Tunnetteko ketään miestä/naista, joka olisi eron jälkeen hylännyt täysin lapsensa?

Lapsi nyt isällään ja uudella naisella. Biologinen äiti asuu samalla paikkakunnalla, ei käy katsomassa lastaan. Tätä en pysty käsittämään, en kertakaikkiaan.

Erityisesti vanhemmassa polvessa ovat ihan kunnon miehiä, mutta ennen asiat oli toisin ja silloin avioton lapsi hylättiin lähes poikkeuksetta isän puolelta. Esimerkiksi edesmenneellä naapurillamme oli lapsi 40-luvun lopun lyhyestä suhteesta ja ei kuulemma ole koskaan nähnyt. Ei tuon ajan maailmassa noita aviottomia lapsia niin vaan tuotu perheeseen ja muutenkaan ei koettu mitään suurempia velvollisuuksia. (siis miehet) Toki on toisenlaisiakin esimerkkejä, mutta suurin osa au-lapsista jäi naisen hoitoon ja miehet eli elämäänsä kuin lasta ei olisikaan.



Nuoremmista miehistä tunnen muutamia. Ovat kaikki vähäjärkisiä. Joko päihdeongelmaa tai sitten muuten vaan aloitekyvyttömiä luusereita, jotka uusi nainen vaan määrää pysymään lapsista erossa ja kertoo aika paljon miehistä, jotka saavat vain noin huonoja naisia.

Lähti kun mieheni oli vielä sylivauva. Taustoista en tiedä mitään eikä vissiin kamalasti miehnikään tai ei ainakaan ole koskaan asiasta puhunut sen enempää. Mieheni tietää äitinsä etunimen jonka sai tietää ollessaan n. 20v. Ei ole koskaan nähnyt äitiään eikä tämän sukulaisia.

Kaverini mies. Ero tuli kun lapsi oli 2v, nyt lapsi on 16v, eikä ole pitänyt tähän mitään yhteyttä. Asuu 20km päässä, mutta ei ole esitellyt esikoislapselleen uutta vaimoaan eikä lapsia. Käsitykseni mukaan uusi vaimo ei tykännyt siitä, että yhteys lapseen säilyy?

Hyvän isäpuolen kyllä on saanut, mutta biologinen isä ei muuta tee kun maksaa elarit. Edes joulukorttia ei laita.

Jos siis uuden eukon antaa määrätä tapaako lastaan vai ei.

Itse en voisi sellaisen kantturan kanssa olla hetkeäkään. Täytyy olla tosi empatiakyvytön akka.

M36

yhden perheen jossa äiti lähti lätkimään, tuli siis ero, alkuun äiti tapasi lapsia viikonloppuisin, lapset olivat äidillä yhden yön. Lapset jäivät siis erossa isälle. Mutta alkoi vähentyä nää tapaamiset ja lopulta äiti ei ottanut enää yhteyttä taikka häneen saanut yhteyttä. Kai hän oli vähän horjuva mieleltään ja löysi sit uuden miehen..



Sit toisen perheen jossa isä lähti ja lapset jäi äidille, ei vaan pidä yhteyttä ja on jo uusi nainen ja lapsi sen kanssa, samassa kaupungissakin asuvat.. mutta ei kai välitä :(

joka ei edellisen liiton lapsiaan tapaa tai tapaa erittäin satunnaisesti. Kertoo tuollainen jo miehestä aika paljon.

jätti vaimonsa ja 4 lastaan, joista ystäväni oli silloin nuorin 1,5 vuotias. Ei pitänyt mitään yhteyttä. Ystäväni täytti 30, puhelin soi, isä soitti. Halusi tavata. Ystäväni sanoi ettei kuule enää kiinnosta ja löi luurin korvaan.

Paitsi tytöt olivat 2 ja 7-vuotiaat. Ja äiti asui samassa kaupungissa kuitenkin, meni vain uudelleen naimisiin ja perusti uuden perheen. Panee miettimään, todella!! Nykyään, kun tämä ystäväni on melkein jo 30-vuotias, äitinsä joskus (n. kerran vuodessa) saattaa soittaa, mutta eipä heillä ole mitään asiaa toisilleen.

