Miten jotkut pääsevät nopeasti yli eroistaan?

Eiköhän se vähän riipu siitä, millainen se suhde on ollut, mitkä ne eron lähtökohdat on olleet jne.

Esim. itse halusin erota pitkästä suhteesta kärvisteltyäni siinä viimeisen 4v siten, että yritin ja yritin, mutta kun se suhde oli ihan syvältä. Ennen tuota viimeistä 4 vuotta meni ihan hyvin. Mutta kun oli niin pitkään ollut tyytymätön ja se riitely kuormitti ihan sairaasti, niin oli ihanaa, kun hommalle tuli vihdoin loppu. Kliseisesti eron jälkeen oli helpompi hengittää. Ei tosiaan tarvittu mitään suruaikaa, kun 4v oli jo käytetty vatvomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sekin auttaa asiaa, jossei ole ihan ensimmäisessä nuoruuden suhteessaan. Kun on seukannut muutaman ihmisen kanssa, niin ei ehkä takerru ainakaan alkuun niin helposti.

Näin se varmasti on. Itse en vieläkään ole oikein päässyt ensimmäisen suhteeni yli, enkä ole ollut kenenkään kanssa sen jälkeen. Olen kuitenkin aika varma että jos joskus jonkun toisen löydän, tulen pääsemään siitä suhteesta huomattavasti helpommin yli, koska en edes lähde siihen asenteella, että tämä kestää sitten loppuelämän - kuten tuohon ensimmäiseen.

Sitä eroa tuli mietittyä pitkään jo ennen varsinaista eroa. Homma oli jo tuossa vaiheessa käsiteltyt omalta osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin auttaa asiaa, jossei ole ihan ensimmäisessä nuoruuden suhteessaan. Kun on seukannut muutaman ihmisen kanssa, niin ei ehkä takerru ainakaan alkuun niin helposti.

Näin se varmasti on. Itse en vieläkään ole oikein päässyt ensimmäisen suhteeni yli, enkä ole ollut kenenkään kanssa sen jälkeen. Olen kuitenkin aika varma että jos joskus jonkun toisen löydän, tulen pääsemään siitä suhteesta huomattavasti helpommin yli, koska en edes lähde siihen asenteella, että tämä kestää sitten loppuelämän - kuten tuohon ensimmäiseen.

Koin elämäni ensimmäisen suhteen vasta keski-iässä ja siinä oli sitten ne teini-iän lapselliset odotukset ja muut typeryydet kuitenkin mukana sen verran, että seuraavan kohdalla olenkin jo huomattavasti realistisempi asioiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin auttaa asiaa, jossei ole ihan ensimmäisessä nuoruuden suhteessaan. Kun on seukannut muutaman ihmisen kanssa, niin ei ehkä takerru ainakaan alkuun niin helposti.

Näin se varmasti on. Itse en vieläkään ole oikein päässyt ensimmäisen suhteeni yli, enkä ole ollut kenenkään kanssa sen jälkeen. Olen kuitenkin aika varma että jos joskus jonkun toisen löydän, tulen pääsemään siitä suhteesta huomattavasti helpommin yli, koska en edes lähde siihen asenteella, että tämä kestää sitten loppuelämän - kuten tuohon ensimmäiseen.

Koin elämäni ensimmäisen suhteen vasta keski-iässä ja siinä oli sitten ne teini-iän lapselliset odotukset ja muut typeryydet kuitenkin mukana sen verran, että seuraavan kohdalla olenkin jo huomattavasti realistisempi asioiden suhteen.

En minäkään tuolloin teini ollut, vaan jo hyvän matkaa päälle 20. Luulen että teininä ei välttämättä olisi edes ollut niin suuria odotuksia siitä, miten kaikki menee, joten olisi voinut olla hyvä kokea ensimmäinen suhde jo silloin. En muista teininä ajatelleeni että haluan sitten heti löytää sen mulle oikean miehen eikä tarvitse kokeilla useampaa, vaan ajatus tuli vasta tuolloin parikymppisenä kun aloin deittailemaan tosissani. Nyt kun se mun suurin toive ei toteutunut, ei seuraavaan suhteeseen ole oikeastaan mitään odotuksia. Kestää vaikka viikon, ihan sama. En varmasti tule myöskään antamaan itsestäni yhtä paljon enää yhteenkään suhteeseen kuin annoin tuohon ensimmäiseen.

Erosta voi päästä yli melko nopeasti, jos tunteet ovat kuolleet ja asiaa on pohtinut mielessään jo pitkään. Itse suhtaudun silti varauksella niihin ihmisiin, jotka pääsevät erosta yli melkein heti. Aika usein silloin ei olla vielä henkisesti kyetty kohtaamaan ikäviä tunteita. Ja vaikka siltä voisi ensin tuntua niin ei olekaan valmis uuteen suhteeseen vaan jonkun ajan päästä alkaa ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Erosta voi päästä yli melko nopeasti, jos tunteet ovat kuolleet ja asiaa on pohtinut mielessään jo pitkään. Itse suhtaudun silti varauksella niihin ihmisiin, jotka pääsevät erosta yli melkein heti. Aika usein silloin ei olla vielä henkisesti kyetty kohtaamaan ikäviä tunteita. Ja vaikka siltä voisi ensin tuntua niin ei olekaan valmis uuteen suhteeseen vaan jonkun ajan päästä alkaa ahdistaa.

Tunnistan exäni tuosta tunteiden käsittelemättömyydestä, hän vältteli kaikkia suuria tunteita aiheuttavia tilanteita koska ei omienkaan sanojensa mukaan pystynyt handlaamaan niitä tunteita. Nopeastihan hänellä onkin sitten kumppanit vaihtuneet. Ja itselläni meni sitten niin, että tuskissani sitä laastaria koetin avuksi hakea, mutta tulikin järjettömät ahdistukset ja katumukset sitten kun sattui kiinnostunut kohdalle.