Tunnetteko ketään miestä/naista, joka olisi eron jälkeen hylännyt täysin lapsensa?

tai oikeastaan tässä tapauksessa on ilmeisesti juuri siitä kyse, että äiti ei anna isän tavata. Tai en oikein edes tiedä, kun on niin kipeä juttu tuo ettei siitä ole koskaan juteltu.

Mutta en pysty ymmärtämään sitä, että toinen voi suostua siihen että esim. äiti yrittäisi estää tapaamisia. Kaikillahan on siihen oikeus.

Ja tällä miehellä on uusi suhde ja lapsi, ja ihan normaalisti sitä rakastaa. En ymmärrä en.

Ja tämä ex näkyy piakkoin telkkarissa...

Oli outo suhteemme loppuaikoina ja sitten erosin hänestä ja hän "katosi" vaikka yritin saada häntä kiinnostumaan lapsestaan.

mutta yhteen aikaan tapaamiset oli tosi harvassa ja välit lapsiin etäiset. Syynä se, että hänen uusi puolisonsa oli lapsen lähivanhemmalle sukua ja koko suku oli riitaantunut eroprosessin yhteydessä. Uusi puoliso pyrki jarruttamaan tapaamisia ja teki niistä lapsille epämiellyttäviä. He eivät ole kukaan mitään syrjäytyneitä eikä alkoholistejakaan tietääkseni, mt-ongelmia voi olla.

Hän on narsisti. Ja siis ihan psykiatrin lausunto tästä, ettei mitään mutu-tuntumaa. Ensin kiusasi äitiä ja meitä yrittämällä mun ja siskoni huoltajuutta. Kun ei saanut niin hylkäsi täysin.

Kun menin naimisiin, niin otti taas yhteyttä ja yrittää pelotella minua kaikin tavoin ettei liitto mieheni kanssa kestä.

tai oikeastaan tässä tapauksessa on ilmeisesti juuri siitä kyse, että äiti ei anna isän tavata. Tai en oikein edes tiedä, kun on niin kipeä juttu tuo ettei siitä ole koskaan juteltu.

Mutta en pysty ymmärtämään sitä, että toinen voi suostua siihen että esim. äiti yrittäisi estää tapaamisia. Kaikillahan on siihen oikeus.

Ja tällä miehellä on uusi suhde ja lapsi, ja ihan normaalisti sitä rakastaa. En ymmärrä en.

Ja tämä ex näkyy piakkoin telkkarissa...

oma isäni. Hän on alkoholisti.

Pahinta on että nyt kun minusta on tullut äiti, häntä yhtäkkiä mukamas kamalasti kiinnostaakin mitä minulle kuuluu. Vaikka voisi painua puolestani niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Hän saattaa olla minun biologinen isäni, mutta lapsilleni hänestä ei vaaria tule.

Tuntuu, ettei sellaisella ihmisellä voi olla kaikki palikat paikallaan. Ja onko koko lähipiiri hieman kieroon kasvaneita, jos esim. sukulaiset suhtautuu asiaan täysin normaalina asiana.



Minä tiedän ainoastaan yhden naisen, joka on lähes hylännyt lapsensa (pitää lapseen harvakseltaan yhteyttä). Tällä naisella on pahoja ongelmia (päihde, mt). Joitakin tällaisia harvoin lapsiaan tapaavia miehiä olen tavannut ammattini puolesta ja heilläkin on kaikilla pahoja ongelmia.



t. ap

pitääkö lapsesi yhteyttä ex-miehesi sukulaisiin (isovanhempiin tms.)? Onko ex-miehesi kadonnut myös omien sukulaistensa elämästä?



ap

Tuntuu, ettei sellaisella ihmisellä voi olla kaikki palikat paikallaan. Ja onko koko lähipiiri hieman kieroon kasvaneita, jos esim. sukulaiset suhtautuu asiaan täysin normaalina asiana.

että toinen osapuoli ei halunnut toisen pitävän yhteyttä. Joten en nähnyt tätä toista vanhempaa ollenkaan kunnes täysi-ikäisenä. Ja ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään alkoholisteja tai mielenterveydongelmaisia. Tämä vain tapahtui 70-luvulla, milloin asiat olivat vähän toisin.

