Asuisin mielummin kerrostalossa kuin rivi- tai omakotitalossa

asun kerrostalossa enkä ikinä muuta pois.

mekin asumme oikein mielellään kerrostalossa!

sitten vain kerrostaloissa ja tätä nykyä rivitalossa (vuoden verran). Ja nyt haluan takaisin kerrostaloon! Miksi? Siksi, että haluan takaisin palvelujen ääreen! En jaksa hoitaa pihaa, en jaksa piiri pieni pyörii -naapuruussuhteita, kun kaikki tietää toistensa asiat.. (vaikka ihan mukavia mun naapurit onkin, haluaisin enemmän omaa tilaa ja anonyymiutta).



Olemme koko ajan miehen kanssa olleet matkalla kohti omakotitaloa isolla tontilla, mutta nyt muutaman viikon aikana olemme vaan todenneet, että eipä se taidakaan olla meidän juttu! Se on helpottavaa! Onneksi ollaan samaa mieltä tästä asiasta.



Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olen todennut, että kerrostalo olisi jopa heille kivempi: piha on yleensä turvallisempi (riippuu paikasta tietenkin) kuin rivarissa, jossa jokainen haluaa ajaa markettiostoksensa oven eteen (huono näkyvyys), ja toisaalta omakotitalossa asuessa pitää lähteä oman tontin ulkopuolelle kavereita hakemaan ja usein omakotialueiden tiet on aika turvattomia (ei välttämättä edes jalkakäytäviä ja autot ajaa lujaa ja peruuttelevat pihoistaan surutta).



Ja taidan sittenkin olla kaupunkilainen.

Kyllä minä tykkään asua tässä. Mutta - meidän lapset eivät vain ole tottuneet hiljaiseen elämään. Säälittää naapurit, kun toinen lapsi on niin aikainen herääjä. Ja säälittää se, että joutuu itse koko ajan komentamaan lapsia.

Veikkaanpa, ettei sillä " uikimajärven omakotitalon" myyntihinnalla osteta edes kaksiota Myllypurosta.

Mutta täällä omakotitalossa on vankilani

mutta toisaalta, kerrostalossa se kuuluu asiaan. Ei minua ole ikinä häirinnyt lasten äänet kerrostalossa, edes silloin kun itselläni ei ollut lapsia. Ja lapset kasvavat... Ja kyllä rivarissakin kuuluu äänet naapuriin ja naapurista (ainakin meillä).



ap

Muutamia nuoruuden kerrostalovuosia lukuunottamatta olen asunut koko ikäni omakotitalossa. Nyt asumme tässä itse rakentamassamme talossa " maalla" , Helsinkiin tästä ajelee n. 20min. Enkä muuta tästä kovin heppoisin syin pois. Lapsillenikin haluan tämän kasvuympäristön ja ilmeisesti myös monet muut, niin paljon tänne kokoajan muuttaa lapsiperheitä.

saisi kyllä jos jonkinmoisen talon omakotitaloalueelta). Itse asun pienessä (65 neliötä) kerrostalokolmiossa Helsingin hyvällä alueella, rannan vieressä ja tämän asunnon arvo on n. 260 000. Aika monella tuttavaperheellä on halvempi rivaripätkä tai ok-talo.

Unelma-asuntoni olisi n. 100 neliöinen neliö jugend-talossa esim. Etu-Töölössä tai joku Krunikan ihana vanha lautalattiainen, kaakeliuuninen huoneisto. Myös keskustan ullakkohuoneisto vinoine kattoineen ja näkymineen yli keskustan tai takallinen kämppä jossain Kaivarin rannassa kelpaisi. Niiden hinnat nyt kuitenkin lähtevät päälle 300 000:sta, joten jokusen vuoden saa tässä töitä tehdä. Minua ei saisi uuteen ok-taloon kirveelläkään...

Meidän talo on valmistunut vuonna 1961. Seinät ovat niin paksut ja ovet niin vankat, että huoneesta toiseen ei kuulu pihaustakaan, vaikka teini luukuttaa musiikkia täysillä. Myöskään ylä- tai alakerrasta ei kuulu mitään.



Kerrostalon paras puoli on kuitenkin näköala. En kestäisi katsella pelkkiä puskien juuria. Meiltä näkyy upea maisema, jossa on aina myös ihmisiä mukana. Ei kuitenkaan katselemassa ikkunasta sisään...



Iso kerrostaloasunto on hieno tapa asua. Joulunakin tulee olemaan ihanaa, kun joulukuusen voi noutaa kävellen, tori on lähellä, ja kirkoista voi valita. Autoa ei tarvita lainkaan.

mutta ihme korpeen te olette joutuneet jos on pakko asua kerrostalossa ollakseen palvelujen lähellä. Itse asun omakotitalossa Tampereella ja kaikki palvelut on kävelymatkan päässä.

Ei viitsi edes seksiä harrastaa äänekkäästi.

Mutta se vaatii juuri tuota syrjässä asumista ja auton (tai parin) varassa olemista. Lähikauppaa harvoin on, harrastuksiin pitää kuljettaa lapset autolla.



Me ei olla kiinnostuttu auton hankinnasta, halutaan päästä kävellen ja julkisilla joka paikkaan. Halutaan mahdollisimman lyhyet työ- ja koulumatkat. Ehkä jossain pikkukaupungissa voisi asua omakotitalossa palvelujen äärellä, mutta ei täällä Espoossa yleensä. Tai sitten tontti on postimerkin kokoinen.. Ja sitten on talon huoltotoimet, lumityöt, puutarhatyöt...



