Ihminen joka olet tosi tarkka sisustuksesta ja asunnon siisteydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Olen itse luova, isäni, tyttäreni, opiskelukaverini.

Suurimmalla osalla kirurgin tarkka ja puhdas jörjestys.

En kykene edes ajattelemaan sotkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Olen itse luova, isäni, tyttäreni, opiskelukaverini.

Miten tämä on mahdollista?

Se riippuu ainoastaan siitä, miten sotkuun suhtaudutaan. 

Anopilassani on ihan järkyttävä sotku, roskaa ja pölyä joka paikassa. Tarjoilee ruoatkin melko likaisilta ja pölyisiltä astioilta.   Häntä ei sotku haittaa yhtään, eikä varmaan ymmärrä jos joku muu yökkii vieressä. 

En minä mihinkään vuokra-asuntoon mene kylään. Vuokralaiset ovat kaikki sossun elättejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Voi vattu mitä paskaa suollat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Olen itse luova, isäni, tyttäreni, opiskelukaverini.

Suurimmalla osalla kirurgin tarkka ja puhdas jörjestys.

En kykene edes ajattelemaan sotkussa.

Onko sinulla siis sivupersoonia?

Siihen ei yleensä liity kirurgin tarkka puhtaus ja järjestys.

Jos kutsumatta änkeää kylään niin silloin ei ainakaan saa haitata yhtään mikään siellä kyläpaikassa. Pysyä pitää sitten ihan kotonaan jos ei siihen pysty. Ei toisten koteihin saa mennä arvostelemaan yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Ihanaa itsepetosta. Aina voi selitellä laiskuutta ja elämänhallinnan ongelmia luovuudella ja rentoudella.

Himosiivoajillahan on se ongelma, että henkisesti heillä on ahdistusta ja asiat pään sisällä sekaisin. Siksi täytyy kämppää hinkata, että edes jokin olisi järjestyksessä.

Ja nyt en puhu likaisuudesta. En itsekään siedä likaisuutta ja roskia kovin pitkään (joskaan en heti juokse hakemaan rättiä ja hinkkaamaan maanisesti, jos vaikka lattialla on tahra, teen sen sitten jossain vaiheessa, kun tärkeämmät on hoidettu ja olen kerinnyt istahtamaankin), mutta sekamelskaa kyllä, koska pään sisällä ja elämässä kaikki on järjestyksessä. Myös Einsteinillä oli sotkuinen työpöytä.

Minusta ylisiisti ympäristö ei vain tunnu kodilta ja rennolta. Ei houkuttele heittäytymään pieruverkkareissa sängylle selaamaan somea tai röhnöttämään sohvalla karkki- ja sipsipussin kanssa jalat pöydällä. Ylisiististä tulee mielikuva, että täytyy olla itsekin yhtä jäykkä ja hienostunut kuin ympäristönsä, laittaa viinilasin alle alunen, istua selkä suorana ja polvet yhdessä ja käyttää sukkia kesälläkin. Tulee jotenkin syntinen olo, kun kyläillessä emäntä hinkkaa heti ruuan jälkeen joka paikan kiiltäväksi tai yöpymisen jälkeen täytyy mun petipaikka siivota pois sillä sekunnilla, kun siitä nousen. Minusta sellaisella ihmisellä on jotain ahdistusta sisällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sotkuista ja epäsiistiä, pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn asiallisesti, mutta en mielelläni mene ainakaan yökylään toista kertaa.

Sama. Usein ihmettelen miksi ihmiset ovat niin rakastuneita johonkin tarpeettomaan tavaraan, että mieluummin kahlaavat sotkun keskellä kuin elävät siistissä kodissa.

Koska he eivät näe ja koe, kuten sinä. Sekaisuus on usein luovien ihmisten piirre. Se sekaisuus ei haittaa heitä millään tavalla. Jokaisella esineellä ja asialla voi olla oma tarinansa tai vain miellyttää silmää tai tuoda muistoja jostain tai mitä vain. Ja kenen takia kaikki pitäisi järjestää ja konmarittaa, jos asujaa itseään ei haittaa vaatekasa tuolilla ja tavarat viljeltynä sinne tänne? Liika järjestys voi jopa ahdistaa. Itse en ees osaa olla rennosti supersiistissä järjestelmällisessä kodissa. Tuntuu kuin pitäis itsenikin olla tönkkönä jakkupuvussa. Jos kämppä ei ole rento, en ole itsekään rento.

Ihanaa itsepetosta. Aina voi selitellä laiskuutta ja elämänhallinnan ongelmia luovuudella ja rentoudella.

Himosiivoajillahan on se ongelma, että henkisesti heillä on ahdistusta ja asiat pään sisällä sekaisin. Siksi täytyy kämppää hinkata, että edes jokin olisi järjestyksessä.

Ja nyt en puhu likaisuudesta. En itsekään siedä likaisuutta ja roskia kovin pitkään (joskaan en heti juokse hakemaan rättiä ja hinkkaamaan maanisesti, jos vaikka lattialla on tahra, teen sen sitten jossain vaiheessa, kun tärkeämmät on hoidettu ja olen kerinnyt istahtamaankin), mutta sekamelskaa kyllä, koska pään sisällä ja elämässä kaikki on järjestyksessä. Myös Einsteinillä oli sotkuinen työpöytä.

Minusta ylisiisti ympäristö ei vain tunnu kodilta ja rennolta. Ei houkuttele heittäytymään pieruverkkareissa sängylle selaamaan somea tai röhnöttämään sohvalla karkki- ja sipsipussin kanssa jalat pöydällä. Ylisiististä tulee mielikuva, että täytyy olla itsekin yhtä jäykkä ja hienostunut kuin ympäristönsä, laittaa viinilasin alle alunen, istua selkä suorana ja polvet yhdessä ja käyttää sukkia kesälläkin. Tulee jotenkin syntinen olo, kun kyläillessä emäntä hinkkaa heti ruuan jälkeen joka paikan kiiltäväksi tai yöpymisen jälkeen täytyy mun petipaikka siivota pois sillä sekunnilla, kun siitä nousen. Minusta sellaisella ihmisellä on jotain ahdistusta sisällään.

Ihan kuin olisi olemassa vain tasan kaksi vaihtoehtoa, helvetinmoinen tavarakaaos ja siivousneuroosi..

Mä en mene kylään minne tahansa. Vain paikkoihin missä olen käynyt ennenkin ja tiedän millaista siellä on.

Nuorena joutui joskus kyläilemään oudoissa paikoissa mutta enää vanhempana en viitsi. Jos tulee sattumalta uusia tuttavuuksia, niin tapaan niitä muualla kuin kenenkään kotona.