Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Selasin tuon rikkaan perheen pojan isän Instaa (löytyi avoimena) ja tuli vähän surullinen olo, tuntui että lasten menestyminen tuntui olevan hänelle tosi tärkeää, eipä juuri kuvia ihan vain mukavasta oleilusta perheen kanssa, mutta jok'ikinen menestykseksi laskettava lasten tekeminen/saavutus piti esitellä. Ja ei siinä mitään, totta kai lapsistaan saa olla ylpeä! Mutta tuli vain vähän olo, että onkohan äiti ollut perheessä se ymmärtäväinen voima, joka on saanut tuotua pojalle myös itsevarmuutta ja hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemuksen noin kunnianhimoisessa ympäristössä.

Voin olla väärässä, ja sekä ohjelmasta että Insta-tilistä saa toki niin rajatun kuvan kokonaisuudesta, että todellisuutta ei aivan voi ulkopuolinen tietää. Mutta oli miten oli, positiivista oli se, että kuitenkin poika tuntunut saaneen vakaan pohjan elämälleen, kuka/ketkä tämän takana ovat olleetkaan. Voihan olla, että isäkin tuon menestymiskorostus-kulissin takana on ollut kuitenkin kotona autistista lastaan kohtaan tosi tukeva ja ymmärtävä! Ei kuitenkaan välitynyt sellainenkaan minulle, että lasta olisi painostettu "menestymään", ihan omasta halustaan tuntui lukiota käyvän yms

Kyllä olet saanut ihan oikean kuvan Casperista (Juliuksen isä). Hän on juuri tuollainen.

Julius näyttää valmistuvan ylioppilaaksi nyt tänä keväänä.

Kiri on samaistuttavin naishahmo jonka olen ikinä tv:ssä nähnyt, vaikka omat rajoitteeni ovatkin vähän erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Siitä naisesta ei olisi huomannut, että hänellä on asperger tai mitään muutakaan erityistä.

Huomasi kyllä sen että kaikki muu uuvutti (jopa sohvan petaaminen" paitsi rimpsalla käynti ja barbinukkejen tilaaminen.

Kyse on ADHDn aiheuttamasta aloitekyvyttömyydestä (hänellä oli tupladiagnoosi), voi käytännössä paneutua ja jaksaa vain asioita jotka oikeasti motivoi, hänellä ne oli ne barbit.

Just niin. Monissa oppaissakin kerrotaan että autistia voi motivoida hänen kiinnostuksen kohteilla. Esim jos vaikka kouluikäisen ekko on junat niin häntä voi motivoida koristelemalla läksyvihko tai päiväohjelma junan kuvilla. Tai joka kerta kun hän tekee jonkun kotityön, hän saa junatarran ja kun tarroja on tietty määrä niin luvassa on palkinto. Minulla on as ja olen nähnyt paljon noita menetelmiä esim. kuntoutuskursseilla ja erityisluokassa. Minullekin on käytetty noita keinoja jonkin verran kun olisin kotitöiden ja läksyjä menetelmiä sijaan tehnyt jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Siitä naisesta ei olisi huomannut, että hänellä on asperger tai mitään muutakaan erityistä.

Huomasi kyllä sen että kaikki muu uuvutti (jopa sohvan petaaminen" paitsi rimpsalla käynti ja barbinukkejen tilaaminen.

Kyse on ADHDn aiheuttamasta aloitekyvyttömyydestä (hänellä oli tupladiagnoosi), voi käytännössä paneutua ja jaksaa vain asioita jotka oikeasti motivoi, hänellä ne oli ne barbit.

Just niin. Monissa oppaissakin kerrotaan että autistia voi motivoida hänen kiinnostuksen kohteilla. Esim jos vaikka kouluikäisen ekko on junat niin häntä voi motivoida koristelemalla läksyvihko tai päiväohjelma junan kuvilla. Tai joka kerta kun hän tekee jonkun kotityön, hän saa junatarran ja kun tarroja on tietty määrä niin luvassa on palkinto. Minulla on as ja olen nähnyt paljon noita menetelmiä esim. kuntoutuskursseilla ja erityisluokassa. Minullekin on käytetty noita keinoja jonkin verran kun olisin kotitöiden ja läksyjä menetelmiä sijaan tehnyt jotain muuta.

