Hautaamista pitäisi muka nopeuttaa. Linkki. Mielestäni ei järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko laittaa lehteen ilmoituskutsun hautajaisiin? Eikö ne hoidu soittamalla nykyään, kun oikeen kukaan ei edes lue lehtiä enää.

Kuka edes viitsii maksaa noista ilmoituksista satoja euroja?

Nuo kulut maksetaan kuolinpesän eli vainajan varoista. Jos vainaja on vähävarainen, niin eipä noita ilmoituksia sitten tule, ellei joku sukulaisista tarjoudu niitä maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas pitäisi uuvateille olla selkokielinen osuus.

Tässä oli kyse pelkästään hautauksesta ja mahdollisesta muistotilaisuudesta, ei muista kuolemaan liittyvistä toimenpiteistä.

Eräissä seurakunnissa on niin paljon kuolleita, että ei millään ehditä kaikkia kuoppaamaan viikossa. Jos on kuollut äkillisesti kotona, tarvitaan vielä ruumiinavaus, ja siihenkin voi olla jonoa niin, että ei edes  hautauslupaa saada viikossa.

Sitten on vielä erikseen muistotilaisuus, jota varten pitää saada kutsut ajoissa ja varata tila, jos ei ole hyvin pieni tilaisuus kotona.

Intiassa vain laskevat ruumiit Gangesiin. Voisivatko helsinkiläiset laskea vainajansa aikka vantaajokeen? Lakimuutos? Kansalaisaloite?

Järkytys ruumiista voi olla niin suuri ja kuolemasta, että 3-4 päivän jälkeen jotkut haluavat sen maahan. Muuten se alkaa kummittelemaan ja liikkumaan zombina, ainakin mielikuvituksessa. Viikkokausia hautaamatta ei taida toimia.

Vierailija kirjoitti:

Intiassa vain laskevat ruumiit Gangesiin. Voisivatko helsinkiläiset laskea vainajansa aikka vantaajokeen? Lakimuutos? Kansalaisaloite?

Ihmiset juovat siitä vettä. En halua nähdä Tampereen Tammerkoskessa vainajia kosken kuohuissa ainakaan, niitä ollut joskus.

No, joku vetää tästä herneet nenään, mutta kirjoitanpa kuitenkin:  Viime vuoden alusta oli selvää, että läheinen kuolee ennen kesää. Erehdyin kahdella viikolla.

Menin helmikuussa hautaustoimistoon ja sovin kaiken mahdollisen valmiiksi. Siunaus oli kesäkuun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa ja täällä hautajaiset on noin viikossa. Hautajaisissa ei tosin ole ruoka- vaan aika yksinkertainen kahvitarjoilu eli ei tarvitse järjestää mitään pitoja. Kaikki muodollisuudet on mahdollista siis hoitaa muutamassa päivässä. Kuolintodistuksen kirjoittaa kuoleman todennut lääkäri ja sen jälkeen hautaustoimisto huolehtii ripeästi kaikesta. Olen ollut täällä monissa hautajaisissa ja se on tosiaan aina se noin viikko kuolemasta.

Lämpimissä maissa hautajaiset järjestetään muutamassa päivässä.

Täällä Vietnamissa hautajaiset alkavat yleensä jo samana päivänä, jos vainaja menehtyy ennen puoltapäivää. Seuraavana, mikäli kuolemisen ajankohta on myöhäisempi. Hautajaiset kestävät 2-3 päivää, vainajan muistoa voivat halukkaat tulla kunnioittamaan minä päivänä hyvänsä omaisten kotiin, jossa arkku on esillä. Tarjolla on ruokaa ja olutta ja yleensä joku bändi soittaa iltaisin. Viimeistään kolmen päivän kuluttua ruumis on siis montussa.

Miksi ap:n mielestä perunkirjoituksia ja muuta diipadaapaa pitäisi alkaa hoitamaan heti kuoleman jälkeen? Ihan hyvin voisi hoitaa vainajan nopeasti hautaan, ja aloittaa noiden muiden asioiden kanssa sen jälkeen ihan rauhassa.

Jaahas. Alkaako eliitin depopulaatiosuunnitelmat konkretisoitumaan jo näin vahvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaustoimi pitäisi vapauttaa, jos joku haluaa haudata tontilleen niin se on tontin omistajan oma asia.

Ei todellakaan. Kyllä hautaamista säädellään ihan syystä. Jotain kunnioitusta kuitenkin vielä oltava.

