Työpaikan ikävä "pakkomyyntikulttuuri"

Ripusta sellainen Kaupustelu kielletty - kyltti kaulaasi. Luulis hitaaammankin ymmärtävän.

Minä lankesin työkaverin väsyttämänä ostamaan hänen lapsensa luokkaretkien rahoittamiseen tarkoitettuja tuotteita.

Sanoin kolme kertaa napakasti etten tarvitse kotiini ylihintaisia karkkeja lojumaan kaappeihin. Ei uskonut vaan vielä illalla lähetteli wa viestejä, että osta nyt vaan, hyvään tarkoitukseen menee.

Tein sitten tilauksen ja samantien alkoi sitten vinkuminen, että maksa ne tuotteet heti. 

Sinne meni 42€, en todellakaan tule syömään niitä p a s k a n makuisia punssipalloja yms.

Tuntuu jopa loukkaavalta, kun sukulaisryhmään tulee näitä ostopyyntejä. Miksei kukaan ostanut meidän harraste- ja koulumyynneissä mitään kuin kerran vähän? No kun ei kehdattu tyrkyttää muina kertoina. Varovasti jos vihjaa, ei kukaan tietenkään tartu tilaisuuteen. Eikä tarvitsekaan. Onko näiden muiden perheiden harrastukset ja lapset kouluineen sitren jotenkin parempia, kun he tyrkyttävät sitä monta kertaa vuodessa, myös lasten itsensä kaunein pyynnöin? 

Vierailija kirjoitti:

Työnnä ne kaupustelijatyökaverit ikkunasta ulos. Oppiipahan.

Ans ku mä arvaan. Oot kotoisin Venäjältä?

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Kyllä ne reissut ja harrastukset pitäisi jotenkin muuten rahoittaa tai sitten tyytyä pienimuotoisempaan toimintaan. Muistan miten jo lapsena oli ahdistavaa myydä ovelta ovelle jotain pinssejä, että pääsi luokkaretkelle mukaan. Tyrmistys oli vielä suurempi kun kuulin joidenkin selvinneen sillä, että vanhemmat olivat ostaneet koko myyntivihkon tai ne oli jaettu sukulaisten kesken siten ettei luokkakavereiden tarvinnut myydä itse mitään. Minulla ei sellaista mahdollisuutta ollut. Päätin sen olevan viimeinen kerta kun tuollaiseen osallistuisin.

Jos töissä tai missä tahansa tullaan tuputtamaan, niin totean kohteliaasti kiitos ei, ja jos tuputus jatkuu niin totean tekeväni ostokseni muualla.

Toinenkin ikävä muisto näihin liittyy, eräs työkaveri keksi myydä appiukkonsa tekemiä hanskoja työpaikalla juurikin tuollaisella nimi listaan ja maksu ensin tyyppisellä lähestymistavalla. Hän oli tuonut ilmeisesti todella huolellisesti tehdyt mallikappaleet esittelyä varten paikalle. Oli hyvä työkaveri ja hanskat ihan ok, niin päätin tehdä poikkeuksen ja tilata. Totuus paljastui aika pian ja vain muutama ensimmäinen listalta sai hanskat heti ja muut joutuivat odottamaan useamman viikon omiaan. Ja sitten kun ne hanskat tulivat, niin nehän oli tehty ihan hutiloiden eikä materiaalin viimeistely todellakaan ollut sitä mitä esittelykappaleissa oli ollut. En tiedä oliko tilausmäärä yllättänyt tekijän joka sitten yötä myöten hiki hatussa teki niitä varsinaisen leipätyönsä ohessa vai oliko työnjälki muutenkin sitä tasoa, mallikappaleita oli kuitenkin jaksettu puleerata huolella. En kehdannut palauttaa hanskoja ja onneksi ne sitten sekalaisessa käytössä hintansa lopulta haukkuivat, mutta en olisi tilannut jos olisin tiennyt mitä odottaa.

Noh, lopputulos on se, etten tilaa mitään näiltä työpaikalta kaupustelijoilta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää, sanot vaan jämäkästi ei kiitos.

Mä olen se lapsen vanhempi jota puuhaäidit pakottaa myymään vaikka mieluummin maksaisin luokkaretken ym. rahalla. Nytkin tuli koululta viesti et aletaan myymään asiaa X, kukaan ei edes kysynyt mielipidettä. Ostan sitten itse kun en halua olla työkavereiden enkä sukulaisten kimpussa näillä.

Ja niitä keksi- ja sukkafirmojahan nämä systeemit elättää, mieluummin antaisin suoraan rahaa kuin maksan ylihintaisista sukista.

