Suomalaiset eivät ymmärrä että työttöminä on ihmisiä jotka ovat työkyvyttömiä mutta eivät pääse eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi määritellä työkyvyttömyys. Tästä voidaan olla hyvin montaa mieltä.

Hyvin usein hoitava lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi sairauden/sairauksien takia.

Vakuutusyhtiön lääkäri hänet toteaa työkykyiseksi.

On jo aika että nämä jonot pitäisi siivota.

Suomessa pitäisi pystyä tekemään osa-aikatyötä kaikilla aloilla ilman, että se on työnantajalle ongelma. Nythän ei oikein voi. Olen töissä it-alalla ja muutama työkaveri tekee 80% työaikaa ja sekä asiakkaita että työnantajaa tuntuu molempia tämä haittaavan. En edes tiedä miten kävisi, jos jokus ilmoittaisi että hän ei pysty tekemään kuin 50% työaikaa. Varmaan saisi potkut. Mutta kun ei tää oikeasti niin vaikeaa olisi järjestää, pitäisi vain asenteen muuttua.

Meillä on ammattisuoja. Kyky tehdä töitä arvioidaan omaan ammattiin nähden. Ei siis kaikkeen mahdolliseen työhön. Esim vaikeata asiantuntijatyötä tekevä on työkyvytön, jos ei pysty lukemaan tai loogiseen ajatteluprosessiin.

Asiantuntijaa ei laiteta esim kassallle.

Totta, koska valtiolle tulee halvemmaksi pitää ihmisiä työttöminä vaikka ei työkunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Sängyssä maattu 8 vuotta enkä eläkkeelle pääse. Työtön olen. Avustajat tekee lähes kaiken puolestani kun en sairauksieni vuoksi pysty toimimaan normaalisti. Mies on omaishoitaja työpäivän jälkeen.

Miten sä kehtaat makaa muiden passattavana?

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun serkku jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä hoitajan työstä masennuksen vuoksi. Mietin vaan, että eikö hän tosiaan voisi tehdä edes pari 6h työvuoroa viikossa?

Oikea masennus on ihan täysin eri asia kun se, että sä tai mä sanoisin, että voikun tänään vähän masentaa. 

Masennus on laiskuutta. Mukavampi vaan elää muiden rahoilla. Masennus on elämäntapa.

DI/tuotantotalouden suunta kirjoitti:

Meillä on ammattisuoja. Kyky tehdä töitä arvioidaan omaan ammattiin nähden. Ei siis kaikkeen mahdolliseen työhön. Esim vaikeata asiantuntijatyötä tekevä on työkyvytön, jos ei pysty lukemaan tai loogiseen ajatteluprosessiin.

Asiantuntijaa ei laiteta esim kassallle.

Niin tuo pätee ainakin julkisen sektorin työntekijöihin ja yli 60 vuotiaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun serkku jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä hoitajan työstä masennuksen vuoksi. Mietin vaan, että eikö hän tosiaan voisi tehdä edes pari 6h työvuoroa viikossa?

Oikea masennus on ihan täysin eri asia kun se, että sä tai mä sanoisin, että voikun tänään vähän masentaa. 

Masennus on laiskuutta. Mukavampi vaan elää muiden rahoilla. Masennus on elämäntapa.

Harmi etten enää pysty kertomaan tuota sinun suurta viisauttasi masennuksen takia itseltään hengen ottaneelle ystävälleni. Hän tekikin tekonsa siis laiskuuden takia. Selvisipä tämäkin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun serkku jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä hoitajan työstä masennuksen vuoksi. Mietin vaan, että eikö hän tosiaan voisi tehdä edes pari 6h työvuoroa viikossa?

Oikea masennus on ihan täysin eri asia kun se, että sä tai mä sanoisin, että voikun tänään vähän masentaa. 

Masennus on laiskuutta. Mukavampi vaan elää muiden rahoilla. Masennus on elämäntapa.

Harmi etten enää pysty kertomaan tuota sinun suurta viisauttasi masennuksen takia itseltään hengen ottaneelle ystävälleni. Hän tekikin tekonsa siis laiskuuden takia. Selvisipä tämäkin sitten.

Jep. Täällä on aika kylmää porukkaa. Sääli.

Jostain kumman syystä, tässä maassa lasketaan kuoleminenkin yhteiskunnalliseksi menoeräksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eivätkö he oikeasti pysy tekemään mitään työtä?

Eivät mitään?

Puhelinmyynti?

Somevaikuttaja?

nettiavustaja?

Vanhuksille seuran pitäminen?

Tiedän erään masentuneen, joka on sen vuoksi työttömänä. Hän pitää seuraa ja auttaa paljon vanhaa sukulaistaan. Lisäksi ajaa somessa erään sairauden vertaisryhmän asiaa.

Mutta eivät nuo ole töitä, joista kukaan kykenisi hänelle palkkaa maksamaan. Moni työtön tekee siis jotain tärkeää ja arvokasta, mutta on silti työtön, koska on paljon tärkeitäkin asioita, joista ei yhteiskunnassamme ole tapana maksaa.

