Pitääkö rakastavaiset kumppaninsa ulkonäköä täydellisenä?

Ei en pidä. En usko, että miehenikään pitää minun. Mutta toisaalta hän tykkää katsella ja koskea minua koko ajan. Ja myös kehuu ulkonäköäni aika paljon. Olen nelikymppinen hieman pyöreä.

Miehessäni täydellistä on kasvojen sivuprofiili ja penis. Nuorena hän oli kyllä mahdottoman hyvännäköinen. Ja niin hauska. Hän on molempia edelleen, mutta ei niin paljon.

En pidä täydellisenä, mutta haluan häntä ja vain häntä. Kokonaisuus ratkaisee ja joidenkin kanssa vain on sitä jotakin.

Mä kyllä pidin viimeksi. Mies oli kyllä hiton komea, mutta oli se vähän kaljuuntumassa ja mm. rimppakintut ja suonikohjuja. Ja muistan yhdenkin kerran ihan ihmetelleeni että onhan sillä vähän (ihan vähän) epäsymmetriset kasvot ja muutama sellainen ilme, mitä en pitäisi muilla ehkä kovin fiksuna. Jutut oli myös sellaisia että olisin pitänyt aika urpona jos en olisi ollut rakastunut eikä ne edelleenkään haittaa. Kyllä hän on mun silmissä edelleen aika täys kymppi. <3

Minä kyllä pidän miestäni täydellisen näköisenä. Se johtuu siitä, että rakastan häntä syvästi. Tiedostan kyllä, että jos rakkaus loppuisi, ei ulkonäköään enää olisi täydellinen.

Pidän myös monia naispuolisia ystäviäni täydellisinä. Eivät ole mitään barbeja, vaan ainutlaatuisia omia itsejään.

Ei pidä. Korkeintaan siinä alun ihastumis- ja rakastumisvaiheessa.

Eikä tarvitsekaan pitää, koska rakkaus ei perustu ulkonäköön. Jos perustuisi, niin sehän muuttuisi ulkonäön muuttuessa.

Ei se täydellinen ole, mutta hyvin komea ja ihana kokonaisuus. 🥰 6 vuotta yhdessä ja kumpikin muututtu myös ulkonäön osalta tässä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään pidä, mutta kun rakastaa toista, ulkonäkö ei ole ratkaiseva tekijä.

Olen ollut rakastunut kerran ja kyllä minä pidin hänen ulkonäköään täydellisenä, ensi sekunnista kun näin hänet. Toki tiedostin että hänessäkin oli "virheitä", mutta eivät ne tuntuneet sellaisilta. En olisi muuttanut hänessä mitään, vaikka hänestä olisi sillä tavalla saanut objektiivisesti tarkasteltuna täydellisemmän.

Tämä on juuri se asia mistä tiedän olevani rakastunut: se ihminen tuntuu kaikin puolin täydelliseltä.

Tavallaan joo, koska en näe mieheni ulkonäössä virheitä. Näen vain rakkaan mieheni (myös huonoina päivinä ja vihaisena). En kuitenkaan ajattele, että hän edustaa universaalia täydellisyyttä vaan on juuri sopiva minulle.

Täällä tyytyvät kommentoivat. Eipä ihme, että niin paljon erotaan, kun jossain vaiheessa halutaan paremman näköistä.

Ei mikään tai kukaan ole täydellinen. Mies on ihan ok ja minä olen ihan ok. Ulkonäköä tärkeämpää on se että kemiat kohtaa, huumori, samanlaiset arvot, yhteinen näkemys tulevaisuudesta ja aito halu olla yhdessä myös arjessa. Minulle tärkeää oli ja on yhä se että mies on fiksu ja ahkera. Ei sitä jaksa mitään tonttua laiskuria vuosikausia katsella vaikka olisi kuinka komea...

Meistä sanottiin yhteen mennessä, että olemme samannäköisiä. Vähän sitä piti miettiä, että miten niin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tyytyvät kommentoivat. Eipä ihme, että niin paljon erotaan, kun jossain vaiheessa halutaan paremman näköistä.

Kerro mulle kenen ulkonäkö on täydellinen? Mä en ole koskaan nähnyt yhtäkään ihmistä, en miestä, en naista, en pornossa, leffoissa tai tosielämässä, jonka ulkonäössä ei olisi mitään parannettavaa. Sama koskee luonnetta.

Täydellisyyttä ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tyytyvät kommentoivat. Eipä ihme, että niin paljon erotaan, kun jossain vaiheessa halutaan paremman näköistä.

Tai sitten rehelliset ja vähemmän pinnalliset. Aika hankalaakin olisi täydellistä etsiä, kun sellaista ei ole olemassa.

Näin 5kymppisenä sen jo ymmärtää ettei pelkkä ulkonäkö riitä mihinkään. Ja kaikki muuttuu ja vanhenee mutta rakkaus säilyy jos suhde ei perustu pelkkään pintaan. Mekin olemme olleet yhdessä jo yli 30 vuotta joten ei tässä kumpikaan paremman näköiseksi muutu vaan yhdessä toivottavasti vanhetaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tyytyvät kommentoivat. Eipä ihme, että niin paljon erotaan, kun jossain vaiheessa halutaan paremman näköistä.

Minulla on kokemusta rakastumisesta ja siitä, miltä tuntuu katsella ihmistä, johon on rakastunut. Jonka näkeminen saa perhosia vatsaan. Onko sinulla?

Kyllä mieheni on täydellinen ulkonäöltään. Tottakai ulkonäköä parantaa rakkaus ja mahtava luonne, jotka saa toisen näyttämään maailman kuumimmalta😎

En ole rakastuneena miettinyt onko miehen ulkonäkö täydellinen. Rakastuminen ja seksuaalinen vetovoima takaa sen ettei edes mieti olisiko joku toinen komeampi. Nyt tosin ei ole puolisoa.

Eipä kyllä tule mieleen yhtäkään ulkonäöllistä piirrettä, josta en miesystävässäni pitäisi. Ei hän objektiivisesti ajatellen täydellinen ole niin kuin ei kukaan muukaan, mutta minun miesmakuuni hän sopii täydellisesti.

Ei ole sinne päinkään, mutta hänelle pitää uskotella että hän on se kaunein.

Omituista ja kai yleistä naisilla? Itse tiedän, etten ole mikään silmänilo ja hyväksyn täysin jos 

vaimoni kehuu jotain esim. julkkismiestä komeaksi.

Ja ei, ei ole isot vehkeetkään, mutta kaipa minussa jotain hyvää on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään pidä, mutta kun rakastaa toista, ulkonäkö ei ole ratkaiseva tekijä.

Olen ollut rakastunut kerran ja kyllä minä pidin hänen ulkonäköään täydellisenä, ensi sekunnista kun näin hänet. Toki tiedostin että hänessäkin oli "virheitä", mutta eivät ne tuntuneet sellaisilta. En olisi muuttanut hänessä mitään, vaikka hänestä olisi sillä tavalla saanut objektiivisesti tarkasteltuna täydellisemmän.

Tämä on juuri se asia mistä tiedän olevani rakastunut: se ihminen tuntuu kaikin puolin täydelliseltä.

Mut toi tunne kestää vaan sen rakastumisvaiheen ajan. Silloin näkee toisen vaaleanpunaisten lasien läpi ja huonotkin puolet tuntuvat vain kiehtovilta persoonallisilta piirteiltä.

Rakastamisvaiheessa ne tietyt piirteet voivat jopa ärsyttää, kun näkee toisen realistisemmin.