Raha ei tuo onnea ja koolla ei ole väliä. Mitä muita valheita käytetään lohdutuksena?
Rumat ne vaatteilla koreilee, tuli vielä mieleen
Kommentit (890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salilla hankitulla voimalla ei tee mitään. Ja tätä sanovat lähes poikkeuksetta ne, jotka eivät jaksa itse vaivautua.
Tuossa on jotain perää. Voit tehdä siellä salilla niitä maastavetoja ja muita vitkutteluja, vetkutteluja ja vemputteluita 1209801200120 kertaa ja syödä kaikki proteiinisia ja kreatiinisia ortodoksisesti.
Voit olla siitä huolimatta täysi surkimus jossain fyysiessä asiassa, jossa pitää osata tekniikka ja olla harjaantunut.
Voit mennä salimakena tekemään vaikka muuttoa johonkin kerrostaloon ja tuuskahtaa hikisenä ja tuskaisena sinne portaisiin, kun et saa kannettua sitä flyygeliä sinne ylös toisen salimake kaverisi kanssa.
Sitten jotkut rimpulan näköiset ammattimiehet hilppaisevat sen muuttokuorman tuossa tuokiossa sinne ylös, koska he osaa sen. Sinä osaat vaan nostaa sen tangon ylös pariksi sekunniksi.
Entisajan metsurit ne vasta kovakuntoisia olivat. Pokasahalle tekivät halkomotteja kuin tyhjää vaan ja maatalon työt siinä samalla. Nykyajan salipullistelijat jäisivät heti toiseksi.
Etsit sanaa kestävyys. Salilla voi saada voimaa ja kokoa lihaksiin, mutta kestävyyttä sieltä ei saa. Vertaapa vaikka maratoonaria ja 100m juoksijaa... Kumpikin tekee samaa, lihakset on kiveä, mutta maratoonari on kukkakeppi.
Muksu sanoi aikas hyvin.. Ei sillä isolla haballa tee mitään, jos se on tyhjä. Niinpä.
Ei se yksi kerta homoksi tee. Ja kolmannesta aina nollautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salilla hankitulla voimalla ei tee mitään. Ja tätä sanovat lähes poikkeuksetta ne, jotka eivät jaksa itse vaivautua.
Tuossa on jotain perää. Voit tehdä siellä salilla niitä maastavetoja ja muita vitkutteluja, vetkutteluja ja vemputteluita 1209801200120 kertaa ja syödä kaikki proteiinisia ja kreatiinisia ortodoksisesti.
Voit olla siitä huolimatta täysi surkimus jossain fyysiessä asiassa, jossa pitää osata tekniikka ja olla harjaantunut.
Voit mennä salimakena tekemään vaikka muuttoa johonkin kerrostaloon ja tuuskahtaa hikisenä ja tuskaisena sinne portaisiin, kun et saa kannettua sitä flyygeliä sinne ylös toisen salimake kaverisi kanssa.
Sitten jotkut rimpulan näköiset ammattimiehet hilppaisevat sen muuttokuorman tuossa tuokiossa sinne ylös, koska he osaa sen. Sinä osaat vaan nostaa sen tangon ylös pariksi sekunniksi.
Entisajan metsurit ne vasta kovakuntoisia olivat. Pokasahalle tekivät halkomotteja kuin tyhjää vaan ja maatalon työt siinä samalla. Nykyajan salipullistelijat jäisivät heti toiseksi.
Etsit sanaa kestävyys. Salilla voi saada voimaa ja kokoa lihaksiin, mutta kestävyyttä sieltä ei saa. Vertaapa vaikka maratoonaria ja 100m juoksijaa... Kumpikin tekee samaa, lihakset on kiveä, mutta maratoonari on kukkakeppi.
Muksu sanoi aikas hyvin.. Ei sillä isolla haballa tee mitään, jos se on tyhjä. Niinpä.