Esimerkiksi parhaan ystäväni äiti jätti ystäväni ja isoveljen lasten ollessa 2v ja 8kk, ja lähti kälppimään. Ystäväni ei ole nähnyt äitiään koskaan sen jälkeen ja korttiakaan ei jouluksi tule. Tietää sen verran, että äidillä on uusi perhe ja ystävääni 4-8 vuotta nuoremmat lapset uuden miehen kanssa. Vaikka pystyy puhumaan asiasta, niin näkee, kuinka vaikea asia se on.

Tiedän useita miehiä, jotka ovat tehneet saman, mutten muita naisia. Osalla on päihdeongelmaa.

Lapsi oli tosin alle vuoden ikäinen kun vanhemmat erosivat. Ero oli miehen tahdosta, koska ei ollut sellaista elämä mitä hän halusi.



Aluksi otti lasta muutaman kerran, mutta sitten ei ilmoitellut, eikä vastaillut soittoihin. Lastenvalvoja sanoi äidille hyvin selkeästi, että isällä on oikeus, mutta ei velvollisuus tavata lastaan. Äiti siis yritti kysyä neuvoa, että miten saisi lapsen ja isän suhteen säilymään.



Äiti siis nimenomaan yritti kaikkensa ja noin vuoden ajan isovanhemmat(isän puolelta) olivat muakna, mutta sitten heitäkään ei enää kiinnostanut. Oli ja on edelleen heille kuitenkin se ainoa lapsenlapsi.



No nyt lapsi jo 12-vuotias ja toki vieläkin on kysellyt syytä, että miksi isä ei tahdo häntä tavata vaikka samalla tavalla kuin muidenkin eronneiden isät...



Niin ja mainittakoon, että isä on koko ajan asunut n. km päässä tästä lapsestaan. Täysin keskenkasvuinen ja kylmä ihminen. Ei mitään mielenterveysongelmaa vaan oikein hauska seuramies, jolle aina löytyy ottaja.

Toinen jätti silloin n. 4 v lapsensa lapsen isälle ja lähti lätkimään. Harvemmin äiti kävi lastaan tapaamassa. Isä meni uusiin naimisiin myöhemmin.Tappoi itsensä joku vuosi sitten, tyttö asuu siis äitipuolensa luona.



Toinen nainen jätti pienet lapsensa lasten isälle kun löysi uuden miehen. Eikä ollut ensimmäinen kerta, on jättänyt ensimmäisen liittonsakin lapset, nyt siis kolmas kierroksessa. Onneksi ikää alkaa tulla vastaan lasten teossa :(

oma isäni. Hän on alkoholisti.

Pahinta on että nyt kun minusta on tullut äiti, häntä yhtäkkiä mukamas kamalasti kiinnostaakin mitä minulle kuuluu. Vaikka voisi painua puolestani niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Hän saattaa olla minun biologinen isäni, mutta lapsilleni hänestä ei vaaria tule.

Petti ja jätti, sen jälkeen ei ole pahemmin kuulunut. En voi käsittää asiaa mitenkään muuten kuin että hän ei näe lapsiaan ihmisinä.

Eron jälkeen kolmannes isistä hylkää lapsensa. Suojeleeko laki enemmän vanhemman kuin lapsen oikeuksia?



http://areena.yle.fi/

Silminnäkijäohjelma



http://atuubi.yle.fi/node/405

Kirjeitä kadonneille iseille. Itku tulee!

Kaverini mies. Ero tuli kun lapsi oli 2v, nyt lapsi on 16v, eikä ole pitänyt tähän mitään yhteyttä. Asuu 20km päässä, mutta ei ole esitellyt esikoislapselleen uutta vaimoaan eikä lapsia. Käsitykseni mukaan uusi vaimo ei tykännyt siitä, että yhteys lapseen säilyy?

Hyvän isäpuolen kyllä on saanut, mutta biologinen isä ei muuta tee kun maksaa elarit. Edes joulukorttia ei laita.

