Mitä älytöntä olet puuhannut oikein väsyneenä?

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ruoan mikroon. Valo oli päällä, mutta mikro ei käynnistynyt. Revin mikron ulos lokerikostaan todetakseni että virtajohto on kiinni. Kokeilen uudestaan. Ei vieläkään toimi. Selailen puolisen tuntia nettiä ostaakseni uuden mikron. Sitten tajusin, että se mikron ovi tulee myös sulkea...

Älä huoli, ei voi odottaa että aina ihan kaikkea hoksaa..

Olen ainakin 274 kertaa koettanut pelkällä valolla tehdä ruokaa uunissa.

Pessyt kahvilla tiskipöydän suinnilleen joka viikko, kun pannu on unohtunut laittaa keittimeen.

Töissä paistanut omenapiirakkaa ilman omenoita. Kauhea helle ja olin ihan naatti.

Vierailija kirjoitti:

Tein asiakkaalle presentaation jossa heidän tuotteensa tilalla oli kautta esityksen väärä brändi. 

No, syntyks puotia?

Ei varmaan kummempaa, kuin että kahvia keittäessäni jätän purut lisäämättä ja tuloksena on pelkkää höyryävää vettä pari kupillista pannussa.

Ajanut töiden jälkeen "kotiin". Noussut autosta ja tajunnut, että en ole asunut täällä seitsemään kuukauteen.

Kaadoin mustaa kahvia tuttipullon. :)

"Pessyt kahvilla tiskipöydän suinnilleen joka viikko, kun pannu on unohtunut laittaa keittimeen."

Mitä tämä tarkoittaa?

Olen ulkoiluttanut roskapussia pitkän lenkin lastenvaunujen alakorissa.

Olen suihkuttanut hiuslakkaa kainaloihin deodorantin sijasta ja ihmetellyt tahmeita kainaloita.

Olen ollut puolipäivää töissä pusero nurinpäin päällä - yksikään työkaveri ei sanonut mitään.

Olin tehnyt pitkän työputken ravintolassa ilman vapaita ja ajoin yöllä kotiin kun poliisit pysäyttivät (oli ratsia). Poliisimies pyysi ikkunasta ajokorttia ja rekisteriotetta. Vastasin hänelle "kiitos" tarjoilijan äänenpainolla, kuin hän olisi tilannut vaikka oluen 🙂

Ajoin ihan liian väsyneenä töihin. Oli vielä tullut kamala kiire lähdössä. Perille päästyäni kauhistuin että sählätessä näköjään unohdin reppuni, jossa kaikki tärkeät työasiat. Sadattelin aivan raivona, kun tajusin että pitää nyt väsyneenä Ja kiukkuisena selittää pomolle, että joudun käymään kotona mutkan työajalla. Sitten yllättäen reppu löytyikin; huomasin että aika pulleaksi pakattu reppu olikin ollut koko ajan selässäni kun ajoin. En ymmärrä miten olen voinut ajaa huomaamatta sitä möhkälettä selässä! 😳

Ajoin tosi väsyneenä kotiin aamuyöllä, kun asuin vielä vanhempien luona. Konehallin kohdalla katsoin että jaa, joku on hommissa kun on auto siinä. Aamulla isä oli hermona, kun rosvo oli vienyt moottorisahat ja muita pienkoneita enkä yhtään muistanut kenen auto oli ollut enkä minkä näköinen. 

Me kaksi vuorotyöläistä siirryttiin aikanaan pikakahviin, kun kumpikaan ei selvinnyt kahvinkeittimestä. Kahvit on keitetty monestinilnan vettä, ilman puruja tai ilman suodatinpussia, mutta ilman pannua keittäminen käy hermoon aika lujaa.

