa väitetettäisiin tasoteorian olevan tieteellinen teoria. Päinvastoin olen itsekin useamman kerran sanonut, ettei se ole sitä, vaikka joihinkin yksittäisiin väittämiin löytyy tukea tieteestä. Sellaista kuin tasoteoria olisi sitä paitsi mahdoton rakentaakin tieteellisen tutkimuksen keinoin ihan käytännön syistä.
Ja tästäkin oli jo puhetta useampaan kertaan, että tasoteoria on heteronormatiivinen. Sana heteronormatiivinen ei viittaa vain heteroseksuaalisuuteen, vaan moniin muihinkin "perinteisiin" käsityksiin miesten ja naisten roolista. Pariutumisen kohdalla ne kuitenkin ovat sikäli perusteltuja, että esimerkiksi hypergamia perustuu evoluutiobiologiaan. Moni tässäkin keskustelussa (ja aivan muutama viesti sitten) sitten viittasi siihen, että haluaa saada jälkeläisilleen hyvät geenit.
Tässä alkaa nyt hahmottua sellainen näkökulma, jota olen tähän keskusteluun toivonutkin. Yksi syy, miksi aiheesta tulee jatkuvasti vääntöä on se, että osa kirjoittajista noudattaa tai haluaa noudattaa jotain kaavamaisia stereotypioita, ja osa sitten on enemmän individualisteja. Voidaanko siis todeta nyt, että tasoteoriaa voi soveltaa vain stereotyyppisiin ihmisiin, mutta kaikki muut ovat teorian ulkopuolella, eikä tasoteoria kuvaa heidän käyttäytymistään? Tuo nimittäin selittäisi sen, miksi moni kirjoittaja ei tunnista itseään ja tuttujaan tasoteoriasta, miksi tasoteorian tarjoamat ihannemiehet eivät vastaa heidän ihanteitaan ja miksi tasoteorian mukaan ei-niin-korkeatasoinen nainen voikin olla suosittu kiinnostavien miesten keskuudessa.
Sori, arvostan pyrkimystäsi konsensukseen, mutta kyllä tasoteoria pyrkii mallintamaan ihan kaikkien pariutumista. Se ettei tasoteoriasta tunnista itseään voi johtua monesta syystä, mutta tuskin kuitenkaan siitä, että itse omine kaveripiireineen olisi uniikki siinä mielessä muut ovat tyypillisiä tai stereotypioita.
Sinun tai kenenkään muunkaan ei kuitenkaan tarvitse tuntea tasoteoriaa omaksi jutuksi, vaan voidaan hyvin vain jättää se meidän höyrähtäneiden jutuksi, jotka eivät tajua normaalien ihmisten jutuista mitään. Tuskin tasoteoria on mikään kynnyskysymys kenellekään siitä tässäkään kirjoittaneelle, se on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Emme tarvitse apua pariutumiseen emmekä kaipaa nälvimistä, mutta jos meitä tahdotaan nälviä, niin ei kai sille mitään voi. Nälvijä tarvitsee silloin meitä enemmän kuin me nälvijöitä kuten eilen totesin.
Niin, eli kun tasoteorian mukaan naisia kiinnostaa miehissä palkkatulot, omaisuus, pituus ja leuka, niin jos joku nainen ei ole ollenkaan kiinnostunut näistä, on ainoa selitys se, että hän valehtelee ja on sittenkin kiinnostunut niistä. Tätähän se tasoteoriajankkaus täällä palstalla on ollut. Tai sitten väite siitä, että kaikki tytöt olivat yläasteella ihastuneita (keskustelusta riippuen) joko röökiä polttavaan koulukiusaajakovikseen tai johonkin urheilijapoikaan, niin jos joku toteaa, että itse ja omat kaverit olivat kiinnostuneet toisentyyppisistä pojista, niin tasoteorian mukaan he valehtelivat ja harrastivat kuitenkin seksiä sen koulukiusaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Siispä ei ole olemassa pareja, joissa mies olisi tasokkaampi? Siinä romuttui taas yksi palstamiesten hellimä aate.
