2 pienen lapsen työssäkäyvät äidit neuvokaa.

tosi hyvä aikakin, mies vie ja sinä hae, aika lyhyitä päiviä. 4v varsinkin varmaan ihan innoissaan!

mutta kyllä 4-vuotias jo oikeasti kaipaa kavereita.



Saisitteko vuoroteltua viemisessä? Kello 7 kuulostaa aikaiselta.

Lapset pärjää jo hoidossa, ja ehkpä se olis niilleki mukavaa. Ainaki meillä tykätään kovasti, siellä on kivoja kavereita! Arki on aika vauhdikasta, mutta hyvin samantapaista. Ihanahan se on käydä iteki töissä, ja varsinki vakkaripaikalle! saapahan suunnitella tulevaa hiukka paremminki!!!

Kannatan töihin menoa!!!

kun omani ovat olleet hoidossa jokainen 1 vuotiaasta lähtien. Tottakai töihin vaan, jos kerran hyvä tilaisuus tulee eteen, lapsesi ovat jo tosi isoja.

Meillä lapset 5 ja 3 ja hoidossa molemmat noin 1,5-vuotiaasta. Hyvin on mennyt. Vuorotellaan miehen kanssa, toinen vie ja toinen hakee. Ei se ole ollenkaan hankalaa, asennekysymys.

Ei tämä ole kauheaa ollenkaan! Ekat pari kuukautta lapset voivat vaatia iltaisin enemmän syliä ja huomiota, mutta kun ei ala töiden jälkeen valmistaa 3 ruokalajin illallisisa niin hvyin pärjää. Ainut ahdistuksen aiheuttaja minulla on nuo sairastumiset, joita hoitoon menevillä lapsilla alkuun tulee enemmän.

ja lapset lähtisivät hiukan ennen kahdeksaa. Ja mies veisi. Lapset heräävät näin kotona ollessakin klo 7, joten ehtivät aamusta olla hiukan kotonakin. Mies pääsee aina klo 16, joten klo 16.10 on ehdoton takaraja. Itse pääsisin usein klo 14, 15 ja joskus olisi myöhempään, mikäli on paikan päällä tehtäviä töitä. Muuten voin päästä aiemmin ja tehdä illalla tai viikonloppuna töitä.



Kiitos kannustavista viesteistä!

Sullahan on tosi isot lapset jo. Toiset vievät yksivuotiaansa päiväkotiin ja sekin menee hyvin.

Lisään vielä, että ehkä olen jotenkin lukkiutunut ajatuksiini, kun en ole ollut töissä. Ajattelin hoitaa lapset 3-vuotiaiksi kotona, mutta nyt monesta syystä kannattaisi mennä töihin ihan kokonaisedun kannalta. Yritän ajatella, että ei kai puoli vuotta aikaistettu töihin meno voi olla ihan kauhea juttu pienemmälle vai voiko ;) Ps. Paras ystäväni on kotihoidon kannalla aika fanaattisesti... Tosin sillä ei ole työpaikkaa mihin mennä...

Yllätyin että esitit asian vähän siihen malliin, että ovatko vielä kovin pieniä hoitoon...vai tarkoititko sitä? Itse olen jotensakin sitä mieltä, että ainakin meidän naapurustossa meidän lapset ovat vanhimmat, jotka ovat kotihoidossa vielä :) Tosin itsekin pidän tuota 2½v.tä liian pienenä hoitoon. Puolen vuoden aikana tapahtuu niin uskomaton kehitys, että kyllä se 3v olisi paras ikä hoidon aloittamiseen.



Mutta näin kuitenkin mennään ja innolla (ja kauhulla) odotetaan, mitä tuleman pitää. Esikoisesta mulla ei oo mitään huolta, mutta pienempi ei vielä edes ymmärrä, mikä on päiväkoti :( Mä teen 6h päivää ja yritetään pitää lasten päivät tosi lyhkäsinä. Luulen, että tässä taas äiti on enemmän stressissä, kuin mitä lapset tulevat olemaan :)



Tsemppiä ja ota työ vastaan ehdottomasti!

Ei se puolesta vuodesta ole kiinni. Sitä paitsi nyt talvella aloittaessasi on ihan eri rumba päiväkodeissakin/hoitopaikoissa yleensä kuin syksyllä kun tulee paljon uusia lapsia.

Annat vaan itsellesi anteeksi sitten satunnaiset einekset ja pyykkivuoret. Onnea matkaan!

Vierailija:

Sullahan on tosi isot lapset jo. Toiset vievät yksivuotiaansa päiväkotiin ja sekin menee hyvin.

Menee hyvin? Siis kenen kannalta? Sen yksivuotiaan vauvan vai äidin, joka välttyy kasvatusvastuulta? 1v lapsen hoitoon vieminen on rikos ja todella paha heitteillejättö.

Vierailija:

Ei se puolesta vuodesta ole kiinni.

2½ ja 3 vuoden välillä lapsessa tapahtuu todella nopea ja huomattava kehitys nimenomaan sosiaalisissa taidoissa ja siinä, miten ymmärtää eron äidistä. Eli kyllä se voi olla puolesta vuodesta kiinni.