Mä olin samanlainen. Onneksi lapset kasvavat ja tämä loppui aikanaan. Olisin myös maksanut mielummin rahalla, mutta kun oli pakko myydä jotain keksejä ja pesuainetta. Ostin ne itselleni kun en halunnut olla mikään pakkomyyjäriesa. Koulussa opettaja sanoi, että tällä opetetaan lapsille yhteisöllisyyttä ja lapset näkee miten tehdään yhdessä työtä, vanhemmatkin, leirikoulun eteen. Kymppejä noilla tienattiin, valtaosa maksuista jäi kuitenkin suoraan rahalla maksettavaksi.

Koulun myyjäiset olivat ihan ok, kun ihmiset saivat vapaaehtoisesti ostaa ja kakut ja arpaliput tekivät hyvin kauppansa. 

Työpaikalla on musta vähän outoa ja häiritsevää jos koko ajan kaupitellaan. En halua että lounastaukoani häiritään, enkä kiireen keskellä lopettaa töitä vaan jotta voin kuunnella myyntipuheet. Ja kun joka työpaikalla on niin monta kenen lasten harrastuksia pitäisi rahoittaa tai olet sydämetön kusipää, niin hinta nousee jo aika korkeaksi. 

Omat kaverit tekee somepäivityksen jossa ilmoittavat että lapsensa myy keksilaatikoita, yv:nä voi tilata. Ei tuputusta, tapahtuu max 1-2 kertaa per vuosi, ei syyllistämistä. Juuri näiltä tutuilta ja ei-tuputtajilta ostan muutaman keksilaatikon kun ovat asiallisia ja muutenkin elämässämme mukana. 

Työkaverit taas tilauslappuineen lähestyvät vain silloin kun haluavat jotain. 

Työpaikka ei ole mikään varainkeruukampanja jossa pitää maksaa turnausmatkat 45 eri työkaverin yhteensä sadalle muksulle kolme kertaa vuodessa. Eikä mikään kaupustelutori jossa kauppaajat arvostelevat ihoani, kehoani ja kuvittelevat minulle vitamiinipuutoksia vain pakkomyydäkseen testaamattomia pyramidihuijausmömmöjä. 

Kaupustelu tosiaan pitäisi työpaikoilla kieltää. On todella kiusallista kun sosiaalisella paineella tyrkytetään jotain, mitä ei halua eikä tarvitse.

Työpaikoilla voisi sallia hiljaisen myynnin, jossain netissä tilauslappu ja yhden ilmoituksen saa laittaa mitä on myynnissä ja minkä ajan voi laittaa tilausta. 
Olen han oikeasti ostanut hyviä tuotteita noista, esim kerran erään jumppaseuralaisen äippä myi säännöllisesti sellaista 10 litran kanisteria  pyykinpesuainetta, ihan jotain normimerkkiä, (omo tms, en muista). Tuollaista ei kaupasta saanut ja iso pönikkä oli todella kätevä kun oli pitkäksi aikaa pyykinpesuainetta. Vessapaperia jättipaali ja muuta mitä muutenkin menee. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lankesin työkaverin väsyttämänä ostamaan hänen lapsensa luokkaretkien rahoittamiseen tarkoitettuja tuotteita.

Sanoin kolme kertaa napakasti etten tarvitse kotiini ylihintaisia karkkeja lojumaan kaappeihin. Ei uskonut vaan vielä illalla lähetteli wa viestejä, että osta nyt vaan, hyvään tarkoitukseen menee.

Tein sitten tilauksen ja samantien alkoi sitten vinkuminen, että maksa ne tuotteet heti. 

Sinne meni 42€, en todellakaan tule syömään niitä p a s k a n makuisia punssipalloja yms.

Joo tiedän näitä isoäidin punssipalleroita, isoisän suklaanyyttejä, pikkuveljen karkkisekoitus. Näitä jossain vaiheessa monella myynnissä.

Olivat kalliita eivätkä erityisen hyviä.

Tämmöiset ihmiset jotka väkisin tyrkyttävät keksejä ja wc-paperia sun muita kahvihuoneessa, ovat varmasti muillakin tavoin rasittavia työkavereita, juuri näitä parhaita kesälomaviikkoja itselleen  omivia minäminä-tyyppejä.

No on teillä ongelmat. Meidän työpaikalla pyörii myös välillä myyntiesitteitä, mutta ei siellä harrasteta minkäänlaista pakkomyyntiä. Esite on pöydällä ja voi tilata jos haluaa.

Mutta eihän niitä ole mikään pakko tilata vaikka tuputetaan. Opettele sanomaan ei. Sanot vaikka, että et välitä tuotteista tai olet tilannut niitä muuta kautta. Jos ei mene perille niin on moukkamaisia työkavereita. 

