Miksi ihmiset eivät usko, että erityistä tukea tarvitsevien lapsien määrä on kasvanut?

Koska ongelmat halutaan lakaista maton alle ja nyt ollaan tilanteessa ettei sinne enää mahdu.

Ja mistä haluat siis tämän asian tiimoilta keskustella?

Varmasti on kasvanut. Sitä en ymmärrä miksi nämä lapset käyvät koulua tavallisilla luokilla. Eihän se ole kenenkään etu. Vanha kunnon tarkkis toimisi edelleen, mutta ehkä vähemmän leimaavalla nimellä. Etityisluokkakasn ei kyllä kuulosta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on kasvanut. Sitä en ymmärrä miksi nämä lapset käyvät koulua tavallisilla luokilla. Eihän se ole kenenkään etu. Vanha kunnon tarkkis toimisi edelleen, mutta ehkä vähemmän leimaavalla nimellä. Etityisluokkakasn ei kyllä kuulosta hyvältä.

Pitää olla kahdenlaiset erityisluokat: yksi luokka kilteille oppimisvaikeuksisille, ja toinen ADHD:lle ja muille häiriköille. Tämä olisi reilu ja toimiva peli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on kasvanut. Sitä en ymmärrä miksi nämä lapset käyvät koulua tavallisilla luokilla. Eihän se ole kenenkään etu. Vanha kunnon tarkkis toimisi edelleen, mutta ehkä vähemmän leimaavalla nimellä. Etityisluokkakasn ei kyllä kuulosta hyvältä.

Pitää olla kahdenlaiset erityisluokat: yksi luokka kilteille oppimisvaikeuksisille, ja toinen ADHD:lle ja muille häiriköille. Tämä olisi reilu ja toimiva peli.

No ei kaikki adhdt ole automaattisesti häiriköitä, voivat toki häiriintyä herkemmin jos joku häiritsee. Siinä oon kyllä samaa mieltä, että useampi luokka olis tarpeen

Jos myöntäis sen, että erityistä tukea kaipaavien lasten määrä olis kasvanu, silloin saattais herkästi alkaa miettiin mikä nykymaailmassa sellaisen aiheuttaa. Sitten joutuiskin ehkä myöntään, että nykyaika ei olekaan vain sitä, että kaikki kehitys on edistäny ja parantanu tätä ihmisen maailmaa

Outoa jos eivät usko, näkee sen jo väristäkin.

Minä uskon ja olen huomannut asian. Mutta mietityttää, että mistä se johtuu. Ennen olivat kotiolot huomattavasti vaatimattomampia ja aikalailla köyhempää nykyiseen verrattuna. Nyt kun on rahaa lähes kaikilla, saadaan harrastaa ihan mitä huvittaa ja nähdä maailmaan niin paljon kuin huvittaa, onkin sitten enemmän lapsia, joista jokainen tarvitsisi oman psykologin avukseen. Se, että oireita hoidetaan suurella rahalla ei taida auttaa, pitäisi etsiä se syy miksi näin on käynyt. Kukaan ei taida uskaltaa niin pitkälle mennä että tutkisi syitä tähän ilmiöön joka vain ajan kanssa on syventynyt ja kärsii resussipulasta. Hunningolle ollaan menossa näköjään.  

Kyllä tuo erityisyys osaksi vanhemmista johtuu. Ollaan älylaitteilla eikä sen vauvan kanssa läsnä. Itselleni kävi niin, että olin itkevän vauvan kanssa tosi uupunut ja masentunut sitten sairastuin psykoosiin ja toipuminen siitä kestää edelleen. Isä ei vauva-aikana osannut olla lapsen kanssa. Tokivsylittelu, muttei osannut olla vuorovaikutuksessa. Meillä siis erityistä tukea tarvitseva kuitenkin älykäs lapsi. Joka saanut vasta noin kolme vuotiaasta asti kunnon vuorovaikutusta vaikkakin myös vauva ja taaperoikäisenä myös, muttei tarpeeksi. Hänellä myös fyysisiä sairauksia kaksi, jotka myös aiheuttaneet kipua ja epämiellyttäviä tuntemuksia jo vauvaiässä. Näiden yhdistelmästä johtuu lapsemme uhmakkuys joka tosin lievenee vuosi vuodelta sekä omaehtoisuus.

Lapsi saa ja on pitkään saanut kotona jo tarvitsemaansa rakkautta ja vuorovaikutusta, mutta osittain tämä on meidän vanhempien vika. Myönnän ja monen muunkin tulisi tämä myöntää.

Turussa on pohdittu jopa oppilaiden pakkosiirtoja toisiin kouluihin: ”Eriytyminen on hyvin voimakasta”

Turun Varissuon koulussa S2-oppilaiden osuus on 80 prosenttia. ”Eriytyminen on Turussa hyvin voimakasta”, kasvatus- ja opetusjohtaja myöntää.

Uuden lastensairaalan Päiväkeskus Vuorella vaikeasti autistisista potilaista vain seitsemällä prosentilla molemmat vanhemmat olivat syntyneet Suomessa. Itse potilaista 90 prosenttia oli kuitenkin syntynyt Suomessa.