Mä olen lähtenyt töihin tyytyväisenä meikattuani toisen silmän. Pyrkinyt vääriin autoihin ja kotitalossa väärään kerrokseen. Viimeksi hyppäsin töihin mennessä kahdesta vaihtoehdosta väärään ratikkaan,  lukemattomat kerrat myös ajellut pysäkin ohi. Meillä kadonneita tavaroita etsitään jääkaapista. 

Ihmiset ovat ehdottomasti parhaimmillaan inhimillisinä. Olen tosi iloinen että olette kaikki turvassa, te jotka joudutte ajamaan umpiväsyneenä ja insuliinia annostellut. Mä olen skarpannut lääkkeiden kanssa otettuani aamulla tyroksiinin sijasta tenoxin  (ei silmälaseja, samanlainen purkki ja etiketti) ja vietettyäni yhden erityisen väsyneen työpäivän.

Joskus tulin tosi väsyneenä kotiin yöllä. Olin ollut kavereiden kanssa illan vietossa ja halusin syödä jotain ennen nukkumaan menoa. Yritin saada leipäpussin solmua auki. En saanut auki tiukkaa solmua, ärsyynnyin ja heitin lopulta koko pussin roskiin. Menin suoraan nukkumaan. 

Eri paria talvikengät jalassa käynyt harrastuksessa. Menin autolla sinne, niin en matkalla huomannut. Vähän äkkiä vaihdoin jumppavaatteet pukuhuoneessa ja lähdin treenin jälkeen pois, ettei kukaan huomaa. Minulla on eteisessä kahdet nilkkurimalliset talvikengät, jotka on melko samanlaiset muuten, mutta toiset on mustat ja toiset viininpunaiset, vähän solkia toisisissa enemmän, mutta vetoketju nilkan sisäsyrjällä niin, että tuntuu aika samalta laittaa jalkaan.

Työpäivän jälkeen heitin joogamaton selkään ja kävelin joogastudiolle kuten normaalisti. Studion eteisessä ehdin ottaa jo kengät jalasta kun tajusin että päälläni oli farkut eikä mitään sporttirompetta eli olin unohtanut vaihtaa joogakamppeisiin kotona. Luikahdin takaisin ulos, peruin joogatunnin, menin takaisin kotiin ja varasin uuden yrityksen tunnin päähän. Oli aika reikäpäinen olo.

Viime viikolla jätin polkupyörän juna-asemalla että ei tarvitsisi pikkutunneilla kävellä kotiin. Yöllä kotiin kävellessä naureskelin että ha-ha, olisipa tyhmää jos unohtaisin pyörän asemalle. Kotiovella avaimia taskusta kaivellessa näin tyhjän pyörärekin niin tajusin että ei perhana.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin paremmat farkut ja kivan puseron sekä huulipunaa kun olin menossa shoppailemaan. 

Ja jätin pyöräilykypän päähän. Ehdin käydä kahviossakin nauttimassa täytetyn patongin ja cappucinon kunnes vaatekaupan sovituskopissa tajusin,ettei mekko mene nyt jostain syystä pään yli ja muutenkin peilikuvassa jotain vikaa.

Nauratti kun mietin tomeraa naisihmistä nauttimassa evästä kahvilassa kypärä päässään. Samoin kiertelemässä kauppoja. 

Muut ajattelemme, että siinä on reipas ja ehkä vähän höntti ihminen joka todella taitaa nauttia pyöräilystä.

Ihana ketju! Luin tämän kokonaan juodessani aamukahvia.

Silmien pitäminen auki sormilla on tuttua.

Töissä just vaihtanut työvaatteet päälle ennen klo 6 ja välillä tulee lopuksi vedettyä siviilitakkia tai kenkiä päälle vaikka piti pistää se kaappiin.

Kotona unohtuu että olen tekemässä ruokaa, havahtuu siihen ruuan tuoksuun yhtäkkiä.

Puurot on pahimpia kun siitä ei kuulu mitään kun alkaa kiehumaan.

Hauska lukea, kun itsekin mokaillu väsyneenä

Lisää