Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö rakastavaiset kumppaninsa ulkonäköä täydellisenä?
03.04.2023 |
Pidättekö te naiset miehenne ulkonäköä tai vastaavasti miehenne teidän ulkonäköä täydellisenä? Kuuluuko kumppanin ajatella niin, että toisen ulkonäkö on omasta mielestä täydellinen? Vai voiko tuolla tavalla ajatella? Vai riittääkö, että ulkonäkö miellyttää?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä vastaukset ovat? Tottakai pidän! Ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta rakastutaan, ainakin omalla kohdalla.
Ihastutko toiseen vain jos hänen ulkonäkönsä on täydellinen vai ihastutko vain hyvännäköisiin ja rakastumisen myötä he muuttuvat täydellisen näköisiksi?
Melkeen sanoisin, että omaan silmään täydellisiin, koska ihastun hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö ei ollut syy siihen, että puolisooni rakastuin. Hyvät käytöstavat, luonne ja keskustelutaito sen sijaan veivät jalat alta.
Yhdessä olemme vanhentuneet pian 30 vuotta. Monia mutkia ja kuoppia on matkaan sattunut, mutta edelleen hänessä on parasta hyvät käytöstavat, luonne ja keskustelutaito. Toisaalta onhan tuo puoliso vain komistunut vanhetessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä vastaukset ovat? Tottakai pidän! Ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta rakastutaan, ainakin omalla kohdalla.
Ihastutko toiseen vain jos hänen ulkonäkönsä on täydellinen vai ihastutko vain hyvännäköisiin ja rakastumisen myötä he muuttuvat täydellisen näköisiksi?
Olen eri, mutta en ole koskaan ihastunut muihin kuin omaa makuani vastaaviin miehiin. He ovat minun silmiini täydellisen komeita jo ihastunisvaiheessa.
Ei kukaan tavallinen ihminen ole täydellinen :) Nuo ovat jotain teinien juttuja.
Mieheni on silmääni hyvännäköinen, mutta tokihan hänellä on ulkoisia huonojakin puolia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tavallinen ihminen ole täydellinen :) Nuo ovat jotain teinien juttuja.
Mieheni on silmääni hyvännäköinen, mutta tokihan hänellä on ulkoisia huonojakin puolia.
No jaa, vastasin tuonne alkupuolelle, että mieheni on täydellinen, maailman komein mies ja vastaa täysin miesmakuani. Kokonaisuudessaan. Ikää minulla on 50+ ja olemme yhdessä olleet 34 vuotta. Lapsemmekin ovat jo kauan sitten ohittaneet teini-iän.
Osa jengistä on tosiaan saanut sen miehekseen tai vaimokseen, jota pitää täydellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalisti ihmiset eivät mieti jotain "täydellisyyksiä" eivätkä mittaa jonkun, vaikka kumppaninsa, ulkonäköä jonkun taulukon kautta. Yleensä se menee niin, että seksuaalinen vetovoima ratkaisee, eli sitä joko on tai ei ole - ja jos tuntee toista kohtaan vetoa, nähdään tämä henkilö vetovoimaisena eli seksikkäänä. Ei tarvitse katsoa taulukosta, onko toinen seksikäs, kun oma halu ja se vetovoima kertoo sen.
Ei, ei me harhaluuloisia olla, ja kuvitella että oltaisiin mitään täydellisiä tai superhotteja, kun ihan taviksia ollaan. Kyllä meillä molemmilla on myös "ulkonäköihannehenkilöt" esim. elokuvatähdistä jne. Se ei tarkoita, että vahdettaisiin edes niihin tähtiin jos olisi mahdollista, koska ulkonäkö ei todellakaan ole meidän suhteessa keskeinen asia. Kauniita ihmisiä on kiva joskus ruudulta katsella, mutta parisuhteessa ihan muut asiat on tärkeämpiä. Eikä me olla mustasukkaisia ollenkaan toistemma "julkkisihastuksista", vitsaillaankin joskus niistä. Esim. mies on nuoren Keira Knightleyn perään ja minä siitä joskus kiusoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö ei ole tärkein, mutta kyllä mieheni on aika lailla täydellinen mielestäni <3
Veistokselliset kasvot, suuret jäänsiniset silmät, ihanat sopusuhtaiset kourat, lihaksia sopivasti..
Hän kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Ja luonne tietenkin 10+ <3
N40
Ei tietenkään ole, ei Suomessa ole montaa täydellisen komeaa tai kaunista ihmistä, joten miksi ihmeessä minä olisin sellaisen kanssa päätynyt yhteen. Mutta kyllä minä rakastan miestäni, ja siksi hän oli aikoinaan minun silmissäni ihan komea mies, vaikka omasta mielestään ruma kuin seinästä revitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mitä nämä vastaukset ovat? Tottakai pidän! Ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta rakastutaan, ainakin omalla kohdalla.
Esim. itse olen aina ollut varsin ruma. Ei mulla ole koskaan ollut mahdollisuutta saada niitä miehiä, joihin ulkonäön takia olen ihastunut. Ihastuin nuorena aina niihin klassisen komeisiin. Minusta kiinnostuivat vain miehet, joita en pitänyt. ulkoisesti viehättävinä, koska se nyt vaan oli oma tasoni. Aika vanhaksi asti myös olin sitä mieltä, että olen mieluummin yksin, kuin otan jonkun "ällöttävän" eli sellaisen johon en heti ihastu ulkonäön takia.