Ei se ongelma tässä aikataulutuksessa tule toden totta niistä hautapaikoista.

Mitä kunnioitusta se kuollut ruumis kaipaa? Jos ruumista pitäisi kunnioittaa, ei sitä edes haudattaisi. Ennen läheisten ruumiit haudattiin talon alle.

Olen myös sitä mieltä, että ihminen kuoltuaan pitäisi haudata mahdollisimman pian. Kuolema vie jo itsessään niin paljon voimia, että hautajaispäivän kuukausien odottelu on epäinhimillistä. Muita valmisteluja ei tarvita, kuin että omainen menee ruumisarkkuliikkeeseen ja valitsee arkun. Sen jälkeen ammattilaiset kuten hautaustoimisto, pappi, kanttori ja muut asiaan liittyvät virkansa puolesta toimivat hoitavat loput. Tullaan itse vain paikalle sovittuna päivänä. Kuolleen ihmisen pakkasessa pitäminen ei ole vainajan kunnioittamista. Kuolinpesän hoitoon liittyvät asiat tulevat sitten hautajaisten jälkeen ja niitä saakin hoitaa rivakasti, koska perukirjan tulee olla verotoimistossa kolme kuukautta kuolemasta. Kuollutta on lupa muistella vaikka koko loppuelämä.

Kovin erilaista on ihmisen hautaan saaminen Suomessa kuin esim. Saksassa. Mieheni Saksassa haudattiin kolmen päivän päästä kuolemastaan ja hän kuoli kotona. Muutaman vuoden kuluttua kuoli äitini Suomessa ja ennenkuin haudattiin kului enemmän kuin kolme viikkoa aikaa ja kaikki järjestely oli hyvin sekavaa ja kesti kauan. Puhun vain hautajaisista. Lisäksi olin Suomessa kolme viikkoa saadakseni asunnon tyhjäksi ja vakuutukset ym. sanottua irti. Johan oli sekin prosessi kun kotivakuutusta ei voinutkaan sanoa irti, hirveä hässäkkä siitä syntyi. Perunkirjoitukseen piti tulla uudelleen Suomeen, mikään ei meinannut toimia ja ei puhettakaan, että joustoa olisi asioiden hoitamiseen löytynyt. Kotivakuutuksen irtisanomiseen oli otettava lopulta asianajaja kun veloittivat vaikka asuntoa ei enää ollut ja äiti haudassa. Saksassa sain hoidettua vastaavat asiat esittämällä kuolintodistuksen ja hommat hoituivat sujuvasti ihan kaikissa virastoissa, pankissa ym. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan kulttuurin pitäisi sitten olla sellainen, että lähiomaiset saisivat töistä lomaa pari viikkoa hautajaisten järjestämiseen. Myös ne kaukaisemmat omaiset saisivat lomaa arkunkantoon muutaman päivän varoitusajalla. Useat haluavat, että kaukaisemmatkin sukulaiset pääsevät paikalle. Ottaisivatko he sitten kaikki lomaa keskellä viikkoa? Kuka sen tuuraisi? Launtaita on vain yksi viikossa ja siihen ei mahdu monia hautajaisia.

Yksi suuri syy viivästymiseen on seurakunnan tilojen varaukset. Turun hautausmaan ylösnousemuskappeliin ei ole toivoakaan päästä pitämään siunaustilaisuutta parin viikon sisään. Oikeastaan yhtään mihinkään sisätilaan ei pääse siinä ajassa, vain ulkona siunaus käy ja muistotilaisuus kotona. Tuskinpa pappiakaan saa. Mikäpä siinä, jos seurakunta peruu muut tilaisuudet ja järjestää papin ja kirkon. Vaatii ehkä, että ei otettaisi kuolemaa virka-asiana joka hoidetaan virka-aikana. Sitten vaan pappi ja kanttori peruvat omat menonsa ja saapuvat pitämään hautajaisia. Ja tietysti myös sunnuntaina pitäisi järjestää hautajaisia, mitä ei ainakaan meillä nykyään tehdä. Samoin iltaisin, varsinkin perjantai-ilta olisi hyvä.

Kyllähän hautaustoimisto ja kukkakauppa pystyvät tuohon kahden viikon aikaan, mutta seurakunnat eivät virastoasenteella pysty. Kukkakauppa palvelee asiakkaita, pappi ja kanttori ovat virkamiehiä jotka vain suorittavat virkatehtäviä. Juuri tästäkin avauksesta näkyy, ettei omaisista välitetä vähääkään. Pakastin vain pitäisi saada tyhjäksi. Tämän kohtelun olen itse saanut omaisia haudatessa, kirkko luulee olevansa kompostoija eikä sielunhoitaja.