Mietin vain yhtä ketjua, jossa kirjoittaja (miehen uusi puoliso) kertoi vaikeuttaneensa miehen lapsien tapaamista, koska häntä vitutti. Sitten isä lopetti lastensa tapaamisen, koska miestäkin alkoi vituttaa. tästä aloin miettiä, että millaista elämää tällaiset ihmiset oikein elää? Ja millaiset suhteet tällaisilla ihmisillä on esim. omaan sukuunsa. Kiinnostaako isovanhempiakaan lapsenlapset vai vituttako heitäkin niin paljon ettei oikein jaksa yhteyksiä pidellä?

pitääkö lapsesi yhteyttä ex-miehesi sukulaisiin (isovanhempiin tms.)? Onko ex-miehesi kadonnut myös omien sukulaistensa elämästä?

ap

omien 4 lapsen isä. isä ei ole alkoholisti, työtön eikä mielenterveyspotilas. suku ei ole hylännyt lapsia vaan varsinkin miehen äiti hoitaa mummon tehtäviä ihan hyvin. mutta siis mies voi toimia näin, hyljätä omat lapsensa ilman että muu suku näin tekisi.

Siis exäni on aktiivisesti tekemisissä oman perheensä kanssa. Lapseni ei näe silti mummoaan ja vaariaan. He eivät halua ???



Ei ole vaikea keksiä miksi poikansa on niin outo, kun tapaa vanhemmat...



Lapseni sisar tapaa kuitenkin nyt isompana siskopuoltaan säännöllisesti.



5

isän, joka hylännyt perheensä. Mies oli tuurijuoppo, eron jälkeen (kolmisen vuotta sitten) kadonnut kokonaan. Mies asusteli jossain vaiheessa pitkään ulkomailla, edes ulkoministeriö ei ole saanut selville miehen nykyistä oleskelupaikkaa. Ystäväni hankalassa välikädessä, koska heillä on yhteishuoltajuus, eikä miestä löydy mistään.



Isovanhempiinsa lapset pitävät säännöllisesti yhteyttä.

oma isäni on tehnyt niin aikoinaan. Juttuun liittyi epäily naisen pettämisestä, mutta kun olen näin aikuisiällä sisarukseni tavannut, ei ole epäilystäkään, etemmekö olisi saman isän lapsia.

Ystäväni hankalassa välikädessä, koska heillä on yhteishuoltajuus, eikä miestä löydy mistään.

.

Hän maksaa elatuksen säntillisesti joka kuukausi ja siinä se sitten onkin. En tiedä mitä hän odottaa, sitäkö että lapsi kasvaa isommaksi? Kuvitteleeko hän todellakin, että murrosikäiseen on helppo ottaa sitten kontaktia, kun ei aikaisemminkaan ole ollut kiinnostunut?



Voin hyvin kuvitella, että hän laittaa omassa päässään tämän minun syyksi. Minä en anna tavata tms. Mutta siitä ei ole k yse. Hän on toistuvasti juonut kaljaa humalatilaan asti lapsen ollessa hänen luonaan ja lapsi on siitä kärsinyt, viimeksi soitti ja pyysi päästä kotiin juuri sen juomisen takia. Siitä olen hänelle sanonut, että jos juo ei ota lasta. Ilmeisesti hän on sitten valinnut juomisen? Hänellä on uusi oma lapsi, joka myös etälapsi jo, mutta sitä lasta hän tapaa. Hänellä on nyt vaimo ja tällä lapset, minkähänlainen isä mahtaa hän heille olla? Ainakin meidän yhteiselle lapselle nämä vaimonsa lapset olivat puhuneet siihen tyyliin, että juopottelu on tuttua. Sääliksi heitä käy. Töissä hän kyllä käy, mutta vapaapäivät menee kaljotteluun.



No, onneksi aviomieheni on esikoisellekin isä - pitää täysin omanaan. Että ei hän isää vaille jää. Joskus ajattelen että parempi kai ilman tuollaista isää onkin, mutta osa minusta tietää, että joskus vielä tämä asiaa tulee eteen lapselle ja silloin hän miettii - onko hänessä jotakin vikaa kun biologinen isä ei välitä?