Masennus on muotia. Ja yleensä masentaa vain silloin kun pitäisi jotain tehdä. Jos voittaa lotossa miljoonan niin kas kummaa kun ei masenna enää yhtään.

Ne vois elää niiden sukulaisten rahoilla eikä yhteiskunnan.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on muotia. Ja yleensä masentaa vain silloin kun pitäisi jotain tehdä. Jos voittaa lotossa miljoonan niin kas kummaa kun ei masenna enää yhtään.

Näitä voittajiahan tulee joka viikko kuin sieniä sateella.

Vierailija kirjoitti:

Ne vois elää niiden sukulaisten rahoilla eikä yhteiskunnan.

SDP:n äänestäjä?

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun serkku jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä hoitajan työstä masennuksen vuoksi. Mietin vaan, että eikö hän tosiaan voisi tehdä edes pari 6h työvuoroa viikossa?

Eläkkeellä voi tehdä töitä pieniä määriä ilman että tuki lähtee. Kaikki ei tosin siihen pysty. Mutta kuka palkkaa ihmisen joka tekee töitä joskus kuntonsa mukaan? Ehkä joku tosi joustava henkilöstövuokraus josta voi ottaa silloin vuoron kun kunto on parempi voisi toimia tässä tilanteessa. Esim. huomaa että ok nyt on parempi ajanjakso otanpa tälle viikolle vuoron mutta sitten jos vaikka onkin huonompi ajanjakso ei jonkin aikaa ole töissä..

Mulla on tuttu, jolla on sairaus, jossa kunto vaihtelee paljon. Koskaan ei voi etukäteen tietää millainen päivä huomenna on. Joskus voisi tehdä päivän töitä, hyvällä viikolla vaikka monta päivää, mutta sairauden ollessa huonompi voi mennä viikkoja, jolloin ei onnistu ollenkaan.

Kuka palkkaa ihmisen, josta ei pysty yhtään ennakoimaan paljonko pystyy tekemään töitä ja milloin?

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä, tässä maassa lasketaan kuoleminenkin yhteiskunnalliseksi menoeräksi.

Kuoleminen se vasta maksaakin!

Perintöverot, juristin palkkiot, hautajaiskulut jne...

Joko verottaja on keksinyt lähettää mätkyjä myös kuolleille, olisi hyvä verotusmuoto se maksaa joka viimeiseksi tänne jää ?  ; I

Mulla esim. tilanne etten kokoaikaisena jaksaisi ja pystyisi olemaan nivelsairauden ja unettomuuden takia. Kuitenkin mun pitää hakea nimenomaan kokoaikatyötä. Jos sattuisin tulemaan valituksi johonkin, olisin aika nopeasti saikulla. Vaaraa tuskin on, kohta kuuskymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Tähän kun lisätään ne, joiden älli on ok, mutta jotka ovat hitaita. Osa ihmisistä vaan on. Nykyaikana on hyvin vaikea pärjätä, jos se tekemisen tahti on luonnostaan verkkainen -eikä se kaikilla kehity millään harjoittelulla.

Itselläni neurologinen sairaus on tehnyt sen, että "käyn hitaalla". Ihan kaikkeen hampaiden pesusta alkaen menee tupla-aika entiseen verrattuna, koska elimistöni kieltäytyy liikkumasta nopeammin. Kukaan ei luonnollisestikaan halua palkata ihmistä, joka käyttää kaikeen tuplasti sen ajan, minkä normaali tehokas ihminen.

Tietenkään en pääse eläkkeelle, koska kyllähän minä periaatteessa voisin tehdä mitä vaan, ainakin osa-aikaisesti. Ongelma on, että en kelpaa mihinkään.

Suoritin uuden tutkinnonkin, kun ajattelin että uudella alalla pärjäisin paremmin (vanha oli aika tehokkuutta vaativa). No, en päässyt edes toista kertaa työharjoitteluun samaan paikkaan, koska olen niin hidas että minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä! En siis kelpaa edes ilmaiseksi.

Voin kertoa, että tämä ns syö naista, kun on ollut tehokas ja kyvykäs ammattilainen, ja nykyään sitten ihan muuta.

Minun pitäisi keksiä jotain, millä voisin edes työmarkkinatuen verran tienata itse, päästäkseni työkkäristä ja kuntouttavasta työtoiminnasta eroon, mutta en ole keksinyt mitään. Ongelmia lisää se, että krooninen sairaus syö itseluottamusta ja stressinsietokykyä, joten mitään yrittäjyyttä ei uskalla edes kokeilla, varsinkin kun sen jälkeen olisi hyvin vaikea päästä takaisin työkkärin listoille, jos ei pärjäisikään.

Päivittäiset kivut ja uupumus kuuluvat myös toki sairauden kuvaan, mutta tuo hitaus itseäni eniten häiritsee.

Ja osa ihmisistä on tosiaan hitaita ihan syntyjään, vaikkei järjessä olisikaan vikaa.

Saanko kysyä mikä sairaus on kyseessä?