Lue keskustelun säännöt.
Vieraiden kutsuminen yo-juhliin. Miehen (ylioppilaan isän) puolelta ei tule ketään?
06.04.2023 |
Havahduttiin vieraslistaa laatiessa tällaiseen tilanteeseen että miehen puolelta (suku, kaverit) kukaan ei oikeastaan tunne meidän lapsia. Isovanhemmista toinen on elossa ja ehkä ainoa kutsuttava mutta terveydentilan vuoksi ei todennäköisesti pääse.
Mies on tavannut kavereitaan aina ilman lapsia, joten he ovat jääneet täysin vieraiksi ylioppilaalle, ja suvun kanssa mies ei pidä yhteyttä.
Onko kenelläkään muulla tällaista tilannetta?
Jotenkin tuntuu kummalliselta että kaikki vieraat on äidin sukulaisia ja äidin kavereiden perheitä (joiden lapsista on tullut myös tämän ylioppilaan kavereita).
Kommentit (54)
Uppaan keskustelua, koska kiinnostava aihe.
Meillä ei ole vielä edes lapsia, mutta minä en ole tavannut avomieheni kavereita ollenkaan ja lähisukuakin vain muutaman kerran tänä vuonna. Eivät ole käyneet edes meillä, vaan mies tapa heitä harvakseltaan ravintolassa, joskus ottaa minut mukaan, joskus ei.
Sen sijaan minun lapsuudenperhettäni ja sisarusteni lapsia käy meillä keskimäärin kerran kuussa ja mies tulee mukanani kaikkiin juhliin, ovat sukujuhlia tai kaveritapaamisia.
Eli ap:n kohtalo varmaan tulossa 20 v päästä. Itse olen tyytymätön tilanteeseen ja haluaisin päästä osaksi miehen elämää. Ei minua tarvitse poikien saunailtaan ottaa, mutta olisihan se kiva jos mies edes kerran kutsuisi äitinsä meille. Isää tuskin tulee kutsumaan kun ei ole itsekään tavannut miestä kuin kaksi kertaa tämän kolmen vuoden suhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uppaan keskustelua, koska kiinnostava aihe.
Meillä ei ole vielä edes lapsia, mutta minä en ole tavannut avomieheni kavereita ollenkaan ja lähisukuakin vain muutaman kerran tänä vuonna. Eivät ole käyneet edes meillä, vaan mies tapa heitä harvakseltaan ravintolassa, joskus ottaa minut mukaan, joskus ei.
Sen sijaan minun lapsuudenperhettäni ja sisarusteni lapsia käy meillä keskimäärin kerran kuussa ja mies tulee mukanani kaikkiin juhliin, ovat sukujuhlia tai kaveritapaamisia.
Eli ap:n kohtalo varmaan tulossa 20 v päästä. Itse olen tyytymätön tilanteeseen ja haluaisin päästä osaksi miehen elämää. Ei minua tarvitse poikien saunailtaan ottaa, mutta olisihan se kiva jos mies edes kerran kutsuisi äitinsä meille. Isää tuskin tulee kutsumaan kun ei ole itsekään tavannut miestä kuin kaksi kertaa tämän kolmen vuoden suhteen aikana.
Kyllä se on kuule ihan sen sun miehesi asia miten on tekemisissä sukunsa kanssa, onko ollenkaan.
Meillä minulla sama kohtalo kuin miehelläsi: ei ketään tulossa minun puoleltani. Muutama vanha sukulainen on mutta niin kaukana ja/tai huonokuntoisia. Omat kaverit asuvat myös kaukana eivätkä ole tavanneet lastani juurikaan.
Kyllähän siitä tulee itselleni tosi surullinen ja ulkopuolinenkin olo. Äitini ja serkkuni kuolemat surettavat, samoin kuin isäni ja setäni huono kunto.Toivon että epäsuhtaan ei kiinnitettäisi juhlissa huomiota tai kyseltäisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh. Vieraiden pitäisi olla sen ylioppilaan vieraita eikä äidin kavereita.
Eikös ap juurikin sitä tuskaillut, että isän puolen sukulaiset ja isän kaverit ovat lapselle eli ylioppilaalle vieraita, eli heitä ei sen vuoksi voisi kutsua.
