Mistä tietää seurustelevansa? Tapailun ja seurustelun ero?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tapailua niin kauan, kun se pidetään ns. henkilön oikeasta elämästä erillään, eli niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana (vaikkapa tuttavapiirissä). Sitten kun teille alkaa tulla yhteisiä kutsuja pariskuntaillallisille, on enää turha selittää mistään tapailusta, mutta niin kauan, kun tapailette ns. muilta salassa, se on juurikin sitä epävirallista tapailua, eikä vielä seurustelua.

Muut ihmiset siis päättävät sen että seurusteletteko vai ette... en ole kyllä hullumpaa kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta menee siinä, kun yhdessä sovitaan seurustelusta. Toiset tekee sen ihan suoraan sanomalla.

Toisilla on ollut vaikka keskustelussa, ettei vaikka harrasta seksiä ennen seurustelua, niin voi olettaa teidän olevan suhteessa jos seksiä on ollut. Itse pidän enemmän siitä, että asiat ihan sanotaan ääneen, koska olettamalla voi tulla väärinkäsityksiä.

Minä taas olen avoliitossa enkä ole koskaan sopinut seurustelusta. Monesta muusta asiasta olemme kyllä keskustelleet ajan myötä (yhteinen tulevaisuus, parisuhteen "rajat" eli mitkä asiat kuuluvat vain meidän keskinäiseen suhteeseemme jne).

No te olette sitten tehneet, kuten moni muukin, sen ilman suoraan sanomista.

Itse olen muutaman kerran ollut todistamassa keski-ikäisten ihan järkevien ihmisten riitaa, kun on muisteltu nuoruutta ja jommalla kummalla on ollutkin vielä muuta säätöä, kun toinen on luullut seurustelun alkaneen. Ei oöe avioliittoja kaatanut, mutta yhden ystävyyden kyllä. Siksi suosin itse hyvin selkeästi puhumista asioista ääneen. Ja kerron tämän jo tapailuvaiheessa.

Kuten sanoin: me keskustelimme. Mutta emme sopineet seurustelusta. Se on minulle ihan käsittämätön asia. Mitä tarkoittaa sopia seurustelusta? Sopia siitä, että tutustuu toiseen sillä mielellä, että tulisikohan hänestä loppuelämän elämänkumppani? Jotain muuta? Mitä? Miten se eroaa siitä, että tapaillaan eli vietetään aikaa yhdessä nähdäkseen, voisiko meistä tulla loppuelämän elämänkumppanit?

Kun mies esittelee sinut ystävilleen tai vaikkapa perheelleen , niin minä hän sinut esittelee? Sanooko hän että tässä on Mirja vai tässä on tyttöystäväni Mirja?

Ihan nimellä on minut esitellyt kuten minäkin hänet. Kyllä meidän suhteemme laatu on käynyt ilmi ihan muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta menee siinä, kun yhdessä sovitaan seurustelusta. Toiset tekee sen ihan suoraan sanomalla.

Toisilla on ollut vaikka keskustelussa, ettei vaikka harrasta seksiä ennen seurustelua, niin voi olettaa teidän olevan suhteessa jos seksiä on ollut. Itse pidän enemmän siitä, että asiat ihan sanotaan ääneen, koska olettamalla voi tulla väärinkäsityksiä.

Älkää ihmeessä menkö olettamaan, että jos on ollut seksiä niin toisella ei ole enää muita ja seurustelette.

Uskon että mies jonka olen tuntenut noin vuoden, uskoo meidän tapailevan vaikka nähdään noin kerran kahteen kuukauteen.

Ei me tapailla.

Me vaan tunnetaan toisemme. Ei olla edes kavereita. Me ei olla mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tapailua niin kauan, kun se pidetään ns. henkilön oikeasta elämästä erillään, eli niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana (vaikkapa tuttavapiirissä). Sitten kun teille alkaa tulla yhteisiä kutsuja pariskuntaillallisille, on enää turha selittää mistään tapailusta, mutta niin kauan, kun tapailette ns. muilta salassa, se on juurikin sitä epävirallista tapailua, eikä vielä seurustelua.

