Tänään on taas se päivä, jolloin tuntuu, etten jaksa enää päivääkään mieheni kanssa

Mitä itse tekisit tällaisessa tilanteessa?

Nyt esim. on lähdössä komennuspaikastaan 8 viikoksi toiseen maahan. Tekee älyttömän pitkää päivää silloinkin, kun on asemapaikassaan. Eli olisin siellä miehen vaativan työn takia lähes yhtä lailla yksinhuoltaja ja sitä paitsi vailla muuta sosiaalista turvaverkkoa.

Tärkeintä on se kuuluisa oma aika, jolloin voit ladata akkujasi.

Mutta en jaksaisi enää olla yksinkään.

Mutta tarvis varmaan siirtää se sunnuntaihin, sillä tämä sunnuntai-ahdistus on vallan kamala. Tuntuu, että koko muu maailma on perheen kesken kotona.

Mies tulee joskus kotiin - ja onneksi on niitä turvaverkkoja ja pääsee harrastamaan joskus.



Terveisin täysin yksin yksinhuoltaja, jolla vapaa n. kerran vuodessa...

Kaikki ystävät tuntuvat vain keräävän voimia työviikkoon, Ja ymmärränhän minä sen, niin meilläkin tehtiin, kun mies vielä asui Suomessa..

Mutta olen toki onnellisessa asemassa, kun lapsilla on osallistuvat isovanhemmat.



Kaipaan vain niin hirveästi läheisyyttä. Minua ei tosiaankaan ole tehty elämään ilman kosketusta.

ulkomailla tällä hetkellä, tosin vain puoli vuotta ja käy lomilla neljän-kuuden viikon välein.



Oletko itse töissä?

Minulla menee tämä sunnuntai työviikkoon latautuen.

Oma äitini käy auttamassa paljon vapaa-ajallaan. Hän on kyllä korvaamaton apu!



Miten miehesi on arjessanne mukana?

Tämä varmaan ratkaisee myös paljon. Meillä puhelin soi joka ilta kello seitsemän ja vartin verran vaihdellaan kuulumisia. Kerron kaikki ihan arkipäiväisetkin asiat, niin että hän pysyisi näissä kotitouhuissa jotenkin mukana.



Olen päättänyt, että en kaada miehen niskaan asioista, joihin hän ei voi vaikuttaa, mutta kerron kyllä, jos päivä on ollut tosi kurja ja olo on kamala.



Tsemppiä!

Ymmärrän, että jaksaminen on vähissä. Oletteko keskustelleet asiasta?

Tietääkö miehesi?

Olén töissä. Ja sunnuntaina iskee aina histus, kun tuntuu, ettei ole viikonloppuna yhtään levännyt. Että miten sitä taas jaksaa koko viikon.



Aika ahdistavaa on sekin, ettei mies aina ehdi soitelemaan tai kun soittaa, valittelee lähinnä oman elämänsä raskautta. Minäkin yritän kaikkea pientäkin puhua, mutta aina on kiire jonnekin tai jotain. Tästä taannoin miehelle suutuinkin, hän lupaili parannusta asiaan, sitä en tosin vielä ole huomannut.



Ja kyllä, olen kertonut miehelle ahdistuksestani, mutta eipä tuohon ole ratkaisua löydetty

miehesi voisi muuttaa takaisin Suomeen ja etsiä täältä töitä?

Välillä kyllä kaipaan niitä sinkkuuden hyviä puolia näiden huonojen lisäksi

Sai täysosumatyöpaikan eikä halua luopua siitä. Ei vaikka uhkasin erollakin.

sun täytyy kyllä keskustella vakavasti miehes kanssa tilanteesta ja kertoa rehellisesti miltä susta tuntuu. Ei mikään työ saa olla perhettä tärkeämpää!

Ja työ vain on käytännön tasolla miehelle tärkeämpi kuin perhe. Puheissa on toki toisin. Olen yrittänyt sopeutua tähän tosiasiaan parhaani mukaan, mutta välillä se vain tuntu kamalalta.

Sinulla on vaihtoehto joko rakentaa elämäsi poissaolevan miehen hyväksyen tai tehtävä ratkaisu ja erota, jos haluat läsnäolevan miehen. Mitä hyvää nykyisessä tilanteessa on?

viimein asutte samassa maassa? Huomioiko mies sitten sinut ja perheen ja osallistuuko taas täysillä arkeen vai viipottaako samalla tavalla täyspottityönsä perässä?

Onko sitten sinun vuorosi tehdä uraa?

Miten paljon mies osallistui ennen ulkomaan pestiään?

Miten miehesi voi olla erossa kolme vuotta lapsistanne?



Tämä on kohta, mitä en tajua oman mieheni kanssa. Kyse on tosiaan lyhemmästä ajasta, mutta en tajua, miten hän pystyy olemaan senkään ajan erosta lapsista. Sen tajuan hyvin, että voi olla minusta välillä erossa, kun en kuitenkaan 6 kk juuri miksikään muutu.



Miehesikään ei voi saada kaikkea. Ei sekä unelmatyötään että tyytyväistä perhettä. On väärin sinua kohtaan, jos hän ei ole pysähtynyt ajattelemaan tuota.



Iso hali täältä.

Sulla on täällä hyvät oltavat, miehesi tienaa perheelleen rahaa (saat kai osuuden?), maksaa teille asuntoa jne jne. Miehesi työ takaa sulle hyvät taloudelliset oltavat. Kaiken hyvän lisäksi kun et enää tunnu rakastavan miestäsi, sun ei tartte edes katellasitä kun ei kerran Suomessa ole. Elä siis taloudellisesti turvattua elämää -ja hommaa itsellesi rakastaja. Lapset aina välillä hoitoon jonnekin mummolaan tai palkkaa lapsenvahti, vaikka au pair niin sulla on enemmän apuja arjessa. Älä missään nimessä eroa!



Ja olen oikeasti tosissani. Erosta ei aiheutuisi sulle mitään muutosta nykyiseen, muutakuin elintason lasku.

Rakastan kyllä, muuten kai olisin jo laittanut hanskat naulaan hänen ihmeellisten prioriteettiensa kanssa.



Ei hän koskaan mikään kovin osallistuva isä ole ollut, vaan on aina tehnyt paljon töitä. Ihan asiallista meidän elämämme kuitenkin oli ennnen kuin muutti ulkomaille.



En tiedä, mitä tapahtuu, jos jaksamme sinnitellä 3 vuotta. Pelottaa kyllä vähän, kun mies on tottunut ihan toisenlaiseen elämään. Hänellä käy esim. siivooja ja on lomillaan valitellut kodin heikkoa siisteystasoa. Täytyy tunnustaa, etten ihan hirveästi jaksa siivota..



Vaan en minä haluaisi erotakaan. Lapset menettävät senkin vähän isyyden, mitä ovat saaneet tähän asti. Taloudelliset asiat painavat myös vaa' assa. Ja jotenkin minä aina vaan tykkään siitä pöhköstä.