No en minä tuntenut kaikkia, jotka kävivät ylioppilasjuhlissa. Sukulaisia olivat, mutta en heidän kanssaan ollut aiemmin tekemisissä, mutta vanhemmat kylläkin pitivät heihin yhteyttä.
Ohi varsinaisen aiheen, vanhanaikaisena ihmisenä minusta ylioppilasjuhliin ei kutsuta vieraita, ovet ovat avoimena kaikille onnittelijoille. Toki sukulaisille on tapana kertoa, mihin aikaan ylioppilas on paikalla.
Apn kysymykseen vastauksena, teidän tilanne taitaa olla aika yleinen. Tuttavapiirissa useampi nainen on keski-ikään päästyään viimeistään kyllästynyt pyörittämään perheen sosiaalista kanssakäymistä ja keskittynyt omiin ystäviin, sukulaisiin ja menoihin. Miehet ihmettelevät, miksi elämä on supistunut kotioloissa pyörimiseksi ja satunnaisiksi "poikienilloiksi".
Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet, varsinkin nuorena, elävät enemmän hetkessä. On kivempaa olla kavereiden kanssa, kuin ottaa pienet lapset mukaan. On helpompaa tavata baarissa, kuin järjestää kotona juhlat. Siinä vaiheessa, kun pariskuntaillalliset alkavat kuulostaa paremmalta kuin baari-illat ei löydykään ihmisiä, joita kutsuisi illallispöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien tehtävä on luoda lapsille molempiin sukuun ihmissuhteet, jo pienenä, ettei vastaava tilannetta syntyisi. Nyt sen on tietenkin teillä myöhäistä.
Olin vuosi sitten ylioppilssjuhlissa ja ne oli surulliset, kun vanhemmat olivat katkaisseet suhteet molempiin sukuun, eikä lapsilla juuri kavereitakaan ollut ja äiti haali vieraita, että saivat pidettyä ylioppilasjuhlat.
Äidin työkaverina en ollut nähnyt uutta ylioppilasta koskaan aikaisemmin ja meitä oli muutama vieras. Se tuntui niin keinotekoiselta ja surullisesti, ettei nuorella ole sukulaissuhteita.
Mielestäni yo-juhlat ovat sellaisia että myös vanhemmat kutsuvat halutessaan tuttujaan juhlistamaan yhdessä perheen kanssa. Omissa yo-juhlissani oli aikoinaan tosi kaukaisia sukulaisia ja joku mummoni ystäväkin, jota en ollut edes koskaan nähnyt. Kivaa oli ja kaikki mahtuivat mukaan!
Meillä Suomessa on jotenkin käsittämättömän tiukka tää seula siihen *ketä saa tai kuuluu kutsua*. Monessa muussa maassa on ihan tyypillistä että tällaisiin isompiin kekkereihin kutsutaan esimerkiksi myös naapureita ja vanhempien työkavereita + iso joukko aveceja. Olen itse ollut ulkomailla avecina häissä, joiden pari oli ihan tuntematon minulle ja silloiselle kumppanille. Kutsu tuli toisen isältä ja häissä oli tosiaan varmaan joku 500 ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minulla sama kohtalo kuin miehelläsi: ei ketään tulossa minun puoleltani. Muutama vanha sukulainen on mutta niin kaukana ja/tai huonokuntoisia. Omat kaverit asuvat myös kaukana eivätkä ole tavanneet lastani juurikaan.
Kyllähän siitä tulee itselleni tosi surullinen ja ulkopuolinenkin olo. Äitini ja serkkuni kuolemat surettavat, samoin kuin isäni ja setäni huono kunto.Toivon että epäsuhtaan ei kiinnitettäisi juhlissa huomiota tai kyseltäisi mitään.
Kutsut nyt vaan ne kaikki kaukaiset ystävät mukaan! Juhlat on mitä erinomaisin syy tavata ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut sukulaisissa ja tuttavissani, että naiset luovivat perhesuhteet vahvasti omilla kontakteillaan. Niin tapahtui veljilleni ja sitä samaa ovat kertoneet läheiset ystäväni. Myös sen, että jos vaimolla on sisaria se on heidän kesken entistä vahvempaa yhteydenpitoa kuin jos olisi pelkästään veljiä niin kuin minulla.