Muut ihmiset siis päättävät sen että seurusteletteko vai ette... en ole kyllä hullumpaa kuullut.

Ei, vaan jos itse päätetään ns. tuoda suhde päivän valoon, niin se on päätös varsinaisesti seurustella. Jos suhde pidetään salassa, ollaan vielä joko todella epävarmoja siitä, haluaako koko suhdetta, tai sitten ei ole puhtaat jauhot pussissa (eli mahd. tapailee muitakin).

Ja tämä siis näin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on sosiaalista elämää, eli ei nyt koske niitä, ketkä ei koskaan tapaa ystäviä ja sukulaisia, eikä puolisokaan sitten tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Joka ketjuun pitää tulla joku jankuttaja. Rasittava ihmistyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Entäs kun minä kyllä kävin tapailumiehen kanssa sen keskustelun, että kumpikin sanoi, ettei tapaa muita ja motiivi keskustelulle oli lähinnä sukupuolitautien välttäminen. Emme kyllä missään nimessä seurustelleet. Ei ollut suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, emme tavanneet toistemme läheisiä jne. Oli vain periaate, että tapailee yhtä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tapailua niin kauan, kun se pidetään ns. henkilön oikeasta elämästä erillään, eli niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana (vaikkapa tuttavapiirissä). Sitten kun teille alkaa tulla yhteisiä kutsuja pariskuntaillallisille, on enää turha selittää mistään tapailusta, mutta niin kauan, kun tapailette ns. muilta salassa, se on juurikin sitä epävirallista tapailua, eikä vielä seurustelua.

Muut ihmiset siis päättävät sen että seurusteletteko vai ette... en ole kyllä hullumpaa kuullut.

Ei, vaan jos itse päätetään ns. tuoda suhde päivän valoon, niin se on päätös varsinaisesti seurustella. Jos suhde pidetään salassa, ollaan vielä joko todella epävarmoja siitä, haluaako koko suhdetta, tai sitten ei ole puhtaat jauhot pussissa (eli mahd. tapailee muitakin).

Ja tämä siis näin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on sosiaalista elämää, eli ei nyt koske niitä, ketkä ei koskaan tapaa ystäviä ja sukulaisia, eikä puolisokaan sitten tapaa.

Kyllä esim. mun vanhemmat ovat tavanneet monia mun miespuolisia kavereita, joiden kanssa en kuitenkaan seurustele.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tapailua niin kauan, kun se pidetään ns. henkilön oikeasta elämästä erillään, eli niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana (vaikkapa tuttavapiirissä). Sitten kun teille alkaa tulla yhteisiä kutsuja pariskuntaillallisille, on enää turha selittää mistään tapailusta, mutta niin kauan, kun tapailette ns. muilta salassa, se on juurikin sitä epävirallista tapailua, eikä vielä seurustelua.

Muut ihmiset siis päättävät sen että seurusteletteko vai ette... en ole kyllä hullumpaa kuullut.

Ei, vaan jos itse päätetään ns. tuoda suhde päivän valoon, niin se on päätös varsinaisesti seurustella. Jos suhde pidetään salassa, ollaan vielä joko todella epävarmoja siitä, haluaako koko suhdetta, tai sitten ei ole puhtaat jauhot pussissa (eli mahd. tapailee muitakin).

Ja tämä siis näin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on sosiaalista elämää, eli ei nyt koske niitä, ketkä ei koskaan tapaa ystäviä ja sukulaisia, eikä puolisokaan sitten tapaa.

Kyllä esim. mun vanhemmat ovat tavanneet monia mun miespuolisia kavereita, joiden kanssa en kuitenkaan seurustele.  

Niin? Mitä sitten? Et varmaan kuitenkaan kertonut vanhemmillesi seurustelevasi ko. kavereidesi kanssa? Ei kyse ole ihmisen tapaamisesta, vaan siitä, että suhteesta tulee ns. julkinen parisuhde. Tuskin sulla kavereiden kanssa sellaista oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Entäs kun minä kyllä kävin tapailumiehen kanssa sen keskustelun, että kumpikin sanoi, ettei tapaa muita ja motiivi keskustelulle oli lähinnä sukupuolitautien välttäminen. Emme kyllä missään nimessä seurustelleet. Ei ollut suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, emme tavanneet toistemme läheisiä jne. Oli vain periaate, että tapailee yhtä kerrallaan.