Itsestä tuntuu pahalta, kun nuorempi on vasta sen 2½ kun menee hoitoon, mutta tilanne on nyt tämä.

ovatko liian pieniä hoitoon. Tuo isompi varmasti on innoissaan. Pienempi osaa vessajutut ja puhuu jonkin verran. Toisaalta hän nukkuu paljon, joten ei kerkeä kuin sen aamun touhuta hoidossa ja jo päiväunien jälkeen pääsee pois. Mutta ehkä silmäni ovat sokaistuneet, että lapseni olisivat liian pieniä :) Onhan tosiaan monet lapset hoidossa jo 1-vuotiaasta asti enkä heidän vanhempiaan tuomitse.



Kiitos edelleen!

mahdollista valita olenko puoli vuotta kotona, olisin. Mutta oikeastaan ei ole.



-rahat tiukilla 4 vuoden kitkuttamisen jälkeen

-avioliitto melkein karilla taloudellisista syistä ja siksi, että mieheni ei halua, pysty, kykene asumaan kerrostalossa

-itse todella turhautunut kotona oloon

-paniikki etten pääse koskaan tai ainakaan 10-15 vuoteen oman alan töihin, joista on vielä opintovelkaa (asumme pienellä paikkakunnalla)

-emme haluaisi muuttaa vaan juurruttaa lapsemme tänne, muutto edessä, jos saan töitä jostain muualta



Eli koko perheen kannalta olisi parempi mennä töihin, mutta emmin siksi, kun pienin ei ole vielä 3 vuotta. Onko minun nyt aika mennä töihin jo perheeni takia vai olla kotona pienemmän lapsen puolen vuoden takia? Sanokaa ratkaisuehdotuksia te, jotka suosittelette puolen vuoden kotona oloa! Otan niitä kiitollisena vastaan.



ap

Nykytrendi on, että ne kaikista kriitisimmässä iässä (1-2v) olevat lapset sysätään säälimättä päiväkoteihin, eikä edes vaivauduta ajattelemaan, että lapsi siitä jotenkin kärsisi.



Trendi on se, että ajatellaan vain miltä itsestä tuntuu. MINUN ei ole hyvä olla kotona montaa vuotta lapsen kanssa. MINÄ en viihdy. MINÄ en saa tarpeeksi virikkeitä. MINUN urani kärsii. MINUSTA tuntuu pahalta. Sitten ei kun vauva hoitoon ja itse töihin, niin " kaikki ovat tyytyväisiä" . Toi on just tota pullamössösukupolven ajattelua. Kun on kaikki saatu periksi, eikä ole ikinä vastoinkäymisiä koettu, niin mitään ei kestetä eikä mistään oteta vastuuta.



Tosiasia on, että vaikka pieni lapsi ei sitä ulospäin heti näyttäisi, niin tunne-elämä vaurioituu pahemman kerran kun on äidistä erotettu. Aikuisena sitten kärsitään monenlaisista ongelmista. Mä tiedän tämän jutun niin tarkkaan omasta kokemuksesta ja siksi, että olen lukenut tästä aiheesta suurinpiirtein kaiken mahdollisen viiden vuoden aikana.



Mutta kun ihmiset (äidit) eivät ymmärrä eivätkä välitä.

mutta koittakaa tosiaan miehen kanssa sopia vuorottelusta, eli toinen vie ja toinen hakee, niin päivistä ei tule niin pitkiä.. ja kun koeaika on ohi, jää osittaiselle hoitovapaalle, jos vaan mahdollista, se helpottaa paljon, kun on 1 pvä viikossa enemmän kotihommille.



Ja sitten käytännön juttuja:

ruoka: einekset on keksitty, niitä voi syödä silloin tällöin, tee viikonloppuisin ruokaa niin paljon, että siitä riittää rääppiäsiä viikollekin, ei mene se vähäkin aika lasten kanssa hellan ääressä

pyykit: hommaa niin paljon vaatteita lapsille, että viikolla ei tarvii pyykätä kuin ihan pakkoraossa

siivous: maailma ei kaadu, jos petit on muutamana iltana petaamatta:) ja siivoojia on nykyään ihan kivasti tarjolla

Eli mieti, miten helpotat arkea niin, että ne muutamat tunnit illassa saat vietettyä vaan niiden lasten kanssa, eikä pölyjä jahdaten.

ja lapset meni hoitoon. Päivääkään en ole katunut:)

ratkaisevaa merkitystä, varsinkaan jos vaihtoehtona on sitten se, että sen hintana on kotona könnäävä onneton äiti ja masentunut perhe-elämä.



2,5-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja onhan siellä se sisarus, jota peesata. Oma 2,5-vuotiaani on päässyt isomman sisaruksen varjolla moneen sellaiseen paikkaan mukaan, jossa yleensä on 3 vuoden raja, koska esim. muskarissa katsoivat, että on kuitenkin kehittynyt isomman takia monessa asiassa nopeammin. Ja pärjää tosi hyvin, koska kotona on sitä harjoitellut.

kun hain 3- ja 5-vuotiailleni hoitopaikkaa. Hän jankkasi ja jankkasi, kuinka harvinaista on, että noin pitkään ovat kotona. Oli kuulemma edellispäivänä juuri käsitellyt 4-kuisen päiväkotihakemuksen...