Ei ole olemassa, olet ehkä ymmärtänyt väärin. Miehet saattoivat tarkoittaa naisia, jotka päätyvät hypergamian takia fwb-suhteisiin tai irtoseksiin, koska eivät kykene sitouttamaan paremman markkina-arvon miestä parisuhteeseen. Tämä aiheuttaa paljon murhetta naisille.
Täällä joku on kertonut useamman kerran tilanteista, jotka aiheuttaa paljon murhetta naisille. Olis kiva kuulla naisilta, onko näin. Mietin vaan sitä, mistä nää teoreetikot sen tietää.
Kyseessä on klassinen "tämä on omaksi parhaaksesi" taktiikka jolla perustellaan se että jonkun ihmisen käytöksen rajoittaminen ei muka olisi vain vallan ja kontrolloinnin halua vaan hyväntahtoista "isällistä ohjausta". Tämä on ihan oppikirjaesimerkki keinosta jota käytetään erityisesti seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä. Samalla argumentilla mm. uskonnolliset piirit perustelevat sitä miksi seksi pitää jättää avioliittoon.
Kukaan ei ole kenenkään käytöstä rajoittamassa, vaan nämä ihmiset itse kokevat saaneensa sydänsuruja pelimiesten kanssa.
Merkillistä, miten äärilaitaan on mentävä päästäkseen sanomaan, etteivät naiset todellakaan hallitse elämäänsä, eikä kukaan tee elämässään virheitä ja opi kokemuksesta havaitsemaan kehen voi luottaa ja kehen ei.
Muiden naisten kokemusten kieltäminen ei todellakaan palvele yhdenkään naisen elämää ja vapautta.
Aika moni nainen on elämänsä aikana saanut sydänsuruja ihan tavallisten miesten kanssa. Tämä sydänsuru ei juurikaan enää liity tasoteoriaan tai siihen miten sitä pitäisi tulkita.
Tässä ei ollut kyse kuin yhden tyypin sydänsuruista eli sellaisista, missä mies roikottaa naista turhissa toiveissa seksin takia. Sydänsurut kuulutvat normaaliin kalibrointiin sekä miehillä että naisilla. Useimmiten kai opitaan jo teininä varomaan pelimiehiä eli suurin osa naisista ei edes haksahda heikin. Pieni osa sitten haksahtaa läpi elämänsä eli ne, joilla on huono miesmaku.
Jaa. No oletetaan, että Pekka roikottaa Liisaa seksisuhteessa, vaikka Liisa haluaisi Pekasta elämänkumppanin. Jossain vaiheessa Liisa tajuaa tilanteen, saa sydänsuruja ja potee ne... ja mitä sitten? Miten hän siis kalibroi kiinnostustaan? Tämä on minulle suuri mysteeri.
Esim. jos itse olen ollut kiinnostunut jostain miehestä eikä hän ole lämmennyt, niin se on mennyt niin, että sitten kun asia ei enää harmita, on keskittynyt elämässä muihin asioihin, kunnes on jossain tullut vastaan taas joku kiinnostava mies. Sitten hänen kanssaan on joko natsannut tai sitten ei. Missä kohtaa tapahtui kalibrointi?
Kaikessa mitä kerroit tapahtui kalibrointia. Kokemuksen avulla ihminen löytää itselleen yhteensopivan kumppanin.
Nyt valitettavasti aikani olla täällä loppui tältä erää ja muut tasoteorian puoltajat voivat halutessaan tarkennella ja väittää vastaan, koska olen nyt monen sivun ajan ollut koko ajan ainoa äänessä oleva "tasohullu".
Toisaalta tässä on tullut jo ehkä aika lopettaakin, kun asiat on sanottu moneen kertaan. Kiitokset keskustelusta! Sehän meni viime sivut ihan ilman turhaa nälvimistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Hyvän tieteen perusjuttu on kuitenkin se että ne tutkittavat asiat ovat hyvin ja perustellusti valittuja. Ja se että sen teorian ei väitetä selittävän asioita kuin vain juuri niiden tutkittavien asioiden suhteen.