Mitähän tossa viimeisessä lauseessa tapahtui? Tarkoitin siis että "kun olisin kotitöiden ja läksyjen sijaan tehnyt jotain muuta"

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä tämä naisviha. Jos Kirin tilalla olisi samankaltainen mies, joka keräilisi vaikkapa lentokoneen pienoismalleja, häntä ihasteltaisiin ja hänelle naureskeltaisiin hyväntahtoisesti.

Mulla on asperger + adhd, mutta ei hahmotushäiriötä kuten Kirillä. Ja kyllä, suurin osa läheisistäni ei voi sietää minua. En osaa kotitöitä, koti on kuin läävä ja syön eineksiä ja karkkia, tuhlaan rahaa ja negatiivisten tunteiden säätely on vaikeaa. Työelämässä olen ollut vain pikku pätkiä, korkeakoulututkinto löytyy. Diagnoosit sain vasta aikuisena, sekin selittänee huonot välit läheisiin. Minua ei ole ikinä ymmärretty toisin kuin tätä Kiriä, eikä sitten diagnoosien myötäkään asiaan tullut muutosta.

Oireilen myös kuukautiskierron aikana paljon rajummin. Monesti edes ammattilaiset eivät hoksaa, kuinka paljon hormonitoiminnan heittely vaikuttaa neurokirjolla olevan naisen käytökseen. Varmasti moni nainen on jopa saattanut saada väärän diagnoosin tämän takia, jos tutkimukset on tehty väärään aikaan.

Tämä kuukautiskierron ja hormonien vaikutus neurokirjon naisiin pitäisi tutkia tarkemmin ja ottaa huomioon psykiatrisessa hoidossa. Olen jo vähän vanhempi nainen, diagnosoitu vasta aikuisena, mutta nuorempana, vielä ilman nepsydg, mielenterveyden heittäessä pahasti ja sairaalaan hakeutuessani, alkoivat kuukautiset 1-2pv päästä sisälle kirjautumisesta. Näin kävi useita kertoja vuosien aikana, mutta aina ei sairaalaan tullut lähdettyä. Varsinkin, kun siellä sairaalassa ei ole maailman mukavin ja ymmärtäväisin henkilökuntakaan, valitettavasti. Sitä sitten "normalisoitui" viikon jälkeen kotikuntoiseksi, mutta tästä jäi pysyviä dg ja monia eri lääkekokeiluja, jotka eivät sovi eivätkä päde, kuin silloin tällöin kuukautisten aikaan.

Iän myötä kuukautisoireilu on vähentynyt, tai ainakin siihen osaa suhtautua paljon paremmin, kun tietää, miten ajatella ja millä tavalla helpottaa oloa. Tuolloin nuorena parisuhteessa ollessani käytin ihonalaista e-kapselia, missä oli vain minipillereitä vastaavaa yhdenlaatuista hormonia, ja tämän takia kuukautiset jäivät kokonaan "pois". Hormonioireilu kyllä tapahtui joka kuukausi, mutta varsinaisen harvinaisen vuodon sattuessa sekosi pää ihan ihmeellisellä tavalla. Hormoniehkäisyn poisjättö auttoi huomattavasti asiaan, vaikka nyt sitä sitten tuskailee runsaiden vuotojen ja kipujen kanssa. Mieluummin kärsin itse hiljaa näitä oireita ja pysyn asiallisena, kuin olen ilman menkkoja ja ihan järkyttävä. Viesti poikkeaa Kirjolla sarjasta keskustelusta, mutta täällä on paljon muitakin nepsyasioita, mistä voi olla apua joillekin saman asian omaaville.

Julius kevään ylioppilas, ja nappasi myös todistuksella jatkokoulutuspaikan. Tuleva DI 😊

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009621064.html?share=2efe52…

Onpas ilahduttava sarja! Aloin katsomaan tätä ja ihanan symppiksiä kaikki seurattavat henkilöt! Aspergereissa on aitoutta, suoruutta ja yhdistelmä luovuutta ja pragmaattisuutta, jota ihailen. Ja ai että, kun on ihanaa kuulla rikasta sanastoa, kun Sointu Borgin veli kuvailee ajatuksiaan ja havaintojaan! Voisin kuunnella hänen filosofista ajatuksenjuoksuaan vaikka koko päivän.

