Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi (1-7 -vuotias) ei syö ruoalla mitään, niin annatko vain olla syömättä?
27.03.2023 |
Eli jos lapsi istuu ruokapöydässä eikä syö lautaseltaan mitään tai juo vain maidon ja hetken päästä haluaa lähteä pöydästä, niin annatko mennä vai vaaditko syömään edes vähäsen? Siis jos tällainen toistuu usein eikä ole joku yksittäinen poikkeustilanne vain?
Kommentit (33)
Siinähän nyt kysytään vanhemmalta neuvottelutaitoja, lapsen iän mukaisesti. Asianmukaista kyllä olisi lapselta vaatia että ruokapöydässä syödään, mutta kovin pienen kanssa joutuu ihan houkuttelemaankin. Pakottamaanhan ei kannata ruveta. Lapsia KASVATETAAN eikä anneta tehdä mitä päähän pälkähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinähän nyt kysytään vanhemmalta neuvottelutaitoja, lapsen iän mukaisesti. Asianmukaista kyllä olisi lapselta vaatia että ruokapöydässä syödään, mutta kovin pienen kanssa joutuu ihan houkuttelemaankin. Pakottamaanhan ei kannata ruveta. Lapsia KASVATETAAN eikä anneta tehdä mitä päähän pälkähtää.
Jep.
Meillä on tilanne, että lapsi usein kieltäytyy syömästä vaikka houkuteltaisiin. Valitsee mieluummin nälän. Ja sitten tulee väsymys ja kiukku sen nälän takia tietenkin.
Ap
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
Ruokaan ei saa liittää mitään pakkoa.
Laitan ruokaa, josta lapsi pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuvalla lapsella on kyllä aina niin nälkä että syö jotain mitä tarjolla on. Ei tykkää esim. Juustosta niin sitä en tarjoa. Päiväkodissakin syö näkkäriä, kasviksia ja maitoa jos on ollut joku ruoka mitä ei syö. Tosin en muista että olisi ainakaan vuoteen mainittu mitään ruokaa mitä ei olisi suostunut päikyssäkään syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä syömisestä taistelu ja opettaa lapselle, että ruoka on ei mitenkään liity nälkään vaan valtaan. Aikuinen päättää syömisistä ja siitä, tarvitsetko jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa. Syö mitä annetaan, kun tarpeeksi nälkä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi syödä jos ei maistu. Jokainen syö sen verran kuin hyväksi näkee eikä myöskään kytätä/kommentoida määriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Hei lisäyksenä vielä tähän, että me syödään koko perhe (tai ne jotka on silloin paikalla) yhdessä. Se on ruokailun lisäksi myös yhteinen hetki, joten vaikka lapsi ei söisikään mitään, niin istuu kuitenkin seurassa ja jutellaan vaikka päivästä. Ei pakoteta syömään eikä itse asiassa kiinnitetä niin paljon huomiota siihen syömiseen tai mitä kukakin syö tai ei syö, vaan koetetaan luoda mukava jutustelutunnelma. Usein siinä käy sitten niin, että lapsi innoissaan päivästä ja jutellaan ja siinä kaiken lomassa hän kuitenkin alkaa syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap
En kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, kuulostaa nimittäin nyt vähän siltä, että jos kaikki on muuten ok, niin lapsi hakee huomiota tällä syömättömyydellä. Ja siis ehdottomasti huomiota hänelle antaisinkin, mutta en sen syömisen/ syömättömyyden kautta.
Yhdessä tosiaan istutaan pöydässä ainakin nyt hetki, mutta kenenkään syömisiä ei vahdita.
Ja sitten ottaisin kyllä itselleni mietintään, että liikkuuko lapsi tarpeeksi, ulkoileeko tarpeeksi, onko kaikki hyvin? Syöttekö ruoka-aikojen välillä välipaloja? Mitä teet kun se nälkäkiukku sitten iskee, annatko siinä kohtaa jotain herkkuja?
Älä pakota syömään äläkä suostu enää koko showhun. Jos ei syö, sitten ei syö. Sama seuraavalla kerralla. Niin kauan kuin homma muuttuu. Ja sehän muuttuu hyvin nopeasti kun olet vain itse kärsivällinen ja johdonmukainen. Äläkä tarjoa välipaloja tai maitoa siinä välissä. Vettä vaan ja ruokaa vasta kun seuraava ruoka-aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap
En kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, kuulostaa nimittäin nyt vähän siltä, että jos kaikki on muuten ok, niin lapsi hakee huomiota tällä syömättömyydellä. Ja siis ehdottomasti huomiota hänelle antaisinkin, mutta en sen syömisen/ syömättömyyden kautta.