Tasoteoria (ainakin popularisoidussa muodossa) esittää kuitenkin kertovansa jonkun yleisen totuuden pariutumisesta vaikka todellisuudessa se esittää paritumisen vain muutaman ominaisuuden (ulkonäkö ja menestys/raha) suhteen. Ja senkin niin että ulkonäölle ei ole olemassa mitään oikeita mittareita vaan lähinnä mutu.
Valitettavasti tilanne ei ole niin ruusuinen, että tutkittavat asiat ovat hyvin ja perusteellisesti valittuja, mutta sen korjaa aika eli tieteen tarkoitus on korjata itse itseään. On vähän kulttuurishokki huomata, että tieteellä on tällainen kuninkaallinen aura kultaisilla kiharoillaan, että "tieteellisyys" ratkaisee kaiken, koska on paljon huonoa tiedettä ja värittynyttä tiedettä, koska sitä tehdään tilaajalle. Se on periaatteessa oikein tehtyä, mutta kuitenkin huonoa.
Sellainen skenaario olisi tietysti vähän hykerryttävä, että joku uuskonservatiivinen taho saisi päähänsä rahoittaa tasoteoriaa koskevan laajan tutkimuksen, jolloin se saisi tieteellisyyden kruunun ja kritisoijat menettäisivät pääasiallisen argumenttinsa. Tutkimus tasoteoriasta kokonaisuudessaan olisi kuitenkin mahdoton toteuttaa niin, että sen tulos olisi kattava siten kuin se tässä esitetään. Osa-alueistahan tutkimustuloksia on.
Se kaatuu jo siihen että tieteellisen yleispätevän ja toimivan mittarin rakentaminen ulkonäölle on niin vaikeaa että tutkimus olisi hyvin vaikeaa toteuttaa tieteellisin kriteerein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
En ole tässä ketjussa vielä lukenut yhtäkään kommenttia, jossa väitetettäisiin tasoteorian olevan tieteellinen teoria. Päinvastoin olen itsekin useamman kerran sanonut, ettei se ole sitä, vaikka joihinkin yksittäisiin väittämiin löytyy tukea tieteestä. Sellaista kuin tasoteoria olisi sitä paitsi mahdoton rakentaakin tieteellisen tutkimuksen keinoin ihan käytännön syistä.
Ja tästäkin oli jo puhetta useampaan kertaan, että tasoteoria on heteronormatiivinen. Sana heteronormatiivinen ei viittaa vain heteroseksuaalisuuteen, vaan moniin muihinkin "perinteisiin" käsityksiin miesten ja naisten roolista. Pariutumisen kohdalla ne kuitenkin ovat sikäli perusteltuja, että esimerkiksi hypergamia perustuu evoluutiobiologiaan. Moni tässäkin keskustelussa (ja aivan muutama viesti sitten) sitten viittasi siihen, että haluaa saada jälkeläisilleen hyvät geenit.
Tässä alkaa nyt hahmottua sellainen näkökulma, jota olen tähän keskusteluun toivonutkin. Yksi syy, miksi aiheesta tulee jatkuvasti vääntöä on se, että osa kirjoittajista noudattaa tai haluaa noudattaa jotain kaavamaisia stereotypioita, ja osa sitten on enemmän individualisteja. Voidaanko siis todeta nyt, että tasoteoriaa voi soveltaa vain stereotyyppisiin ihmisiin, mutta kaikki muut ovat teorian ulkopuolella, eikä tasoteoria kuvaa heidän käyttäytymistään? Tuo nimittäin selittäisi sen, miksi moni kirjoittaja ei tunnista itseään ja tuttujaan tasoteoriasta, miksi tasoteorian tarjoamat ihannemiehet eivät vastaa heidän ihanteitaan ja miksi tasoteorian mukaan ei-niin-korkeatasoinen nainen voikin olla suosittu kiinnostavien miesten keskuudessa.
