Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon elämänilosi on riippuvainen kumppanistasi?
03.04.2023 |
Mikäli esimerkiksi ero tulisi, olisiko elämänilosi riippuvaista toisesta siinä määrin että voisit todeta sen kadonneen?
Kommentit (22)
Lähinnä elämänilo on kadonnut kumppanin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se melko paljon, kun saman katon alla asutaan. Jos vaimo on hyvällä tuulella, se piristää minuakin. Jos se on jostain vihainen, niin ei minuakaan juuri naurata.
Varmasti joksikin aikaa. Itseasiassa varmaan pitkän aikaa olisin surullinen, mutta ei maailma siihen kaatuisi. On minulla kuitenkin työ mistä pidän, ystäviä, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita ja vapaa-ajan vietteitä.
MInä taas uskon että parisuhde on syönyt viimeisetkin elämäniloni
Vierailija kirjoitti:
Mun päivä menee usein pilalle mikäli toisenkin päivä on huono. Mikä on hankalaa, kun seurustelen ja asun masentuneen kanssa.
Millaista se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on vienyt elämäniloni.
Eikö olisi sitten aika hankkia se elämänilo takaisin? Ei me loputtomiin täällä olla, paras tehdä elämästä elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljon mieltä ylennä kun joku narisee jostain ja äyskii. Kun sitten yrittää keksiä jotain mukavaa niin toisella on sillekin jokin este. Pitää muka tehdä jotain muuta hänen kanssa tai sitten hän just aikoi katsoa telkkarista jotain kun saat oman elokuvan alkuun. Mieliala pysyy parempana kun kukaan ei vaadi ja valita. Eikö se ole itsestään selvää?
Olen kyllä siinä mielessä, koska tuntuu että kaikki toisen kokema ilo ja suru tarttuu joskus ihan liiankin kovasti ja yritän tavallaan aina olla pelastavassa roolissa toisen hankaluuksien edessä. Monesti tuntuu että annan enemmän kuin saankaan...mutta eihän se elämänilo saisi olla toisesta kiinni. Ero sattuisi ja jättäisi tyhjäksi, mutta on oltava jotain mistä itse pinnistää pystyyn ja hakea iloa, eikä sitä pitäisi suhteessa unohtaa myöskään vaikka näin on valitettavan monesti käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain elämäniloni takaisin kun erosin kumppanistani.
Paljonkin, en ole itsenäinen. Joskus 16-vuotiaana meni 2vkoa putkeen niin ettei mieheni tehnyt minuun tarpeitaan, ja meni naama niin mutruun ettei se siitä meinannut oiota enää ollenkaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0%. Ero tuli jo 12 vuotta sitten.
0,0 % Olen aina ollut sinkkuna, joten elämän iloni ja tyytyväisyyteni elämääni olen toistaiseksi joutuut tai saanut tai saanut hakea ja etsiä jostain muualta. - Onnekseni ja iloskeni olen saanut sekä naisten että miesten kanssa muutoin merkittäviä ja eritavoin arvokkaita ihmissujteita.
Minun kohatloni nyt vain on ollut päätyä tai päästä niinkuin tavataan sanoa friendzonelle. Kyllähän sitä tosiinaan silti edelleen huomaan haaveksivani ja unelmoivani siitä, että kohtaisin ja löytäsin hänet. jonka kanssa saattaisin edetä parisuhteesseenkin, jolloin elämäniloni toivonmukaan nousisi vielä nykyisestäkin.
M 40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies on tehnyt nyt tänä talvena enemmän reissutöitä ja ollut välillä pitkiäkin aikoja pois kotoa, niin kyllä täytyy sanoa että mun elämä on aika ankeaa silloin. Niin oon hitsautunut yhteen tuon siippani kanssa. Tämä on jopa ollut vähän yllätys mulle, koska oon tosi usein vain toivonut että toinen lähtisi välillä jonnekin. Mutta tämä on ollut tosi kiva huomata! Olen oppinut arvostaa enemmän sitä, että on tuo elämänkumppani tässä rinnalla kulkemassa. Ei ole itsestäänselvyys!
Elämäniloni on kadonnut, mutta se oli kadonnut jo ennen eroa. En tiedä palaako se yksin tai joskus jonkun muun kanssa. En usko.
Elämäniloni vähenee kumppanin seurassa. Se ei ole mikään narsisti, väkivaltainen tms., mutta aina se valittaa jostain, tönäisee kaapit kiinni, heittää astiat kovaäänisesti kaappiin yms. mitä itse inhoan. Haluaisin vaan tulla hiljaiseen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on vienyt elämäniloni.
Eikö olisi sitten aika hankkia se elämänilo takaisin? Ei me loputtomiin täällä olla, paras tehdä elämästä elämisen arvoista.
Olen eri vastaaja mutta samalla ongelmalla..
Miksi pitäisi uskoa että elämänilo enää palaisi? On tässä maailmassa muitakin murheita muutenkin. Voiko se olla enää edes mahdollista saada elämäniloa takaisin kun sen on kerran menettänyt?
Vierailija kirjoitti:
Sain elämäniloni takaisin kun erosin kumppanistani.
Kuinka syvissä vesissä kävit ennen sitä? Millä tavalla se ilo alkoi palata?
Mun päivä menee usein pilalle mikäli toisenkin päivä on huono. Mikä on hankalaa, kun seurustelen ja asun masentuneen kanssa.