Mistähän johtuu että nykyään niin moni lapsi saa esim. puhe- tai tomintaterpiaa. Siis jos verrartaan

ennen ajateltiin että no siinä on tyhmä ja pölvästi lapsi josta ei ikinä tule mitään. Nykyään keksitään, missä on ongelma ja treenataan se pois niin saadaan hyödyllisiä kansalaisia kaikista.

joten näin ollen riskiryhmät havaitaan herkemmin. On myös ymmärretty, että ajoissa annettu apu on tehokkain apu.

Kakkonen ja kolmonen tiivistivät asian hienosti. Oli pakko kommentoida, vaikka kaikki oli jo sanottu :)

sinänsä negatiivinen asia, kuten usein ajatellaan.



Jos lapsi on vaikka todella ujo, niin mitä vikaa siinä on, että hänet viedään tämän luonteenpiirteen takia psykologille? Eihän tarkoitus ole poistaa ujoutta ja muuttaa luonnetta, vaan antaa parempia valmiuksia tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja elämässä.

Siis jos nyt on sellainen pölvästi, hidas lapsi jolla silmät seisoo päässä, niin voidaanko sen polla saada paremmin leikkamaan terapian avulla?

ja huono liikunnassa. Eli en tiedä onko sit mitään hyötyä ja toisaalta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Tuo poika on todella hyvä koulussa eli ei kai voi olla hyvä kaikessa.

siksi että siihen miksi lapsi vaikuttaa tyhmältä on joku syy, joka yleensä koskee vain jotain lapsen toiminnan osa-aluetta - muilla alueilla ei olisi mitään vikaa jos se yksi juttu ei häiritsisi kaikkea. Kun sitä yhtä juttua treenataan tai se voidaan kiertää, lapsi voi oppia ihan toisella tavalla.



Sama pätee myös esim kehitysvammaisiin, joilla vaikeudet usein ovat kokonaisvaltaisempia - heidänkin kohdallaan niitä voidaan pienentää oikealla kuntoutuksella.

Oma lapseni sai juuri lähetteen puheterapiaan, mistä olin erittäin kiitollinen. Olemme tietysti huomanneet, ettei hänen puheensa ole ikäistensä tasolla ymmärrettävyydessään, enkä halua että hän tulevaisuudessa kärsii siitä, etteivät vieraat ymmärrä mitä hänellä on kerrottavaa!

Ominaisuudet eivät muutu, mutta kyvyt kasvavat. Ei ¿normaaleista¿ lapsistakaan tule älykkäämpiä koulussa, mutta heidän kykynsä kasvavat. He oppivat lukemaan, laskemaan jne. Nämä sinun pölvästisi tarvitsevat enemmän opetusta tai terapiaa tms. oppiakseen, vaikkeivät he pystyisikään oppimaan samoja asioita tai yhtä paljon kuin toiset.

Eli niistä terapioista ON hyötyä. (Muttei ihan siinä mielessä, kuin ehkä tarkoitit.)

Vierailija:

Siis jos nyt on sellainen pölvästi, hidas lapsi jolla silmät seisoo päässä, niin voidaanko sen polla saada paremmin leikkamaan terapian avulla?

Vierailija:

ennen ajateltiin että no siinä on tyhmä ja pölvästi lapsi josta ei ikinä tule mitään. Nykyään keksitään, missä on ongelma ja treenataan se pois niin saadaan hyödyllisiä kansalaisia kaikista.

Säästetään tulevaisuuden terapiakuluissa kun aikuiset ihmiset ei joudu terapiaan vatvomaan surkeaa itsetuntoaan kun aina koulussa ja kotona sanottiin, että oot tyhmä..

Minäkin olen yksi tyhmä. Olen epileptikko jolla on poissaolokohtauksia. Kun niitä saa kymmeniä tai satakin päivässä niin on sitä aika tyhmä päivän jälkeen. Lisänä lievä hahmottamishäiriö.

minunkin poikaani olisi pidetty silloin tyhmänä. Nyt on oikein lääkärin paperi osoittaa, että lapsi on erityisen älykäs mutta hänellä on kuullun ymmärtämisen häiriö. Ohjeet pitää pilkkoa pienempiin palasiin, näyttää joskus käsin tms. ja toistaa, että hän saa viestin perille. Lisäksi hän päässee pienemmälle kielihäiriöisten erityisluokalle, jossa on enemmän aikaa keskittyä hänen mukanapysymiseensä kuin tavallisella isolla luokalla. Hän tuntuu kompensoivan tätä kielihäiriöongelmaa olemalla visuaalisesti erityisen lahjakas, legopalikkarakennelmat ja piirustukset ovat todella ikäisekseen taitavaa työtä.



70-80 luvuilla nämä lapset olivat lukihäiriöisiä " sä oot tyhmä kun sä kirjoitat tuli kun pitäisi kirjoittaa tuuli" -lapsia, luokan häirikköjä ym.



Että on siitä hyötyä. Hyvä vaan kun tajutaan ajoissa, niin lapsi saa apua ennenkuin on myöhäistä.

Sen vielä lisäisin, että tosiaan toimintaterapeuttien ensimmäiset koulutukset Suomessa on alkaneet vasta 70-luvun lopussa. Mm. toimintaterapian vaikuttavuudesta (ja ylipäätään kuntoutuksen) on ristiriitaisia tutkimuksia. Usein vaikuttavuus perustuu pitkälti siihen, että ongelmat on todettu, tietoisuus niistä herää ja perhe kokee saavansa apua. Terapiassa opitut asiat saattavat jäädä toisijaisiksi tai niiden esille ottaminen auttaa perhettä tukemaan taidon oppimista arjessa.

Helppo tulkita rivien välistä, että lapsesi on ns. normaali. Valitettavasti kaikkien perheiden tie ei ole yhtä siloinen.



Loukkaannuin aloituksestasi!