Oikeastihan vainajilla ei ole kiire mihinkään. Hautajaiset ovat omaisille tärkeät.

Mieheni järjesti ne hautajaiset juurikin Turussa.

Tänne pitäisi saada toinen tyylikäs ja kaunis siunauskappeli ylösnousemuskappelin rinnalle. Se on kauneutensa ja näköalanss vuoksi todella suosittu. Kaikki kunnia toki kuuluisalle betoniarkkitehtuuria edustavalle olemassa olevalle toiselle kappelille, mutta koen sen liian kolkoksi.

Molemmat vainajat myös avattiin, koska kuolivat äkillisesti kotonaan.

Minuakin hirvitti se kiire, millä mies tyhjensi vuokra-asunnon. Siellä oli sentään ihmisen koko omaisuus ja tärkeät esineet. Huono olo tulee, kun ajattelenkin. Mies ei halunnut maksaa vuokraa yhtään ylimääräistä. Kuolleella ei ollut juuri lainkaan rahaa. (Hän oli säästäväisin tuntemani ihminen, mutta toimeentulotukea leikattiin aina, kun tilille säästyi liikaa rahaa. Yritti säästää seteleinä, mutta omatunto kalvoi häntä liikaa ja tunnusti.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan kulttuurin pitäisi sitten olla sellainen, että lähiomaiset saisivat töistä lomaa pari viikkoa hautajaisten järjestämiseen. Myös ne kaukaisemmat omaiset saisivat lomaa arkunkantoon muutaman päivän varoitusajalla. Useat haluavat, että kaukaisemmatkin sukulaiset pääsevät paikalle. Ottaisivatko he sitten kaikki lomaa keskellä viikkoa? Kuka sen tuuraisi? Launtaita on vain yksi viikossa ja siihen ei mahdu monia hautajaisia.

Yksi suuri syy viivästymiseen on seurakunnan tilojen varaukset. Turun hautausmaan ylösnousemuskappeliin ei ole toivoakaan päästä pitämään siunaustilaisuutta parin viikon sisään. Oikeastaan yhtään mihinkään sisätilaan ei pääse siinä ajassa, vain ulkona siunaus käy ja muistotilaisuus kotona. Tuskinpa pappiakaan saa. Mikäpä siinä, jos seurakunta peruu muut tilaisuudet ja järjestää papin ja kirkon. Vaatii ehkä, että ei otettaisi kuolemaa virka-asiana joka hoidetaan virka-aikana. Sitten vaan pappi ja kanttori peruvat omat menonsa ja saapuvat pitämään hautajaisia. Ja tietysti myös sunnuntaina pitäisi järjestää hautajaisia, mitä ei ainakaan meillä nykyään tehdä. Samoin iltaisin, varsinkin perjantai-ilta olisi hyvä.

Kyllähän hautaustoimisto ja kukkakauppa pystyvät tuohon kahden viikon aikaan, mutta seurakunnat eivät virastoasenteella pysty. Kukkakauppa palvelee asiakkaita, pappi ja kanttori ovat virkamiehiä jotka vain suorittavat virkatehtäviä. Juuri tästäkin avauksesta näkyy, ettei omaisista välitetä vähääkään. Pakastin vain pitäisi saada tyhjäksi. Tämän kohtelun olen itse saanut omaisia haudatessa, kirkko luulee olevansa kompostoija eikä sielunhoitaja.

Oikeastihan vainajilla ei ole kiire mihinkään. Hautajaiset ovat omaisille tärkeät.

Mieheni järjesti ne hautajaiset juurikin Turussa.

Tänne pitäisi saada toinen tyylikäs ja kaunis siunauskappeli ylösnousemuskappelin rinnalle. Se on kauneutensa ja näköalanss vuoksi todella suosittu. Kaikki kunnia toki kuuluisalle betoniarkkitehtuuria edustavalle olemassa olevalle toiselle kappelille, mutta koen sen liian kolkoksi.

Molemmat vainajat myös avattiin, koska kuolivat äkillisesti kotonaan.

