Millaisia sairauksia teillä on, jotka ette pääse eläkkeelle, vaikka haluaisitte?

Hänen kuntonsa paranisi jos pääsisi eläkkeelle? Miten se eläke muka mitään muuttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harhaluuloisuushäiriö F22 ei ole peruste eläkkeeseen, koska mitään todellista sairautta ei ole. Tämä sairaus puhkeaa usein keski-iässä jonkin elämänkriisin yhteydessä, jolloin ahdistusta käsitellään fyysisten oireiden (harhaluulo vakavasta sairaudesta) avulla.

Tämä siis arvaus ap:n tuttavan diagnoosista. Jos 10 vuoteen ei ole mitään fyysistä sairautta löytynyt, niin kyse voi olla harhaluuloisuushäiriöstä.

Psyykkiset syyt ja päihdeongelma ovat mielestäni myös peruste eläkkeeseen, jos ovat kroonistuneet. En tiedä mitä järkeä näitä ihmisiä on pitää työttöminä, koska eihän heitä myöskään kuntouteta mitenkään sen jälkeen, kun parin vuoden terapia on käyty.

Kuntoutustukiraha on sanan suuruinen kuin eläke, joten siinä mielessä sama kummalla on. Kerran vuodessa tarkistetaan joten ei siihen paljon resursseja kulu. Lääkäri päättää onko työkyvyttömyyseläkkeen tarpeessa.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Käsketään ottaa vastuu omasta elämästä, vaikka minua ei tavallaan ole edes olemassa. Minuutta ei ole tai minuuksia on liikaa. Sekä että.

Vituttaa. Minä jouduin eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Hänen kuntonsa paranisi jos pääsisi eläkkeelle? Miten se eläke muka mitään muuttaisi?

Sikäli paranisi, ettei tarvitsisi stressata eläkkeelle pääsystä ja ehkä eläkekin olisi parempi, eikö työkyvyttömyyseläke kuitenkin ole parempi kuin eläke pitkän työttömyyden jälkeen? Toisaalta tuo jälkimmäinen on ehkä syynä sille, ettei eläkkeelle päästetä. 

Jos tällaisia ihmisiä on paljon (eivät tietysti vastaa tähän sen vuoksi, että he kokevat, että he ovat fyysisesti sairaita), niin muodostaahan tuo asia yhteiskunnalle merkittävän taakan byrokratiarallin takia. Tosin perustulo voisi ratkaista ongelman siltä osin. Työtä haluamattomia ei pakoteta töitä hakemaan, vaan he saavat tietyn summan aina, eikä resursseja kulu heidän vahtimiseensa ja patisteluun.

Päihdeongelmista ja masennuksesta ei ole helppo parantua, jos ovat pahasti kroonistuneet. Minusta se on vakavampi sairaus kuin monet fyysiset sairaudet. Sikäli eläke ei ehkä ratkaisekaan sillä tavalla tilannetta, että ko. henkilö paranisi, mutta tavoite voi olla kärsimyksen väheneminen edes vähän. Suurin osa kroonisista sairauksista ei parane, vaan pitää vain oppia elämään sairauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutustukiraha on sanan suuruinen kuin eläke, joten siinä mielessä sama kummalla on. Kerran vuodessa tarkistetaan joten ei siihen paljon resursseja kulu. Lääkäri päättää onko työkyvyttömyyseläkkeen tarpeessa.

Eli ketjutetaan noita vain peräkkäin määrättömästi? Minun ymmärtääkseni tässä tapauksessa ollaan välillä yritetty työllistää, on patisteltu kuntouttavaan työtoimintaan ym. toimenpiteitä. En tosin tiedä noista kuvioista, mutta täällä eräässä ketjussa (poistettu ketju, jossa kysyin) oli samanlaisia kertomuksia miten yritetään patistaa töihin.

Traumaperäisiä sairauksia, minua on mm. pahoinpidelty vauvana ja hylätty.

Tästä johtuen sairastan tietynlaista muotoa mm. pakko-oireisesta häiriöstä, ahdistuneisuushäiriöstä sekä toistuvasta masennuksesta. Minulla ei ole persoonaa; se jätti kehittymättä koska olosuhteet eivät sallineet sen kehitysvaiheen läpikäymistä. Tämä on vaikeuttanut elämääni ehkä eniten, enkä osaa vieläkään nelikymppisenä sanoa, mitä haluan elämältäni. Mikään ei oikeastaan kiinnosta, kunhan vaan olen hengissä.

Lääkärit ovat olleet kaikki hyvin empaattisia ja ymmärtäväisiä, mutta hoitajilla ei ole aina äly tai koulutustaso riittänyt ymmärtämään ongelmiani. Välillä kuulee sentasoisia möläytyksiä, että tekee vaan mieli poistua paikalta...työkkärissä taas ei ymmärretä, että nykypäivän yksilökeskeisessä yhteiskunnassa onkin joku, jolla ei ole minuutta. Eivät tajua sitäkään, että vaikka minulla ei olisi akuuttia hätää juuri sillä hetkellä, se ei tarkoita, että olisin kunnossa.

Psyykkiset syyt,keuhkoahtautuma,astma.

Jotenkin arvelinkin, että kyllä nuo muidenkin sairaudet ovat vakavia, vaikka eivät olekaan fyysisisiä. Keuhkoahtauma on vakava sairaus yhdessä astman ja masennuksen kanssa, samaten nuo traumaperäiset asiat ovat mielestäni hyvin vakavia sairauksia.

Kyllä näissä pitäisi olla jonkinlainen paljousalennuskin eli kun on monta sairautta päällekkäin, niin sillä on merkittävä vaikutus vointiin. Psyykkisten sairauksien invalidisoivia vaikutuksia vähätellään edelleen. Jos kuvittelet olevasi kuolemansairas, on se omalla tavallaan vakavampi sairaus (pelon takia) kuin todettu sairaus, missä olet hoidossa ja sanotaan mikä on tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin arvelinkin, että kyllä nuo muidenkin sairaudet ovat vakavia, vaikka eivät olekaan fyysisisiä. Keuhkoahtauma on vakava sairaus yhdessä astman ja masennuksen kanssa, samaten nuo traumaperäiset asiat ovat mielestäni hyvin vakavia sairauksia.

Kyllä näissä pitäisi olla jonkinlainen paljousalennuskin eli kun on monta sairautta päällekkäin, niin sillä on merkittävä vaikutus vointiin. Psyykkisten sairauksien invalidisoivia vaikutuksia vähätellään edelleen. Jos kuvittelet olevasi kuolemansairas, on se omalla tavallaan vakavampi sairaus (pelon takia) kuin todettu sairaus, missä olet hoidossa ja sanotaan mikä on tilanne. 

Nyt on jokin pakkomielle, että sairauksia tai työttömiä ei saisi olla lainkaan, koska työikäisten ikäluokka on niin pieni vanhuksiin nähden.

Väärin.

Ei ole meidän työikäisten vika, että nykyiset vanhukset ovat tehneet liian vähän jälkeläisiä.

Up