Samoin voisi kieltää kategorisesti kaikki lahjakeräykset työpaikoilla. Ne ovat helvetistä!

Vierailija kirjoitti:

Samoin voisi kieltää kategorisesti kaikki lahjakeräykset työpaikoilla. Ne ovat helvetistä!

Jep, nuorena uutena työntekijänä en kehdannut kieltäytyä, kun pomon sihteeri kiersi listan kanssa kysymässä osallistumista pomon lahjaan. Nykyään ajatellen tuntuu uskomattomalta touhulta. Pitäisi olla nimetön keräys, niin saavat ne lahjoittaa jotka oikeasti haluavat lahjoa ja sellaisella summalla kuin hyväksi katsovat. 

Aikoinaan eräs työkaveri kehuskeli sillä miten hän johtaa luokkavanhempansa myyntitilastoja.

Hän oli oikea myyntitykki (lue supertuputtaja). 
Hänen kauttaan tilauksia tehty 56 kpl, seuraavana tullut saanut myytyä lastensa leirikoulu karkkeja 12 kpl.

Vierailija kirjoitti:

No on teillä ongelmat. Meidän työpaikalla pyörii myös välillä myyntiesitteitä, mutta ei siellä harrasteta minkäänlaista pakkomyyntiä. Esite on pöydällä ja voi tilata jos haluaa.

 

Mutta eihän niitä ole mikään pakko tilata vaikka tuputetaan. Opettele sanomaan ei. Sanot vaikka, että et välitä tuotteista tai olet tilannut niitä muuta kautta. Jos ei mene perille niin on moukkamaisia työkavereita. 

No kun olisikin vain esite pöydällä, mutta yhdessä aikaisemmassa työpaikassa näitä kaupustelijoita tuli säännöllisesti istumaan työpöydän nurkalle jaarituksineen eikä niitä saanut kulumallakaan ulos. Ja joo, osaan kyllä kieltäytyä, mutta onhan tuollainen aivan kamalan kiusallista ja syö omaa työaikaa, jonka mielellään käyttäisi oikeisiin asioihin, jotta pääsisi joskus kotiinkin.

Työpaikan myyntihetket ovat itselleni voimavara. On kiva kokeilla uusia tuotteita vaihtelevasti. Jotain voi melkein aina ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko ostaa.

Minä olen joskus kyllä ostanut koska nuo tuotteet ovat olleet hyviä.

Mutta ei ole pakko. Sysäät vaan esitteet syrjään.

Mitkä tuotteet on hyviä?

- Dermosililla on monta hyvää tuotetta ja hyvä hinta-laatusuhde

- Gutz alusasut ja sukat

Mitään vessapaperia tms en ole ostanut.

Dermosililta saa tilattua suoraan netistä ilman mitään myyjämamman väliintuloa...

Vierailija kirjoitti:

Laita työpöydälle lapppu "EI MAINOKSIA" "KAUPUSTELU KIELLETTY"

Tai muuten pieraset

Vierailija kirjoitti:

Samoin voisi kieltää kategorisesti kaikki lahjakeräykset työpaikoilla. Ne ovat helvetistä!

Niinhän ne on. Kerjureille voi aina sanoa suoraan ettei aio osallistua keräyksiin ihan periaatteesta. Joku rupes inttämään että eihän tä nyt iso raha ole jajaja... Siihen sanoin että kun näitä kerjuukyselyitä on joka viikko. Joskus useampi viikossa. Jos jokaiseen pitää antaa vitonen niin se on äkkiä mun kuukauden ruokarahat tms. Pienestä palkasta ei asuntolainan jälkeen jää ylimäärästä jaettavaksi. Tässä vaiheessa kerjääjällä alkaa korvat vähän punottaa koska onhan se noloa että joku suoraan sanoo elävänsä kädestä suuhun. Ja kuulemma vähemmänkin voi antaa. Johon vastaan että ei, en osallistu, Sitten jatkan hommia. Hulluinta on varmaan se että esimerkistäni todella moni sai puhtia kieltäytyä turhasta rahanmenosta. Pari tulikin kiittämään sanoen ettei itse olisi uskaltaneet sanoa mitään mutta "siivellä" kehtasivat. Suurin osa inhoaa keräyksiä jne.

En myöskään osallistunut yhden tiimin ideaan ostaa kallis joululahja pomolle. Siis miksi? Tyyppi joka tienaa tuplasti sen minkä me pitäisi vielä kohtuuttoman kalliilla lahjalla "voidella". Kyse oli muutamasta satkusta per osallistuja. Luopuivat sitten ajatuksesta.