Ikä ja elämänkokemus kuitenkin mun kohdalla muuttivat asioita. Ei ne tavallisen näköiset miehet enää näyttäneetkään "ällöttäviltä", eikä seksuaalinen halukaan ollut enää niiin sidoksissa ulkokuoreen, vaan saatoin alkaa haluta esim. hyvin älykästä tai hauskaa miestä ulkonäöstä riippumatta (toisin kuin parikymppisenä, jolloin vain ulkonäkö merkitsi). Lähemmäs nelikymppisenä sitten löysin miehen johon ihastuin ja rakastuin, älyn ja huumorintajun takia. Ulkoisesti hän ei todellakaan ollut tyyppiäni: lyhyt, laiha, kaljuuntuva, nörttimäisen näköinen, keltaiset hampaat jne. Mutta ei noilla ollut mitään merkitystä, kun ihastuin persoonaan. Meistä tuli sitten pari ja mentiin parin vuoden päästä naimisiin. Ei hänkään varmasti minua, lähes sairaalloisen ylipainoista naista, kaunottarena pidä, mutta uskon että hän kokee samoin, että koska hän rakastaa minua persoonana, ei ulkonäöllä ole merkitystä.
En rakasta ulkonäköä, vaan ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja minusta täydellisyyden miettiminenkin on vähän lapsellista. Ikään kuin jotain teiniaikojen ihastumista etäiseen filmitähteen, josta ei koskaan tule näkemään mitään realistisia puolia.
Kaikissa on vikoja ja hyviä puolia. Yleensä rakastuneena näkee lähinnä hyvät puolet, ajan kanssa toki huonotkin.
Tykkään tietenkin siitä, miltä mieheni näyttää, mutta toki huomaan sellaisiakin ominaisuuksia, joista en niin pidä. Se on kuitenkin toissijaista.
Mun mielestä mun mies ja poika on kaksi maailman komeinta miestä. Järjellä ajateltuna tiedän, että ei he mitenkään voi oikeasti olla, mutta siltä he mulle näyttävät koska ovat maailman rakkaimmat. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai tykkään mieheni ulkonäöstä, mutta vaikka siinä olisi jotain minua häiritsevääkin, rakstaisin häntä slti. ja minä en ainakaan osaa edes sanoa, millaiselta täydellinen ihminen edes näyttäisi.
Kyllä se on jokin muu kuin ulkonäkö, joka parinvalinnassa ratkaisee, ellei sitten halua vain näyttelyesinettä itselleen.
Eräs miespuolinen tuttava kerran aika osuvasti sanoi: Vaikka oli kuinka nätti naama ja isot tissit, mutta jos on vittumainen luonne, niin ei kiinnosta.
Minulta kerran tuttu nuori mies kysyi, mitä hänen pitäisi vastata seurustelukumppanilleen (alle 20v nainen), joka oli kysynyt, onko hän miehen mielestä maailman kaunein nainen.
Mielestäni naisen kysymys oli ja on todella outo.
Minusta ihastuminen on ns. sokeampaa kuin varsinainen rakkaus tai rakastaminen, joka syntyy myöhemmin syvemmän kiintymyksen myötä. Itse koen rakastavani kumppaniani (ollaan oltu 10 vuotta yhdessä) mutta en pidä häntä päällisin puolin täydellisenä, eikä hänen tarvitsekaan olla. Tykkään kyllä hänestä myös ulkoisesti, ei mikään toisaalta häiritsekään.
Kreikan kieliset ilmaisut rakkaudesta ovat kuvaavia. Rakkaus kreikan kielessä ilmaistaan sanoilla, joista yleisimmät ovat agape (), eros (), philia () ja storge (), jotka kuvaavat eri rakkauden muotoja, kuten ehdotonta tai henkistä rakkautta, fyysistä ja eroottista rakkautta, ystävyyttä ja perherakkautta.
Näiden suhde muuttuu minusta vuosien varrella parisuhteessa, ja hyvä niin.
M45
Ulkonäkö miellyttää minua, mutta tärkeämpi on se milläinen hän on. Onko hän pisin ja komein mies? Ei. Onko hän paras? Todellakin.
Ei pidä. Ei kuulu ajatella niin. Ei tarvitse miellyttää.
Mieheni sanoo että olen kaunein ja seksikkäin, myös sisäisesti, sama toisinpäin <3
Rakastuminen tekee sen, että ei välitä toisen puutteista vaan ne menee siinä kaiken hyvän lisänä ihan kivutta. On rakastunut puutteista huolimatta.
Rakastaminen on syvempää. Kun käy yhdessä läpi niin paljon vaikeita asioita, että huomaa rakastavansa niitä puutteitakin. Tai häipyy, kun se ei ollutkaan rakkautta.
Ei todellakaan ole merkitystä ulkonäöllä enää rakastamisen vaiheessa. Tietenkin on aiemmin, erityisesti sillä on väliä tutustumisen ja ihastumisen aikana. Eihän kukaan katso kahta kertaa jotakin omasta mielestään susirumaa ihmistä.
Onneksi rakkautta on olemassa, muuten tämä maailma olisi vielä kauheampi paikka. Mutta Uudessa testamentissa on ennustettu että lopun aikaan ihmisten rakkaus kylmenee jne. Aika osuvaa, kun miettii.