No eihän tuossa mitään ongelmaa ole kun kumpikin on samaa mieltä, että, että kyseessä on vain FWB

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Entäs kun minä kyllä kävin tapailumiehen kanssa sen keskustelun, että kumpikin sanoi, ettei tapaa muita ja motiivi keskustelulle oli lähinnä sukupuolitautien välttäminen. Emme kyllä missään nimessä seurustelleet. Ei ollut suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, emme tavanneet toistemme läheisiä jne. Oli vain periaate, että tapailee yhtä kerrallaan.

No eihän tuossa mitään ongelmaa ole kun kumpikin on samaa mieltä, että, että kyseessä on vain FWB

Ei nyt ole kyse vain tuosta, vaan seurustelun määritelmästä vs. tapailu. Seurustelua ei voi siis määritellä sen perusteella, että tapaileeko muita vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Entäs kun minä kyllä kävin tapailumiehen kanssa sen keskustelun, että kumpikin sanoi, ettei tapaa muita ja motiivi keskustelulle oli lähinnä sukupuolitautien välttäminen. Emme kyllä missään nimessä seurustelleet. Ei ollut suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, emme tavanneet toistemme läheisiä jne. Oli vain periaate, että tapailee yhtä kerrallaan.

No eihän tuossa mitään ongelmaa ole kun kumpikin on samaa mieltä, että, että kyseessä on vain FWB

Ja MOLEMMILLA samat säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta menee siinä, kun yhdessä sovitaan seurustelusta. Toiset tekee sen ihan suoraan sanomalla.

Toisilla on ollut vaikka keskustelussa, ettei vaikka harrasta seksiä ennen seurustelua, niin voi olettaa teidän olevan suhteessa jos seksiä on ollut. Itse pidän enemmän siitä, että asiat ihan sanotaan ääneen, koska olettamalla voi tulla väärinkäsityksiä.

Älkää ihmeessä menkö olettamaan, että jos on ollut seksiä niin toisella ei ole enää muita ja seurustelette.

Omissa suhteissa olen olettanut, että jos on suudeltu, niin sen jälkeen ei kosketa enää muihin. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tapailua niin kauan, kun se pidetään ns. henkilön oikeasta elämästä erillään, eli niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana (vaikkapa tuttavapiirissä). Sitten kun teille alkaa tulla yhteisiä kutsuja pariskuntaillallisille, on enää turha selittää mistään tapailusta, mutta niin kauan, kun tapailette ns. muilta salassa, se on juurikin sitä epävirallista tapailua, eikä vielä seurustelua.

Muut ihmiset siis päättävät sen että seurusteletteko vai ette... en ole kyllä hullumpaa kuullut.

Ei, vaan jos itse päätetään ns. tuoda suhde päivän valoon, niin se on päätös varsinaisesti seurustella. Jos suhde pidetään salassa, ollaan vielä joko todella epävarmoja siitä, haluaako koko suhdetta, tai sitten ei ole puhtaat jauhot pussissa (eli mahd. tapailee muitakin).

Ja tämä siis näin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on sosiaalista elämää, eli ei nyt koske niitä, ketkä ei koskaan tapaa ystäviä ja sukulaisia, eikä puolisokaan sitten tapaa.

Kyllä esim. mun vanhemmat ovat tavanneet monia mun miespuolisia kavereita, joiden kanssa en kuitenkaan seurustele.  

Niin? Mitä sitten? Et varmaan kuitenkaan kertonut vanhemmillesi seurustelevasi ko. kavereidesi kanssa? Ei kyse ole ihmisen tapaamisesta, vaan siitä, että suhteesta tulee ns. julkinen parisuhde. Tuskin sulla kavereiden kanssa sellaista oli.

