Lue keskustelun säännöt.
Voiko sanoa lukeneensa kirjan, jos on kuunnellut sen äänikirjana?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa. Kuulostaa oudolta sanoa: kuuntelin kirjan. Ei tuota pidä ottaa niin kirjaimellisesti.
No ei voi sanoa. Etkö yhtään ihmettelisi, jos sokea sanoisi lukeneensa kirjan? Kyllä se on ihan eri asia lukea kuin kuunnella kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa. Kuulostaa oudolta sanoa: kuuntelin kirjan. Ei tuota pidä ottaa niin kirjaimellisesti.
No ei voi sanoa. Etkö yhtään ihmettelisi, jos sokea sanoisi lukeneensa kirjan? Kyllä se on ihan eri asia lukea kuin kuunnella kirja.
Jos ei oteta huomioon pistekirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa kuunnelleensa kirjan. Sinänsä ihan sama, olet saanut sen informaation kuitenkin.
Lukemisessa ei ole kyse pelkästään informaatiosta, joten ei ole "sinänsä sama". Riippuu tietysti vähän teoksestakin mikä sen funktio on, pakolliset tietokirjat voi kuunnellakin. Tai sellaiset kevyet kirjat joita ei halua välttämättä nautiskella itse lukien, mutta voi kuunnella samalla kun tekee vaikkapa pakollisia, tylsiä kotitöitä.
Miksi se ei ole ihan sama? Tieto tai tarina välittyy aivoihin, mutta aistikanava on eri. Mistä muusta lukemisessa on kyse?
Aivojen kannalta ei ole sama (muisti, stressi, keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys, empatiakyky esim), tutustu aiheeseen jos kiinnostaa. Löytyy tutkimusta ja neurologien haastatteluita aiheesta. Useinkin on väliä miten tekee jonkun asian, ei vain lopputuloksella.
Jos istun auton kyydissä ja matkustan niin en voi sanoa ajaneeni vaikka olen kokenut matkustamisen samalla tapaa kuin kuski.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa. Kuulostaa oudolta sanoa: kuuntelin kirjan. Ei tuota pidä ottaa niin kirjaimellisesti.
Lukutaidotonkin voi kuunnella kirja. Kuuntelu ei ole lukemista.
Itse pidän lukemisesta, mutta en pidä kirjojen kuuntelusta. Lukijan äänen sävyt häiritsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee kirjaa, ihminen liikuttaa silmiä ja pitelee käsillä kirjaa. Kuunnellessa kuulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa kuunnelleensa kirjan. Sinänsä ihan sama, olet saanut sen informaation kuitenkin.
Lukemisessa ei ole kyse pelkästään informaatiosta, joten ei ole "sinänsä sama". Riippuu tietysti vähän teoksestakin mikä sen funktio on, pakolliset tietokirjat voi kuunnellakin. Tai sellaiset kevyet kirjat joita ei halua välttämättä nautiskella itse lukien, mutta voi kuunnella samalla kun tekee vaikkapa pakollisia, tylsiä kotitöitä.
Mistä siinä on muusta kyse?
Vastaa.
Esimerkiksi keskittymiskyvystä. - Lukemalla kirjaa sinun on itse tunnistettava se merkkijono ja muodostettava niistä kirja-tavu-sana-lause.kappale kerrallaan sitä miten kerrottu etenee. Se on usein mahdollsita vain kunnolla keskittymällä ja syventymällä tarpeeksi itse tekstiin, vaikka kuulostaakin helpolta,
Jos tunnin päästä joku kysyy, että mitä tekstissä luki, niin et pystyisi luultavasti vastaamanaan jos olisit lukemisen aikana tehnyt kaikkea muuta, kuten ajanut vaikka autoa tai juossut lenkkipolulla.
Sen sijaan jos kuuntelet tai ainakin kuulet äänikirjaa, niin voit tai melko moni voi hyvin samanaikaisesti ajaa autoa tai vaikka juosta lenkkiä ja silti muistaa ainakin jotain kuulemastaan ilman, että ensin on täytynyt hahmottaa ainoanakaan merkkijonon sisältöä ja vasta niiden ymmärryksen kautta mahd- tajuta mitä teksti sisältää.
Yliopisto-opiskelija
Väitätkö, että sokeat ihmiset eivät kykene sisäistämään informaatiota? Väitätkö, että äänikirjoja ja podcasteja kuuntelevat eivät muista kuulemastaan mitään? Minä ainakin opin paremmin kuuntelemalla ja tekemällä jotain samalla, kuin lukemalla. Minusta on suorastaan älyllistä epärehellisyyttä vähätellä kuuntelemista tuolla tavalla.