Siinä tapauksessa kelpaisi omakotitalo, että tekisin työtä kotona / pihapiirissä ja olisi lääniä ympärillä. Semmoinen välimuoto: muka-oma-piha-ja-tila, mutta kuitenkin vierivieressä nököttäen en kiinnosta.



ap



ps. ja kiva tietenkin kuulla, että olette iloisia omasta asumismuodostanne! Sekä kerrostalo- että omakotiasukkaat :-)

Me ostimme omakotitalon kaupungista aivan palveluiden keskeltä. Tämä se vasta on ihanaa! Kerrostalossa oli koko ajan toisten kyttäyksen alla vaikka mukavia ihmisiä talossa asui. Silti jatkuva tieto, ettei saa kustakaan rauhassa kotonaan saati ääntään korottaa, oli aivan kamalaa. Nyt asutaan ihan palveluissa kiinni ja kotona saa soittaa musiikkia niin lujalla kuin haluaa. Ihanaa! Ja mikä rauha kun lapset leikkivät ylhäällä ja minä juon kahvia alhaalla. Naapurit pysyvät omilla tonteillaa ja heidän kanssaan ei ole pakko olla missään tekemisissä! Kerrostalossa oli pakko tervehtiä. Kerrostaloon pieneen lähiöön en muuta ikinä enkä myöskään omakotitaloon kauas palveluista.



Ehkäpä vika ei ole asumismuodossa, vaan asumispaikassanne?

siitä, että pihalla on muitakin perheitä ja lapsia kuin omat. Ja kuten sanottu, kyllähän näissä kerrostaloasunnoissakin raha ratkaisee; valinnanvaraa on jos siihen on varaa. Meillä on vehreä, pensasaidoin aidattu sisäpiha kukkaistutuksineen, keinuineen, hiekkalaatikoineen ja kiipeilytelineineen. Kesäisin siihen tuodaan puutarhakalusteet ja siinä grillataan ja syödään ihan kuin ok-talon pihalla. Siinä voi ottaa aurinkoa ja useinpa avataan viinipullo illalla naapureiden kesken pihamaalla. Lapsilla on kavereita naapurissa, eikä talon tai pihan huoltohommista tarvitse itse stressata...Ainoa oikea vaihtoehto MINUN MIELESTÄNI lapsiperheenkin elämään. Mutta siis vain minun mielestäni. - Kukin asuu niin kuin haluaa ja oma tyytyväisyys on syytä pyrkiä realiteettien puitteissa maksimoimaan. Halusin siis vain tähdentää, että kyllä kerrostaloasuminen monelle tosiaan on VALINTA ei PAKKO...

Ja miksei tuo kaupungin keskellä oleva omakotitalokin.. Mutta varmaankin talonne on jossain pienemmässä kaupungissa? Eli ei PK-seutu tai Turku..



Minäkin kaipaan ihmisiä - ja nimenomaan meidän kaltaisiamme ihmisiä - ja kavereita lapsille. Kerrostalossa asuessamme naapureiden joukosta löytyi meidän tyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa oli helppo loytää yhteinen sävel. Täällä rivarissa on ihan eri henkistä porukkaa...



Nyt täytyy jättää keskustelu tähän, pitää mennä, mutta kiitos teidän kommenteistanne!



ap

Itse arvostan sitä, että voi asua palvelujen lähellä, eikä ole autosta täysin riippuvainen. Omakotitaloalueet ovat tosiaan täällä pk-seudulla yleensä kaukana kaikesta (ja jos ei, niin sitten hinta on aikamoinen) ja sitä jumittuu helposti kotiin kun en viitsi lähteä minnekään, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Tontitkin ovat usein niin pieniä ettei yksityisyyttä pihalla juurikaan ole, rivaripihoissakin on parempi näkösuoja.



Onhan kerrostaloissa ovat huonot puolensakin (vauvan itku ym meteli voi häiritä naapureita) ja tavaroiden ja vauvan roudaaminen autosta sisään ei suju yhtä näppärästi kuin omakotitalossa, mutta jos alue/sijainti on hyvä, äänieristys toimii, asunnon pohjaratkaisu on hyvä ja parveke tilava, niin kerrostalo rulaa :)

Omakotitaloon emme muuta, se on varma. Paitsi jos joskus löytyy asunto-oy-muotoisena. Pihassa kykkiminen ja remontointihommat eivät kumpaakaan kiinnosta. Rivitaloyhtiössä on mukavaa, kun firma käy luomassa lumet ja leikkaamassa nurmikot. Muistakin käytönnön hommista huolehtii joku muu.



Haaveissa on joku kiva kerrostalon kattohuoneisto kaupungin keskustasta, kunhan lapset tuosta hieman kasvavat.

Me asutaan kerrostalossa. Lapsille on pihassa leikkikavereita, ja asunto on uusi ja nätti. Ei jaksattaisi jatkuvaa remonttia/pihan laittoa, nyt kun lapset ovat pieniä. Ehkä sitten, kun he ovat lähempänä kouluikää.

mä kaipaan vireää sosiaalista ympäristöä, enkä mitään omaloukko ajattelua



kyllä kaupungissa on mukavaa!