Tiedätkö tarinoita hylättyjen talojen taustalla? Mietin usein, kun nään kuvia hylätyistä kodeista, joissa aika on täysin pysähtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perittiin talo sisarusteni kanssa väärältä puolelta Suomea, keskeltä ei mitään.

Ei oikein kiinnosta ketään, ostajaa tuskin löytyy ja koko pesän jako on jäänyt vuosiksi roikkumaan.

Epäilisin, että aika yleinen tarina.

 

Näitä on paljon, perikuntien myymättä jääneitä. Jollei men kaupaksi ja kukaan ei sitä halua niin sehän jää niille sijoilleen. Ihan kaupungeissakin näitä on.

Joo meidän lähellä on joitain, ihan kaupungissa. Sellaisia 50-70-luvuilla rakennettuja remppaamattomia taloja, jotka on niin huonossa kunnossa ettei korjaaminen kannata. Ehkä omistaja on vielä elossa jossain palvelutalossa eikä halua myydä, tai perikunta ei pääse sopuun. Joskus niitä näkee sitten myynnissäkin kyllä, tonttimaan hinnalla, sitten siihen tulee joku rivari vähän ajan päästä. 

Joku vuosi sitten ajelin maaseudulla pohjois-karjalassa kylän perukoilla, siellä oli useampia hylätyn oloisia torppia, heinittyneet pihat, niissä ei varmaan ole vuosikymmeniin asuttu. Mummon mukaan porukat muuttaneet työn perässä, kuka Ruotsiin tai muualle. Surullista että kylät autioituu ja tyhjenee. 

Itseä ainaki kiinnostaa nähdä noita autioita taloja. Kiinnostaa tarina miksi ne on hylätty. Usein tulee surullinen mieli kun miettii onko ollut taustalla jokin pahakin syy.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni oli yksi hylätty talo (kunnes se tuhopoltettiin vuosikymmenten jälkeen). Se oli perikunnan talo ja tämä perikuntaan kuulunut lähipiiriini kuuluva (+muut perikuntalaiset) eivät vaan saaneet aikaiseksi tehdä talolle mitään. Siihen se jäi ränsistymään vuosikymmeniksi isäntäväen kuoltua.

Näitä riittää. Purkaminen maksaa ja tontti voi muutenkin olla sellainen ettei sitäkään nykyään kukaan osta.

Kerran oltiin road tripillä ja pysähdyttiin pissalle tien poskeen,siinä ole autiotalo jota päätettiin mennä tutkimaan. Piha oli ihan umpeen kasvanut,kuistin kaide romahtanut kuin sen päälle olisi joskus kaatunut puu tms.Yllätyttiin kun ovi ei ollut lukossa,rohkein meni ensin. Siellä oli  keinutuoli ja puisia lasten leluja lattioilla. Verhot ikkunoissa. Mutta hämähäkin seittejä,pölyä ym eli todellakin hylätty. Aika tuntui pysähtyneen. Kuin äiti olisi laskenut kahvimukin kädestä ja sanonut lapsille että nyt mennää,eivätkä olisi ikinä palanneet.

Väkivalta rikos kenties. Jos perheenjäsen tai muu tappanut koko porukan kuten oli tää kirves Koljonen aikanaan. Läheltä piti ettei oikeesti päässy karkuun poliiseja tai nimismiestä siihen aikaa. Luin sen kirjan tästä Toivo Koljosen elämästä.

On näitä muitakin tapahtunut Suomessa ja ulkomailla. 

Rikoskomisario Sami Salo ylen artikkelissa:

Jokaisella kiinteistöllä on omistaja eikä hylätty rakennus kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.

Jos asiaa tarkastellaan vaikka jokamiehenoikeuksien kautta, niin on sinänsä luvallista kulkea metsissä ja poluilla, vaikka joku maan omistaakin. Mutta sitten jos mennään rakennuksiin, se ei enää nauti jokamiehen oikeutta, vaan vaatii jo omistajan luvan, Salo muistuttaa.

Tilanne ei muutu, vaikka asumattoman ja ränsistyneen talon ovi olisi auki tai ikkunat rikottu.

Lähtökohtaisesti tietenkin on kiellettyä toisen rakennukseen meneminen, jos ei siihen ole erityistä lupaa olemassa.

...

Salo painottaa, että asian rikosoikeudellinen puoli ei poistu, vaikka toiminta tekijästä itsestään tuntuisi vain hyvältä harrastukselta. Autiotalojen kohdalla kyse voi olla esimerkiksi hallinnan loukkauksesta.

https://yle.fi/a/3-8933135

On elppo kuvitella että monin paikoin Suomen 'korvessa' on aiemmin ollut suht virkeitä kyliä, sitten ajan saatossa kylät pitkälti autioituneet.