Jätti miehensä ja 3 poikaa isälle. Yritti pitää yhteyttä, mutta pojat eivät halunneet olla missään tekemisessä äitinsä kanssa. Taisi mennä sellaiset 7 vuotta, että näkivät kerran vuodessa. Ja vaan nuorimmainen suostui puhumaan äitinsä kanssa puhelimessa.



Vaimon vanhemmat eivät pitäneet tyttäreeseensä mitään yhteyttä, koska eivät voineet antaa hänelle anteeksi. Nyt aika on parantanut haavat.



Nyt ovat aikaihmisiä kaikki ja välit ok.



Väkivaltaa, viinaa tai mielenterveysongelmia ei ollut. Vaimolla oli uusi mies. Ei ikinä perustanut perhettä hänen kanssaan. Hoiti työkseen lapsia. Syitä en vieläkään ymmärrä. Eikä kukaan muukaan ole osannut selittää, että miksi lähti. Kyllästyi perhe-elämään? Rakastui tulisesti??

Esimerkiksi parhaan ystäväni äiti jätti ystäväni ja isoveljen lasten ollessa 2v ja 8kk, ja lähti kälppimään. Ystäväni ei ole nähnyt äitiään koskaan sen jälkeen ja korttiakaan ei jouluksi tule. Tietää sen verran, että äidillä on uusi perhe ja ystävääni 4-8 vuotta nuoremmat lapset uuden miehen kanssa. Vaikka pystyy puhumaan asiasta, niin näkee, kuinka vaikea asia se on.



Tiedän useita miehiä, jotka ovat tehneet saman, mutten muita naisia. Osalla on päihdeongelmaa.

Tässä sopan keitti äiti. Isä käy töissä ei ole alkoholisita tai mitenkään muutenkaan kelvoton.



Äiti otti ja muutti lapsen kanssa 350 kilometrin päähän sen jälkeen ilmoitti isälle, että tapaamisajat ovat kuten sovittiin jokatoinen viikonloppu pe 18:00-su 18:00. Jokainen voi laskea onnistuuko toi isän työt loppuu pe 16:00 niin kello 18:00 isä ei ole 350 kilometrin päässä.



Tämän jälkeen isä päätti olla sitten tapaamatta lastaan. Toivottavasti kaikki osapuolet ovat nyt tähän järjestelyyn tyytyväisiä.

Tyttö oli jo 4 v. kun yh-äiti alkoi seurustella uuden miehen kanssa. Mies ei tykännyt lapsesta ja äiti päätti antaa tyttärensä isälleen, jota ei ollut elämänsä aikana tavannut kuin muutaman kerran vuodessa...

Elikkä tyttö muutti biologisen isänsä ja tämän naisystävän luo toiselle puolelle Suomea. Oma äiti kävi häntä katsomassa vuoden tauon jälkeen ja tyttö ei ollut tuntevinaan.



Tää on todellakin tositarina. Nainen valitsi uuden miehensä lapsensa sijaan.

Erosi miehestään about 10 vuotta sitten ja muutti pois Suomesta. Lapsi jäi isälleen, ja he ovat todella läheiset edelleen (vaikka lapsi on siis nyt jo aikuinen, eron aikana oli teini-iässä). Siskopuoleni pitää todella vähän yhteyttä poikaansa, jolla on jo lapsikin. Edes lapsenlapsensa ristiäisiin hän ei tullut. Itse olen siskopuoleni tavannut viimeksi v. 2006, sitä ennen vuonna 1999!



Mitään varsinaista riitaa siskopuolen kanssa ei ole, hän vaan on halunnut erakoitua muusta suvusta:-( Surullista.

Poika on vanhin, oli eron tapahtuessa 14 v. Poika suuttui äidilleen, kun äiti halusi nuorimmat lapset, tytöt, mutta ei poikaansa luokseen asumaan. Oikeus määräsi sitten kaikki lapset isälle. Äiti on pitänyt tyttäriin yhteyttä, vie lomille ja ostelee tavaroita. Poikaansa ei ole edes yrittänyt ottaa yhteyttä.

Poika on nyt opiskelemassa samassa kupungissa, missä äiti asuu. Silti eivät ole yhteydessä. Äiti kuittasi, että poika on hankal ja "kyllä hänkin tossa iässä jo oli omillaan"