Ai salillako ei voi kestävyyttä treenata? Et oo kyllä elämässäs kertaakaan käynyt salilla. Yli 12 vuotta salitaustaa takana ja auttaa huomattavasti maanrakennustöissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei tapa , se vahvistaa.
Niin, tämähän ei pidä paikkaansa. Jos ei tapa, voi vammauttaa. Henkisesti siis.
Fyysisesti myös.
Ja näiden jälkeen on edessä on mitä parhain mahdollisuus eheytyä, miettiä, pohtia, kyseenalaistaa miksi näin kävi. Ja jatkaa elämää vahvempana. Kaikella on tarkoituksensa?
Jaksatko uskoa, että ihan kaikilla vastoinkäymisillä on tarkoitus? Monta kertaa uusiutuva tai jopa kuolemaan johtava syöpä? Traumatisoiva pahoinpitely tai raiskaus? Läheisen väkivaltainen kuolema? Onko ihminen aina vahvempi näiden jälkeen? Mitä jos ei ole, onko se oma syy, jos lyyhistyy vastoinkäymisten alle eikä jaksa?
Usko tai älä, olen kokenut luettelemistasi tapahtumista jokaisen itse tai lähipiirissä. Aikalailla lyyhistynyt jo olin, mutta nimenomaan päätin että en lyyhisty vastoinkäymisten alle. Jos olisin vain antanut olla ja lyyhistynyt lopullisesti, eikö se juuri olisi ollut oma syy, alkaa syyttää muita ja siis heittää vastuu omasta elämästä muille? Eheytymisen matka on ollut pitkä ja täynnä kärsimystä ja tuskaa, yksin en olisi selvinnyt. Ja matka jatkuu edelleen. Usko tai älä, se on ollut parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ajattelen siis, että kaikella on ollut tarkoituksensa, eikä mitään ole tapahtunut turhaan;)
Ei se sitä ilkeyttään tee (ehkä ei mutta käyttäytyy joka tapauksessa v-mäisesti)
Eläkkeellä ehtii sitten levätä/ei tänne nukkumaan tultu
Nautitaan nyt kun Suomessa on niin harvoin lämmintä, kohta on taas pakkaset (sanotaan kun sisällä on ollut viikkoja 30 astetta)
Vierailija kirjoitti:
Tytöt kiinnostuvat fiksuista pojista sitten lukiossa/yliopistossa
Öh, tämähän on ihan tosi? Monet nörtit a) parantavat ulkonäköään huomattavasti vanhetessaan ja b) tulotaso nousee, IT-alalle esim. ei enää naureta kuten joskus ennen
Itsellä yläasteella/lukiossa ei mitään säpinää kun murrosikäkin alkoi vasta todella myöhään, yliopistolla heti kävi naiset käsiksi. kuin yö ja päivä.
"Vika ei ole sinussa vaan minussa".
" Löydät vielä jonkun joka sopii sinulle paremmin".
Vierailija kirjoitti:
Ruma vanhapiika johon ei yksikään mies ole ikinä halunnut koskea = vela
joo, minustakaan tämä ei pidä paikkaansa.
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei tapa , se vahvistaa.
Niin, tämähän ei pidä paikkaansa. Jos ei tapa, voi vammauttaa. Henkisesti siis.
Fyysisesti myös.
Ja näiden jälkeen on edessä on mitä parhain mahdollisuus eheytyä, miettiä, pohtia, kyseenalaistaa miksi näin kävi. Ja jatkaa elämää vahvempana. Kaikella on tarkoituksensa?
Jaksatko uskoa, että ihan kaikilla vastoinkäymisillä on tarkoitus? Monta kertaa uusiutuva tai jopa kuolemaan johtava syöpä? Traumatisoiva pahoinpitely tai raiskaus? Läheisen väkivaltainen kuolema? Onko ihminen aina vahvempi näiden jälkeen? Mitä jos ei ole, onko se oma syy, jos lyyhistyy vastoinkäymisten alle eikä jaksa?