Minuakin hirvitti se kiire, millä mies tyhjensi vuokra-asunnon. Siellä oli sentään ihmisen koko omaisuus ja tärkeät esineet. Huono olo tulee, kun ajattelenkin. Mies ei halunnut maksaa vuokraa yhtään ylimääräistä. Kuolleella ei ollut juuri lainkaan rahaa. (Hän oli säästäväisin tuntemani ihminen, mutta toimeentulotukea leikattiin aina, kun tilille säästyi liikaa rahaa. Yritti säästää seteleinä, mutta omatunto kalvoi häntä liikaa ja tunnusti.)

Tämäkin kirjoitti ap

Vierailija kirjoitti:

Olen myös sitä mieltä, että ihminen kuoltuaan pitäisi haudata mahdollisimman pian. Kuolema vie jo itsessään niin paljon voimia, että hautajaispäivän kuukausien odottelu on epäinhimillistä. Muita valmisteluja ei tarvita, kuin että omainen menee ruumisarkkuliikkeeseen ja valitsee arkun. Sen jälkeen ammattilaiset kuten hautaustoimisto, pappi, kanttori ja muut asiaan liittyvät virkansa puolesta toimivat hoitavat loput. Tullaan itse vain paikalle sovittuna päivänä. Kuolleen ihmisen pakkasessa pitäminen ei ole vainajan kunnioittamista. Kuolinpesän hoitoon liittyvät asiat tulevat sitten hautajaisten jälkeen ja niitä saakin hoitaa rivakasti, koska perukirjan tulee olla verotoimistossa kolme kuukautta kuolemasta. Kuollutta on lupa muistella vaikka koko loppuelämä.

Juuri näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa ja täällä hautajaiset on noin viikossa. Hautajaisissa ei tosin ole ruoka- vaan aika yksinkertainen kahvitarjoilu eli ei tarvitse järjestää mitään pitoja. Kaikki muodollisuudet on mahdollista siis hoitaa muutamassa päivässä. Kuolintodistuksen kirjoittaa kuoleman todennut lääkäri ja sen jälkeen hautaustoimisto huolehtii ripeästi kaikesta. Olen ollut täällä monissa hautajaisissa ja se on tosiaan aina se noin viikko kuolemasta.

Lämpimissä maissa hautajaiset järjestetään muutamassa päivässä.

Täällä Vietnamissa hautajaiset alkavat yleensä jo samana päivänä, jos vainaja menehtyy ennen puoltapäivää. Seuraavana, mikäli kuolemisen ajankohta on myöhäisempi. Hautajaiset kestävät 2-3 päivää, vainajan muistoa voivat halukkaat tulla kunnioittamaan minä päivänä hyvänsä omaisten kotiin, jossa arkku on esillä. Tarjolla on ruokaa ja olutta ja yleensä joku bändi soittaa iltaisin. Viimeistään kolmen päivän kuluttua ruumis on siis montussa.

Miksi ap:n mielestä perunkirjoituksia ja muuta diipadaapaa pitäisi alkaa hoitamaan heti kuoleman jälkeen? Ihan hyvin voisi hoitaa vainajan nopeasti hautaan, ja aloittaa noiden muiden asioiden kanssa sen jälkeen ihan rauhassa.

Minä kirjoitin, että nimenomaan perunkirjoitusta ei tarvitse alkaa hoitaa heti, mutta moni muu asia on pakko!

Ap

Jos haluaa hautajaiset viikonloppuna niin, ettei tarvitse ottaa lomaa hautajaispäiväksi, niin helposti menee kuukausi, ennen kuin löytyy sopiva aika, jos haluaa papinkin paikalle. Näin ainakin vähän isommassa kaupungissa.

Meillä on erilaisiin asioiden hoitamisiin käytetty vuosilomapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset, perunkirjoitus ja vainajan jälkeensä jättämien käytännön asioiden järjestely ovat kolme eri asiaa.

Hautajaiset vaativat hautausluvan, arkun ja hautapaikan, kaikki muu on ekstraa.

Tajuatko paljonko se maksaa? Kaikkein halvin mahdollinen tilbehööri ilman uurnaa yms maksaa toista tonnia. Jos vainajalla ei varoja, pitää ensin odottaa noin kuukausi kun Kusti viitsii polkea pankin kirjeet kotiin, sen jälkeen hakea toimeentulotukea hautauskuluihin ja odottaa päätöstä viikko-pari. Ei kaikilla ole yhtäkkiä laittaa omista rahoistaan pari tonnia jonkun hautajaisiin...