Sori, arvostan pyrkimystäsi konsensukseen, mutta kyllä tasoteoria pyrkii mallintamaan ihan kaikkien pariutumista. Se ettei tasoteoriasta tunnista itseään voi johtua monesta syystä, mutta tuskin kuitenkaan siitä, että itse omine kaveripiireineen olisi uniikki siinä mielessä muut ovat tyypillisiä tai stereotypioita.
Sinun tai kenenkään muunkaan ei kuitenkaan tarvitse tuntea tasoteoriaa omaksi jutuksi, vaan voidaan hyvin vain jättää se meidän höyrähtäneiden jutuksi, jotka eivät tajua normaalien ihmisten jutuista mitään. Tuskin tasoteoria on mikään kynnyskysymys kenellekään siitä tässäkään kirjoittaneelle, se on vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Emme tarvitse apua pariutumiseen emmekä kaipaa nälvimistä, mutta jos meitä tahdotaan nälviä, niin ei kai sille mitään voi. Nälvijä tarvitsee silloin meitä enemmän kuin me nälvijöitä kuten eilen totesin.
Jos se niin yrittää niin se rysähtää heti erittäin huonon yrityksen kategoriaan koska sen käyttämät mittarit ovat aivan liian niukat ja epämääräiset jotta se voisi mallintaa kaikkien pariutumista. Täälläkin on jo moneen kertaan todettu että tasoteoria onnistuu jossain mitassa kertomaan jotain (aika itsestäänselvää) ääripäiden pariutumisesta mutta ei juuri mitään oleellista tavisten pariutumisesta.
Jos olet eri kuin edeltävä, niin sama kysymys sinulle. Oletko sitä mieltä, että varianssia on niin paljon, ettei pariutumista voi lainkaan mallintaa? Kiintymyssuhdeteorian parametrit ovat huomattavan epämääräisiä eikä niiden pohjalla ole muuta kuin varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus ja psykoanalyysi, jota sitäkin usein syytetään epätieteellisyydestä. "Kyky tehdä työtä ja rakastaa" on taustaideologiana silloin, jota on usein kiistetty (eli kiintymyssuhdeteorian käyttäminen motiivina suhteessa ihmisen toimintaan ja valintoihin). Tilalle on nostettu mm. äo:n merkitys tai muita yksityiskohtia ihmisen biologiasta.
Olen eri, mutta sanoisin, että kyllä pariutumista voi mallintaa. Mutta siinä pitäisi ottaa enemmän huomioon se, millaista suhdetta ihmiset hakevat, mitkä asiat heitä sytyttää ja mitä he hakevat kumppanilta. Nythän oletus on esim. naisten kohdalla se, että naiset hakevat parisuhteelta sosiaaliturvajärjestelyä (mikä johtunee siitä, että amerikkalaisessa deittailumaailmassa on nähty tästä piirteitä johtuen ko. yhteiskunnan rakenteista), mikä sivuuttaa aika lailla esim. sen, millaisen ihmisen kanssa tuntee kipinää (kun suhde on "järjestely", siinä ei haeta ensi sijassa kipinöintiä). Mallinnus pitäisi tehdä siis huomattavasti useampien muuttujien varassa ja se huomioiden, mitä kukakin suhteelta hakee. Mallinnuksessa pitää myös huomioida eri alakulttuurien ja eri ihmisryhmien ihanteet, jotka aika usein syrjäyttävät muut stereotypiat. Ja myös ihmisten individualismin aste on eri yksilöiden kohdalla erilainen. Myös henk.koht. taustat vaikuttavat.
Mallinnuksia siis voi tehdä, mutta kovin kaavamaiset mallinnukset eivät toimi, tai ainakaan ne eivät ole yleistettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
En ole mikään psykologian asiantuntija mutta itse olen saanut käsityksen että nykykäsitys on se että yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia kun mikä on niiden sukupuolten keskimääräisyyksien ero. Eli siis miehien ja naisten voidaan kyllä sanoa olevan keskimäärin hieman erilaisia mutta sekä naisista että miehistä löytyy runsaasti yksilöitä jotka menevät reilusti sen toisen sukupuolen "puolelle" psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Eli siis että variaatiot sukupuolten sisällä ovat niin suuria että se keskimääräisyys tavoittaa jo aika huonosti sen mitä kaikkea se sukupuoli pitää sisällään.