Usko tai älä, olen kokenut luettelemistasi tapahtumista jokaisen itse tai lähipiirissä. Aikalailla lyyhistynyt jo olin, mutta nimenomaan päätin että en lyyhisty vastoinkäymisten alle. Jos olisin vain antanut olla ja lyyhistynyt lopullisesti, eikö se juuri olisi ollut oma syy, alkaa syyttää muita ja siis heittää vastuu omasta elämästä muille? Eheytymisen matka on ollut pitkä ja täynnä kärsimystä ja tuskaa, yksin en olisi selvinnyt. Ja matka jatkuu edelleen. Usko tai älä, se on ollut parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ajattelen siis, että kaikella on ollut tarkoituksensa, eikä mitään ole tapahtunut turhaan;)
Niin, kuten sanoitkin, yksin et olisi selvinnyt.
Olen lukenut paljon erilaisia selviytymiskertomuksia. Yleensä näissä aina mainitaan, että ilman elämänkumppania ja hänen tukeaan en olisi selvinnyt, olisin romahtanut.
Olen monesti miettinyt, itsellä ei ole kumppania, miten ne ihmiset selviävät vastoinkäymisistä ja vaikeista sairauksista jotka ovat yksin. Niitäkin on paljon.
Ei ole sukulaisia tai ystäviäkään, sellaisia jotka olisivat läsnä.
Ihmiset ovat erilaisissa tilanteissa ja yksin selviäminen on paljon raskaampaa kuin on vierellä joku ihminen.
Jollain on sen lisäksi viihtyisä koti, kaunis piha jossa oleilla, mökki veden äärellä jne. Toiset asuvat pienessä ankeassa asunnossa. Ei mitään muuta paikkaa minne mennä välillä. Eikä rahaakaan vuokrata tms.
Minusta ei kannata tuomita tai alkaa mestaroida jos joku kirjoittaa, että jotkut vaan eivät jaksa.
Se on ihan ymmärrettävää ja inhimillistä.
Toisilla on ehkä paremmat eväät selvitä kuin toisella.
Ihmiselle annetaan joskus liian raskas taakka selvitä. Tai ei selviä ainakaan ennalleen ja ehjäksi.
Sitä mieltä minä olen.
Kauneus on katsojan silmässä.
Kateellisten panettelua.
Kivempi että on jotain mistä ottaa kiinni.
Tossa nyt pari ainakin. Kaikki valhetta.
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei tapa , se vahvistaa.
Niin, tämähän ei pidä paikkaansa. Jos ei tapa, voi vammauttaa. Henkisesti siis.
Fyysisesti myös.
Ja näiden jälkeen on edessä on mitä parhain mahdollisuus eheytyä, miettiä, pohtia, kyseenalaistaa miksi näin kävi. Ja jatkaa elämää vahvempana. Kaikella on tarkoituksensa?
Jaksatko uskoa, että ihan kaikilla vastoinkäymisillä on tarkoitus? Monta kertaa uusiutuva tai jopa kuolemaan johtava syöpä? Traumatisoiva pahoinpitely tai raiskaus? Läheisen väkivaltainen kuolema? Onko ihminen aina vahvempi näiden jälkeen? Mitä jos ei ole, onko se oma syy, jos lyyhistyy vastoinkäymisten alle eikä jaksa?
Usko tai älä, olen kokenut luettelemistasi tapahtumista jokaisen itse tai lähipiirissä. Aikalailla lyyhistynyt jo olin, mutta nimenomaan päätin että en lyyhisty vastoinkäymisten alle. Jos olisin vain antanut olla ja lyyhistynyt lopullisesti, eikö se juuri olisi ollut oma syy, alkaa syyttää muita ja siis heittää vastuu omasta elämästä muille? Eheytymisen matka on ollut pitkä ja täynnä kärsimystä ja tuskaa, yksin en olisi selvinnyt. Ja matka jatkuu edelleen. Usko tai älä, se on ollut parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ajattelen siis, että kaikella on ollut tarkoituksensa, eikä mitään ole tapahtunut turhaan;)
Minusta on aika julmaa sanoa että ihminen "syyttää muita ja heittää vastuun omasta elämästä muille" ja että on "oma syy" jos ihminen lyyhistyy jos hänet raiskataan, läheinen tapetaan ja samaan syssyyn syöpä vielä uusiutuu. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
"Ei se koko, vaan miten sitä käyttää."