Suurin autismiriski on Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen muuttaneiden äitien Suomessa syntyneillä lapsilla. Heidän riskinsä saada vaikea autismikirjon häiriö on tutkimuksen mukaan noin 50-kertainen verrattuna suomalaisten äitien lapsiin.

Entisaikaan huono käytös pysyi aisoissa kurin avulla. Nykyisin kuria ei enää hyväksytä, ja korvaajaksi sen tilalle on otettu diagnoosit joilla mahdollistetaan erityinen tuki lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan huono käytös pysyi aisoissa kurin avulla. Nykyisin kuria ei enää hyväksytä, ja korvaajaksi sen tilalle on otettu diagnoosit joilla mahdollistetaan erityinen tuki lapselle.

Entisaika on eri asia kuin nykyaika. Sitäpaitsi kurilla ei ratkaista kaikkia ongelmia, vaikka se hetkellisesti saattais siltä näyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan huono käytös pysyi aisoissa kurin avulla. Nykyisin kuria ei enää hyväksytä, ja korvaajaksi sen tilalle on otettu diagnoosit joilla mahdollistetaan erityinen tuki lapselle.

Entisaika on eri asia kuin nykyaika. Sitäpaitsi kurilla ei ratkaista kaikkia ongelmia, vaikka se hetkellisesti saattais siltä näyttää

Kuri tuottaa pelkän kulissin. Lapsi pelotellaan hiljaiseksi jotta näyttäisi siltä, että mitään ongelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan huono käytös pysyi aisoissa kurin avulla. Nykyisin kuria ei enää hyväksytä, ja korvaajaksi sen tilalle on otettu diagnoosit joilla mahdollistetaan erityinen tuki lapselle.

Entisaika on eri asia kuin nykyaika. Sitäpaitsi kurilla ei ratkaista kaikkia ongelmia, vaikka se hetkellisesti saattais siltä näyttää

Kuri tuottaa pelkän kulissin. Lapsi pelotellaan hiljaiseksi jotta näyttäisi siltä, että mitään ongelmaa ei ole.

Tätä kun jatkuu tarpeeksi pitkään sukupolvelta toiselle, ei ihmekään että tulee sukupolvi joka pyörähtää helposti toiseen ääripäähän, kurittomuuteen. Minusta aivan luonnollista ja ymmärrettävää, vaikkei tietenkään paras ratkaisu sekään.

Lasten määrä tuskin, sen sijaan tukitoimien.

Vierailija kirjoitti:

Jos myöntäis sen, että erityistä tukea kaipaavien lasten määrä olis kasvanu, silloin saattais herkästi alkaa miettiin mikä nykymaailmassa sellaisen aiheuttaa. Sitten joutuiskin ehkä myöntään, että nykyaika ei olekaan vain sitä, että kaikki kehitys on edistäny ja parantanu tätä ihmisen maailmaa

Mietin aivan samaa.

Vaikka voin väittää että tämä "meno" on takavuosia nopeampitempoista. Minä oli peruskouluaikana vielä ihan paikallani pysyvää sorttia. Nykyisin olen aikuinen, jolla tuntuu olevan "muurahaisia peruuksen alla" kun ei jaksaisi istua ja tuijottaa ruutua, sitten vilkaistaan toista ruutua, tulee informaatiota tuutista ja toisesta. On kovin sähköinen ja nopea maailma.

Joskus televiosta tuli kerran viikossa joku odotettu ohjelma.

Eikä tullut lapsille suunnattuja trendijuttuja ja uusia hahmoja oheistuotteineen kuin joskus harvoin. Nykyään tuutti on täynnä ja uutta pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos myöntäis sen, että erityistä tukea kaipaavien lasten määrä olis kasvanu, silloin saattais herkästi alkaa miettiin mikä nykymaailmassa sellaisen aiheuttaa. Sitten joutuiskin ehkä myöntään, että nykyaika ei olekaan vain sitä, että kaikki kehitys on edistäny ja parantanu tätä ihmisen maailmaa

Mietin aivan samaa.

Vaikka voin väittää että tämä "meno" on takavuosia nopeampitempoista. Minä oli peruskouluaikana vielä ihan paikallani pysyvää sorttia. Nykyisin olen aikuinen, jolla tuntuu olevan "muurahaisia peruuksen alla" kun ei jaksaisi istua ja tuijottaa ruutua, sitten vilkaistaan toista ruutua, tulee informaatiota tuutista ja toisesta. On kovin sähköinen ja nopea maailma.

Joskus televiosta tuli kerran viikossa joku odotettu ohjelma.

Eikä tullut lapsille suunnattuja trendijuttuja ja uusia hahmoja oheistuotteineen kuin joskus harvoin. Nykyään tuutti on täynnä ja uutta pukkaa.

Tämäpä. Ite tykkään aatella ihmiskunnan historiaa, joka yltää vissiin parinkin vuosimiljoonan päähän, niin tää vaikka muutaman vuosisadan ja varsinkin nyt muutaman viimeisimmän vuosikymmenen kehitys on jo kaukana oletettavasta luonnollisesta ja siittä mihin ihminen on kehittyny