Nyt mennään niin isoihin aihekokonaisuuksiin, etten lähde tätä kommentoimaan, menee sen verran kauaskin itse aiheesta.
Minusta taas tämä liittyy hyvin kiinteästi tasoteoriaan. Sehän nimenomaan lähtee siitä että sukupuolten sisällä ei ole juurikaan varianssia siinä millaisia asioita he preferoivat parinvalinnassa. Ja se tasoteoria voi olla toimiva vain jos näin on. Jos hyväksytään se että ihmisiä on hyvin monenlaisia niin tasoteoria menettää selitysvoimansa.
Oletko sitä mieltä, että sukupuolten sisällä ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä siinä mitä ominaisuuksia etsitään ja arvostetaan, joten pariutumisesta ei ole mahdollista sanoa yhtään mitään?
Tämä argumentti on sikäli kiinnostava, että pääosa ihan oikeasti tieteellisistä teorioista, jotka koskevat pariutumista etsii yhdenmukaisuutta ja säännönmukaisuutta. Jos väitetään, ettei pariutumisesta voi tehdä minkäänlaisia malleja, koska varianssia on liikaa, niin torjut sitten varmaan myös muut teoretisoinnit aiheesta? Esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaan perustuva malli tarkastella pariutumista on vähintään yhtä yksinkertainen kuin tasoteoria. Parametrejä on todella vähän.
Keskimääräisyyksien tasolla on enemmän yhtenäisyyttä mutta mitä pienempiin joukkoihin ja alajoukkoihin mennään niin sen enemmän siitä alkaa löytyä poikkeamia.
Enkä väittänyt että pariutumisesta ei voisi tehdä mitään malleja. Olen vain sanonut että tasoteoria rakentaa mallinsa aivan liian rajattujen muuttujien varaan jotta se voisi saada relevanttia tietoa kuin vain ääripäistä. Muissakin malleissa on toki paljonkin ongelmia mutta niiden avulla voidaan yleensä saada jotain tietoa myös ihan tavisten parinvalinnasta jossa taas tasoteoria aika lailla epäonnistuu. Kun tasoteoria keskittyy nimenomaan ulkonäköön niin se onnistuu tutkimaan vain niitä ihmisiä joiden ulkonäkö on helposti sijoitettavissa jompaan kumpaan ääripäähän.
Rajatut muuttujat ovat erittäin huono argumentti tasoteoriaa vastaan, koska paras tieteellinen teoria juuri rajaa niitä muuttujia, jolloin luotettavuutta saadaa. Kiintymyssuhdeteorian muuttujia on kaksi. Turvallinen ja turvaton, joista jälkimmäisessä on 3-4 alatyyppiä. Se on siis huomattavasti yksinkertaisempi kuin tasoteoria, mutta moni keskustelija (minä myös) on käyttänyt sitä tässä keskustelussa esimerkkinä ihan oikeasta ja kuninkaallisesta tieteellisestä teoriasta.
Kuten jo äsken sanoin, muuttujien rajallisuus on tasoteorian ongelma juuri siksi että ulkonäkö mittarina on niin epämääräinen että se ei toimi hyvin kuin ääripäissä. Mittareita voi toki olla vähän mutta jos ne toimivat edes jotenkin koko tutkittavassa joukossa.
Minusta taas tämä liittyy hyvin kiinteästi tasoteoriaan. Sehän nimenomaan lähtee siitä että sukupuolten sisällä ei ole juurikaan varianssia siinä millaisia asioita he preferoivat parinvalinnassa. Ja se tasoteoria voi olla toimiva vain jos näin on. Jos hyväksytään se että ihmisiä on hyvin monenlaisia niin tasoteoria menettää selitysvoimansa.