Sarjaa seuratessa tuli olo, että olenkohan itsekin hyvin lievästi Asperger. Minulla on aina ollut vaikeuksia tietyissä asioissa, kuten asioiden aloittamisessa ja loppuunsaattamisessa. Ihmiset pitävät minua ylimielisenä, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että puhun liian suoraan. Ylikuormitun, myöhästelen, jumitan, unohtelen asioita. Tuskin saan diagnoosia, mutta ehkä uskallan olla jatkossa armollisempi itselleni. Jos vielä onnistuisin selittämään muille, että en ole tarkoituksella ylimielisen oloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihania miehiä. Noista voisi täälläkin valittavat miehet ottaa mallia: siistit vaatteet, siisti ulkoasu muutenkin, siisti kielenkäyttö eikä kiroilua.

Toivoo autistinen palstamamma, jonka oma siisteystaso on sama kuin sarjan epäsiisteimmällä, eli naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjolla. Miks hälvennetään ja puhutaan vaan et "kirjolla"? Eihän se kerro vielä selvästi mistä on kyse!

Kirjo tarkoittaa sitä, että ihmisillä on hyvin erilaisia oireita ja toimintakyky on jokaisella erilainen. Joku voi luennoidan yliopistolla tai vaikka missä tilaisuuksissa ja joku toinen ei pysty kommunikoimaan millään tavalla tai edes asumaan itsenäisesti ja siihen välille mahtuu iso joukko aivan erilaisia ihmisiä. Siksi puhutaan kirjosta.

Kuulostaa ihan normaalilta. Normoistakin osa on professoreita ja osa ei pärjää itsenäisesti.

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/bfa79cb7-c9e7-4e5e-9994-22150c27fe62

Kiri antanut haastattelun

Juliuksen isä on ilmeisesti suomenruotsalainen. Onko tietoa, ovatko lapset kaksikielisiä? Ilmeisesti käyvät ainakin koulunsa suomeksi?

Voi hyvänen aika.

Tulin katsoneeksi tämän sarjan vasta nyt.   Tosi hurmaavia ja teeskentelemättömiä  persoonia olivat he kaikki.

Niin kuin täällä moni jo maininnut, lienee kuitenkin niin, että autisteissakin ja heidän perheissään on monen kerroksen väkeä.  Ehkä tässä sarjassa niitä  parempiosaisia ja hyvä niin, ei siinä mitään.  Ja hyvä, että joku uskaltaa antaa kasvot autismillekin.

Toivoisi, että yhteiskunta antaisi kuitenkin tarvittavaa apua myös vähemmän onnekkaille. 

Olin aikoinaan (2010-2013) Topin kanssa samassa lukiossa. Hän oli vuotta nuorempi, mutta olimme joillain samoilla kursseilla. Harmittaa vähän oma suhtautuminen Topiin tuona aikana. En ikinä kiusannut häntä, ei mitään sinne päinkään, enkä nähnyt kenenkään muunkaan häntä koskaan kiusaavan. Mutta Topi jätettiin aina yksin, hänen kanssaan ei osattu keskustella ja pidettiin selvästi erilaisena. Keväällä kaverini (samasta lukiosta) laittoi viestiä Kirjoilla-sarjan tiimoilta kysyen muistanko Topin. Muistin kyllä. Totesimme kaveriporukan kanssa, että ompa hänestä kasvanut raamikas nuorimies. Toivoimme näin 10+ vuoden kokemuksella, että olisimme suhtautuneet häneen vähän eri tavalla, ottaneet kontaktia erilaisuudesta huolimatta. 

Tämä on ollut kyllä hyvä sarja. Itselläni on veli kellä on Asperger ja hänen kanssaan on ollut todella vaikeaa vuosien saatossa. Hän inhoaa kiusaamista, ja puuttuu siihen jos sitä näkee, kuitenkin jos hän näkee esim ulkomaalaisia, ylipainoisia, muuten erilaisia ihmisiä, niin saattaa sanoa todella tökerösti heille/mennä suoraan sanomaan heille erilaisuudestaan. Kun kerran kysyin että miksi menit tuolle hivenen ylipainoiselle miehelle noin ilkeästi sanomaan ja että eikö se myös ole kiusaamista mitä vastaan olet, niin veli totesi että asiat sanotaan suoraan ja ettei se ole kiusaamista. Kuitenkin nykyään, on ihan erilainen ja on hivenen hienotunteisempi jos kokee että jollekin on pakko mennä ihonväristä ym, lihavuudesta sanomaan. Varmasti johtuu siitä kun häntä itseään alettiin kiusaamaan, mikä onneksi kyllä loppui lyhyeen 