Tuo alkuperäinen kommentti sanoi, että "niin kauan, kun ei ole tavannut kumppanin läheisiä ja ystäviä ja niin kauan kun teistä ei yleisesti puhuta pariskuntana tai saada kutsuja pariskuntaillalliselle."  Eli ei se pelkkä läheisten tapaaminen tarkoita että ollaan yhdessä ja nimenomaan ei saa tehdä mitään omia johtopäätöksiä, että mies ja nainen olisivat pari ennen kuin nämä ovat läheiselle varmentaneet, että todellakin ovat yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seurustelu on sitä, ettei olla muiden kanssa. Kun tapaillaan, niin voi tapailla muitakin.

Nimenomaan näin. Ja ennen kun ollaan yhdessä keskustelu siitä, että seurustellaan, ei todellakaan kannata olettaa että olet ainoa henkilö jota se toinen tapailee.

Entäs kun minä kyllä kävin tapailumiehen kanssa sen keskustelun, että kumpikin sanoi, ettei tapaa muita ja motiivi keskustelulle oli lähinnä sukupuolitautien välttäminen. Emme kyllä missään nimessä seurustelleet. Ei ollut suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, emme tavanneet toistemme läheisiä jne. Oli vain periaate, että tapailee yhtä kerrallaan.

No eihän tuossa mitään ongelmaa ole kun kumpikin on samaa mieltä, että, että kyseessä on vain FWB

Tää ei kyllä ollut mikään fwb, vaan oli ihastusta jne. Se oli vaan sellaista alun säätöä ja lopulta toinen lopetti suhteen, kun elämäntilanteet ja tulevaisuuden toiveet ei kuitenkaan kohdanneet. Mutta ei se kyllä seurustelua ollut, kun tosiaan oli tuo epävarmuus jatkosta kokoajan taustalla, mutta sovimme silti silloin, että muita ei tapailla (koska oli jo seksiä). Seurusteluksi se olisi muuttunut, jos olisimme päättäneet, että okei, tällä mennään ja esitelleet toisemme lähipiirille parisuhdekumppaneina. Se oli eksklusiivista tapailua.

up

up

Seurustellessa  harrastetaan seksiä ja on sovittu, että seurustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta menee siinä, kun yhdessä sovitaan seurustelusta. Toiset tekee sen ihan suoraan sanomalla.

Toisilla on ollut vaikka keskustelussa, ettei vaikka harrasta seksiä ennen seurustelua, niin voi olettaa teidän olevan suhteessa jos seksiä on ollut. Itse pidän enemmän siitä, että asiat ihan sanotaan ääneen, koska olettamalla voi tulla väärinkäsityksiä.

Minä taas olen avoliitossa enkä ole koskaan sopinut seurustelusta. Monesta muusta asiasta olemme kyllä keskustelleet ajan myötä (yhteinen tulevaisuus, parisuhteen "rajat" eli mitkä asiat kuuluvat vain meidän keskinäiseen suhteeseemme jne).

No te olette sitten tehneet, kuten moni muukin, sen ilman suoraan sanomista.

Itse olen muutaman kerran ollut todistamassa keski-ikäisten ihan järkevien ihmisten riitaa, kun on muisteltu nuoruutta ja jommalla kummalla on ollutkin vielä muuta säätöä, kun toinen on luullut seurustelun alkaneen. Ei oöe avioliittoja kaatanut, mutta yhden ystävyyden kyllä. Siksi suosin itse hyvin selkeästi puhumista asioista ääneen. Ja kerron tämän jo tapailuvaiheessa.

Just niin. Voi olla tapailua (jolloin on sovittu että saa tapailla muitakin) ja joku kerta toinen jää yöksi eivätkä sillä tapaamisella harrasta seksiä, yksi voi mieltää sen merkiksi seurustelusta ja vaan olettaa että toinen ajattelee samalla tavalla, mutta tämä toinen vielä käy jonkun kanssa treffeillä, ehkä harrastaa seksiäkin ja päätyy ajatukseen seurustelusta vasta kuukauden parin päästä kun he kävelevät käsi kädessä Ikea reissulla. Onko tuossa sitten pettämistä sen ekan tyypin mielestä, koska toinen ei ollut lukenut hänen ajatuksiaan?

Hullua. Puhukaa suoraan asioista asioiden oikeilla nimillä ja mitä mikäkin teille tarkoittaa käytännössä.