Veljeni vaimot ovat minulle jääneet vieraiksi. Olen luonteeltani hyvin erilainen kuin he, joten onko se syy?
Nyt uudessa suhteessani olen tietoisesti välttänyt luomasta meille yhteisiä tuttavia ja jättänyt miehen suvun tapaamiset kokonaan pois. Miehen äidin arvomaailmaa sotken siis täysillä, mutta olen kiinnostunut seuraamaan miten hän ratkaisee tilanteenminun kohdallani. Nyt hän uskoo, että pelkään ihmisiä (olen hyvin sosiaalinen ja viihdyn minulle mieleisten ihmisten seurassa) ja "ymmärtää".
Uskoisin, että perhesuhteet ovat myös ajan myötä tottumista tiettyyn ja mitä vanhemmaksi tulee se laiskempi kutsumaan ketä tahansa kotiinsa.
Niin siis miehillä ei ole mitään vastuuta perhesuhteiden ylläpidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies kutsuu niitä kavereitaan perheineen, siinähän sitä tutustuu.
Olimme jo perheenäkin kaikki introverttejä. Eron jälkeen n. 4 vuoden kuluttua lapseni kirjoitti yo:ksi ja minä sitten järjestin "juhlat". Eli tulla olisivat saaneet kaikki halukkaat. Tarjoiluja varasin n. 15 - 20 hengelle ja tein onneksi kaiken itse.
Meidän introvertti-yo:n juhlissa olivat: me vanhemmat, exä ihan vartavasten patisteltuna paikalle (ei olisi muuten tullut!), kaksi ystävääni, jotka tunsivat hyvin poikani. Edes mummot eivät vaivautuneet, tosin rahalahja oli tullut molemmilta. Siinä sitten kahviteltiin, nautittiin tarjoiluista ja ihan hauskaahan se oli. Tarjottavat jaettiin kaikkien kesken kotiin vietäväksi. Kuulin sitten paljon myöhemmin, että mummot olivat keskenänsä järjestäneet lapselleni omat kahvia ja pullaa -kekkerit seuraavaksi päiväksi. :D Näin introvertit hoitavat juhlat! XXD
Tämä vain tiedoksi, että kaikki eivät halua juhlia mitenkään erityisemmin. Omat yo-juhlat olivat samaa sorttia: poikaystävän isä, poikaystävä, pari ystävää. Vanhemmat ja sukulaiset eivät vaivautuneet. Kahvia ja leivokset, sen jälkeen ravintola. Tosin kirjoitin ilta-Ressusta, joka varmaan vaikutti asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh. Vieraiden pitäisi olla sen ylioppilaan vieraita eikä äidin kavereita.
Eikös ap juurikin sitä tuskaillut, että isän puolen sukulaiset ja isän kaverit ovat lapselle eli ylioppilaalle vieraita, eli heitä ei sen vuoksi voisi kutsua.
Mutta missä ihmeedsä on sen ylioppilaan itse hankkimat kaverit???
Ei hyvää päivää tätä nykyajan sisälukutaitoa, sekä kirjoitustaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä on luoda lapsille molempiin sukuun ihmissuhteet, jo pienenä, ettei vastaava tilannetta syntyisi. Nyt sen on tietenkin teillä myöhäistä.
Olin vuosi sitten ylioppilssjuhlissa ja ne oli surulliset, kun vanhemmat olivat katkaisseet suhteet molempiin sukuun, eikä lapsilla juuri kavereitakaan ollut ja äiti haali vieraita, että saivat pidettyä ylioppilasjuhlat.
Äidin työkaverina en ollut nähnyt uutta ylioppilasta koskaan aikaisemmin ja meitä oli muutama vieras. Se tuntui niin keinotekoiselta ja surullisesti, ettei nuorella ole sukulaissuhteita.
Jaa, sitähän ei aina tiedä miksi välit ovat katkenneet. Ehkä suvussa on alkoholismia tai väkivaltaa tai todella ikäviä ihmisiä tms. Ja joillain on vaan lähtökohtaisesti pieniä sukuja ja osa ehkä asuu jossain ulkomailla. Paljon erilaisia syitä miksi sukua on vähän tai ei yhtään.
