Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luulen nuorten aina nauravan minulle
29.03.2023 |
Olisi jännä tietää, olenko ainoa, jolle on jäänyt nuoruudesta tällainen trauma (?) päälle.
Kun kuulen teinien tai parikymppisten nuorten nauravan, oletan aina, että he nauravat minulle. On se sitten bussipysäkillä tai ostoskeskuksessa tai ihan missä vain. On mitään syytä nauraa minulle tai ei, yleensä ei. Olen nelikymppinen enkä edes välitä mitä joku tuntematon teini on minusta mieltä. Tiedän että takanani tirskuvat teinit todennäköisesti tirskuvat jotain ihan omia juttujaan. Mutta silti käy aina näin, tulee jotain takaumia.
Jos lapset tai keski-ikäiset ihmiset nauravat keskenään, en ole moksiskaan. Mutta jos nuoret nauravat, ahdistun joka kerta. Tunnen heti olevani itse nuori, jolle koulukaverit naureskelevat selän takana.
En kai ole ihan ainoa, jolla on tällaista?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tietyissä tilanteissa vaan väkisinkin tulee mieleen, erityisesti jos nuoret kiinnittävät minuun huomiota. Viimeksi tässä toissapäivänä kun olin päiväkävelyllä ja näin kaukana bussipysäkillä pari nuorta, ensin katselivat muualle päin mutta kun ilmeisesti huomasivat minut niin alkoi jatkuva toljotus suuntaani. Voin kuvitella miten siellä naureskelivat minulle. Erityisesti teinityttöjen harrastama vilkuilu-tirskunta on jotain aivan suunnattoman ärsyttävää tällaiselle kiusaamistraumaiselle vaikka sitä on jo keski-ikäinen setämies.
Mulla ei ole traumoja, mutta huomasin viime viikolla eräiden teinityttöjen supattavan keskenään, vilkuilevan minua ja tirskuvan. Tuli ihan kouluaikojen flashbackit 80-luvulle.
Jäin vähän miettimään, että mikähän oli syy, mutta enemmän mietityttää se julmuus, miltä tuollainen mahtaa heidän ikätovereistaan tuntua. Itselleni oli lähes yhdentekevää, toki eka mietin, että onko mulla sepalus auki vai mikä naurattaa, mutta annoin olla.
Onhan toi ikävää käytöstä lapsilla tuollainen. Ja näköjään menee sukupolvesta toiseen.
Sulla on joku tuohon ikävaiheeseen liittyvä trauma. Kiusattiinko sua silloin tai naureskeltiinko?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et todellakaan ole ainoa, kaikilla niillä on tuota enemmän tai vähemmän jos kiusaamistraumaa. Luonnollinen reaktio. Koitat vaan rauhoitella itseäsi näissä tilanteissa että mitään hätää ei ole ja nyt tulee reaktiota menneisyyden vuoksi
Samanlainen olo jatkuvasti. Päässä viiraa, joku päivä murahdan että mitä te mulle oikein hekotatte mä olen traaginen hahmo.
Sen jälkeen saa mielenrauhan, tietää että jatkossa oikeasti nauravat minulle.
Alue: Aihe vapaa
Taisin olla ainoa siis? :D