Olen puhunut, että jos kotona tähän astisen samanlainen kylmäkyyti jatkuu, niin parempi olisi jatkaa omia teitään. Mies siihen, että se on sitten sitä myöden selvä: maksaa lapsestansa kyllä pakolliset elatusmaksut, mutta muuten aikoo katkaista täydellisesti välit, kuin olisimme molemmat hänelle kuolleita!



Kieltämättä aloin miettiä, että minkälaisen ihmisen kanssa tässä oikein eletään. Mies myönsi kyllä kiristävänsä minua, käyttävänsä lasta siinä ikään kuin välikappaleena. Eli on syyllinen, koska en jaksa hänen ilkeyttään.. En silti voi kuin ihmetellä, että tulee tuollainen edes mieleen, etenkin kun tämä lapsi oli toivottu molempien puolelta.



Miehelle on siis joko tai, muttei mitään siltä väliltä. Lapsellista joo ja lapsen kannalta taas surullista. Ei tietenkään voi tietää, että toteuttaako todellisuudessa uhkauksensa. Taitaa tuolla olla hieman piuhat ristissä, jollei muuta..

Minulle kavi niin,etta erosin -98 avomiehestani.Puoli vuotta kestava oikeudenkaynti 2v pojastamme alkoi.Pojan isa voittaa taman asuinpaikan itselleen,perusteella,ettei lapsen asuinpaikka tulisi synnyinkodistaan muuttumaan (Hki).Pojan isa perustelee oikeudelle,etta lapsen pitaisi saada asua entisessa kodissaan ja etta muutto uuteen kotiin olisi lapselle turmiollista.Oikeuden paatos saapuu,jonka mukaan lapsi palautetaan alkuperaiseen kotiinsa-lapsen isa muuttaa valittomasti pois paikkakunnalta uuden kumppaninsa luokse asumaan,joka on viimeisillaan raskaana.Isa oli unohtanut mainita taman oikeudelle.

Isa ei tuo lasta enaan sovituille tapaamisille,aiti valittaa hovioikeuteen-valitus hylataan.Aiti jatkaa asumistaan Helsingissa,tekee patkatoita ja asuu patka asunnoissa,seka opiskelee.Lapsen tapaamisen jarjestaminen on talle hyvalle isalle liian voimia kysyvaa ja vaikeata-muunlainen yhteys lapseen mahdotonta.Puhelut lapselle soitetaan lapsen kodissa kaiuttimen kautta taman uuden onnellisen perheen tehdessa halventavia huomautuksia soittavasta lapsen aidista puhelun taustalla.Lapsikaan (3v)ei "halua" puhua aidilleen.

Tapaamiset loppuvat kokonaan.Puhelinsoitot tms kiellettiin isan ja taman uuden kumppanin puolelta.

8v menee,uusi kumppani ottaa minuun yhteytta.Hyva isa on ottanut 2 heidan yhteista lastaan ja ei suostu tapaamisiin.Uusi kumppani haviaa lapset oikeudessa.Palaa parisuhteeseen "lasten takia".



On siis olemassa naita yhteiskunnallisesti "liian hyvia isia",joiden ex kumppaneilla ei ole koskaan mitaan oikeuksia lapsiin.Mikaan institutio ei naita lapsiaan tapaamattomia vanhempia tule auttamaan.Yhteiskuntakin tuomitsee mokomankin "aidin",joka on pettanyt kaikki luopumalla lapsestaan.

Aiti saadakseen pysya toissa/elaa normaalisti joutuu teeskentelemaan,ettei hanella ole lapsia.Hanen uusi mallinsa on ulospain tallainen "uranainen",joka ei ole kiinostunut perheen perustamisesta,vaikka yksityiselamassa viininkayttoa lisaa taas myttyynmennyt lapselle soitettu puhelu,jossa isa vastaa ettei lapsi voi puhua,koska he ovat juuri ulkona hiihtelemassa.Pojan aitipuoli on aivan suoraan sanonut etta nyt 12v poikani vihaa minua,eika halua tavata minua luultavasti ennen aikuisikaa...

Sanomattakin on selvaa ettei lapsen tapaamattomuudesta tuskissaan karsiva aiti noin vain mene ja perusta "uutta" perhetta.Niinkuin itsekkaan,nain 10v lapsen tapaamattomuuden jalkeen...

Teenpa siis vain toita ja keraan pojalleni erittain hyvaa perintoa...