Ja siis olen itse ollut myös yo-juhlissa jossa en ollut aiemmin tavannut sankaria, mutta äiti halusi lähipiiriään paikalla ja oltiin vielä silloin aika uusia ystäviä.
Juhlissa oli tosi kivaa eikä tosiaan yhtään "keinotekoista tai surullista". En edes ihan tajua miksi juhlat ystävien kanssa olisi jotenkin keinotekoisia.
Myöhemmin kyllä tutustuin ko. nuoreen paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut sukulaisissa ja tuttavissani, että naiset luovivat perhesuhteet vahvasti omilla kontakteillaan. Niin tapahtui veljilleni ja sitä samaa ovat kertoneet läheiset ystäväni. Myös sen, että jos vaimolla on sisaria se on heidän kesken entistä vahvempaa yhteydenpitoa kuin jos olisi pelkästään veljiä niin kuin minulla.
Veljeni vaimot ovat minulle jääneet vieraiksi. Olen luonteeltani hyvin erilainen kuin he, joten onko se syy?
Nyt uudessa suhteessani olen tietoisesti välttänyt luomasta meille yhteisiä tuttavia ja jättänyt miehen suvun tapaamiset kokonaan pois. Miehen äidin arvomaailmaa sotken siis täysillä, mutta olen kiinnostunut seuraamaan miten hän ratkaisee tilanteenminun kohdallani. Nyt hän uskoo, että pelkään ihmisiä (olen hyvin sosiaalinen ja viihdyn minulle mieleisten ihmisten seurassa) ja "ymmärtää".
Uskoisin, että perhesuhteet ovat myös ajan myötä tottumista tiettyyn ja mitä vanhemmaksi tulee se laiskempi kutsumaan ketä tahansa kotiinsa.
Kirjoitit huomanneeksi, että naiset luovat perhesuhteet vahvasti omilla kontakteillaan.
Ja toden totta teet sen nyt myös itse.
Et halua teillä olevan yhteisiä ystäviä eikä tuttavia, ja miehen suvun suljet pois kokonaan.
Ja anopin toiminnasta olet nyt kovasti kiinnostunut, että miten hän nyt suhtautuu, kun sinä tarkoituksellisesti ja tahallasi et halua heidän kenenkään olevan kanssanne tekemisissä.
Miksi se sinua kiinnostaa, jos et ole koko ihmisestä itse kiinnostunut?
Mietitkö koskaan, miksi suhteet veljiesi perheisiinkin on huonot?
Jos ollaan rehellisiä, niin toimintasi syö suhdetta mieheesi. Teet häntä kohtaan väärin osoittaessasi kaikin tavoin, miten hänen omaisensa ovat sinusta vastenmielisiä. Ajan mittaan se kyllä kostautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh. Vieraiden pitäisi olla sen ylioppilaan vieraita eikä äidin kavereita.
Eikös ap juurikin sitä tuskaillut, että isän puolen sukulaiset ja isän kaverit ovat lapselle eli ylioppilaalle vieraita, eli heitä ei sen vuoksi voisi kutsua.
Mutta missä ihmeedsä on sen ylioppilaan itse hankkimat kaverit???
Ei hyvää päivää tätä nykyajan sisälukutaitoa, sekä kirjoitustaitoa.
Missä ne on??? Eikö mutään ole tarttunut matkaan?
Kyllä minä olen ollut työkaverini pojan YO-juhlissa, vaikka en ollut juurikaan sitä poikaa nähnyt kuin ehkä pienenä.
Mutta mukavaa se oli.
Työkaveri sanoi, että kaikki ovat tervetulleita, niin mentiin sitten muutaman muun työkaverin kanssa ja vietiin pieni lahjakin.
Olihan siellä sitten tuttuja muitakin ja kaikilla oikein kivaa. Ja komeaksi oli poika kasvanut.
Minusta elämässä ei ole liikaa juhlimisen aiheita. Ja mikäs siinä on mennessä, kun saa olla vieraana eikä tarvitse itse olla niitä juhlia järjestämässä. Aina jokainen vuorollaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut sukulaisissa ja tuttavissani, että naiset luovivat perhesuhteet vahvasti omilla kontakteillaan. Niin tapahtui veljilleni ja sitä samaa ovat kertoneet läheiset ystäväni. Myös sen, että jos vaimolla on sisaria se on heidän kesken entistä vahvempaa yhteydenpitoa kuin jos olisi pelkästään veljiä niin kuin minulla.