Yhdessä tosiaan istutaan pöydässä ainakin nyt hetki, mutta kenenkään syömisiä ei vahdita.
Ja sitten ottaisin kyllä itselleni mietintään, että liikkuuko lapsi tarpeeksi, ulkoileeko tarpeeksi, onko kaikki hyvin? Syöttekö ruoka-aikojen välillä välipaloja? Mitä teet kun se nälkäkiukku sitten iskee, annatko siinä kohtaa jotain herkkuja?
Meillä on viisi ateriaa, joista yksi iltapäivän välipala. Muuta ei koskaan napostella aterioiden välissä, ei edes maitoa vaan janoonkin vettä vain aterioiden välissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap
En kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, kuulostaa nimittäin nyt vähän siltä, että jos kaikki on muuten ok, niin lapsi hakee huomiota tällä syömättömyydellä. Ja siis ehdottomasti huomiota hänelle antaisinkin, mutta en sen syömisen/ syömättömyyden kautta.
Yhdessä tosiaan istutaan pöydässä ainakin nyt hetki, mutta kenenkään syömisiä ei vahdita.
Ja sitten ottaisin kyllä itselleni mietintään, että liikkuuko lapsi tarpeeksi, ulkoileeko tarpeeksi, onko kaikki hyvin? Syöttekö ruoka-aikojen välillä välipaloja? Mitä teet kun se nälkäkiukku sitten iskee, annatko siinä kohtaa jotain herkkuja?
Meillä on viisi ateriaa, joista yksi iltapäivän välipala. Muuta ei koskaan napostella aterioiden välissä, ei edes maitoa vaan janoonkin vettä vain aterioiden välissä.
Ap
Sitten anna lapsen tehdä omat valintansa. Keskity sinä luomaan mukavaa ruokapöytätunnelmaa ja unohda hetkeksi se syömisen vahtiminen.
Onko lapsen kasvussa tai terveydessä jotain haasteita, miksi olet huolissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.
Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.
Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.
En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap
Sitäkin maistetaan.
Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.
Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap
En kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, kuulostaa nimittäin nyt vähän siltä, että jos kaikki on muuten ok, niin lapsi hakee huomiota tällä syömättömyydellä. Ja siis ehdottomasti huomiota hänelle antaisinkin, mutta en sen syömisen/ syömättömyyden kautta.
Yhdessä tosiaan istutaan pöydässä ainakin nyt hetki, mutta kenenkään syömisiä ei vahdita.
Ja sitten ottaisin kyllä itselleni mietintään, että liikkuuko lapsi tarpeeksi, ulkoileeko tarpeeksi, onko kaikki hyvin? Syöttekö ruoka-aikojen välillä välipaloja? Mitä teet kun se nälkäkiukku sitten iskee, annatko siinä kohtaa jotain herkkuja?
Meillä on viisi ateriaa, joista yksi iltapäivän välipala. Muuta ei koskaan napostella aterioiden välissä, ei edes maitoa vaan janoonkin vettä vain aterioiden välissä.
ApSitten anna lapsen tehdä omat valintansa. Keskity sinä luomaan mukavaa ruokapöytätunnelmaa ja unohda hetkeksi se syömisen vahtiminen.
Onko lapsen kasvussa tai terveydessä jotain haasteita, miksi olet huolissasi?
Paino on aina laahannut vähän alakäyrällä. Mutta isoin ongelma on se nälkäkiukku, joka tekee joistain asioista sitten varsin vaikeita. Kun ollaan vaikkapa menossa jonnekin ja siitä ei meinaa tulla mitään nälkäkiukun vuoksi.
Ap
Annan nousta pöydästä. Meillä on yksi lapsi ollut tällainen aina ja neuvolasta saatiin ohjeeksi seuraavia:
Istutaan koko perhe pöydässä se aika, kun istutaan. Vanhemmat päättää mitä ruokaa on tarjolla, lapsi sen, paljonko syö vai syökö ollenkaan. Seuraavan kerran ruokaa on tarjolla seuraavaan ruoka-aikaan. Lapsen syömistä/syömättömyyttä ei kommentoida milläänlailla vaan ruokailu on kiva tapahtuma, jossa jutellaan päivän tapahtumista.
En oo pakottanut. Houkutellut syömään edes vähän.