Voi olla vaikka nk. kotitalo, jossa vaikka 4 lasta joista 3 muutti muualle Suomeen ja heistä 1 kuoli nuorena, ja se joka jäi pitämään aikanaan taloa, päätyi ehkä loppuaikoinaan vielä hoitokotiin.

Perheestä lapsia sai vain 2 muualle muuttanutta, ja heidän lapset esim. aikanaan päätyivät Ruotsiin. Kun sitten aikanaan se "kotitaloon jäänyt" kuoli, ei lähimaillakaan ollut sukulaisia joilla aikaa/kiinnostusta ottaa talon hoitoa kontolleen.

Pyydettiin ehkä joku 'pikkuserkku' katsomaan onko rakennus vielä pystyssä/onko jotain arvokasta, sitten jäi tyhjilleen, ehkä myyntiinkin, mutta ei tullut ostajaa koskaan.

Ja noita tulee olemaan koko ajan enemmän ja enemmän! Tiedän yhden tutun jonka kontolle tod.näk. aikanaan sisaruksensa kanssa jää kolme(!) iäkkään sukulaisen taloa/mökkiä ihan korvesta --> tarpeettomia, eikä ostajia löytyne, eli rahallisestikin arvottomia.

Minulle on jäänyt mieleen seiska lehdessä joskus 90 luvulla olleet kuvat Irwin Goodmanin viimeisestä talosta. Oli iso luksus talo kauniilla rantapaikalla ja ollut silloin jo vuosia tyhjillään. Oli aika karmeassa kunnossa. Muistaakseni jutussa oli maininta pankki ei vuokraa eikä myy. Vieläkö hän kyseinen talo on pystyssä.

Ollaan vuokramökillä. Tässä lähellä on yksi asukaton mökki kivalla paikalla. Kyseltiin onko myynnissä kun näyttää asumattomalta. Omistaja on kuulemma vanhapoika, joka on ollut monta vuotta palvelutalossa. Perikunta ei voi tehdä mitään. Tiedetään että yksi jäsen asuu melko lähellä mutta ei ketään näytä kiinnostavan edes ruohoja leikata.

Yhdessä talossa asui vanhapoikaveljekset. Molemmat kuolleet. Talo on ilmeisesti nyt valtion tai kunnan kun heillä ei ollut muita sisaruksia.  Paikka ei ole kummoinen, talo huonossa kunnossa ja tontti pieni joten talo vaan on, vaikea varmaan keksiä mitä sille tekevät. 

Joissakin jo 80 luvun alussa hylätyistä tullut kattokin jo alas jos ollut huopakatto.Myös ollut viimeiset hyvin vanhanaikaiset talot kantovedellä jos jo ikäihmisiä  olleet.

Työkaverini mökki on ollut aikoinaan hänen isänsä koti maaseudulla. Isä kuoli ns. saappaat jalassa, aivan kuten hänenkin isänsä, joka myös oli tuolla kiinteistöllä asunut. Kaikki tavarat jäivät niille sijoilleen ja hyvin vähän on heitetty pois. Mökille on kuuden tunnin ajomatka. Joskus joku siellä käy, mutta myydä ei voi koska kuolinpesän osakkaat eivät pääse sopuun. Sinne mätänee.

Oma mummola oli tuollainen muka hylätty talo, pari kertaa kesässä joku kävi katsomassa oliko talo pystyssä. Myöhemmin talo purettiin ja tilalle yksi perikunnalta rakensi uuden talon.

Tiedän muitakin samanlaisia taloja, eivät ne ole hylättyjä, vaikka ovat asumattomia. Ihmisillä on outo käsitys, että jos et kokoaikaisesti vahdi koirien ja aseistautuneiden vartijoiden kanssa omaisuuttasi sitä voi käyttää kuka vaan. 

Harvemmin siellä kukaan käy sisustamassa tai siivoamassa sen jälkeen kun talosta on lähdetty.

Tiedän lapsuus kylän hylättyjen talojen tarinoita  melko hyvin. Oma talomme serkkujen kanssa yhteisomistuksessa, kesäkäyttössä. 

Työkaverin mummola oli hylätty. Hän pääsi sopuun sisarusten ja serkkujensa kanssa ja osti sen. Hän puretutti vanhat huonokukuntoiset rakennukset pois ja rakentaa siihen kesämökkiä, kaavakin on muutettu. Aiemmin kävivät vaunulla siinä. Hän kertoi että joutui laittamaan puomit ja kiellot kun niitä autiotslojen tutkijoita oli siinä ruvennut olemaan.