Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa traumatisoituneen ihmisen?
Kommentit (29)
Kirjoittelee illasta toiseen AV-palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä mistään huomaa. Jos tulee joku triggeri, niin siihen voi reagoida. Ehkä varautuu joihinkin asioihin ennalta.
Vierailija kirjoitti:
Kognitiiviset kykyni on vähintään keskitasoa, mutta en pysty keskittymään. Flashbackit hidastaa. Eli jäin alisuorittajaksi, kun en pysty keskittymään.
Huomaan tuon saman. Aiemmin raudanluja keskittymiskyky, nyt pieninkin häiriötekijä vie huomion. Esimerkiksi keskustellessa kuulen yhtä aikaa kolmen eri pöytäseurueen keskustelun pätkiä, taustamusiikin bassolinjan ja lyriikat sekä tuulettimen huminan, mutta keskustelukumppanin sanomisista en muista, kuin satunnaisia sanoja tai lausahduksia. Samoin oikeinkirjoitukseen keskittyminen on heikentynyt. Luovuus on jumissa. Melko katkerat fiilikset näistä muutoksista.
Vierailija kirjoitti:
Villeistä vuosista.
Tämä on aika varma merkki.
Iso red flag, jos et sitten itsekin halua pilata elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kognitiiviset kykyni on vähintään keskitasoa, mutta en pysty keskittymään. Flashbackit hidastaa. Eli jäin alisuorittajaksi, kun en pysty keskittymään.
Huomaan tuon saman. Aiemmin raudanluja keskittymiskyky, nyt pieninkin häiriötekijä vie huomion. Esimerkiksi keskustellessa kuulen yhtä aikaa kolmen eri pöytäseurueen keskustelun pätkiä, taustamusiikin bassolinjan ja lyriikat sekä tuulettimen huminan, mutta keskustelukumppanin sanomisista en muista, kuin satunnaisia sanoja tai lausahduksia. Samoin oikeinkirjoitukseen keskittyminen on heikentynyt. Luovuus on jumissa. Melko katkerat fiilikset näistä muutoksista.
Silmänliiketerapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kognitiiviset kykyni on vähintään keskitasoa, mutta en pysty keskittymään. Flashbackit hidastaa. Eli jäin alisuorittajaksi, kun en pysty keskittymään.
Huomaan tuon saman. Aiemmin raudanluja keskittymiskyky, nyt pieninkin häiriötekijä vie huomion. Esimerkiksi keskustellessa kuulen yhtä aikaa kolmen eri pöytäseurueen keskustelun pätkiä, taustamusiikin bassolinjan ja lyriikat sekä tuulettimen huminan, mutta keskustelukumppanin sanomisista en muista, kuin satunnaisia sanoja tai lausahduksia. Samoin oikeinkirjoitukseen keskittyminen on heikentynyt. Luovuus on jumissa. Melko katkerat fiilikset näistä muutoksista.
Silmänliiketerapia.
Auttaako silmänliiketerapia useamman vuoden ajan kerrostettuun traumaan?
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että ihmisellä on traumoja.
Mutta ei välttämättä muista niitä eli kätkee ne hyvin huolellisesti erilaisten muurien ja puolustusmekanismien (yksi hyvin tyypillinen älyllistäminen, ironia, jopa pilkallisuus ja halveksinta) taakse, jotta esiintyisi vahvana ja haavoittumattomana.
Tuo on siis kovakuorisen narsistin julkisivu. Haavoittuva narsisti on sitten avoimesti reppana. Molemmat käyttävät ikävä kyllä toisia hyväkseen kun eivät muhun kykene. Aitoa kiitollisuutta on turha odottaa.
Tervehtyneen ja eheytyneen ihmisen tunnistaa aidosta kiitollisuudesta apua ja elämää kohtaan. Hän yleensä myös lähtee auttamaan toisia. Tähän tarinaan tietysti toivoisi jokaisen traumatisoituneen pyrkivän elämässään, mutta vaikeasti haavoitetut torjuvat avun nöyryyttävänä. Siinä se ongelma onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että ihmisellä on traumoja.
Mutta ei välttämättä muista niitä eli kätkee ne hyvin huolellisesti erilaisten muurien ja puolustusmekanismien (yksi hyvin tyypillinen älyllistäminen, ironia, jopa pilkallisuus ja halveksinta) taakse, jotta esiintyisi vahvana ja haavoittumattomana.
Tuo on siis kovakuorisen narsistin julkisivu. Haavoittuva narsisti on sitten avoimesti reppana. Molemmat käyttävät ikävä kyllä toisia hyväkseen kun eivät muhun kykene. Aitoa kiitollisuutta on turha odottaa.
Tervehtyneen ja eheytyneen ihmisen tunnistaa aidosta kiitollisuudesta apua ja elämää kohtaan. Hän yleensä myös lähtee auttamaan toisia. Tähän tarinaan tietysti toivoisi jokaisen traumatisoituneen pyrkivän elämässään, mutta vaikeasti haavoitetut torjuvat avun nöyryyttävänä. Siinä se ongelma onkin.
Aina ei ole kyse lapsuuden traumoista tai persoonallisuushäiriöstä. Vahvuus ei välttämättä liity siihen, että tahtoisi erityisemmin esiintyä vahvana ja haavoittamattomana. Joskus on aidosti kyse siitä ettei ole muuta vaihtoehtoa. Esimerkiksi silloin, kun on jatkuvasti negatiivisen projisoinnin kohteena tai ulkopuolelta määritellään mitä tunnen, koen tai ajattelen, ei tosiaankaan synny vaikutelmaa auttamisesta tai auttamisen halusta. Olepa siinä sitten avoin ja näytä haavoittuvuutesi, kun tulee pilkatuksi ja haukutuksi lapselliseksi. Minulla on huonot puoleni, enkä tosiaankaan tarvitse lisäksi jokaisen omia henkilökohtaisia heikkouksia, epävarmuuksia ja traumoja peilattuina minuun.
Aivan, eli ei näy.