Työelämässä toimiva henkilö
En väitä. Väitän ainoastaan, että lukeminen ja kuunteleminen tai edes kuuleminen eivät ole yksi ja sama asia. On itsensä ja muiden pettämsitä jos väittää lukemisen ja kuu(nte)lemisen olevan samanlainen -yksinkertaistaen- toiminto.
Se on varmasti yksilöllistä miten meistä itse kukin oppii. Esimerkiksi itselläni on hyvä kaveri joka motoriikkavammaisuutensa vuoski varmasti oppii ja omaksuu asioita paljon paremmin kuin lukemalla ja joka on onnekseen saanut tätä varten mm. lisäaikaa tenttien suorittamsieen, koska pelkästään kirjojna lukemalla ilman tukitoimia hänen opiskelunsa olisi varasti monin kertaieesti vaikeampaa.
Ja varmasti osalle kuuntelemalla oppiminen vaatii ihan yhtälailla keskittymsikykyä vaikka edellä tulin kirjoittaneeksi siitä, että se onnistuu tai ainakin kuuleminen onnistuu useimmilla helpommin muun tai muiden askareiden (autolla ajamisen tai juoksulenkillä olemisen) ohessa kuin (luullakseni) lukeminen.
Yliopisto-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain jos musiikin kuuntelija voi kutsua itseään muusikoksi.
Ei kirjan kuuntelija kutsu itseään kirjailijaksi.
Esimerkiksi itselläni on hyvä kaveri joka motoriikkavammaisuutensa vuoski varmasti oppii ja omaksuu asioita paljon paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla ja joka on onnekseen saanut tätä varten mm. lisäaikaa tenttien suorittamsieen, koska pelkästään kirjojna lukemalla ilman tukitoimia hänen opiskelunsa olisi varmasti monin kertaieesti vaikeampaa.
Yliopisto-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi.
Kuunteleminen on kuuntelemista.
Lukeminen on lukemista.
Eri toiminnosta kyse. Itsestään selvä asia!
Ne jotka väittää äänikirjan kuuntelemista lukemiseksi, ovatko sitä mieltä että kuunteleminen on jotenkin vähempiarvoista kuin lukeminen. Lukeminenko on hienompaa? Siltä tää väittely kuulostaa! On hienompaa sanoa lukeneensa äänikirjan kuin että todellisuudessa on kuunnellut äänikirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa kuunnelleensa kirjan. Sinänsä ihan sama, olet saanut sen informaation kuitenkin.
Lukemisessa ei ole kyse pelkästään informaatiosta, joten ei ole "sinänsä sama". Riippuu tietysti vähän teoksestakin mikä sen funktio on, pakolliset tietokirjat voi kuunnellakin. Tai sellaiset kevyet kirjat joita ei halua välttämättä nautiskella itse lukien, mutta voi kuunnella samalla kun tekee vaikkapa pakollisia, tylsiä kotitöitä.
Mistä siinä on muusta kyse?
Vastaa.
Esimerkiksi keskittymiskyvystä. - Lukemalla kirjaa sinun on itse tunnistettava se merkkijono ja muodostettava niistä kirja-tavu-sana-lause.kappale kerrallaan sitä miten kerrottu etenee. Se on usein mahdollsita vain kunnolla keskittymällä ja syventymällä tarpeeksi itse tekstiin, vaikka kuulostaakin helpolta,
Jos tunnin päästä joku kysyy, että mitä tekstissä luki, niin et pystyisi luultavasti vastaamanaan jos olisit lukemisen aikana tehnyt kaikkea muuta, kuten ajanut vaikka autoa tai juossut lenkkipolulla.
Sen sijaan jos kuuntelet tai ainakin kuulet äänikirjaa, niin voit tai melko moni voi hyvin samanaikaisesti ajaa autoa tai vaikka juosta lenkkiä ja silti muistaa ainakin jotain kuulemastaan ilman, että ensin on täytynyt hahmottaa ainoanakaan merkkijonon sisältöä ja vasta niiden ymmärryksen kautta mahd- tajuta mitä teksti sisältää.
Yliopisto-opiskelija
Väitätkö, että sokeat ihmiset eivät kykene sisäistämään informaatiota? Väitätkö, että äänikirjoja ja podcasteja kuuntelevat eivät muista kuulemastaan mitään? Minä ainakin opin paremmin kuuntelemalla ja tekemällä jotain samalla, kuin lukemalla. Minusta on suorastaan älyllistä epärehellisyyttä vähätellä kuuntelemista tuolla tavalla.