Veljeni vaimot ovat minulle jääneet vieraiksi. Olen luonteeltani hyvin erilainen kuin he, joten onko se syy?
Nyt uudessa suhteessani olen tietoisesti välttänyt luomasta meille yhteisiä tuttavia ja jättänyt miehen suvun tapaamiset kokonaan pois. Miehen äidin arvomaailmaa sotken siis täysillä, mutta olen kiinnostunut seuraamaan miten hän ratkaisee tilanteenminun kohdallani. Nyt hän uskoo, että pelkään ihmisiä (olen hyvin sosiaalinen ja viihdyn minulle mieleisten ihmisten seurassa) ja "ymmärtää".
Uskoisin, että perhesuhteet ovat myös ajan myötä tottumista tiettyyn ja mitä vanhemmaksi tulee se laiskempi kutsumaan ketä tahansa kotiinsa.
Naiset pitävät yllä suhteita niihin joihin haluauvat. Miehet pitävtä yllä suhteita samalla tavoin.
En ole koskaan edes kuvitellut olevani läheinen mieheni sukulaisten kanssa. Mies sitten pitää yllä mitä pitää. Ei kuulu minulle.
Ap, sanot että mies on pitänyt vain poikien iltoja ja sinä olet hoitanut sukulaisuussuhteita, omiin sukulaisiisi. Tämä ei siis tule sinulle yllätyksenä. En ymmärrä mitä vastausta haluat meiltä, ylioppilasjuhlissa asialle on myöhäistä tehdä enää mitään. Olette eläneet kuin katkera eronnut pari miettimättä lapsen parasta.
Olen eronnut, mutta jos ex-mies ei olisi vienyt lasta sen puoleen sukulaisia tapaamaan, minä olisin vienyt, jotta lapsi tuntee sukulaisensa. Olet halunnut kostaa miehelle, mutta olet kostanut lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanot että mies on pitänyt vain poikien iltoja ja sinä olet hoitanut sukulaisuussuhteita, omiin sukulaisiisi. Tämä ei siis tule sinulle yllätyksenä. En ymmärrä mitä vastausta haluat meiltä, ylioppilasjuhlissa asialle on myöhäistä tehdä enää mitään. Olette eläneet kuin katkera eronnut pari miettimättä lapsen parasta.
Olen eronnut, mutta jos ex-mies ei olisi vienyt lasta sen puoleen sukulaisia tapaamaan, minä olisin vienyt, jotta lapsi tuntee sukulaisensa. Olet halunnut kostaa miehelle, mutta olet kostanut lapselle.
Täh? Kai se nyt sentään on sen miehen päätettävissä mitä sen suvun kanssa tehdään?
Olen kyllä huomannut sukulaisissa ja tuttavissani, että naiset luovivat perhesuhteet vahvasti omilla kontakteillaan. Niin tapahtui veljilleni ja sitä samaa ovat kertoneet läheiset ystäväni. Myös sen, että jos vaimolla on sisaria se on heidän kesken entistä vahvempaa yhteydenpitoa kuin jos olisi pelkästään veljiä niin kuin minulla.
Veljeni vaimot ovat minulle jääneet vieraiksi. Olen luonteeltani hyvin erilainen kuin he, joten onko se syy?
Nyt uudessa suhteessani olen tietoisesti välttänyt luomasta meille yhteisiä tuttavia ja jättänyt miehen suvun tapaamiset kokonaan pois. Miehen äidin arvomaailmaa sotken siis täysillä, mutta olen kiinnostunut seuraamaan miten hän ratkaisee tilanteenminun kohdallani. Nyt hän uskoo, että pelkään ihmisiä (olen hyvin sosiaalinen ja viihdyn minulle mieleisten ihmisten seurassa) ja "ymmärtää".
Uskoisin, että perhesuhteet ovat myös ajan myötä tottumista tiettyyn ja mitä vanhemmaksi tulee se laiskempi kutsumaan ketä tahansa kotiinsa.