Mistä tunnistaa traumatisoituneen ihmisen?

PTSD:stä.

Tuskinpa sille mitään yleispätevää standardia on. Outo kysymys

Ei välttämättä mistään. Omat traumani tunnisti siitä, etten kyennyt kovin syviin ihmissuhteisiin. Pakenin, kun lähennyttiin liikaa.

Siitä, että ihmisellä on traumoja.

Yleensä shokkivärjätty tukka, ihopiirroksia ja paidassa jokin naseva teksti.

Ne on superihmisiä. Ylimotivoituneita, mihin sen sitten laittavatkin. Jotkut keskittävät sen itseinhoon, toiset suoriutumiseen. Kaikki ovat kovilla. Ja usein muut eivät ymmärrä tukea heitä, vaan he tukevat muita. 

Ei se päällepäin näy.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä shokkivärjätty tukka, ihopiirroksia ja paidassa jokin naseva teksti.

Kieltämättä. Jos naama on täynnä lävistyksiä ja iho täynnä tatuointeja, niin ei voi olla traumoista vapaa ihminen.

Riippuu traumasta. Ei näy ulospäin yleensä 😥

Myös Ptsd on usein sellainen minkä tietää vain ihminen itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä mistään. Omat traumani tunnisti siitä, etten kyennyt kovin syviin ihmissuhteisiin. Pakenin, kun lähennyttiin liikaa.

Sama mulla.

Kognitiiviset kykyni on vähintään keskitasoa, mutta en pysty keskittymään. Flashbackit hidastaa. Eli jäin alisuorittajaksi, kun en pysty keskittymään.

Itse olen traumatisoitunut lapsuudessa siitä, että isäni on ollut lapsuudessani emotionaalisesti etäinen. Olen hakenut häneltä hyväksyvää katsetta juuri sellaisena kuin olen tai vilpitöntä rakkaudellista halausta, mutta omista traumoistaan johtuen hän ei ole pystynyt sitä minulle ikinä antamaan. Tämä on näkynyt elämässäni siinä, että olen pyrkinyt paikkaamaan tämän tunteen puutetta suorittamisella ja hyväksynnän hakemisella erilaisten väylien kautta. Koko ajan onneksi vähemmän, kun on oppinut tunnistamaan omia ajattelu- ja toimintamalleja. En tiedä tunnistaako joku ulkopuolinen tällaista traumaa? Jos ihmisen oleminen ei ole rentoa ja vapautunutta, voi taustalla vaikuttaa jokin trauma.

Ei näy päälle päin. Minusta sitä ei näe.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä mistään. Omat traumani tunnisti siitä, etten kyennyt kovin syviin ihmissuhteisiin. Pakenin, kun lähennyttiin liikaa.

Luottamus, turvallisuustutka on vaurioitunut. Se että ei luota tai että luottaa liikaa, on tavallaan samaa problematiikkaa. Jotkut ei osaa yhtään pitää puoliaan, ja se on vaarallista.

Joskus myös hakeudutaan lisää traumatisoiviin tilanteisiin, kuin toivoisi erilaista, korjaavaa lopputulosta. Niin ei tietenkään käy.

kaikki keillä on laminoidut kulmakarvat on hulluja

EI näy välttämättä ulospäin, mutta muutos jonka olen huomannut tapahtuneen itsessäni tiettyjen kokemusten jälkeen, on se että aiemmin olin luottavainen ja tulevaisuuteen optimistisesti katsova, mutta nyt luottamus kanssaihmisiin on heikoilla ja olen jatkuvassa selviytymismoodissa. Myöskin kyky heittäytyä ja usko siihen, että kohtaisi hyväntahtoisuutta on kadonnut. Luottamus on petetty liian monta kertaa ja siksi en hevillä luota tai usko, että minusta oltaisiin kiinnostuneita muutoinkin, kuin hyötymismielessä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu traumasta. Ei näy ulospäin yleensä 😥

Myös Ptsd on usein sellainen minkä tietää vain ihminen itse.

Kyllä se vaan tuppaa näkymään. Alkoholi/huumeongelmaiset, ylipainoiset, paniikkihäiriöiset, erikoisesti käyttäytyvät, demarit jne.

Villeistä vuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä mistään. Omat traumani tunnisti siitä, etten kyennyt kovin syviin ihmissuhteisiin. Pakenin, kun lähennyttiin liikaa.

Luottamus, turvallisuustutka on vaurioitunut. Se että ei luota tai että luottaa liikaa, on tavallaan samaa problematiikkaa. Jotkut ei osaa yhtään pitää puoliaan, ja se on vaarallista.

Joskus myös hakeudutaan lisää traumatisoiviin tilanteisiin, kuin toivoisi erilaista, korjaavaa lopputulosta. Niin ei tietenkään käy.

Niinpä. Juuri noin.

Mukava ja ymmärtäväinen, epäsosiaalinen ja vihainen, hidas ja lamaantunut, kiihkeä ja levoton, säikky, viilipytty