Mikä sinua auttoi estämään itsemurhan?

Läheisten syyllistäminen. Terapia. Se, etten vain ole toiminut, vaikka itsemurha-ajatuksia on ollut koko elämän, kohta 40 vuotta. Ei ne ajatukset mitään merkitse ilman tekoja.

Junakuski näki minut ja ehti pysäyttää sen junan, junakuskin syytä.

Lapseni. Mä ajattelen, että musta on jotain iloa ja hyötyä hänelle.

Lääkkeet. Se että tiesin miten pahaa tuskaa aiheuttaisin läheisille.

Toivo paremmasta tulevaisuudesta, on auttanut heikkoina hetkinä. Ns. virallisista tahoista ei ole ollut sen enempää apua, kuin hyötyä mielialaongelmien suhteen. 

Yritän muistaa että se pahin olo on aina ennenkin mennyt ohi

Löysin elämänhaluni fistaamisesta.

Kummilapsi sanoi, että älä hyppää. En tiedä miten sai tietää, kun ees kertonu kellekkään mitään mistään. Hän vaan aavisti ja oli seurannut minua, kun halasin häntä ja lähdin. Hänen mielestä en ollut oma itteni. Hän huusi, että älä hyppää mä pyydän. Soitti ambulanssin paikalle ja pääsin hoitoon. Hän oli ainoa ihminen, joka välitti minusta aidosti ja hän oli 13v tyttö. Kiva sitten hoidossa oli tavata isona miehenä tämä pieni ihminen, joka välitti. Pyysin anteeksi ja mietin kuinka paljon hän on stressanut. EI lasten pidä stressata ja ajatella aikuisten asioita. Hän oli ainoa silloin kuka välitti minusta. Hän sanoi minulle, että olen sankari hänelle, kun aina vienyt kaikkialle häntä. Enkä ollut muuta tehnyt, kun vienyt lätkämatseihin ja hampuraiselle ja ollu koulussa läsnä jne.

Se että rohkeus ei riitä mihinkään tapaan. Pelkään, että epäonnistuisi siinäkin ja vammautuisin ja elämä jatkuisi entistä kurjempana.

Luulin joskus, että lääkkeet olisivat turvallinen ja kivuton tapa mutta ei, siinäkin on epäonnistumisen ja esim. aivovamman riski.

Vaikeassa masennuksessa mua auttoi paluu välillä todellisuuteen: Mitä kuolemani aiheuttaa muille läheisille? Itsemurha on erittäin itsekäs teko, ehkä kosto?  MINÄ pääsen pois, mutta kaikki jäävät muut ihmettelemään, miksi?

Jouduin sairaalaan ja sieltä osastolle... Olen katunut, kun en onnistunut ta*paa itseäni. Uusi yritys sitten.

Lotto

Kuulostaa hölmöltä, mutta päätin että jos on pienikin mahdollisuus voittaa miljoona, niin en tapa itseäni jos on lotto voimassa. Ihan vain siksi ettei muut pääsisi revittelemään minun voittorahoillani.

Olin juonut liikaa ja kaikki ottamani lääkkeet tuli ylös ja vessanpönttöön ja se siitä sitten.

Kerkesin syödä kymmenisen kappaletta masennuslääkettä, ja siinä kohtaa tulin järkiini, ja totesin, etten haluakkaan kuolla ja menin nukkumaan. Aamulla huimasi, mikä johtui siitä lääkkeen yliannostuksesta.

Siinä sillankaiteella mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, etten halua tehdö sitä lasteni takia. En halunnut heille sitä murhetta mikä siitä tulisi ja ajattelin, että ehkä he vielä tarvivat minua. Jatkoin sillalta matkaani psyk. päivystykseen.

Riippuu ihan tilanteesta ja henkilöstä. Jotain voi auttaa kun sanoo älä tee sitä, olet arvokas jne. Koska se on totta. Kriisipuhelin, kriisikeskus jne. Tuska ja ahdistus on joillakin paha, ehkä kestänyt vuosia. Osa taas ehkä tarvitsee taksin halutessaan ensiapuun, jos on tosi paha tilanne, että hän on jo tekemässä jotain just nyt. Jos on delirium pitää rauhoitella ja irrottautua jokusen kuukauden siitä mikä sen aiheuttaa. Jos on alkoholista tai voimakkaat aineet, lääkärin ohjeita ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni. Mä ajattelen, että musta on jotain iloa ja hyötyä hänelle.

Löysin pahasti paleltuneen ja nälkiintyneen kissanpennun.  Kissa nykyisin 17 vuotias.

Jeesuksen eheyttävä rakkaus,armohoito. Kun muut ei välitä ni Jeesus välittää,kun uskos ottaa hänet vastaan. Hän alkaa eheyttävän hyvän työn särkyneessä sydämessä ja murtuneessa mielessä.

Lapset, ajattelen, että mulla on velvollisuus olla läsnä heidän elämässään, koska olen heidät tähän maailmaan tuonut. Ja myöskin velvollisuus olla mahdollisimman hyvä vanhempi. Hyvä vanhempi ei luonnollisestikaan aiheuta tahallisesti lapsilleen traumoja tekemällä itsemurhan.

Lisäksi on hyvä muistaa, että kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin pyytämättäkin ja kiirehtimättä. Näin keski-ikäisen sen jo tajuaa, että ihmisen elämä on lopulta todella lyhyt, vain silmäräpäys maailmankaikkeudessa. Kuolleena ehtii sitten joka tapauksessa olla todella pitkään.