Tunsin myös Topin yläasteaikana. Tykkäsi jo silloin paljonkin elokuvista. Kerran olimme samaan aikaan videovuokraamossa ja hän näytti onnellista kun katseli valikoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut kyllä hyvä sarja. Itselläni on veli kellä on Asperger ja hänen kanssaan on ollut todella vaikeaa vuosien saatossa. Hän inhoaa kiusaamista, ja puuttuu siihen jos sitä näkee, kuitenkin jos hän näkee esim ulkomaalaisia, ylipainoisia, muuten erilaisia ihmisiä, niin saattaa sanoa todella tökerösti heille/mennä suoraan sanomaan heille erilaisuudestaan. Kun kerran kysyin että miksi menit tuolle hivenen ylipainoiselle miehelle noin ilkeästi sanomaan ja että eikö se myös ole kiusaamista mitä vastaan olet, niin veli totesi että asiat sanotaan suoraan ja ettei se ole kiusaamista. Kuitenkin nykyään, on ihan erilainen ja on hivenen hienotunteisempi jos kokee että jollekin on pakko mennä ihonväristä ym, lihavuudesta sanomaan. Varmasti johtuu siitä kun häntä itseään alettiin kiusaamaan, mikä onneksi kyllä loppui lyhyeen 

Tuo mitä kerrot sosiaalisten tilanteiden taitamattomuudesta tekee monista aspergereista ystävinä vaikeita - parisuhteesta puhumattakaan. En itse ainakaan jaksaisi pelätä, että joku lihava tai ulkomaalainen tulee kadulla tai kahvilassa vastaan ja sitten saan hävetä silmät päästäni kun asperger-seuralaiseni töksäyttää jotain asiatonta.



Olen tosi iloinen, että Kirjolla voitti Venlan. Se oli todellakin ansaittu. Venla-gaalan järjestäjät ottivat kuitenkin riskin pyytäessään Topin palkinnonjakajaksi. Kauhistutti, kun Topi halasi rajusti palkinnon voittanutta Sean Ricksiä, nosti korkealle ja tiputti sitten maahan niin, että Sean kaatui. Luojan kiitos se oli juuri Sean. Joku muu olisi suuttunut ja loukkaantunut tärkeän hetken pilaamisesta. Sean suhtautui huumorilla. Ei silti ollut tyylikästä yhtään.



Topi ei tietystikään tarkoittanut mitään pahaa, päin vastoin. Tässä vain yhdellä tapaa realisoitui riski, kun otetaan asperger johonkin tärkeään edustustehtävään. Heillä ei ole sosiaalista kyvykkyyttä, eikä sitä oikein voi riittävän kattavasti edes opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan (2010-2013) Topin kanssa samassa lukiossa. Hän oli vuotta nuorempi, mutta olimme joillain samoilla kursseilla. Harmittaa vähän oma suhtautuminen Topiin tuona aikana. En ikinä kiusannut häntä, ei mitään sinne päinkään, enkä nähnyt kenenkään muunkaan häntä koskaan kiusaavan. Mutta Topi jätettiin aina yksin, hänen kanssaan ei osattu keskustella ja pidettiin selvästi erilaisena. Keväällä kaverini (samasta lukiosta) laittoi viestiä Kirjoilla-sarjan tiimoilta kysyen muistanko Topin. Muistin kyllä. Totesimme kaveriporukan kanssa, että ompa hänestä kasvanut raamikas nuorimies. Toivoimme näin 10+ vuoden kokemuksella, että olisimme suhtautuneet häneen vähän eri tavalla, ottaneet kontaktia erilaisuudesta huolimatta. 

Myös porukasta ulosjättäminen on kiusaamista, ihan oma lajinsa, ja nentit kyllä tämän tietävät. 

Tässä Kirjolla-sarjassa hiukan ihmettelen Topin roolin ylikorostamista. Miksei vaikka Kiri tai Julius? Tai Markus joka on fiksu kaveri myöskin. Nämä muut osaavat ihan kivasti käyttäytyä ja ohjeistettuna pärjäävät myös Venla- gaala tyyppisessä tilanteessa.