Vierailija kirjoitti:

Intiassa vain laskevat ruumiit Gangesiin. Voisivatko helsinkiläiset laskea vainajansa aikka vantaajokeen? Lakimuutos? Kansalaisaloite?

Meinasin kirjoittaa, että olisi sekin näky, kun meitä helsinkiläisiä kuolee melkoista tahtia, mutta toki intialaisia paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa ja täällä hautajaiset on noin viikossa. Hautajaisissa ei tosin ole ruoka- vaan aika yksinkertainen kahvitarjoilu eli ei tarvitse järjestää mitään pitoja. Kaikki muodollisuudet on mahdollista siis hoitaa muutamassa päivässä. Kuolintodistuksen kirjoittaa kuoleman todennut lääkäri ja sen jälkeen hautaustoimisto huolehtii ripeästi kaikesta. Olen ollut täällä monissa hautajaisissa ja se on tosiaan aina se noin viikko kuolemasta.

Lämpimissä maissa hautajaiset järjestetään muutamassa päivässä.

Täällä Vietnamissa hautajaiset alkavat yleensä jo samana päivänä, jos vainaja menehtyy ennen puoltapäivää. Seuraavana, mikäli kuolemisen ajankohta on myöhäisempi. Hautajaiset kestävät 2-3 päivää, vainajan muistoa voivat halukkaat tulla kunnioittamaan minä päivänä hyvänsä omaisten kotiin, jossa arkku on esillä. Tarjolla on ruokaa ja olutta ja yleensä joku bändi soittaa iltaisin. Viimeistään kolmen päivän kuluttua ruumis on siis montussa.

Miksi ap:n mielestä perunkirjoituksia ja muuta diipadaapaa pitäisi alkaa hoitamaan heti kuoleman jälkeen? Ihan hyvin voisi hoitaa vainajan nopeasti hautaan, ja aloittaa noiden muiden asioiden kanssa sen jälkeen ihan rauhassa.

Perunkirjoitusta on pakko alkaa miettimään heti. Sukuselvityksen saaminen digivirastosta ja seurakunnista kestää useita kuukausia nykyään. Mekin laitettiin parin päivän sisällä apen kuoleman jälkeen hakuun mutta jouduttiin kuitenkin anomaan verottajalta lisäaikaa perunkirjoitukseen kun papereita ei saanut ajoissa. Olisi venynyt kohtuuttoman pitkään jos olisi ensin pitänyt hautajaiset ja sitten vasta alkanut miettimään käytännön järjestelyitä.

Vierailija kirjoitti:

Kovin erilaista on ihmisen hautaan saaminen Suomessa kuin esim. Saksassa. Mieheni Saksassa haudattiin kolmen päivän päästä kuolemastaan ja hän kuoli kotona. Muutaman vuoden kuluttua kuoli äitini Suomessa ja ennenkuin haudattiin kului enemmän kuin kolme viikkoa aikaa ja kaikki järjestely oli hyvin sekavaa ja kesti kauan. Puhun vain hautajaisista. Lisäksi olin Suomessa kolme viikkoa saadakseni asunnon tyhjäksi ja vakuutukset ym. sanottua irti. Johan oli sekin prosessi kun kotivakuutusta ei voinutkaan sanoa irti, hirveä hässäkkä siitä syntyi. Perunkirjoitukseen piti tulla uudelleen Suomeen, mikään ei meinannut toimia ja ei puhettakaan, että joustoa olisi asioiden hoitamiseen löytynyt. Kotivakuutuksen irtisanomiseen oli otettava lopulta asianajaja kun veloittivat vaikka asuntoa ei enää ollut ja äiti haudassa. Saksassa sain hoidettua vastaavat asiat esittämällä kuolintodistuksen ja hommat hoituivat sujuvasti ihan kaikissa virastoissa, pankissa ym. 

Ohis: sinä sentään hoidit itse asiat. Kaverini serkku asui Saksassa ja kun Saksassa asuvan äiti kuoli Suomessa, hän pakotti Suomessa asuvan serkkunsa (eli kaverini) hoitamaan kaikki käytännön järjestelyt (Kun kuulemma saksasta on hankalaa ja kalliita matkustella.)

Perinnöt ja rahat tietty kelpasivat sinne Saksaan. Ja tuli hautajaisiin. Eläkeikäinen ihminen, joka oli ihan hyväkuntoinen vielä. Ei vaivautunut ottamaan lapsiaan eikä miestään mukaan. (Vainajan lapsenlapsia ja vävyä)