Työelämässä toimiva henkilö
En väitä. Väitän ainoastaan, että lukeminen ja kuunteleminen tai edes kuuleminen eivät ole yksi ja sama asia. On itsensä ja muiden pettämsitä jos väittää lukemisen ja kuu(nte)lemisen olevan samanlainen -yksinkertaistaen- toiminto.
Se on varmasti yksilöllistä miten meistä itse kukin oppii. Esimerkiksi itselläni on hyvä kaveri joka motoriikkavammaisuutensa vuoski varmasti oppii ja omaksuu asioita paljon paremmin kuin lukemalla ja joka on onnekseen saanut tätä varten mm. lisäaikaa tenttien suorittamsieen, koska pelkästään kirjojna lukemalla ilman tukitoimia hänen opiskelunsa olisi varasti monin kertaieesti vaikeampaa.
Ja varmasti osalle kuuntelemalla oppiminen vaatii ihan yhtälailla keskittymsikykyä vaikka edellä tulin kirjoittaneeksi siitä, että se onnistuu tai ainakin kuuleminen onnistuu useimmilla helpommin muun tai muiden askareiden (autolla ajamisen tai juoksulenkillä olemisen) ohessa kuin (luullakseni) lukeminen.
Yliopisto-opiskelija
Vaatii keskittymiskykyä kuunteleminenkin, mutta moni lähinnä rapauttaa keskittymiskykyään elämäntyylillä jossa kaikki tehdään mahdollisimman helpolla klikkaillen ilman vaivannäköä. Jos haluaa kehittää keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, on perinteisen kirjan lukemisen ääreen rauhoittuminen kokonaisvaltaisesti paras vaihtoehto. Ja nimenomaan paperisen kirjan, ei lukulaitteelta luetun.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittää äänikirjan kuuntelemista lukemiseksi, ovatko sitä mieltä että kuunteleminen on jotenkin vähempiarvoista kuin lukeminen. Lukeminenko on hienompaa? Siltä tää väittely kuulostaa! On hienompaa sanoa lukeneensa äänikirjan kuin että todellisuudessa on kuunnellut äänikirjan.
Juu ja jos aihe tuntuu hankalalta ja ärsyttävältä, niin kannattaisi mieluummin kehittää itseään keskittymällä lukemiseen kuin väitellä siitä, ettei kuunteleminen ole sen kummempi vaihtoehto kuin lukeminenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelutaito herää kun ihminen syntyy. Lukemista opetellaan pitkään ja vaiheittain vasta monen vuoden kuluttua, siis kovan työn tulos. Siksikö lukemista jotkut arvostaa enemmän? Onko kirjallisuuden aliarviointia jos sanoo "vaan" kuunnelleensa kirjan?
Kiihkeä kannanottokimara nimittäin kuulostaa arvokysymykseltä.
- Oletko lukenut Seitsemän veljestä?
- En.
- Se on kyllä hyvä. Siinä kun menevät Venlan luokse ja Eero jää ulos....
- Joo, tiedän.
- Mut sinähän just sanoit, ettet ole lukenut sitä?
- En olekaan.
- ?
- Olen kuunnellut sen.
- Olet sinä kyllä yksi kanalja!
Ei voi sanoa lukeneensä, jos on kuunnellut. Minä luen paljon, mutta myös kuuntelen kirjoja. Jos olen kuunnellut jonkun kirjan sanon kuunnelleeni sen jos taas lukenut, niin sanon lukeneeni. Aina en muista ja silloin sanon että olen joko lukenut tai kuunnellut. En muista kummin. Niin yksinkertaista se. Jos joku kysyy oletko lukenut kirjan x? Niin siiven voi vastata että en, mutta olen kuunnellut sen.
Kuvitteellinen keskustelu:
"Oletko lukenut senjasen uusimman kirjan?"
"Mä kuuntelin sen äänikirjana."
"Joo, siinä oli tosi hyvä kohta, kun....."
...
Kutakuinkin noin se menisi. Kummallakin on yhteinen kokemus kirjan sisällöstä, vaikka "nauttimistapa" erosi.
Ehdottomasti ei.
Äänikirja tuuttaa tavaraa liukuhihnalta ja kirjaa lukiessa on helppo pysähtyä mietiskelemään ja pureksimaan luettua tekstiä. Itse analysoin luettua usein monelta kantilta ja nautin omasta ajatus prosessista...
Äänen kuunteleminen ei estä mielikuvissa visualisointia.