"Kauneus on katsojan silmässä."
"Ole vain oma itsesi, niin..."
"Naiset eivät ajattele niin paljon ulkonäköä, kuin miehet..."
"Naiset haluavat rakkauden ja parisuhteen, eivät pelkkää seksiä"
Onhan näitä...
Ihanko tosissaan uskot että näin kärjistäen, naisia kiinnostaa yhtä paljon ulkonäkö kuin miehiä?
Vierailija kirjoitti:
"Asioilla on tapaha järjestyä."
Erään mitätöijäsukulaisen lempilause. Ei tarvitse osoittaa mitään empatiaa kun vain kuittaa tällä kaiken. Jos minulla oli jotain kipuja, pakkasi myös sanoa: se on tervettä särkyä.
Kahvipöytäkeskustelut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raha tuo onnea, töissä käydään balanssin takia!
Tarkoittanet mielenterveyden takia siis ja sosiaalisten suhteiden.
En todellakaan, vaan idea on olla tuottava, eikä vain rahoissa.
Että kaikki naiset eivät haluaisi kokea edes kerran elämässään mustan miehen jötikän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se koko, vaan miten sitä käyttää."
"Kauneus on katsojan silmässä."
"Ole vain oma itsesi, niin..."
"Naiset eivät ajattele niin paljon ulkonäköä, kuin miehet..."
"Naiset haluavat rakkauden ja parisuhteen, eivät pelkkää seksiä"
Onhan näitä...
Ihanko tosissaan uskot että näin kärjistäen, naisia kiinnostaa yhtä paljon ulkonäkö kuin miehiä?
Kauniita kyllä, rumia ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöt kiinnostuvat fiksuista pojista sitten lukiossa/yliopistossa
No mun miehen kohdalla tää piti paikkansa. Oli kuulemma ihan erilaista kuin maalaiskunnassa mistä on kotoisin.
Olen lähtösin itä-suomesta pieneltä tuppu kylältä ja ihastuin ekan kerran 8 vuotiaana tyttöön. En tiedä mitä miehiä miehesi oikeasti on...
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salilla hankitulla voimalla ei tee mitään. Ja tätä sanovat lähes poikkeuksetta ne, jotka eivät jaksa itse vaivautua.
Tuossa on jotain perää. Voit tehdä siellä salilla niitä maastavetoja ja muita vitkutteluja, vetkutteluja ja vemputteluita 1209801200120 kertaa ja syödä kaikki proteiinisia ja kreatiinisia ortodoksisesti.
Voit olla siitä huolimatta täysi surkimus jossain fyysiessä asiassa, jossa pitää osata tekniikka ja olla harjaantunut.
Voit mennä salimakena tekemään vaikka muuttoa johonkin kerrostaloon ja tuuskahtaa hikisenä ja tuskaisena sinne portaisiin, kun et saa kannettua sitä flyygeliä sinne ylös toisen salimake kaverisi kanssa.
Sitten jotkut rimpulan näköiset ammattimiehet hilppaisevat sen muuttokuorman tuossa tuokiossa sinne ylös, koska he osaa sen. Sinä osaat vaan nostaa sen tangon ylös pariksi sekunniksi.
Niin voihan salilla treenata sellasia osia mitä flyygelin kannossa tarvitaan. Ainiin ne ammattilais muuttomiehet mitä itsekin olen käydään salilla jotta on lihastasapaino kunnossa.
Totta. Pointti on siis että lopulta onnea ei rahalla saa, mutta monet sen perässä juoksevat, vaan eivät koskaan tavoita mitä etsivät. Pitäisikö siis etsiä ensin onnea? Mistähän sellaista löytyy? Mitä se nyt sitten edes on? =)